Rauhaisaa joulunaikaa

Oikein mukavaa ja rauhaisaa joulunaikaa!

Banaanipuu

Uusimmassa Ullassa oli monia kivoja ohjeita. Ensimmäisenä niistä pääsi puikoille Banaanipuu-sormikkaat. Kerrankin sain sormikkaat, joiden sormet olivat sopivan mittaiset. Olen kutonut kerran aikaisemmin sormikkaat itselleni, mutta siitä on jo tosi pitkä aika. Silloin lankani oli liian paksua, ja jäi mielikuva, että itsekudotuista sormikkaista tulee liian pönäkät. Mutta se oli vain väärän lankavalinnan syy.

Sormikkaat on kudottu Sandnes Lanett langasta, ja sitä kului vajaa kerä.
Sormikkaissa on myös elämäni toinen peukalokiila, jonka olen tehnyt. Sen ekan tein koulussa kudottuihin lapasiin. Tai siis lapaset piti tulla, mutta tuli patakintaat. Silloin kudottiin mallitilkku ja laskettiin siitä itselle tarvittava silmukoiden määrä. Pieleen meni mittaukset ja laskut. Sen seurauksena en juurikaan tee mitään mallitilkkuja, enkä kutonut peukalokiiloja. Nyt ohje oli selkeä ja helppo, joten ehkä peukalokiilakammokin on nyt menneen talven lumia.

Pieniä joululahjoja

Muutama pieni joulahja on valmistunut kummitytöille. Ensimmäinen neule on ihan perinteinen lasten kaulahuivi, jonka ohje löytyy täältä. Huivi oli supernopea kutoa. Lankana on Sandness Lanett, ja joulunpunainen väri. Talven hämärässä päivänvalossa ei kunnon kuvia saa, joten väri on enemmän tai vähemmän sinne päin.
Myssyjä tarvitaan aina, ja tämän myssyn ohje löytyy täältä. Lanka on samaa lankaa kuin kaulahuivissa, mutta tässä värisävy on vähän enemmän kohdallaan. Hämmästyttäviä värieroja tulee vaikka samassa paikassa samaan aikaan kuvaa. Nauhat on tehty sukkalangan jämistä. Niiden tarkoitus on tuoda vähän lisäsävyjä muuten yksikertaiseen myssyyn.
Näiden lisäksi kudoin jo aikaisemmin kutomani pikku tyttöjen mekon. Siitä en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin lahja lähti matkaan.

Työn alla on vielä yksi lasten villatakki, saa nähdä valmistuuko jouluksi, kun muita töitä tuntuu tunkevan väliin.

Jouluvaihto

Osallistun tänä vuonna Joulumuorin yllätysvaihtoon. Parini on Kaisa, joka oli tänään käymässä Helsingissä. Sovimme tapaamisesta,, ja vaihdoimme paketteja Fazerin kahvilassa. Meillä oli oikein mukava rupattelutuokio, ja lyhyessä ajassa ehdimme pohtia pääasioita (=pipoja ja muita myssyjä), sääasioita ja montaa muutakin aihetta. Kaisa jatkoi iltaa Helsingin sumussa ja humussa, kun minä jatkoin matkaani kotiin.

Yhden paketin sijaan minä sain kaksi pakettia! Toinen oli nimipäivälahjani. Eli minulla on yhden paketin sijaan kaksi pakettia, joiden sisältöä voi vain arvailla. Kiitos Kaisa mukavasta juttelutuokiosta, toivottavasti tapaamme joskus myöhemminkin.
Olen yrittänyt löytää sopivan kevyitä solkia huiveja varten. Sellaisia en ole kuitenkaan löytänyt, joten ostin alumiinilankaa, ja ajattelin kokeilla vääntää soljen itse. Tässä on ensimmäinen yritelmäni. Homma vaatii vielä vähän lisää harjoitusta, ja etukäteissuunnittelua. Satunnaisella vääntelyllä homma ei kyllä hoidu.

Toinen solki onnistui jo paremmin, mutta kuva ei suostunut tulemaan tänne bloggeriin oikeinpäin. Tämä kuva halusi ehdottomasti olla pystyssä, enkä keksinyt mitään keinoa, jolla olisin saanut sen käännettyä oikeinpäin.


Kaisan tapaaminen ei ollut ainoa blogitutun tapaaminen tällä viikolla. Eilen olin Noormarkussa joulumyyjäisissä, jossa tapasin Risulinnun. Valitettavasti emme ehtineen kovin kauaa rupattelemaan.

Hamsterin vikaa

Jossain vaiheessa talvi tekee varmaan tuloaan tänne Etelä-Suomeenkin, vaikka toistaiseksi se ei ole siltä näyttänyt. Tänään aamupäivällä on ollut ihan kaunis ilma, mutta iltapäiväksi säätiedotus lupasi, mitä muutakaan kuin vesisadetta.

Mutta talvi kuitenkin tulee, ja ehkä kylmäkin, joten kehrääjän on syytä varautua tulevaan talveen huolella. Tässä muutamia Ruotsista ostamistani villatopseja, joiden avulla kuvittelen selviäväni talven yli.

Ensimmäisessä kuvassa on villaa, josta ei sitten ollutkaan vyyhdessä tarkempaa selitystä. Näitä on kaksi kappaletta, ja maksoivat 89 kr kpl.
Lisäksi ostin Blueface Leicester lampaan villaa 100g. Tospin nimi on Humbuug, ilmeisesti silkkaa humpuukia. Hinta oli 30 kr
Seuraava villa on 50 g silkkaa luksusta, kameli + silkki yhdistelmää. Hinta oli 50 kr
Ja lopuksi vielä 50 g alpakka silkkiä, hinta 50 kr. Ihanan tuntuisia topseja. Ja jos nämä topsit (+ muut jo varastossa olevat) eivät riitä, niin Ilun kuituklubista on tulossa lisää :-)
Eilisessä kehruutapaamisessa kokeilin Rinan tekemää värttinää, ja se on aika paljon paremman tuntuinen kuin omani. Ja kun värttinässä on hyvä alku omaa kehräämääni lankaa, niin päätin hankkia tämän värttinän omakseni. Rina tekee värttinöitä myös myyntiin, ja täällä on hänen värttinäbloginsa.

Joulunpunaisia mekkoja

Edellisen postauksen kommentissa kysyttiin, että osaanko käyttää kinnasneulaa. Ostin messuilta neulan, mutta en osaa sitä vielä käyttää. Tarkoitus on jossain vaiheessa kyllä opetella.

Viime viikonloppuna oli kiirettä, kun kahdella kummitytölläni oli 1-vuotis syntymäpäivät. Kudoin tytöille lahjaksi joulunpunaiset mekot Sandnesin Lanett langasta.


Mekko numero 1:n ohje löytyy täältä. Mekossa ei ole yhtään ommeltavaa saumaa, vaan mekko on päättelyn jälkeen vain nappeja ja napinläpiä vailla. Siinä suhteessa tosi kiva malli. Lisäksi mekko kudotaan ylhäältä alaspäin, joten itse asiassa mielenkiintoisin osa kudotaan ensin. Sen jälkeen on edessä vähän tylsempi mekon helmaosuus.
Yksityiskohtia sisältävissä kuvissa tuo langan värisävy toistuu oikein. Jostain syystä koko mekkoa kuvatessa ei väri toistunut ollenkaan oikein.

Nappilaatikosta löytyi pari koristeellista helmiäisnappeja, jotka laitoin mekkoon. Muistaakseni joskus 80-luvulla olen ommellut paidan, josta pari nappia on jäänyt yli. Nyt löytyi niillekin käyttöä.

Mekko numero 2:n ohje on norjalaistyylinen mekko Moda 6/2007 numerosta. Tässä mekossa riitti helmassa kutomista, mutta siitäkin selvittiin ajoissa. Ja tätä kuvaa ottaessa ei tietysti kiinnittänyt ollenkaan huomiota, että reuna oli kääntynyt. Onneksi se ei normaalisti käänny noin. Kukkien kirjonnassa riitti puuhaa, mutta olen tyytyväinen mekkoihin. Ja tyytyväisiltä tuntuivat myös 1-vuotiaiden äidit.

Värjättyä kuitua ja lankaa

Värjäyskausi luonnonaineilla alkaa tältä vuodelta taas olla ohi. Elokuun myrskyssä kaatuneen omenapuun vihreät lehdet likosivat varmaan puolitoista kuukautta vesiämpärissä. Koska ilmat eivät olleet liian lämpimiä, ei suurta homekerrosta päässyt kertymään. Viikko sitten keittelin tunnin verran lehtiä, siivilöin lehdet pois ja samanaikaispuretuksella värjäsin 100g Virtain Villaa.

Koivunlehdistä tuli selkeä keltainen väri. Väri ei taitu vihreään, vaan on oikeasti keltainen. Ihan mukava väri. Tosin normaalisti ei vihreitä omenapuun lehtiä raaski ottaa. Kaksi vuotta sitten värjäsin keltaisilla lehdillä ja silloin oli lopputulos kellanruskea väri. Sen verran kiirettä on nyt syksyn viikonloppuina ollut, että kellastuneilla koivunlehdillä en ehtinyt värjätä, hyvä kun sain nämä likoamassa olleet lehdet käytettyä.

Viikolla saapui myös Ilun kuituklubin eka paketti. Teemana oli ruskan sävyt, ja kauniita vihreitä Shetlannilampaan villaa, jotka Ilu oli värjännyt. Paketissa oli myös mukava kalevatyylinen 5 säkeinen runo tyyliin "mie lähetän lämpimäiset aivan vasta värjätyiset". Paketti oli kiva, ja mielenkiinnolla jään odottelemaan seuraavaa kuitupakettia. Paketteja alkaa olla varastossa, joten ehkä olisi taas aika rukin ryhtyä jossain vaiheessa myös pyörimään.

Kävin eilen Helsingin kädentaitomessuilla, ja mukaan tarttui 200g alpakan villaa. Onnistuin ostamaan viimeisen pussillisen kuitua. Lisäksi mukaan tarttui vähän lankaa, ryijypohja sekä kinnasneula. Tarkoitus olisi kasvivärjätyistä langoista suunnitella (ja toteuttaa) ryijy, ainakin se ryijyn teko itsessään ei vaikuttanut vaikealta.

Haavistot nro 4 ja 51

Itse en osallistu lapaskuuhun, mutta ehdin jo lokakuussa kutoa kahdet Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjassa olleet lapaset. Ensimmäiset ovat Jalasjärven lapaset, ja malli numero 4. Lapaset on kudottu Virtain Villasta ja huovutettu pesukoneessa. Pohjaväri on tummanharmaa, ja kuviovärinä on käytetty kokenillilla värjättyjä lankoja.

Toiset lapaset on samaisesta kirjasta Kotkan lapaset numero 51. Näissä kuviovärinä on käytetty erilaisia krappijuurella värjättyjä lankoja. Krappiliemi ei ollut "onnistunut", vaan langoista tuli oransseja. Vähän täytyi tumppujen kokoa lyhentää, kun kudoin 3,5 puikoilla, ja noissa Haaviston malleissa on käytetty aika lailla ohuempia puikkoja.

Kudoin tumppuja äitini luona käydessä, ja hän rupesi selaamaan tuota Haaviston kirjaa. Jälleen kerran sain tietää lisää sukuni käsityötaitajista. Äitini toinen mummo oli sotien aikana kutonut runsaasti lapasia myyntiin, ja äiti tunnisti kirjasta useita malleja, joita hänen mummonsa oli aikanaan kutonut, ja joiden koristeelliset kuviot olivat jääneet lapsen mieleen.

Nämä tumput sen sijaan menivät ystävilleni, jotka olen tuntenut opiskeluajoista lähtien. Kuvat ovat huonoja sen vuoksi, että tumput piti pikaisesti kuvata arki-iltana töiden jälkeen kehnossa valossa.

Syksyn viimeisiä värjäyksiä

Olin säilönyt kesällä krappiliemen ämpäriin jatkovärjäilyä varten. Lisäksi tallessa oli tiikerinkaunosilmäliemi + kertaalleen käytetyt kukat. Kun tiikerinkaunosilmän kukkia ei enää tullut, katkoin varret. Nämä kaikki sekoitin keskenään. Eli keitin uudelleen tiikerinkaunosilmien kukinnot ja varret krappiliemen ja tiikerinkaunosilmäliemen sekoituksessa.

Laitoin siivilöityyn liemeen vaaleanharmaata Virtain villaa. Siitä tuli ihan mukavan värinen ruskea vyyhti. Koska liemi oli vielä vahvan värinen, laitoin toisen 100g vyyhdin liemeen, ja värieroa ei näiden kahden vyyhdin välillä oikeastaan ole.

Kuvassa vyyhdit auringonpaisteessa, jolloin väri näyttää keltaisemmalta, miltä vyyhdit pilvipoudalla näyttävät.


Eli liemiä ei kannata heittää hukkaan, vaan sekoitella uusia mielenkiintoisia yhdistelmiä. Tulee ihan uusia sävyjä ja yllättäviä lopputuloksia.

Pikkuhiljaa värjäyskausi lähenee loppuaan, omenapuun lehdet on vielä likoamassa ja odottamassa värjäystä.

Nauhanpunonnan alkeiskurssi

Olin muutaman ystävän kanssa tapaamassa Tukholmassa kehrääviä kanssasisaria. Matkalla minulla oli loistava tilaisuus saada Maikki Karistolta henkilökohtainen lautanauhan kudontakurssi. Mukaan olin varannut erivärisiä puuvillalankojen loppuja, ja siinä laivamatka kului mukavasti punonnan alkeita opetellessa. Eivät muutkaan olleet toimettomina, meillä oli suorananainen perinnekäsitöiden puhdematka: värttinällä kehruuta, neulakintaan tekemistä ja lautanauhan kutomista. No, oli meillä muutama kudinkin mukana.



Punonta oli mukavaa, ja mukavaa oli myös se, että nauhaa syntyi ja ilman suurempia virheitä. Nyt vain pitäisi pikaisesti ryhtyä kutomaan uutta nauhaa, jotta kärsivällisen opettajan neuvot eivät pääse valumaan hukkaan. Tekniikka sinänsä on yksinkertainen, loimen tekeminen ja nauhojen punominen on ainakin yksinkertaisimmassa kudontatyylissä se haastavin osuus.

Käsityötarvikkeiden joukossa odottaa myös nauhapirta. Toivottavasti sekin tekniikka tulee jossain vaiheessa tutuksi.

Pienille ja suurille

Sain alkukesästä Villavaaran blogiarvonnassa Red Heartin Sport Sokcs Colos sukkalankaa. Nyt sukkasadon aikana lanka pääsi puikoille. Olen kutonut siitä ihan pienet sukat työkaverin vastasyntyneelle vauvalle, ja toiset menevät lahjaksi.

Aikuisten sukat on kudottu Knittyn Spring forward mallin mukaan. Ohjeessa sukat on pingotettu, itse en vielä ole niitä pingottanut, kun en ole varma haluaisiko sukkien saaja sileät vai tällaiset ruttuvartiset sukat.


Lasten sukat on kudottu Dropsin ohjeen mukaan, ja näihin ei aikaa kulunut kovinkaan kauan.


Tässä vielä lähikuva aikuisten sukan varresta. Tuo lanka näyttää ainakin oman PC:ni ruudulla kovin haalean väriseltä. Luonnossa lanka on paljon iloisemman ja värikkäämmän näköistä.


Ja sukat ovat mukana sukkasadon Hillokellarin valmistuneissa.

Syksyn värejä

Muutaman kerran olen käynyt metsässä veriseitikkien toivossa. Ja tänä vuonna olen ihme kyllä löytänyt enemmän veriseitikkejä kuin verihelttaseitikkejä. Kuitenkaan kumpaakaan ei taida olla vielä niin paljon, että niistä olisi saanut kunnon väriliemen. Eli tyydyn tänäkin syksynä kuivaamaan sienet, ja toivon, että ensi vuonna olisi sieniä jo riittävästi.


Samettikukkia sen sijaan on runsaasti. Yhden liemen olen jo keittänyt ja vähintäänkin saman verran isonsamettikukan kukintoja olen kuivannut. Pikkusamettikukan kukkia olen myös kuivannut, ja niitäkin on runsas satsi odottamassa värjäilyä.


Kehäkukkia en ole käyttänyt värjäykseen, niistä olen poiminut iloisen värisen kukkakimpun, jossa koristelehtinä ovat vuorenkilven isot lehdet.

Kehäkukan terälehtiä olen kuivannut koristeeksi. Se, tulenko niitä oikeasti käyttämään mihinkään on vielä kysymysmerkki. Kuivatut kehäkukan terälehdet ovat kuintekin ihanan syksyisen värisiä.


Lisäksi kuivumassa on tiikerinkaunosilmää sekä keltasauramoa. Katsotaan, innostuuko sitä vielä tänä syksynä värjäilemään, vai joko lankavarasto on kyllin suuri talven kutimia varten.

Tiikerivärejä

Tiikerinkaunosilmä kukki tänä vuonna varsin myöhään. Keräsin viikko sitten kukkia pienen pussillisen, ja kaadoin kiehuvaa vettä päälle. Annoin kukintojen olla yön yli liemessä, nostin lämpötilan 70 asteeseen ja annoin taas liemen jäähtyä.
Siivilöin liemen ja lisäsin vähän nestemäistä kidesoodaa. Laitoin ekaan liemeen 50g luonnon harmaata Virtain Villaa. Siitä tuli oikein kiva oranssin ruskea väri. Kuvassa se on tuo vasemmanpuoleinen lanka.

Liemi oli vielä varsin voimakkaan väristä, joten laitoin jäähtyneeseen liemeen itse kehräämääni villaa. Sitä oli n. 120g ja n. 350 m. Olen kehrännyt langan Villa Laurilasta tilaamastani luonnonvalkoisesta topsista. Lankaan tuli ihan kiva oranssinkeltainen sävy.


Sää on ollut sen verran lämmin, että jonkun verran voi tiikerinkaunosilmän kukintoja tulla lisää. Voisin laittaa pataan lisää tuota vaaleanharmaata lankaa. Siitä tuli oikein kiva sävy, jota lankalaatikossa ei vielä olekaan.

The left yarn is light gray wool which has been dyed using Coreopsis tinctoria + soda. The right yarn is handspun wool which has been in the same dyebath afterwards. When shimmering the dyebath the temperature did not exceed 70 degree Celcius.

Sadonkorjuuta

Yhdet sukat ja yhdet tossut ovat valmistuneet. Lasten sukat on kudottu Fabel langasta, ja malli on Dropsin tosiyksinkertainen tuubisukka. Ohje oli alpacka-langalle, mutta Fabelissa on sama neuletiheys, joten käytin olemassa olevaa lankaa.



Seuraava malli oli Ullassa ollut En pointe tossut. Lankana oli Rävel Juhe Vaprik, jota sain keväällä "tuliaisiksi". Lanka on siis oikeasti Novitan Huopasta.



Koska lanka oli alunperin valkoista, halusin sävyttää sitä. Kun olin kutonut tossut, värjäsin ne Asfordin villaväreillä vaaleanvihreiksi. Värjäyksen jälkeen laitoin ne pesukoneeseen. Pesuohjelma oli varmaan vähän liian tuhti, kun tossut huopuivat tosi paljon. Onneksi sain venytettyä ne sopivan mittaisiksi. Aika paljon kauniimmat tossut saa Tovesta, josta Ullassa olleet tossut oli tehty.



Tässä vielä nappilaatikosta löytyneitä nappeja, joista valitsin tossuihin tulevat napit. Lopulta valituksi tuli yksinkertaiset pompulanapit, joita oli sopivasti vain kaksi kappaletta. Valitsemani napit ovat 50-luvulta, ja ne ovat äitini nappilaatikosta. Samoin äitini kätköistä ovat nuo kaksi valkoista helmiäisnappia, joita en ole vielä raaskinut käyttää mihinkään.


Ja nämä molemmat menevät siis sukkasatoon.

Mansikkaniitty

Voitin keväällä Möhönasun arvonnassa Fabel lankaa. Se pääsi seuraavaksi puikoille.

Ohje on Ullassa ollut Strawberry Field. Malli ei kirjavassa langassa pääse oikeuksiinsa.

Malli oli mukavan helppo kutoa, ja sukat valmistuivatkin nopeasti.



Ja sukat ovat mukana sukkasadossa.

Jämälankaprojekti

Viime vuonna olin Annalassa sinisellä ja punaisella kasvivärjäyskurssilla. Kurssilla värjättiin n. 20 g Virtain Villan lankanöttösiä. Pieniä nöttösiä oli runsaasti, joten yritin keksiä sellaista mallia, johon saisi upotettua pienetkin lankamäärät. Ravelryn kautta löytyi ohje huovutettuun laukkuun. Malli oli helppo ja lankaa kului odotettua vähemmän. Eli runsaasti pieniä lankakeriä jäi vielä odottamaan seuraavaa projektia.


Langat ovat luonnonvaaleaa, vaaleanharmaata ja tummanharmaata Virtain Villa, ja väriaineina on käytetty kokenillia, morsinkoa ja sinipuuta. Kassin kudoin kutosen pyöröpuikolla.

Kutomisen jälkeen kassi pääsi pesukoneeseen 60 asteeseen. Ehkä olisi voinut pestä 40 asteessa, jotta kassi olisi kutistunut vähemmän. Toisaalta nyt se on sen verran paksu, ettei välttämättä kaipaa vuoriakaan.


Tämä meneekin sitten myös Project Spectrumiin tuon lilan osalta.

Seuraavaksi sitten taas sukkasadon hillokellarihommiin.

I knitted this bag from Virtain Villa. Originally yarns were natural white, light grey and dark grey. I have dyed the yarns using woad, cochinel and logwood. After knitting I felted it in the washing machine.

Käsinukkeja

4-vuotiaan veljentytön synttärit lähenevät, ja lahjaksi olen kutonut muutaman käsinuken.

Malli on spin-off lehdestä malli Estonian Hand Puppet.


Lankana on Novitan Nalle. Näitä oli ihan mukava kutoa, mallikuviot mielenkiintoisia. Päässä on vanua täytteenä ja helmet ompelin silmiksi.

Tälle punapäiselle nukelle tuli vähän lyhyet kädet, mutta todennäköisesti 4-vuotiaan käteen nämä ovat ihan sopivat.


Tässä vielä nuket yhteiskuvassa.

Hillokellarissa tapahtuu

Olen mukana Sukkasadon Hillokellarissa. Ensimmäisenä kudoin pienet tossut Dropsin alpakasta. Lanka on vähän turhan letkua tällaisiin tossuihin, mutta menköön. Jotta tossut eivät näyttäisi täysin lyttyyn menneiltä, täytin ne kuvausta varten kehruuta varten säästämilläni langanpätkillä.

Seuraavaksi suikoille pääsi Fabel, ja mallina on Ullasta tuttu Strawberry field.


Katsotaan, miten paljon satoa syntyy näiden kahden kuukauden satokauden aikana.

Kuituja, värejä ja valmista lankaa

Olen mukana Juulin järjestämässä kuituklubissa. Osallistuin siihen värjäämättömien kuitujen kerhoon.

Tässä on eka, heinäkuun paketti. Sisältönä 200g poutapilvi lankaa 75% kidmohairia ja 25% villaa. Aivan ihanan tuntuista. Vielä ei villalle ole tapahtunut mitään, se on saanut aivan rauhassa mietiskellä, miksi se haluaisi tulla isona.



Tämän kuun paketti oli aivan ihana: 80g kashmiria ja 10g raakasilkkiä.



Nyt seuraa värillinen osuus. Hankin kesällä karstamyllyn, ja olen toistaiseksi karstaillut suomen lampaan villaa. Nämä on Ashfordin villaväreillä värjättyjä. Saavat mennä ennen kehruuta vielä kertaalleen karstamyllyn läpi, niin tulee mukavampaa kehrättävää. Katsotaan mihin nämä päätyvät talven mittaan.



Seuraavassa kuvassa on yksi askel lähemmäs sitä, jonka vuoksi halusin opetella kehräämään. Näin Dyers Garden kirjan kannessa kaksi väristä lankaa, ja ajattelin, että tuollaista pitää itsekin saada. Eikä sitä saa muuta kuin kehräämällä kaksi eriväristä säiettä yhteen. Nyt sitten runsaan vuoden kuluttue siitä, kun päätin opetella kehräämään, olen palannut innoituksen alkulähteelle.

Värjäsin kuvassa olevat suomenlampaan villa samettikukalla. Vasemmalla puolella on n. 70 g ensin värjättyä villaa, josta tuli varsin keltaista. Keltaisuus kyllä laimenee sitten kehrätessä, kun kuitua venytetään. Sen jälkeen lisäsin liemeen vähän kokenillia, ja tuloksena oli oranssi villa samaisesta liemestä. Ja jos lisäisi vielä enemmän kokenillia, saisi sitten punaista.

Tästä on vielä vähän matkaa siihen kaksiväriseen kasvivärjättyyn lankaan, mutta ennen pitkää haavesta tullee totta. Näillekin saa näyttää karstamyllyä vielä uudemman kerran.



Ja pikkuhiljaa alkaa jotain värjätyistä langoistakin syntyä. Kuvassa on kokenillilla, krapilla, sinipuulla ja morsingolla värjättyjä lankoja. Tämä oli se otsikossa mainittu valmiiden lankojen osasto :-)



Ai niin, Leena kyseli jäkälävärjäykseen liittyen, että tarttuiko poronjäkälän punainen mihinkään lankaan hyvin. Se tarttui hyvin ainakin Novitan Wooliin. En muista, oliko kellään siinä värjäyksessä Nallea tai 7-veljestä lankaa.