Neulakinnasopissa

Olin talvella Espoon työväenopiston neulakinnaskurssilla. Kurssin aikana opettelin kolmea eri pistoa. Kurssin alussa opettelimme yksinkertaista pisto, jossa yksi lenkki on peukalolla ja toinen peukalon takana. Pistolla on useita nimiä: Oslon pisto, ruotsalainen pisto, yksinkertainen suomalainen pisto.

Ensimmäisen kurssiviikon aikana tehtävänämme oli joka päivä tehdä vähintään uusi aloitus. Kun aloituksia teki seitsemänä päivänä peräkkäin, aloitus pikkuhiljaa alkaa jäämään mieleen.
Mitään valmista en tällä pistolla saanut aikaiseksi, kunhan tein alkuja ja jotain muuta kokeilua.

Seuraava pisto, jonka opettelin oli vahvistettu ruotsalainen pisto, jossa on kaksi lenkkiä peukalolla ja yksi peukalon takana. Tällä pistolla tein neulakintaat kurssin aikana. Jälki on kauhean epätasaista, ei mitenkään erityisen katseen kestävää.

Eikä ne näytä ihan samankokoisiltakaan, vaikka tein ne yhtä aikaa. Eli otin kaksi yhtä pitkää lankaa ja tein kintaita samaan tahtiin. Eli sinänsä levennysten yms. pitäisi olla tehty samalla kohdalla. Ehkä työtä tehdessä käsiala muuttuu. Näistä tulee oivat lumityökintaat ensi talvea varten. Tänä keväänä ei toivottavasti tarvitse enää tehdä lumitöitä.

Opettelin kurssilla myös suomalaisen piston, jossa on kaksi lenkkiä peukalolla ja kaksi lenkkiä peukalon takana. Kurssin jälkeen tein kintaat tällä pistolla.

 Nämä kintaat näyttävät jo paremmilta, mutta muoto ei vieläkään ole tasainen. Tämä pisto on myös kauniimman näköinen, jonka vuoksi kintaat näyttävät paremmilta. Ensimmäisissä kintaissa peukaloista tuli ihan mahdottomat, eikä ne näissäkään ole vielä ihan oikean kokoiset. Peukaloissa on ihan liikaa silmukoita.

Reunaan tein kurssilla näytetyn rimpsureunan, jossa tehdään 8 lenkkiä ilmassa, hypätään neljän silmukan yli, ja tehdään neljä lenkkiä kiinni kintaaseen. Ihan hauska reunakoriste. Kintaat on tehty kolmisäikeisestä äitini serkun lampaista kehrätyistä villalangoista, jotka olen värjännyt lupiinilla vihertäviksi. Kuvassa väri ei erotu kunnolla, kun alla on tummeman vihreä pellavakangas, josta on tulossa verhot.

Saimme kursilla myös ohjeet pyöräyttäen tehtävään pistoon ja Åslen pistoon, mutta niitä en kurssin aikana yrittänyt opetella. Ajattelin, että jos muutaman piston oppii ensin, voi muita opetella halutessaan lisää. Täältä löytyy mahtava kokoelma neulakinnastietoja ja linkkejä videoihin.

Kauan saa harjoitella, jotta saisi aikaiseksi alla olevan kuvan mukaisia kintaita. Näin kintaat Hiitolan pitäjäseuran perinnekäsityöillassa. Ne on tehnyt neulakinnastaitaja Raili Palokoski.

Alku aina hankalaa

Runsas viikko sitten osallistuin Porissa Hiitolan pitäjäseuran naistoimikunnan käsityöiltaan, ja aiheena oli neulakintaat. Olen kokeillut neulakinnas tekniikkaa puolitoista vuotta sitten serkkuni opastuksella, mutta olin ehtinyt unohtaa kaiken autuaasti. Illan aikana sain epämääräisiä alkuja aikaiseksi, ja illalla jatkoin sinnikkäästi yritystä.

Seuraavana päivänä ryhdyin kaivelemaan neulakintasiin liittyviä linkkejä, joita löytyikin runsaasti. Niiden avulla pääsin paremmin vauhtiin.

Käspaikan linkki

Sitten löytyi varsinainen aarreaitta: neulakintaat.fi

Sinnikkästi jatkoin yrittämistä ja sain aikaiseksi kintaat:

Kintaissa on kaikki vähän vinksin vonksin, eri mittaisia silmukoita ja välillä vääristä kohdista otettuja silmukoita. Peukalot eivät kestä katsetta ollenkaan ja alareunan päättelykin on vähän niin ja näin. Kuitenkin sen verran sain tekniikasta selville, että kintaat sain aikaiseksi. Huomasin, että oma neulani on aivan liian paksu ja leveä. Sirommalla neulalla voisi onnistua mm. pienten lenkkien teko paremmin. Näitä erilaisia tekniikoita taitaa olla lähemmäs 40 erilaista. Näissä käyttämäni lienee ns. suomalainen tekniikka (kahden yli ja kahden ali ).

Innostuin vielä kokeilemaan kaksiväristä pannunalusta langanlopuista. Valkoinen on Novitan Huopasta ja vaaleanpunainen Mamboa. Mambo ei sovellu tähän tekniikkaan ollenkaan, kun siinä on vähän tekokuitua, eikä langanpäitä saa papeloitua toisiinsa. Taakse jää pääteltäviä lankoja. Valkoinen Huopanen sopii selvästi paremmin ja siitä saa siistimpää jälkeä.

Tekniikka vaatii joko erilaista lankaa ja erilaisen neulan tai huomattavasti harjoittelua ennen kuin siitä tulee katseenkestävää.


Samaisessa käsityöillassa julkistettiin myös kirjoittamani Hiitolan Haapalahden sukan ohje. Ohje on saatavilla myös Ravelrystä. Jos sinulla ei ole pääsyä Ravelryyn, mutta haluaisit tuon sukkaohjeen, laita kommenttiin sähköpostiosoitteesi, niin lähetän ohjeen sinulle.

Sukkien alkuperä on rajan takaa luovutetusta Karjalasta kauniista Kilpolan saaresta, joten alkuperäiset sukat täytyy olla neulottu ennen lokakuuta 1944.

                                            Rauhaisaa itsenäisyyspäivän iltaa!

Katsaus vuoteen 2009

Vuoden vaihteen kunniaksi pidän pienen katsauksen käsityövuoteen 2009.

Ensimmäisenä on kooste neuleista ja virkkauksista, joita vuoden aikana tein. Eniten kudoin huiveja, yhteensä 8 kpl. Lisäksi yritin vähentää kasvivärjättyjen lankojen määrää. Uusi tekniikka, jonka viime vuonna opettelin, oli Tuulian TTS. Huomionarvoisin suoritus taisi olla yli 25 vuotta marinoitujen isoäidinneliöiden kasaaminen peitoksi. Varsinkin kun en edes muistanut ko. tilkkujen olemassaoloa.


Jonkin verran kehräsin myös lankaa, joista pari kappaletta on päätynyt jo huiveiksi. Kehruussa opettelin vuoden loppupuolella pitkävetoa, joka pikku hiljaa alkaa sujumaan. Kehruun saralla kaikkein mukavinta on ollut huomata innostuksen leviäminen laajemmalle. Loppuvuodesta Suomeen rantautui runsaasti uusi rukkeja. Lisäksi pääkaupunkiseudun kehruutapamisiin on tullut yhä enemmän väkeä.


Kasvivärjäys jatkui kesällä, ja lankaa on varastossa yllin kyllin. Värjättävää lankaakin on kyllä varastossa runsaasti. Värjäyksessä opin sen, että lupiininkukilla värjätyt langat haalistuvat jo pimeässä varastossa. Vaikka väri tuoreeltaan on tosi kaunis, niin valitettavasti se ei tunnu säilyvän juuri lainkaan.
Uudet tekniikat tuli opeteltua lähinnä muilla käsityön alueilla. Suurimmat valmistuneet työt olivat feresi ja kasvivärjätyistä langoista tekemäni miniryijy. Niistä olen erityisen ylpeä. Lisäksi opettelin viitelöintiä ja neulakinnastekniikkaa. Feresin ompelu ja neulakinnastekniikan opettelu olivatkin viime vuoden alussa laittamiani tavoitteita käsityön alueella.


Tälle vuodelle en laita mitään tavoitteita, mutta joka vuosi on mukava opetella jotain uusia tekniikoita. Nyt keväällä osallistun työväenopiston rauta-aikaset nauhat kurssille ja hopeatyökurssille, joten siinä on muutamia uusia alueita opittavaksi.

Mukavaa käsityövuotta 2010!

Perinteitä kunnioittaen

Kiitos runsaista ja mukavista feresiin saamistani kommenteista.

Käytin feresiäni ensimmäistä kertaa, kun olimme juhlistamassa serkkuni 60-vuotispäiviä äitini ja tätieni synnyinpaikassa Hiitolassa, Laatokan rannalla. Tässä juhlivaa kansaa feresit päällä Nehvolan kylänraitilla.
Kylä on nykyisin autio, kaikki talot on siirretty pois ja pellot pusikoituneet ja kasvavat heinää. Äitini kotitalostakaan ei ole jäljellä paljon muuta kuin yksi koivu ja navetan kivijalkaa.

Seuraavassa kuvassa olen juhlavasti feresi päällä ja Nokian kontiot jalassa, käärmevaaran vuoksi. Siellä me kahlasimme juhlamekot päällä heinikossa. Toinen serkkuni hommasi täytekakun, jota oli pari päivää onnistunut pitämään jäässä. Sää suosi meitä ja juhlat olivat onnistuneet, eikä vähiten juhlavien pukujen johdosta.

Serkkuni harrastaa myös perinnekäsitöitä, ja opetti minulle matkan aikana neulakinnastekniikkaa. Ilmeisesti tämä opettelemani tekniikan malli on ns. venäläinen neulakinnastekniikka. Oli siinä alussa ihmettelemistä, että mistä se lanka oikein pitää viedä läpi ja miten monta lankaa tässä täytyy laskea. Tuntui, että lankana käyttämäni huopanen hikosi käsissäni kuin pannulappu konsanaan kansakoulun käsitöissä kutomista opetellessa.


Feresin kanssa käyttämääni huivia en ole vielä kuvannut. Olen kutonut sen itse kehrätystä langasta, ja siitä tuli ihan sattumalta väreiltään feresiin sopiva. Huivista enemmän, kunhan saan sen kuvattua.