Neulottua

Vaikka blogissa tuntuu olevan kaikkea muuta kuin neuleita, olen kuitenkin neulonut, pääasiassa kuitenkin sukkia ja lapasia. Jonkun verran olen tehnyt junasukkia vauvoille. Niitä ei ole tullut kuvattua.

Tilasin alkusyksystä Riihivillasta Maahinen lankaa, mukavaa ohutta karstalankaa. Tilasin luonnonvaaleeta ja ruskeaa lankaa. Puikoille pääsi kaksi mallia Sukupolvien silmukat -kirjasta: Ruusuja ja köynnöksiä sekä Lapaset Kivennavalta.

Näitä oli mukava neuloa, langassa oli mukava neuletuntuma. Tällaisesta karstalangasta alkuperäiset lapaset onkin neulottu.

Olin eilen mukana Karjalaisilla kirjamarkkinoilla Hiitolan Pitäjäseuran pöydässä esittelemässä värttinällä kehruuta sekä myymässä Sukupolvien silmukat -kirjaa. Kirjaa meni ihan mukavasti kaupaksi ja päivän aikana tapasin monta ihanaa käsityönharrastajaa joiden kanssa on aina yhtä ihana vaihtaa ajatuksia.

Osallistuin myös karjalaisuustestiin. Sen mukaan olen Aitoo kammaa Karjalast :-)

Valmistuihan se villatakki lopulta

Taas yksi iäisyysprojekti on valmistunut. Värjäsin n. 400 g harmaata Viking baby ull lankaa kesällä 2011 kokenillilla, ja ajatuksena oli tehdä langoista villatakki tai villapaita.  Inspiraatiota sain Levenwick villatakista, mutta omani tein Tuulia Salmelan kehittämän TTS-mallin mukaan. Aloitin villatakin syksyllä 2011 ja sainkin sen neulottua talven aikana.

Jossain vaiheessa innostuin neulomaan nappilistan ja pääntien, mutta siihen se sitten jäi. Olisi pitänyt löytää villatakkiin sopivat napit.

Napit löytyivät aikanaan, mutta villatakki oli ensin hukassa ja sen jälkeen oli muita kiinnostavampia juttuja, ja villatakki sai olla rauhassa yli vuoden. Lokakuussa ilmat alkoivat viilentyä, villatakki pääsi pingotukseen ja napitkin pääsivät paikoilleen.

Lopullinen villatakki muistuttaa vain etäisesti esikuvaansa. Omien mittojen ottaminen on aina haastavaa, ja taas tuli vähän reilut hihat. Mutta muuten ihan mukava villatakki.

Yleensä tulee värjättyä vain 50 tai 100 g yhtä väriä, mutta kannattaisi värjätä useammin isompia eriä, jotta saisi langat villapaitaa varten.

Haapsalu huiveja

Ostin jo monta vuotta sitten Virossa käydessäni Haapsalu sall huivikirjan, jota olen aina silloin tällöin selannut, ja ihastellut siitä löytyviä ihania Haapsalun huiveja. Vuonna 2011 ostin Helsingin kaapelitehtaalla pidetyiltä Martin markkinoilta ohuen ohutta lankaa, jota huiveissa käytetään. Kerässä oli noin 60 g lankaa. Alla olevassa kuvassa on vertailulankana ohut sukkalanka, jossa puikkokoko suositus on 2-3 mm.

Aloittelinkin huivin neulomista marraskuussa 2011, mutta lanka oli aivan liian ohutta neulottavaksi pimeään aikaan, joten aloitelma jäi kesken. Keväällä 2012 innostuin uudelleen, ja pikku hiljaa huivi eteni. Yhden kuviokerran neulominen kesti aina noin tunnin. Kuviokertoja huivissa on noin 40, joten keskusosan neulominen kesti yli 40 tuntia. Reunuksen tein alkuperäisistä ohjeista poikkeavasti, eli poimin silmukat ja neuloin reunuksen suoraan huiviin. Alkuperäisen ohjeen mukaan reunat neulotaan kahtena kappaleena ja ommellaan jälkikäteen huiviin. Nyt pyöröpuikkoaikaan on paljon helpompaa kuin ennen.

Ja huivi on todella ohut, ja se menee sormuksen läpi, kuten Haapsalu huiven kuuluukin. Kuvio on nimeltään varesejalakiri.

Innostuin neulomaan toisenkin huivin, siihen tilasin langan Virosta. Se on väriltään luonnonvaaleaa, ei valkoista, kuten ensimmäinen neulomani huivi. Siinä kuviomallin nimi on vasabakiri.

Huivit lahjoitin kahdelle ystävälleni, jonka kanssa juhlistin 30 vuotta kestänyttä ystävyyttä tammikuussa.

Itselleni en vielä ole huivia ehtinyt neuloa, ehkäpä jonain päivänä aloitan taas uuden Haapsalu huivin.

Vikkeleitä ja kirjoneuletta

Runsas vuosi on kulunut edellisestä blogin päivityksestä. Vaikka käsitöitä onkin tullut tehdyksi, en ole saanut niitä kuvattua ja blogia päivitettyä.

Osallistuin Ravelryn Suomalaisia perinteitä ryhmän Kevätkirjo yhteisneulontaan, jota neulottiin olympialaisten aikana. Koska aiheen valinta oli vapaa, en tällä kertaa neulonutkaan kirjoneuletta, vaan halusin kokeilla perinteisten vikkelisukkien tekemistä. Suomalaisesta sukkakirjasta löysin Äyräpään vikkelisukat, joiden silmukkamäärä tuntui sopivalta omaan jalkaani.

Ensimmäistä kertaa kokeilin neuloa myös ns. kaksinkertaista nurjaa silmukkaa, jolla vikkelikuvion nurjat silmukat saadaan erottumaan paremmin taustasta.

Saatuani sukat valmiiksi ymmärsin hyvin miksi vikkelisukkia on aikaisemmin neulottu. Pohjekavennusten jälkeen vikkelikuvio vähän kaventaa sukkaa sekä sen avulla sukka istuu kauniisti jalkaan. Kyllä esiäidit osasivat.

Ennen vikkelisukkia ehdin neuloa samaisesta sukkakirjasta Jääsken valko-puna-sinikuvioiset kirjoneulesukat. Nämä valmistuivat nopeasti, kun kuviossa ei ollut pitkiä, sidottavia langanjuoksuja.

 

Nyt on pitkävartisia sukkia talven varalle, vaikka talvi taitaakin olla jo taittumassa. 

Rauhaisaa joulunaikaa!

Vaikka blogi onkin ollut hiljainen, eivät käsityöt ole kokonaan unohtuneet. Olemme serkkuni kanssa kirjoittaneet kuukausittain pääasiassa hiitolaisista käsitöistä Kurkijokelainen-lehteen, ja blogikirjoittelu on jäänyt sitten vähemmälle.

Joulukuun numeroon laadimme äitini kanssa Kansallismuseosta löytämästäni Kurkijoen-lapasesta ohjeen. Mallin selkämys on samanlainen kuin Eeva Haaviston kirjassa Sata kansanomaista kudiokuvinmallia -kirjassa olevan Haminan lapasen. Peukalo on kuitenkin Kurkijoen lapasessa erilainen. Varsi on samankaltainen kuin Mary Oljen kauneimmat käsityöt-kirjassa olevassa Leppävirran lapasessa, mutta vartta ei ole neulottu joustinneuleena ja varren lopusta puuttuu yksivärinen kuviovärillä neulottu kerros. Pikaisella vilkaisulla selkämys muistuttaa Leppävirran lapasta, mutta ruutukuvio on erilainen. Eli hyvin pienistä eroista nämä eri mallit koostuvat.

Sukkien ja lapasten myötä toivotan rauhaisaa joulunaikaa!

Talviasusteita

Olen tehnyt jo viime syksynä muutamia talviasusteita, mutta kuvaaminen vain on jäänyt. Ensimmäiseksi neuloin sormikkaat. Ohjeen löysin Ravelrystä. Lankana on ihanan pehmeä Cascade Yarns Heritage Silk.

Sormikkaiden seuraksi neuloin kämmekkäät, jotka voi kylmemmillä ilmoilla vetää sormikkaiden päälle. Näidenkin ohje löytyy Ravelrystä. Lanka on käsinkerhättyä Corridalea, jonka kehräsin jo vuonna 2009.

Näitä on tullut käytettyä sen verran ahkerasti, että tuo käsinkehrätty on lähes jatkuvan lumisateen innoittamana vähän huopunut.

Sormikkaisiin meni noin puoli vyyhtiä lankaa ja kämmekkäisiinkään ei lankaa kulunut pajon. Niitä yhdistelemällä syntyi vielä myssy, jonka ohje löytyi yllätys yllätys Ravelrystä. Ohjeen mukaan nurjan puolen piti tulla päälimmäiseksi, mutta mielestäni käsinkehrätyn langan sävyt näyttivät paljon haaleammilta nurjalla puolella, joten päätin kääntää myssyn toisinpäin. Koristeeksi neulottu kuvio ei näin päin näytä yhtä hyvältä, kuin alkuperäisessä mallissa, mutta ei anneta sen haitata.

Paljon muitakin neuleita on valmistunut ja odottaa tällä hetkellä pingotusta ja kuvausta. Niistä sitten myöhemmin.

Viime metreillä valmista

Vuoden ensimmäinen neule on valmistunut.

Olin lauantaina menossa tätini syntymäpäiville. Edeltävänä maanantaina sain ajatuksen kutoa lahjaksi sukat. Sukat valmistuivatkin ihan hyvissä ajoin. Jo kello 10 lauantaina Huittisten kohdalla linja-autossa sukat olivat valmiit. Juhlat alkaisivat kello 12, ja toki ne piti kuvata, jotta jää todistusaineistoa. Terveisiä vaan Raija-tädille!

Sukat valmistuivat kyllä jo edellisenä iltana, mutta jätin langanpäättelyn päivänvaloon. Ja kuten ylimmästä kuvasta tarkkanäköisimmät havaitsevat, että neuloja oli vähän hätähousu ja toisesta sukasta jäi viimeiset raidat puuttumaan. Ne havaitsin tietysti vasta, kun olin matkalla, ja langat oli kotona.

Malli oli oikein mukava neulottava. Ohje löytyy täältä.

Alku aina hankalaa

Runsas viikko sitten osallistuin Porissa Hiitolan pitäjäseuran naistoimikunnan käsityöiltaan, ja aiheena oli neulakintaat. Olen kokeillut neulakinnas tekniikkaa puolitoista vuotta sitten serkkuni opastuksella, mutta olin ehtinyt unohtaa kaiken autuaasti. Illan aikana sain epämääräisiä alkuja aikaiseksi, ja illalla jatkoin sinnikkäästi yritystä.

Seuraavana päivänä ryhdyin kaivelemaan neulakintasiin liittyviä linkkejä, joita löytyikin runsaasti. Niiden avulla pääsin paremmin vauhtiin.

Käspaikan linkki

Sitten löytyi varsinainen aarreaitta: neulakintaat.fi

Sinnikkästi jatkoin yrittämistä ja sain aikaiseksi kintaat:

Kintaissa on kaikki vähän vinksin vonksin, eri mittaisia silmukoita ja välillä vääristä kohdista otettuja silmukoita. Peukalot eivät kestä katsetta ollenkaan ja alareunan päättelykin on vähän niin ja näin. Kuitenkin sen verran sain tekniikasta selville, että kintaat sain aikaiseksi. Huomasin, että oma neulani on aivan liian paksu ja leveä. Sirommalla neulalla voisi onnistua mm. pienten lenkkien teko paremmin. Näitä erilaisia tekniikoita taitaa olla lähemmäs 40 erilaista. Näissä käyttämäni lienee ns. suomalainen tekniikka (kahden yli ja kahden ali ).

Innostuin vielä kokeilemaan kaksiväristä pannunalusta langanlopuista. Valkoinen on Novitan Huopasta ja vaaleanpunainen Mamboa. Mambo ei sovellu tähän tekniikkaan ollenkaan, kun siinä on vähän tekokuitua, eikä langanpäitä saa papeloitua toisiinsa. Taakse jää pääteltäviä lankoja. Valkoinen Huopanen sopii selvästi paremmin ja siitä saa siistimpää jälkeä.

Tekniikka vaatii joko erilaista lankaa ja erilaisen neulan tai huomattavasti harjoittelua ennen kuin siitä tulee katseenkestävää.


Samaisessa käsityöillassa julkistettiin myös kirjoittamani Hiitolan Haapalahden sukan ohje. Ohje on saatavilla myös Ravelrystä. Jos sinulla ei ole pääsyä Ravelryyn, mutta haluaisit tuon sukkaohjeen, laita kommenttiin sähköpostiosoitteesi, niin lähetän ohjeen sinulle.

Sukkien alkuperä on rajan takaa luovutetusta Karjalasta kauniista Kilpolan saaresta, joten alkuperäiset sukat täytyy olla neulottu ennen lokakuuta 1944.

                                            Rauhaisaa itsenäisyyspäivän iltaa!

Neuleitakin on tehty

Blogi on päivittynyt hyvinkin hiljalleen, joten jonkun verran neuleitakin on ehtinyt valmistua. Pääosin olen neulonut syys- lokakuussa olleen sukkasadon aikana sukkia, jonne raportoin nämäkin kerralla.

Tässä ensin setti kasvivärjätyillä langoilla neulottuja lasten sukkia ja säärystimiä. Ikähaitari on 3- 9v.  Kaikki sukat on ihan perussukkia Janne-langasta 3,5mm puikoilla. Nämä valmistuivatkin niiden 2.25mm Haapalahti-sukkien jälkeen pikavauhtia.

Nämä säärystimet sai 7v veljentyttöni osana syntymäpäivälahjaansa.

Neuloin myös Knittyssä olleet Bosnialaiset sukat. Näitä oli mukava neuloa. Sukat neulottiin kärjestä lähtien ja kantapäät neulottiin viimeisenä. Ennen kantapäitä kaikki näytti vielä ihan hyvältä, mutta jostain syystä kantapään jälkeen näistä tuli ihan mörvelöt. Omaan jalkaani ne olivat aivan liian suuret, enkä oikein keksinyt kunnollista tapaa pingottaa näin epämääräistä sukkaa. Onneksi se kuitenkin saajalleen oli sopiva, vaikkakin jalkaan ujuttamien vaatii vähän tekniikkaa, kun kirjoneuleinen sukan varsi ei juurikaan jousta.

Siinäpä katsaus sukkasadon aikana neulotuista sukista.

Lisää hiitolaisia käsitöitä

Hiitolaisten käsitöiden sarja jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa Haapalahti-sukat. Haapalahdesta oli mm. edellisen kirjoitukseni Alina-mummo kotoisin. Löysin Suomen museot online sivustolta kuvia Anja Tannisen tekemistä sukista, joiden valmistuspaikaksi oli merkitty Hiitola.

Tutkin kuvia ja yritin hahmottaa kuviomallia. Otin  Excelin esiin ja ryhdyin suunnittelemaan. Laskeskelin mallikertoja uudelleen ja uudelleen. Lopulta sain pienillä vekslailuilla resoriosuuden silmukkamäärän ja ensimmäisen kirjoneuleosion silmukkamäärän laskettua. Tuo resoriosuus neulotaan samalla tavalla, kuin tätini Hiitola-sukan ohjeessa on tehty, joten sen osuuden suunnittelu oli suht helppoa. Piti vain miettiä kuinka monta kuviokertaa tehdään ja montako silmukkaa pitää lisätä ennen kuin aloitetaan ensimmäinen kirjoneuleraita.

Jossain vaiheessa sain nämä eri kirjoneulekuvioiden silmukkaluvut täsmäytettyä, ja pääsin toteutusvaiheeseen.

Tässä vaiheessa vaikuttaa vielä lupaavalta, ei muuta kuin jatketaan neulomista. Sukka tuntui etenevän oikein mukavasti, eikä ohjeenkaan kanssa ollut ongelmia. Kirjoneulekin tuntui vastaavan suht hyvin esikuvaansa.

Sukan edetessä kolmanteen kirjoneuleraitaan havaitsin, että sukasta tulee aivan liian pitkä ja pohjekavennukset tulisivat osumaan polven kohdalle. Sukka meni purkuun ja uusi aloitus ja uudet laskelmat resorin pituudesta ja kirjoneuleraitojen välisistä valkoisista osuudesta. Lisäksi piti miettiä uusiksi pohjekavennusten paikka. Ensimmäisen ja toisen kuvioneuleraidan välillä pitäisi kaventaa tietty määrä silmukoita, jotta kuviokerta täsmäisi. Alakuvassa on uudelleen neulottu sukka, joka muotoutuu sopivaksi omaan jalkaani. Resoriosuus kyllä jäi vähän turhan lyhyeksi, mutta enää en jaksanut purkaa sukkaa. Suurin piirtein näin pitkälle olin päässyt ekalla kerralla, kun huomasin sukista tulevan aivan liian pitkät.

Toista sukkaa neuloessani yritin tarkistaa neuloa tismalleen ohjeen mukaisesti ja korjata havaitut virheet. Tässä on sitten lopputulos. Sukat onnistuivat pohjekavennuksia lukuunottamatta ihan hyvin. Ja kavennuksetkin onnistuivat, mutta jalassa nuo pohjekavennukset näyttävät aika rumilta. Ehkäpä jostain Mary Oljen kirjasta saisi neuvoa vähän nätimmän kavennussauman tekemiseen.

Olen kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että sain kuvan perusteella neulottua aika hyvin esikuvaansa muistuttavat sukat. Lankana on Novitan Tico Tico, joista tuon punaisen olen itse värjännyt Jacquard-villaväreillä.

Olen mukana sukkasato-tempauksessa, jossa kuukauden ähellyksen jälkeen olen nyt saanut ensimmäisen parin valmiiksi.

Alina-mummon lapanen

Keväällä kerroin saaneeni tädiltäni lainaksi hänen anoppinsa aikanaan neuloman lapasen. Lapasesta on kuvia täällä. Väsäsin mallikaavion exceliin ja kesällä kokeilin neuloa lapaset mallikaavion mukaan.Tässä onkin sitten omat lapaseni:

Lankana käytin Wollmeisen merinovillaa, jonka sain Ritvikseltä autokyytipalkaksi, kun keväällä menimme Päivölään neuleretriittiin. Lankojen värit hän oli huolella valinnut karjalaisiin juuriini sopivina. Neuloin lapaset 2,5 mm puikoilla ja kuten kuvasta näkee, ranneosuuteen tein tuplakuvion alkuperäiseen malliin nähden, jottei varsi olisi jäänyt liian lyhyeksi.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, kun tuo levennetty Hannunvaakuna näyttää aika lailla alkuperäisen kuvion kaltaiselta. Lapasista tuli kuitenkin auttamattoman pienet. Ne mahtuvat kyllä mainiosti omiin käsiini, mutta esimerkiksi äitini käsiin ne eivät mahdu. Eli 2,5mm puikot ja käyttämäni lanka ei ole sopiva yhdistelmä, jos haluaa "aikuisen" käteen sopivat lapaset.

Jossain vaiheessa pitäisi neuloa toinen pari vaikkapa 3,5 mm puikoilla ja vahvemmasta langasta ja verrata tulisiko niistä esikuvansa mukaiset. Alkuperäiset lapaset olivat suht isot ja selvästi paksummasta langasta neulotut. Näistä tuli kuitenkin juuri sopivat minulle.

Itselleni tärkeintä on kuitenkin, että onnistuin kopioimaan vanhan mallin talteen. En ole koskaan aikaisemmin ottanut neuleesta mallia talteen, mutta yllättävän hyvin se excelin ja sinnikkyyden avulla onnistui.

Lapaset ovat myös ensimmäinen kirjoneule, missä en ole muuttanut neuloessani lankojen järjestystä lainkaan. Aikaisemmissa töissäni olen aina ihmetellyt miksi kuvioni eivät näytä ihan siltä mitä mallineuleissa, kun olen vapaamuotoisesti pitänyt lankoja milloin missäkin järjestyksessä ymmärtämättä kuinka suuri vaikutus sillä on lopputulokseen.

Kaukaa lapsuudestani muistan hämärästi huivipäisen Alina-mummon, joka asui aika lähellä omaa mummolaani. Alina oli taitava käsityöntekijä, joka teki innokkaasti mm. neulakintaitaja kehräsi lankaa. Viime kesän Karjalan-matkalla tätini lahjoitti minulle tämän taitavan käsityöntekijän vanhat karstat, jotka ovat nyt vanhojen karjalaisten käsityöaarteideni joukossa (vyyhdinpuut, pyykkilauta ja karstat).

Hiitola-sukkia ja Terijoki-lapasia

Olimme toukokuun lopussa jokavuotisella Karjalan matkalla. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun äitini ja tätini pääsivät ensimmäistä kertaa käymässä synnyinseudullaan Hiitolassa. Sisarukset juhlistivat tapausta pukeutumalla kansallispukuihin ja me nuorempi sukupolvi laitoimme päälle feresit.

Saappaat jalassa siellä seikkailimme ja olin kutonut itselleni feresini väreihin sopivat Hiitola-sukat. Matkaneulomiseksi valitsin myös Hiitola-sukat. Ne on sopivan yksinkertaiset, mutta pitkävartisina niissä riittää puuhaa pitkän linja-automatkan ajaksi. Lopulta kävi niin, että alkuperäiset sukat sai äiti, ja minä tein sitten matkalla vähän pienemmät itselleni.

Kävimme samalla matkalla myös Terijoella ja sillä matkalla neulottiin tietysti  Terijoki-lapasia. Sain Päivikiltä lyhyen kuvauksen Terijoki-lapasen kuviosta, ja sitä sitten useamman naisen toimesta neuloimme. Alkuperäinen lapanen on vaaleansiniharmaa-valkoinen, mutta löysin varastostani sinipuulla värjättyä violettia lankaa. Näin molemmat matkaneuleeni olivat samaa sävyä.

Myöhemmin neuloin vielä yhdet Hiitola-sukat tätini mallin mukaan.

Tuntematon lapasmalli

Äitini oli saanut lainaksi yksinäisen lapasen, jonka mallin otin talteen. Valitettavasti lapasen alkuperästä ei ole mitään tietoa. Selasin käsityökirjojani, mutta niistä en tätä mallia löytänyt, en myöskään Googlen kuvahaun avulla onnistunut löytämään tietoa tämän mallin alkuperästä.

Muistatko koskaan nähneesi tällaista lapasta? Jos olet tällaisiin törmännyt, niin olisi mukava, jos laitat tietoa kommentin kautta. Kaikki lapaseen liittyvä tieto kiinnostaa.

Omat kirjoneuleeni ovat tähän asti olleet vähän mitä sattuu, kun en ole ymmärtänyt, että lankojen pitää koko ajan olla samassa järjestyksessä, jotta kuviot tulevat selkeiksi. Olen lankojen sitomiseksi koukkinut lankoja sieltä täältä, ja vasta tänä keväänä luin jostain kuinka erilainen kuvio tulee eri järjestyksessä neulotuista langoista. Aina välillä olen ihmetellyt, miksi omat neuleeni eivät näytä yhtä hyviltä kuin kuvissa olevat, ja sitten olen vain yrittänyt prässäämällä saada neuleet siistimmän näköisiksi.

Äitini kirjoneulelapaset ovat aina olleet kauniita ja kyselinkin häneltä tästä lankojen pitämisestä samassa järjestyksessä. Hänkin oli vasta tänä kesänä jonkin lapasmallin kohdalla vasta huomannut, kuinka lankojen järjestys vaikuttaa. Tähän asti äitini oli aina neulonut langat samassa järjestyksessä ajattelematta asiaa sen enempää. Se oli lohdullinen tieto, onhan hänellä neulontakokemusta jo yli 60 vuoden ajalta. Itse luulin, että olin vain hölmö, joka ei osannut neuloa lankoja oikeassa järjestyksessä eikä ole vaivautunut lukemaan ohjeita huolellisesti.

Työvoitto

Kiitokset Tuuteri-lapaseen saamistani positiivisista kommenteista.

Muitakin perinneneuleita on kevään mittaan tullut neulottua. Osallistuin yhteisneulontaan, jossa neulottiin Jenni Österlundin suunnittelemaa "ykskyntöset" sukkamallia, johon hän oli saanut inspiraation Theodor Schvindtin Ompelu- ja nauhakoristeita -kirjasta.

 Sukista tuli vähän aiottua isommat. En ole ihan varma, olenko sotkenut kasvivärjättyjen lankojen laatikot. Alun perin kuvittelin neulovani Maija-lankaa. Jo alunperin vähän mietin, että näistä saattaa tulla minulle pikkasen isot, mutta kuitenkin naiselle sopivat. Joko käsialani on tosi löysä tai sitten lanka onkin Jannea. Joka tapauksessa näistä tuli miesten sukat, ja keltainen samettikukalla värjätty pääväri loppui kesken. Jatkoin sitten tiikerinkaunosilmällä värjätyllä oranssilla kärjet.

 Sukat ovat olleet jo pitkään odottamassa kirjontaa, ja vihdoin sain tartuttua neulaan ja lankaan ja sain sukat viimeisteltyä Kirjontaan käytin samettijalalla värjättyä harmahtavaa ja syksyisillä tammenlehdillä värjättyä ruskeaa. Osa kirjonnasta tehtiin silmukoita jäljitellen ja osa ketjusilmukoilla. Yllättävän hidasta tuo kirjonta on, mutta sillä saa hauskan lisän kirjoneuleeseen.

Sukkien ohje tuli kolmessa osassa ja kirjontaa lukuun ottamatta pysyin hyvin vauhdissa. Neuloin molempia sukkia samanaikaisesti, jolloin oli mukava saada sukat neulottua lähes samaan aikaan. Ohjeiden väliä oli viikko ja oli mukavaa oppia uusia tekniikoita sukanteossa.

Yläkuvassa värit on aika luonnolliset, joten aika räväkät nuo kärjet ovat.

Tuuteri

Tänään ilmestyi uusi Ullaneule, jossa on mukana ensimmäinen suunnittelemani neuleohje. Mallin innoittajana oli  Tuuterin kansallispuvun esiliina, josta mukaan on otettu hapsureuna ja yläreunan muuttolintuset. Lisäksi esiliinan kirjonnasta muokkautui lapasen suuhun kirjoneulekuvio.

Neuleohjeen nimeksi tuli Tuuteri-lapanen. Olin talvella neulonut yhdet Mary Oljen lapaset, joissa oli kierreraita, joten lisäsin sellaisen näihin lapasiin, vaikka varsinaista esikuvaa sille ei löytynyt kansallispuvusta. Lapasen punainen väri tuli puvun liiviosasta. Alunperin harkitsin liiviosassa olevaa kirjailua lapasen selkämykseen, mutta lapasessa alkoi olla jo sen verran monen sortin koristetta, että yksivärinen kämmenosa tuntui paremmalta ajatukselta.

Täältä löytyy lapasten esikuvana olleen Tuuterin kansallispuvun kuva. Ideoinnin lähteenä olleet kuvat sain tädiltäni, joten kiitos Raijalle!