Syksyn värejä

Muutaman kerran olen käynyt metsässä veriseitikkien toivossa. Ja tänä vuonna olen ihme kyllä löytänyt enemmän veriseitikkejä kuin verihelttaseitikkejä. Kuitenkaan kumpaakaan ei taida olla vielä niin paljon, että niistä olisi saanut kunnon väriliemen. Eli tyydyn tänäkin syksynä kuivaamaan sienet, ja toivon, että ensi vuonna olisi sieniä jo riittävästi.


Samettikukkia sen sijaan on runsaasti. Yhden liemen olen jo keittänyt ja vähintäänkin saman verran isonsamettikukan kukintoja olen kuivannut. Pikkusamettikukan kukkia olen myös kuivannut, ja niitäkin on runsas satsi odottamassa värjäilyä.


Kehäkukkia en ole käyttänyt värjäykseen, niistä olen poiminut iloisen värisen kukkakimpun, jossa koristelehtinä ovat vuorenkilven isot lehdet.

Kehäkukan terälehtiä olen kuivannut koristeeksi. Se, tulenko niitä oikeasti käyttämään mihinkään on vielä kysymysmerkki. Kuivatut kehäkukan terälehdet ovat kuintekin ihanan syksyisen värisiä.


Lisäksi kuivumassa on tiikerinkaunosilmää sekä keltasauramoa. Katsotaan, innostuuko sitä vielä tänä syksynä värjäilemään, vai joko lankavarasto on kyllin suuri talven kutimia varten.

Oravia liikkeellä

Sain jokin aika sitten valmiiksi pääkallopipon, ja nyt tein väriltään sopivat lapaset pipon seuraksi.

Mallina on hello yarnin Squirrel and Oak mittens, joista tosin tuo oak osan jätin pois, ja tein kummastakin lapasesta oravakuvioisen.

Lankana on käsinvärjätty Nalle, oranssi värjätty tiikerinkaunosilmällä ja harmaa samettijalalla. Lankaa kului 45 g.








Harmaan ja oranssin kontrasti ei ole kovin suuri, joten kuviot eivät erotu kovinkaan selvästi, etenkään valokuvissa. Luonnossa kontrasti on vahvempi.






Tässä vielä lapaset ja pipo yhteiskuvassa. Kummatkin ovat menossa kummipojan syntymäpäivälahjaksi. Kuvista paljastuu karu tosiasia, että täytyisi nämäkin työt pingottaa, jotta jälki olisi tasaisemman näköistä.

Pääkallopipo

Edit: lisätty paremmansävyinen kuva.

Kummipojan syntymäpäivä lähestyy. Hänellä on oranssi toppatakki, jossa on pääkallonkuvia, joten päätin tehdä hänelle takkiin sopivan pipon lahjaksi.

Mallina käytin Hello Yarnin pipon mallia, mutta jätin väliraidat pois, jotta piposta tulisi paremmin lapsen päähän sopiva.

Kovin huonosti tuossa kuvassa nuo pääkallot näkyvät, toisaalta se ei haittaa, jotta pipo ei olisi niin julman näköinen. Luonossa nuo pääkallot erottuvat paremmin, ei tosin yhtä hyvin, kuin mustavalkoisessa alkuperäismallissa.

Pipossa on myös "vuori", joka tekee siitä vähän lämpimämmän.

Lankana on Novitan Nalle. Oranssi on värjätty tiikerinkaunosilmällä ja harmaa samettijalalla.

Samoista väreistä on tulossa vielä lapaset, ei tosin pääkallokuviolla.

Hat has been knit using the model from Hello Yarn. I have knit the hat from handdyed yarn. Orange is dyed with dyer's coreopsis and the grey one with mushroom.

Pikapipo

Kudoin pipon Ravelrystä löytämäni mallin mukaan. Malli oli mukavan helppo, vain kahta väriä aina samalla kerroksella. Jokainen rivi oli omanlaisensa, ja siksi tätä oli oikein mielenkiintoista kutoa.

Piposta tuli lopulta vähän liian pitkä, jonkun kuvion olisi voinut jättää pois, jolloin piposta olisi tullut paremmin istuva.
Lakiosan kuvio on kiva, kuvassa se ei valitettavasti tule kovin hyvin näkyviin.

Oli mukava vaihteeksi kutoa kirjoneuletta. Viimeaikoina on tullut tehtyä huiveja, joten kirjoneulepipo oli mukavaa vaihtelua.

Aloitin pipon lauantaina ja jo sunnuntai-iltana se oli valmis. Varsinainen pikaneule.

Edit: pipo on siis neulottu värjätystä Novita Nallesta. Neuletiheys Nallessa oli sama, kuin alkuperäisessä ohjeessa käytetyssä langassa.

Toivottavasti pian saan kuvia myös kutomistani huiveista. Kaksi on pingotuksessa, ja kolmas odottaa vapautuvaa pingotusalustaa.

Hat was nice to knit and I finished it fast. Hat is little bit too long, one pattern chart could have been left away from the pattern.

Pampulalankaa

Viikko on vierähtänyt, mutta mitään valmista näytettävää käsityönsaralla en ole saanut aikaiseksi. Työn alla on mm. tämä pampulalangasta paksuilla 10 puikoilla kudottava nalle. Monta pientä kasaa näkyy kuvassa, joista vain yksi on lankakasa, muut ovat valmiita nallenosia. Vielä nenänpää täytyy kutoa, nalle täyttää, ja ommella jäsenet paikalleen.

Tänään löytyi ensimmäinen paikka, jossa oli paria enemmän verihelttaseitikkejä. Toivottavasti vielä lokakuun kuluessa saisi sen verran kerättyä, että niistä yksi värjäysliemi syntyisi. Toivottaman hidasta on tämä minun sienienkeruu. Yritystä on, mutta pääsääntöisesti on saanut nauttia saaliittomista vaelluksista metsissä. Mutta joka tapauksessa metsässä samoilu on mukavan rentouttavaa.

Ensi viikolla voin hakea lasinsulatuskurssilla tekemäni työt, joten jotain valmista on kuitenkin syntynyt.

Violetista vihreään

Kiitos Risulintu, Leena, ja Villapallo kommenteista ja vinkeistä samettijalkavärjäilyyn liittyen. Itse laitoin vettä sen verran, että kaikki sienet selvästi peittyivät. Ehkä olisi voinut laittaa hieman vähemmänkin, mutta kun osa sienistä oli kuivattuja, piti varmistaa, että nekin peittyvät veteen laajetessaan.

Jatkoin samettijaloilla värjäystä. Keitin jo keitetyt sienet uudelleen väriliemessä. Tällä kertaa keitin niitä vajaan tunnin, ja annoin kattilan porista ihan kunnolla. Lisäsin sitten alunaa, ja langat. Annoin lankojen olla kuumassa liemessä n. 30 min ja jätin ne sitten jäähtymään liemeen yön yli. Tuloksena on kuvassa keskellä oleva lanka. Eli siitä tuli vihreää. Vasemmanpuoleinen lanka on ensimmäiseltä kerralta oleva violettiin vivahtava harmaa, ja oikeanpuolimmainen on aikaisemmin kesällä värjäämäni tarhakäenkaali. Samettijalkaliemi on vieläkin vahvan väristä, mutta langat loppuivat kesken, mutta ajattelin vielä värjätä samalla liemellä, ja kokeilla rautapuretusta. Mutta ensin tarvitaan lisää lankaa. Hauska nähdä kuinka montaa eri sävyä tulee yksistä ja samoista sienistä.

Sain tänään itselleni Kaarinalta tilaamani langapäättäjän. Pikaisen kokeilun jälkeen se vaikutti ihan näppärältä välineeltä. Toivottavasti tämän avulla päättely tuntuisi mukavammalta puuhalta.

Violettiin vivahtavaa

Eilen värjäilin ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa samettijaloilla. Sieniä oli n. 2.5 kiloa, ja keittelin niitä Leenan ohjeiden mukaisesti. Eli 30 minuuttia niin, että kattila ei kiehu, mutta väri irtoaa sienistä. Liemestä tuli kauniin tumman violettia. Laitoimme kaksi 50g kerää purettamattomaan liemeen, ja annoimme olla n. 15 min. Kuvassa ensimmäinen vyyhti vasemmalta on ko. ensimmäisestä värjäyksestä. Sen jälkeen laitoimme seuraavat 2 50g kerää ja annoimme olla samaiset 15 minuuttia. Tuloksena oli lähes samanvärinen vyyhti.

Koska liemi näytti vielä varsin tummalta, laitoimme taas 2 50g kerää liemeen, ja annoimme olla siinä yön yli. Väri oli jo selvästi ruskeaan vivahtava. Eli ekoista tuli liilaan vivahtavat harmaan, samoin toisista vyyhdeistä ja kolmansista sitten rusehtavat.

Minulla oli Novitan Nallea ja kaverillani Novitan Woolia. Nalleen värit tarttuivat vähän erisävyisinä. Kolmas vyyhti vasemmalta on Nallea ja neljäs vyyhti on Woolia, ekoja Wool keriä minulla ei olekaan, koska ystäväni vei ne jo kotiin, enkä pystynyt ottamaan kuvaa, jossa lankojen sävyero olisi tullut esille.

Laitoin samaiset samettijalat takaisin väriliemeen, ja ajattelin keittää ne uudelleen, ja purettaa joko alunalla tai raudalla. En ole vielä sitä päättänyt, mutta kerron värjäystuloksesta sitten joskus myöhemmin.

Harmillisen paljon violettia sävyä väheni langasta, kun se huuhteli. Etikan vaikutusta ei kokeiltu.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen tuttavuus tämä samettijalka, joten kokeiluja on syytä jatkaa. En tiedä, jos laittaisi vielä enemmän sieniä, voimistuisiko tuo violetin sävy.

Värjäyssieniä

Kävin eilen ensimmäistä kertaa sienimetsässä etsiskelemässä värjäyssieniä. En ole koskaan vielä värjännyt sienillä, sillä viime kesänä ei sieniä ollut, ja kävin värjäyskurssinkin viime vuoden elokuusa.


Paikanvalinnan suhteen kävi hyvä tuuri, sillä heti ensimmäisessä sammaleisessa kuusikossa löytyi jonkun verran veriseitikkejä. Ne oli kyllä helppo tunnistaa. Lopullinen saalis oli 88 g veriseitikejä, jotka kuivuessaan kutistuivat aivan olemattomiksi. Lopullinen saalis 8 g kuivattuja veriseitikkejä. Täytyy uudistaa matka metsään, sillä tällä määrällä ei vielä lankaa taida värjätä. Verihelttaseitikkejä en jostain syystä löytänyt ollenkaan, vaikka se kirjallisuuden mukaan olisi yleisempi. Ehkä vielä on vähän aikaista, kun säät eivät ole vielä viilenneet, eikä pääkaupunkiseudulla ole satanut kovinkaan paljon.


Samettijalkoja löytyi huimat 3 kpl, joten nekin päätin kuivata, ja odottaa, että löydän niitä syksyn mittaan lisää. Varsinaiset värjäyskokeilut vielä odottavat värjäysmateriaalin lisääntymistä, mutta joka tapauksessa olin iloinen, että edes löysin vähän veriseitikkejä.