Lisää hiitolaisia käsitöitä

Hiitolaisten käsitöiden sarja jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa Haapalahti-sukat. Haapalahdesta oli mm. edellisen kirjoitukseni Alina-mummo kotoisin. Löysin Suomen museot online sivustolta kuvia Anja Tannisen tekemistä sukista, joiden valmistuspaikaksi oli merkitty Hiitola.

Tutkin kuvia ja yritin hahmottaa kuviomallia. Otin  Excelin esiin ja ryhdyin suunnittelemaan. Laskeskelin mallikertoja uudelleen ja uudelleen. Lopulta sain pienillä vekslailuilla resoriosuuden silmukkamäärän ja ensimmäisen kirjoneuleosion silmukkamäärän laskettua. Tuo resoriosuus neulotaan samalla tavalla, kuin tätini Hiitola-sukan ohjeessa on tehty, joten sen osuuden suunnittelu oli suht helppoa. Piti vain miettiä kuinka monta kuviokertaa tehdään ja montako silmukkaa pitää lisätä ennen kuin aloitetaan ensimmäinen kirjoneuleraita.

Jossain vaiheessa sain nämä eri kirjoneulekuvioiden silmukkaluvut täsmäytettyä, ja pääsin toteutusvaiheeseen.

Tässä vaiheessa vaikuttaa vielä lupaavalta, ei muuta kuin jatketaan neulomista. Sukka tuntui etenevän oikein mukavasti, eikä ohjeenkaan kanssa ollut ongelmia. Kirjoneulekin tuntui vastaavan suht hyvin esikuvaansa.

Sukan edetessä kolmanteen kirjoneuleraitaan havaitsin, että sukasta tulee aivan liian pitkä ja pohjekavennukset tulisivat osumaan polven kohdalle. Sukka meni purkuun ja uusi aloitus ja uudet laskelmat resorin pituudesta ja kirjoneuleraitojen välisistä valkoisista osuudesta. Lisäksi piti miettiä uusiksi pohjekavennusten paikka. Ensimmäisen ja toisen kuvioneuleraidan välillä pitäisi kaventaa tietty määrä silmukoita, jotta kuviokerta täsmäisi. Alakuvassa on uudelleen neulottu sukka, joka muotoutuu sopivaksi omaan jalkaani. Resoriosuus kyllä jäi vähän turhan lyhyeksi, mutta enää en jaksanut purkaa sukkaa. Suurin piirtein näin pitkälle olin päässyt ekalla kerralla, kun huomasin sukista tulevan aivan liian pitkät.

Toista sukkaa neuloessani yritin tarkistaa neuloa tismalleen ohjeen mukaisesti ja korjata havaitut virheet. Tässä on sitten lopputulos. Sukat onnistuivat pohjekavennuksia lukuunottamatta ihan hyvin. Ja kavennuksetkin onnistuivat, mutta jalassa nuo pohjekavennukset näyttävät aika rumilta. Ehkäpä jostain Mary Oljen kirjasta saisi neuvoa vähän nätimmän kavennussauman tekemiseen.

Olen kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että sain kuvan perusteella neulottua aika hyvin esikuvaansa muistuttavat sukat. Lankana on Novitan Tico Tico, joista tuon punaisen olen itse värjännyt Jacquard-villaväreillä.

Olen mukana sukkasato-tempauksessa, jossa kuukauden ähellyksen jälkeen olen nyt saanut ensimmäisen parin valmiiksi.

Saltkråkan

Jotain neuleitakin on syntynyt, vaikka raportoitavaa ei toistaiseksi olekaan ollut. Monet työt ovat viimeistelyä vaille valmiit.

Sain valmiiksi parit sukat, jotka annoin ystävilleni, kun tapasimme tällä viikolla. Malli on Ullasta löytyvä Saltkråkan. Lankana oli Gjestalin Janne. Lankaa kului vähän vajaat 150 g/ sukkapari. Yllättäen harmaa lanka oli vähän karheampaa kuin valkoinen. Samoin siitä tuli vähän leveämpi sukka samalla silmukkaluvulla ja samoilla puikoilla. Kokoa piti vähän arpoa, kun oma jalkani on pieni, ja ystävilläni on vähän isommat jalat. Onneksi kummatkin sukat olivat sopivat.

Blogger taas vaihteeksi kääntää näitä kuvia ihan miten sattuu, joten tämäkin kuva on nyt vähän oudosti.

Tässä lähikuva palmikkokuviosta. Mallineule oli helppo, mutta varmuuden vuoksi pidin ohjetta lähettyvillä, jotta saatoin tarkistaa miten ne palmikot taas menivätkään.
Eteen tuli yksi palmikkokuvio, ja taakse kaksi rinnakkaista palmikkoa. Väliin sitten kaksoishelmineulette. Harmaisiin sukkiin tein pelkkää helmineuletta, enkä osaa sanoa, että kumpi sopii sukkaan paremmin.

Kummatkin sukat menivät vielä sukkasatoon, kun ehtivät valmistua näin lokakuussa.

Hiitola-sukat

Hiitola-sukat ovat olleet valmiit jo pari viikkoa, mutta en ole ehtinyt niitä kuvata aikaisemmin. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen, kun alkuhankaluuksien jälkeen pääsin vauhtiin.

Ohjeessa kerrottiin kuinka joustinneule kavennetaan kärkeä kohti ja malli pysyy kauniina ihan kärkeen asti.

Sukkien kuvaaminen itse omassa jalassa on vaikeaa, kuten esim. tämä kuva osoittaa. Ja se paljastaa myös, että sukka on aavistuksen iso kantapäästä pieneen jalkaani. Olihan kudottavassa sukassa huikeat 96 silmukkaa, joista osa kavennettiin ennen kantapäätä.


Vaikka vähän lyhensin noita varsien valkoisia kerroksia, sukat ulottuvat minulla lähes polviin saakka.
Nämä sukat ovat tuon joustinkuvion vuoksi erittäin joustavat, ja siten istuvat aika hyvin jalkaan myös pohkeesta. Serkullani on vähän eri mallin mukaan tehdyt Hiitola-sukat, joista ei ole kuvaa. Ne on lyhytvartiset ja niissä on tuon joustimen sijaan pelkkää oikeata neulosta. Siinä sukan kuvio muodostuu kahden rivin mallilla, kun tässä joustinmallissa rivejä on 14.

En ole koskaan kutonut sukkia 2mm puikoilla, mutta hyvinhän siitä selvittiin, kun malli oli mukava. Joskus myöhemmin saatan kutoa ne lyhytvartiset sukat. Ja vähän isommilla puikoilla.

Yksi tädeistäni on innostunut kutomaan niitä lyhytvartisia Hiitola-sukkia, jo useita pareja on tänä syksynä ehtinyt valmistua. Toinenkin tätini ja äitini aikovat kutoa myös Hiitola-sukat. Eli koko suku kutoo tänä syksynä näitä heidän lapsuuspaikkakuntansa nimikkosukkia.

Lisää tarjotinharjoittelua

Leenan blogissa keväällä olleen koristellun tarjoittimen innoittamana ostin kirppikseltä kasan metallisia tarjoittimia.

Käänsin vanhan valokuvan kuvankäsittelyohjelmalla peilikuvaksi, tulostin sen laserilla ja leikkasin tarjoittimen kokoiseksi. Sitten käsittelin tarjottimen ArtMedium aineella, ja yritin kiinnittää kuvan siihen kuva tarjottimeen päin niin, että yhtään ilmakuplia ei jäisi, ja mahdollisimman tiiviisti, jotta koko kuva siirtyisi tarjoittimeen.


Tarjoittimen annettiin kuivua muistaakseni 4 tuntia, jonka jälkeen alkoikin se ajallisesti työläin osuus, paperin raaputtaminen pois tarjottimesta. Kastelin tarjoittimen ja hieroin paperia pois sormenpäillä yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä annoin taas kuivua ja huomasin, että yhä vaan paperia oli jäljellä. Harmikseni huomasin, että osia kuvasta alkoi myös hinkatessa lähteä pois tarjottimesta. Muutaman päivän paperin irroituksen ja kuivumisen jälkeen lakkasin tarjoittimen, jonka avulla loppu paperin aiheuttamasta sameudesta hävisi.

Tässä on lopputulos, vanha tarjotin, jossa on valokuva n. 1910-luvulta kartanosta, jossa mummoni oli aikanaan sisäkkönä. Tämäkin tekniikka vaatii vielä harjoittelua. Jos saisi tulostettua kuvan kalvolle, tuo paperin putsaus helpottuisi ja kuva todennäköisesti siirtyisi paremmin. Sitä täytynee kokeilla seuraavaksi.

Edellisen tarjottimen kuva on siis Hiitolasta, ja tässä Sukkasadon tavoitteeni hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen Hiitola-sukka on valmis ja toisestakin varsi hyvällä alulla.

Sukkasato alkaa

Osallistun tänäkin vuonna Sukkasatoon, jonne ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä tämän viikon perjantaihin.
Tavoitteeni on maltillinen, yritän saada kudottua Hiitola-sukat tempauksen aikana. Lainasin kirjastosta suomalaisen sukkakirjan, jossa on ko. sukan malli. Harmillisesti kirjassa oleva ruutukaavio on kovin monimutkainen, eikä siitä oikein meinannut saada tolkkua. Onneksi löysin kaavion helpommaksi tasomalliksi piirrettynä täältä.

Tänään kävin ostamassa sukkalankaa, ja kokeilin tehdä mallitilkkua kaaviopiirroksen mukaan. Kudoin ensimmäisen mallikerran, joten eiköhän tuo malli tuosta synny. Lopullisessa sukassa silmukoita on 96, ja ne nitkutellaan 2mm puikoilla. Tämän vuoksi maltillinen tavoite. Saa nähdä missä vaiheessa näin ohuilla puikoilla kutominen rupeaa lannistamaan.

Viime viikolla ilmestui suomalainen lautanauhakirja, joka saapui loppuviikolla postista. Kirjan on kirjoittanut Maikki Karisto, joka on minullekin opettanut lautanauhatekniikan alkeita. Oikein selkeä ja mukavantuntuinen kirja. Kuvituksena on uskomaton määrä erilaisia nauhoja. Kuvista käy myös ilmi miten pienet asiat muuttavat nauhan ulkonäön toisenlaiseksi, vaikka se olisi kudottu "samalla kuviolla" ja samoista väreitä. Suosittelen.

Eveliinit vielä sukkasatoon

Blogitauko venähti pitkäksi, kun lokakuussa oli monen moista muuta puuhaa. Nämä sukkasatoon tulevat Eveliini-sukat valmistuivat jo syyskuussa, mutta niiden kuvaaminen on jäänyt.

Sukkien ohje löytyy viime vuoden Ullasta. Kuva vain sukkien kärjestä, kun sukkia ei ole pingotettu, ja varren kuvaaminen tyhjänä oli mahdotonta. Lankana on juulilta ostettu juulibuugi.


Mallia oli mukava kutoa, yläreunan osalta en tosin osaa sanoa, teinkö jotain väärin, kun tuntuu, että nirkkoja tuli kovin paljon.

Lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, mutta samoin jalkani ovat paljon pienemmät kuin ohjeessa. Eli pienemmillä puikoilla ja ohjetta mukaellen seuraten sain jalkoihini sopivat sukat. Sukat voivat toki vielä mennä joulupukin konttiin, kälylläni on saman kokoiset jalat.

Sukkasadon alku

Ensimmäinen satsi sukkia sukkasatoon on valmistunut. Nämä kolme sukkaa on kudottu saman ohjeen mukaan, vähän resorin pituutta ja silmukkamääriä vaihdellen. Malli on kärjestä aloitettava aivoton sukka, jonka ohjeen löysin Ravelrystä. Lankana on Regian Kaffe Fasset Design Line lanka. Kaikki sukat menevät kummilapsille. Lankaa meni vajaat 2 kerää.
Sukat syntyivät viikonloppuna, kun päivystin kirpputorilla. Lanka loppui kesken, ja jouduin turvautumaan äidin lankavaraston jämälankoihin. Mitään väriä ei ollut paljon, mutta pienet vauvan sukat sain tehtyä. Malli on perussukka ilman mitään kommervenkkejä.

Tässä vielä koko satsi samassa kuvassa.

Sadonkorjuuta

Yhdet sukat ja yhdet tossut ovat valmistuneet. Lasten sukat on kudottu Fabel langasta, ja malli on Dropsin tosiyksinkertainen tuubisukka. Ohje oli alpacka-langalle, mutta Fabelissa on sama neuletiheys, joten käytin olemassa olevaa lankaa.



Seuraava malli oli Ullassa ollut En pointe tossut. Lankana oli Rävel Juhe Vaprik, jota sain keväällä "tuliaisiksi". Lanka on siis oikeasti Novitan Huopasta.



Koska lanka oli alunperin valkoista, halusin sävyttää sitä. Kun olin kutonut tossut, värjäsin ne Asfordin villaväreillä vaaleanvihreiksi. Värjäyksen jälkeen laitoin ne pesukoneeseen. Pesuohjelma oli varmaan vähän liian tuhti, kun tossut huopuivat tosi paljon. Onneksi sain venytettyä ne sopivan mittaisiksi. Aika paljon kauniimmat tossut saa Tovesta, josta Ullassa olleet tossut oli tehty.



Tässä vielä nappilaatikosta löytyneitä nappeja, joista valitsin tossuihin tulevat napit. Lopulta valituksi tuli yksinkertaiset pompulanapit, joita oli sopivasti vain kaksi kappaletta. Valitsemani napit ovat 50-luvulta, ja ne ovat äitini nappilaatikosta. Samoin äitini kätköistä ovat nuo kaksi valkoista helmiäisnappia, joita en ole vielä raaskinut käyttää mihinkään.


Ja nämä molemmat menevät siis sukkasatoon.

Mansikkaniitty

Voitin keväällä Möhönasun arvonnassa Fabel lankaa. Se pääsi seuraavaksi puikoille.

Ohje on Ullassa ollut Strawberry Field. Malli ei kirjavassa langassa pääse oikeuksiinsa.

Malli oli mukavan helppo kutoa, ja sukat valmistuivatkin nopeasti.



Ja sukat ovat mukana sukkasadossa.

Hillokellarissa tapahtuu

Olen mukana Sukkasadon Hillokellarissa. Ensimmäisenä kudoin pienet tossut Dropsin alpakasta. Lanka on vähän turhan letkua tällaisiin tossuihin, mutta menköön. Jotta tossut eivät näyttäisi täysin lyttyyn menneiltä, täytin ne kuvausta varten kehruuta varten säästämilläni langanpätkillä.

Seuraavaksi suikoille pääsi Fabel, ja mallina on Ullasta tuttu Strawberry field.


Katsotaan, miten paljon satoa syntyy näiden kahden kuukauden satokauden aikana.

Tohvelisankarille

Sukkasatoon osallistuminen on ollut vähän vaiheessa. Vasta nyt syntyi ensimmäinen työ: pienet tohvelit ystäväni syntyvälle tyttölapselle.

Malli on Moda 04/07:stä, tosin onnistuin tulkitsemaan ohjeen ihan pieleen, enkä tehnyt sitten loppuakaan ohjeen mukasesti. En tullut katsoneeksi kuvaa tarkemmin, jotta olisin huomannut, että tossuosaa ei kudota suljettuna neuleena sukkapuikoilla, vaan avoimena neuleena erotellen oikeat ja nurjat kerrokset. No totesin virheen jossain vaiheessa, mutta en jaksanut purkaa. Lankana on Novitan wool, ja langat on jämälankoja muista töistä.

Sukkasato

Vaikka tumput onkin työnalla, niin liityin mukaan Sukkasato-tempaukseen.