J - Juhlapyhät

J – juhlapyhät.

Kädentaidot liittyvät myös juhlapyhiin. Mitä olisi esimerkiksi joulu ilman yhtään itsetehtyä joululahjaa, niiden suunnittelua, toteutusta ja paketointia. Syksyn alussa on hauska alkaa suunnittelemaan mahdollisia lahjoja. Joskus niitä syntyy enemmän, joskus vähemmän, mutta joka joulu vähintään yksi.

Toisaalta ei itsetehdyistä lahjoista kannata ottaa ylimääräistä stressiä, siinä menee antamisen ilo. Monia kivoja käsintehtyjä lahjoja saa messuilta ja myyjäisistäkin. Myyjäisissä on hauska liikkua, ja imeä ideoita muilta, joita voi sitten itse soveltaa myöhemmin.

Lahjojen lisäksi juhlapyhiin liittyy koristelu. Monet joulu- ja pääsiäiskoristeet ovat itse tehtyjä, ja ne voi kaivaa kaappien kätköistä esiin vuosi toisensa jälkeen. Äitini esimerkiksi ripustaa joka vuosi esille tontun, jonka olen tehnyt 2-luokalla kansakoulussa. Koristeluun lasken tässä myös kukka- ja muiden asetelmien teon.

Itse yritän olla saamatta juhlajärjestelyistä stressiä. Jos en ehdi leipoa piparkakkuja, voin ostaa niitä valmiina kaupasta, ja koristella ne, tai olla koristelematta.. Mielessä minullakin siintää idylli, jossa mahdollisimman moni asia on itse tehtyä, mutta kukaan ulkopuolinenhan ei minua siihen pakota, joten yritän olla myös itse lempeä itseäni kohtaan. Tärkeintä kuitenkin on nauttia tekemisestä, ei suorittaa juhlaa määrätyillä pakollisilla asioilla.

I - Ilo

Näyttää siltä, että vanhemmiten aakkosjäjestys ei olekaan niin selvä, vaan I- ja J-kirjaimet jäivät välistä. Tässä kuitenkin I.

Käsitöissä on työn iloa ja tekemisen vapautta. Ei aikatauluja (yleensä), vapaus valita ompeleeko, neulooko, virkkaako, värjääkö lankoja, punooko vai tekeekö lasitöitä.

Ilo löytyy englanninkielisen ohjeen ymmärtämisestä, kauniin neulepinnan syntymisestä, sopivankokoisen vaatteen ompelemisesta. Ilo syntyy myös kauniista langoista, kankaista, kauniista kirjoista ja lehdistä. Uuden oppiminen, osaamisen tunne ja käsillä tekemisen konkretia tuovat myös ilon tunteen.

Ilo syntyy ajatuksesta syksyn pimenevistä illoista, kynttilän valosta, kupillisesta kuumaa teetä ja neuleesta. Vaikka totuus onkin, että kynttilän valossa ei voi kutoa, niin silti tuo ajatus on lämmin ja sykähdyttävä. Kuinka pienistä asiosta oikeasti voi ilo ja arjen onni syntyä.

Ilo syntyy myös vuosisataisesta käsityöperinteestä. Kauniita töitä löytyy museoista ja kirjoista. On innostava ajatus, että käsitöillä on välttämättömyyden lisäksi haluttu luoda kauneutta ympäristöön jo vuosisatojen ajan, mökin mummosta kartanon emäntään. Toisille käsityöt ovat olleet välttämättömyys, toisille joutoajan täyttyöä. Käsitöitä ovat tehneet monet muut jo aikaisemmin, ja pystyn itse olemaan osa tätä vuosisataista ketjua, omalta pieneltä osaltani.

K - Kehräys

Kehräysinnostukseni on blogimaailma saanut aikaan. Monessa blogissa olen nähnyt kauniita itsekehrättyjä lankoja, joten kehräys rupesi kiinnostamaan. Ensin yritin opetella netin avustuksella, mutta en päässyt kunnolla jyvälle. Sain kyllä aikaiseksi vähän möykkyistä lankaa huovutusvillasta, mutta tuntui, että koko ajan villa meni ihan sotkuun.

Sain apua Seurasaaressa käydessäni, kun sain kädestä pitäen opetusta aiheeseen. Toistaiseksi lankaa on syntynyt vasta vähän, yhteensä runsaat 100 g. Olen kehrännyt tähän asti vain huovutusvillaa, mutta merinoa ajattelin kokeille seuraavaksi. Olen syksymmällä menossa värttinällä kehräyskurssille, jossa toivo oppivani myös pellavan kehräystä, kertaamista, sekä uunituoreiden karstojeni käyttöä.

Ajatus siitä, että näin on lankaa tuotettu jo satoja vuosia sitten, on kutkuttava. Vaatteen aikaansaaminen on ollut suuren työn takana, kun ensin on kasvatettu lampaita / pellavia, saatu niistä kuidut kehruuta varten, kehrätty, mahdollisesti värjätty ja lopulta kudottu / neulottu. Vaatevaraston kasvattaminen on ollut suuren työn takana, ja kaikki kankaat on käytetty moneen kertaan.

Unelmani on osata kehrätä lankaa, jota voin sitten kasviväreillä värjätä. Tavoitteni ei ole lopettaa kaupan lankojen ostamista, mutta jotenkin tuo kehräyksen ja värjäyksen yhdistäminen kiinnostaa.

Rukki, ei, sitä en vielä tosissani mieti, vaan ajattelin opetella ensin tämän värttinän. Aika näyttäköön, tuleeko rukki jossain vaiheessa hankintalistalle.

H - huovutus

Ensimmäinen kosketus huopaan lienevät kuvassa olevat punaiset huopatossuni, jotka omistin lapsena. Todennäköisesti ne olivat siskolta perityt, mutta punaiset, lempiväriäni.

Viime talvena tutustuin pesukonehuovutukseen. Salainen neuleystäväni Kaisa lähetti minulle ihanat huovutetut tohvelit, sekä selkeä ohjeet siitä, kuinka pesukoneen avulla huovutetaan. Kasvivärjättyjä lankoja olen pääasiassa käyttänyt pesukonehuovutukseen. Joskus kun lankojen värjäyksen tiimellyksessä unohtuu vahtia kattilaa, on osa langoista päässyt lähes kiehahtamaan. Yleensä niiden pehmeys silloin kärsii, mutta se ei haittaa, jos langat käyttää huovutukseen.

Neulahuovutus on minulle myös uusi tuttavuus. Sain joululahjaksi huovutusneulan, ja jonkun verran olen sen avulla huovuttanut. Tähän asti olen huovuttanut lähinnä piparkakkumuotin avulla. Tarkoitus on huovuttaa jouluksi vähän enemmän koristeita.

Perinteisintä huovutusta, eli märkähuovutusta en ole kokeillut. Monasti olen ajatellut osallistua kurssille, mutta sopivaa ajankohtaa tai asiaanryhtymistä ei ole vielä toistaiseksi tapahtunut. Monesta blogista olen kuitenkin ihastellut kauniita huovutettuja töitä, joten tämänkin kokeileminen jossain vaiheessa varmaan tapahtuu.

G - Google

Google, tuo nykyajan oraakkeli, on käsitöidentekijän todellinen ystävä. Se on kuin lapsuudenaikaisessa Aku Ankassa ollut tietokone: sille annetaan kysymys, ja se antaa vastauksen uskomattamolla vauhdilla, useita vastauksia, joskus jopa tuhansia vastauksia. Sen avulla löytyy linkit ilmaisiin käsityöohjeisiin, linkki lankakauppaan, linkkejä tekniikkaohjeisiin.

Googlen ja Internetin avulla avautuu käsityön ystäville uskomaton tietovarasto ja shoppailuparatiisi. Kuinka helppoa onkaan mennä nettikauppaan, klikata haluavansa sitä, tätä ja vielä tuotakin. Visa vinkuu, ja posti saapuu jonkun ajan kuluttua. Helppoa ja kätevää, mutta mahdollisuus myös suuriin ja kalliisiin heräteostoksiin. Eikä maantieteellisiä rajoja ole, suomalaiset ja ulkomaiset ovat yhtä kaukana kylistä, joissa ei ole lankakauppoja, joissa voisi hipelöidä ja tutkailla kauniita lankakeriä.

Tässä muutama oma linkkini:


Ulla
MagKnits

Knitty
Annie’s Attic
Berroco
Cascade Yarns
Drops
Interweave Knits
Noni Designs
Vogue Knitting

Miten me tulimme ennen toimeen ilman Googlea ja Internettiä?

F - filtti

Vaikeita nämä vierasperäisemmät aakkoset. Filtti on satakuntalaisittain shaali, eli saa edustaa tässä kankaankudontaa. Pirtoja, tukkeja, sukkuloita, polkusia ja muita hauskoja sanoja on kankaankudonnan maailma täynnä. Itse tutustuin kangaspuihin nuorena. Ensimmäisinä töinä tein helppoja poppanoita, palttinaa kahdella polkusella paikallisella kotiteollisuusyhdistyksen neuvonta-asemalla. Värien sommittelu oli mukavaa, ja poppanoita oli muutenkin kiva tehdä. Yksi poppanatabletti syntyi sutjakkaasti. Jossain vaiheessa kudoin niitä lahjaksi kavereilleni, kun en muutakaan ylioppilaslahjaa keksinyt. Poppanat ja kielokimput olivat köyhän opiskelijan lahja.

Kun muutin opiskelemaan, kudoin itselleni monta mattoa. Äitini on aina leikannut matonkuteita, ja niitä olikin paljon. Oli hauska suunnitella, että minkäsävyisiä mattoja teksi, ja minkäväriset kuteet riittäisivät minkäkinpituiseen mattoon. Kudoin matot isoisäni tekemillä kangaspuilla, jotka lienevät tänäkin päivänä jossain vanhempieni luona varastossa. Sittemmin yksi matoista on kulkeutunut sisarelleni Saksaan. Jaksoin paukutella kaitella riittävän lujasti, jotta matoista tuli vahvat ja kestävät. Tuo matto on jo lähes 25 vuotta vanha, ja yhä sisarellani käytössä.

Pellavaloimeen kutomiseen tutustuin, kun tein kuultokudoksia. Siinä ei saanutkaan hakata kangasta tiukaksi, vaan käsitellä kangasta hellävaroin. Pellavan kutominen sinänsä ei ollut niin hidasta, kun siitä tehtiin varsin harvaa. Kuvion poimiminen oli se hitaampi homma.

Olen kutonut myös kaulahuiveja, shaalin, vakoraanun ja hamekankaan. Mitään vaikeaa en oikeasti ole kokeillut tehdä, eli polkusia on maksimissaan ollut neljä kappaletta, ja niitä on poljettu järjestyksessä. Olen kyllä useasti kotiteollisuusyhdistyksen neuvonta-asemalla ihastellut kauniita ruusukuvioisia pöytäliinoja, joissa polkusia on ollut ainakin 8 kpl, ja joita ei poljetakaan suoraviivaisesti. Ylemmässä kuvassa on yksi kutomistani poppanaliinoista, ja yhä koskematon hamekangas.

Pitkään aikaan en ole kangaspuiden kanssa tehnyt mitään. Nyt olen ajatellut, että kasvivärjätyistä langoista voisi käydä kutomassa muutaman kaulahuivin, kunhan saisin selvitettyä milloin sopivaa lointa olisi tarjolla.

Jossain vaiheessa haaveenani oli, että kutoisin itselleni pellavaset verhot. Sellaiset, joiden väri olisi aavistuksen liilaan vivahtavaa, ja silkkisen kiiltävää. Näin sellaiset verhot kerran opiskelukaverini vanhempien luona, ja yhä ne ovat ehkä kauneimmat näkemäni verhot. Toistaiseksi haave on haudattu, mutta mielikuva verhoista elää vahvana mielessäni.

E - etupisto

Etupisto saa tässä edustaa kirjontaa. Minulle tuli 80- ja 90-luvuilla n. kymmenen vuoden ajan Suuri Käsityölehti. Siellä oli säännöllisesti kirjontamalleja, ja jossain vaiheessa kokeilin tätäkin kädentaitolajia malleista innostuneena.

Yhtenä jouluna tein neljä ristipistoliinaa joululahjaksi, sen jälkeen en olekaan ristipistoja tehnyt. Liinoista tuli kauniit, mutta ehkä urakka oli liian suuri, ja paine joulun lähestyessä kasvoi. Itselläni ei harmillista sitä liinaa ole, ja mallinkin olen tainnut jo aikoja sitten hävittää.

Ristipistoliinojen lisäksi olen kirjonut muutaman koriliinan. Yksi niistä on valkokirjontainen, ja toinen selkeästi jouluinen. Kolmas liina on ufoutunut. Muutamiin pyyheliinoihin olen kirjonut nimikirjaimeni, mutta loppujen lopuksi aika vähän sitä on tullut kirjottua.

Kirjonta vaatii suunnatonta kärsivällisyyttä, huolellisuutta ja harjoittelua, muuten jälki ei ole kaunista. Museoissa voi ihastella kauniita töitä, joiden tekemiseen ei taitaisi oma kärsivällisyys riittää. Erityisen ihastunut olen jugend-tyylisiin malleihin, joista löytyy myös valmispakkauksia.

Kun kuulee sanan kirjonta, syntyy mielikuva entisajan naisista, joilla oli palvelijat, ja jotka aikaansa kuluttaakseen istuivat ja kirjoivat kaunista turhuutta

D - Design

D niin kuin design. Suunnittelusta lähtee kaikki. Minkämallisen työn haluaa tehdä, mistä materiaalista, mistä väristä, ja onko kustannuksilla ja aikataululla väliä. Näin siis periaatteessa. Onneksi käsityömaailma on vapaa, ja esim. neulesuunnittelun voi ulkoistaa, ja hankkia valmiita neulelehtiä, joista voi poimia sopivan mallin, ja sen perusteella valita sopivat langat ja puikot. Aina ei ole saatavilla samaa lankaa tai sopivaa, joten ohjeita joutuu muokkaamaan itselleen sopiviksi. Samoin aikataulun voi antaa olla epämääräinen, ja vain nauttia käsitöiden tekemisen ilosta. Projektoimisen voi jättää työpaikalle.

Mallitilkun neulominen yleensä auttaisi tietämään, mitkä olisivat sopivat puikot itselle. Koska alkuvaiheessa into on kova, niin yleensä sitä tekee helpoimman kautta, eli valitsee heti valmiiksi 1-2 numeroa pienemmät puikot, kuin lankasuositus sanoo. Tällä proseduurilla pääsee nopeimmin sopivaan tulokseen. Tosin varsin usein sitä tulee purettua liian isoilla puikoilla aloitettu työ, ja vaihdettua pienempiin.

Kokonaisen neuleen suunnittelua alusta loppuun en ole koskaan tehnyt. Yleensä säätäminen on liittynyt neuleen pienentämiseen itselle sopiviin mittasuhteisiin, eli 155 cm:lle sopivaksi. Ostamani Nicky Epsteinin kirja Knitting beyond the edge sisälsi kauniita yksityiskohtia, joten saattaa olla, että jossain vaiheessa sitä innostuisi suunnittelemaan neuleen alusta loppuun.

Ompelemani vaatteet teen aina kaavasta, eli toiset saavat suunnitella, ja minä voin toteuttaa. Äitini ei käytä kaavoja, vaan ottaa mallin yleensä vanhasta vaatteesta, ja tekee sitten tarvittavat muutokset. Itse en sen mukaan uskaltaisi kangasta leikata. Jokaisen kaavan joudun kuitenkin aina muokaamaan, koska en yllä standardimittohin, vaikka kuinka varpistaisin. Olen kokemuksen kautta oppinut tavan muokata kaavoista lyhyelle ihmiselle sopivat. Enää ei pituus lähde väärästä paikasta, niin kuin aikoinaan.

Jossain vaiheessa ostin lankoja ja kankaita runsaasti varastoon. Eihän sitä voi tietää, milloin inspiraatio iskee, ja silloin on tarvikkeita oltava olemassa. Nykyisin yritän ostaa tarvikkeita sen mukaan, mitä suunnittelen tekeväni. Toisaalta mielessä on monta suunnitelmaa, joten tarjouslangoistakin yritän miettiä ensin, mitä niistä tulisin tekemään, jotta ylijäämävarasto ei kasvaisi liian isoksi. Osa ostamistani kankaista ja langoista on niinkin kaukaa kuin 80-luvulta, joten joka tapauksessa pahimman inspiration iskiessä on edes jotain materiaalia olemassa.

Aikojen saatossa sitä on oppinut katsomaan malleja sillä silmällä, että mitkä niistä sopisivat itselle. Muutaman virheellisen arvion jälkeen sitä kummasti oppii. Sitä huomaa, että kuinka kaikki vaatteet eivät sovi omalle vartalolle, ja toiset sen sijaan istuvat varsin hyvin. Monasti lehtiä selatessaan kiinnostuu eniten lempiväreistä tehdyistä vaatteista. Näin saattaa moni kivakin malli jäädä huomaamatta. Sen vuoksi lehtiä täytyy selata moneen kertaan, jotta antaa kaikille malleille mahdollisuuden.

On hienoa nähdä, kuinka toiset toteuttavat luovuuttaan suunnittelemalla neuleita esim. Ullaan. Minä olen toistaiseksi tyytynyt luomaan vain silmukoita.

C - Crocheting

Mielikuvituksen köyhyttä tai mitä lie, mutta crocheting, virkkaus päätyi C-kirjaimella alkavaksi sanaksi. Virkkaus lienee ensimmäisiä käsityötaitoja, jonka olen oppinut.

Vahvin omakohtainen virkkausmuisto liittyy lapsuuteeni ennen kouluikää. Jossain kaappien kätköissä vanhempieni luona taitaa vieläkin olla keltainen Enson-kotilaatikko, jossa on minun barbinukkeni. Sain sen viisivuotiaana, kun suureksi pettymyksekseni en päässyt kouluun, vaikka niin luulin. Olin sopinut siskoni kanssa, joka ei halunnut mennä kouluun, ja joka ei osannut lukea, että mina voin mennä, koska halusin sinne mennä, ja koska osasin jo lukea. Vieläkin muistan sen suunnattoman pettymyksen, jota tunsin, kun siskoni ensimmäisenä koulupäivänä minä en saanutkaan jäädä kouluun, vaan siskoni jäikin sinne.

Äiti huomasi, että olin oikeasti pettynyt, ja sain lohdutukseksi aidon barbin. En mitään halpaa kopiota, vaan aidon barbin punaisessa uimapuvussa. Tälle barbinukelle virkkaamani kaulaliinat, baskerit, laukut ja hameet ovat olleet ensimmäisiä virkkuutöitäni. Niitä on monenvärisiä ja –kokoisia, kaikki yhtä helppoja malleja. Pyrörylöitä, suoraa, tai hameputkea. Samoin muut nuket saivat baskereita ja kaulahuiveja. Näin opin perustekniikan, eli ketjusilmukat, kiinteät silmukat ja pylväät, äitini opettamina.

Isoäidin neliöitä virkkasin jossain vaiheessa, tarkoituksena tehdä itselleni päiväpeitto. Historia ei kerro, missä nuo palaset ovat, lienevätkö ne jossain vanhempieni luona kaappien kätköissä, vai onkohan äitini ne käyttänyt tai purkanut.

Muutaman pöytäliinan olen virkannut, mutta muuten en juurikaan ole virkkuukoukkuun tarttunut. Jossain vaiheessa kaikki virkattu tuntui kovin vanhanaikaiselta 70-lukulaiselta, mutta nykyisin löytyy kauniita malleja, ja virkkuu kiinnostaa taas enemmän. Virkkaustaitoni rajoittuu lähinnä perussilmukoihin. Tänä vuonna huomasin, että niillä saa helpostikin kauniin pinnan esim. simpukkavirkkuuna.

Monessa blogissa olen nähnyt kivoja virkattuja kasseja, ja mallilehdissäkin on selvästi enemmän virkattuja vaatteita, kuin aikaisemmin.

Sana virkkaus tuo myös mieleeni mummuni, joka virkkasi aina. Jos hän oli käymässä, hän kaivoi laukustaan virkkuutyön. Hän virkkasi pöytäliinoja, pyyheliinapitsejä ja isoäidin neliöitä. Minullakin on muutama pyyheliina, jossa on hänen virkkaamansa pitsit, ja muutama pieni pöytäliina. Arjen aarteita, joilla on arvoa ehkä vain minulle, onhan mummoni kuollut jo lähes 25-vuotta sitten.

B - bambu

B-kirjaimelle ei ollut helppo keksiä vastinetta käsityömaailmassa. Lopulta päädyin bambuun. Yhdistän bambun kahdella tavalla käsitöihin: bambuiset puikot, ja bambukuitua sisältävät langat.

Bambupuikkoja itselläni ei ole, mutta olen ajatellut hankkivani sellaiset sukkapuikot. Ne kuullostavat kevyiltä, ja jossain blogissa olen jopa nähnyt hyvin pienet sormikaspuikot.

Minua viehättää ajatus bambulangasta, luonnonkuidusta, joka voisi ainakin teoriassa olla hyvinkin ekologinen. Babulangat ovat ihanan pehmeitä ihoa vasten, ja niitä on mukava hyp8stellä lankakaupassa. Muutkin uudet luonnonkuituja sisältävät langat kuullostavat mielenkiintoisilta: maissilanka, soijalanka. Kaikenkaikkiaan suosin luonnonkuituja sisältäviä lankoja. Mieluiten puhtaasta luonnonkuidusta tehtyjä lankoja, mutta nykyisin lähes kaikissa on vähän tekokuitua kestävyyttä varmistamaan. Puhtaita tekokuitulankoja käytäni ainoastaan tehosteena, ja silloinkin mieluiten pieninä määrinä.

Käsityöaakkoset: A - askartelu

Löysin jostain ulkomaisesta blogista aakkosmeemin, jossa bloginpitäjä kertoi eri aakkosilla alkavista asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä. Itse ajattelin soveltaa tätä, ja tehdä oman aakkosmeemini kädentaitoihin liittyen. Jos itse teette samanlaisen meemin omaan blogiinne, olisi kiva, jos jättäisitte blogiini asiasta viestin. Olisi mukava lukea muidenkin aakkostettuja ajatuksia käsitöistä ja kädentaidoista. Jokaiselle kirjaimelle ei välttämättä löydy sopivaa suomenkielistä vastinetta, joten käytän niissä tilanteissa muunkielistä sanaa.


Eli aloitetaan A-kirjaimesta.

Askartelu on kädentaitolaji, joka minulta on jostain syystä jäänyt lähes kokeilematta. Monen blogissa ihailen kortteja, ja muita paperiaskasteluun liittyviä asioita. Samoin olen nähnyt kauniita leikekirjoja, ja olen jopa jossain määrin kiinnostunut sellaisen tekemisestä. Olen kerännyt talteen asioita, joita voisi käyttää paperiaskarteluun, mutta todellinen inspiraatio puuttuu.

Ehkä muutamat yritykset tällä saralla eivät ole onnistuneet halutulla tavalla. Kerran kokeilin tehdä itse paperia. Pitkän aikaa keräsin talteen kirjekuoria ja muita postilaatikkoon saapuneita huokoisia papereita. Rakensin sihdin puusta ja muovisesta verkosta, mutta lopputuloksena oli liian paksua paperia. Väri sinänsä oli mielenkiintoisen vaaleansininen, mutta liian paksu.

Toinen kokeilu oli pahvisen rasian päällystäminen kankaalla. Rasia oli vanha teepussirasia, ja ilmeisesti vähän liian ohut. Kankaaksi valitsin liian kiiltävän kankaan, jossa liimajäljet näkyivät ikävästi.

Ehkä kaikkein kiinnostavimmat asiat tällä saralla olisivat leikekirja ja meze-kirja. Saa nähdä, tuleeko niitä missään vaiheessa kokeiltua.