Tammikuussa touhuttua

Tammikuun aikana oli monenlaisia neuleisiin liittyviä tapahtumia, joissa tuli käytyä.

Kävin Turussa katsomassa Sukupolvien silmukat kirjan neuleista tehtyä näyttelyä. Se avattiin 19.1. Taito-keskus Juseliuksessa ja on auki 13.2. asti. Kannattaa käydä katsomassa, jos satutte liikkumaan Turussa päin. Neuleet oli asetettu mukavasti esille.

Näiden kuvien jälkeen kamerasta loppui akku, joten osa neuleista jäi kuvaamatta.

Toinen puolisko lapasista ja sukista on näytteillä  Itä-Suomessa. Näyttely avauuu seuraavaksi Luumäellä 9.2. pääkirjastossa. Tähän mennessä näyttely on kiertänyt jo Kuopiossa, Varkaudessa ja Savonlinnassa.

Viime torstaina osallistuin Kansallismuseossa pidettyyn neulontakahvilaan. Tilaisuudessa Anna Rauhala kertoi suomalaisten perinneneuleiden kuvioinnista arki- ja juhlaneuleissa. Nämä neulontakahvilat jatkuvat kevään ajan kerran kuukaudessa.

Väkeä oli tupa täynnä ja tunnelma oli tiivis. Kansallismuseon Facebook sivun mukaan osallistujia oli n. 130 kappaletta, joten suosio löi ällikällä tapahtuman järjestäjät. Onneksi sopu antoi sijaa vaikka lämmintä olikin. Alimmassa kuvassa on joitain esimerkkineuleita, joita tilaisuudessa oli esillä.

Neuleitakin olen tehnyt, mutta en ole saanut niitä kuvattua. Aina tuntuu, että viikonloppuisin on niin harmaata, ettei neuleita viitsi kuvata. Tai jos on kaunis ilma, niin sitten ne unohtuu.

Martin markkinoilla

Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetään aina marraskuun loppupuolella Martin markkinat.

Tänäkin vuonna ruuhka oli suuri ja ruokamyyjien lähelle en yrittänyt päästä, vaan keskityin käsitöitä markkinoivien pöytiin.

Mukana oli Külli Jacobson, jonka pöytä oli täynnä värikkäitä virolaisia lapasia. Juttelin hänen kanssaan hetken perinneneuleista, ja ostin pienen vihkosen, joissa on lapaskuvioita. Kotona laskeskelin kuvien perusteella, että osassa lapasista on 80 silmukka puikoilla, joten ohuesta langasta lapaset on tehty. Sen vuoksi ne ovatkin niin kauniita, kun kuvioita on paljon.

Markkinoilla oli paljon lapasmyyjiä, Viron villaakin oli paikoitellen myynnissä. Montaa vyyhtiä hypistelin käsissä, mutta totesin kotona olevan riittävästi lankaa ja jätin villat ostamatta.

 Siellä täällä näkyi kivoja töitä, joissa oli kuvioita otettu vanhasta perinteestä. Alla olevassa kuvassa on kivoja neulehameita ja villahousuja, joiden kuviot ovat tuttuja lapasista. Kansallispukukankaasta tehdyt laukut ja kukkarot olivat myös kauniita, mutta jäivät tällä kertaa myyjälle.

Ostin yhden lapaskirjan, joka on englanninkielinen ja sisältää tietoa kirjoituista lapasista. Kuvassa on myös vihko, jossa on kauniita lapaskaavioita ohuelle langalle. Virolaisista pirtanauhoista kertova kirja jäi myyntipöytään.

Ostin 85 g ohue ohutta villalankaa, joka ehkä joskus päätyy Haapsalu huiviksi. Olen aikaisemminkin ostanut Martin markkinoilta tuota ohutta huiveissa käytettävää lankaa. Kerä maksoi 5.90, ja siitä saa ison huivin, sen verran ohutta lanka on. Langan lisäksi ostin pari patalappua ja kuvioidut sukat.

Markkinat ovat auki vielä tänään, sunnuntaisin on yleensä vähemmän ruuhkaisaa.

Neulottua

Vaikka blogissa tuntuu olevan kaikkea muuta kuin neuleita, olen kuitenkin neulonut, pääasiassa kuitenkin sukkia ja lapasia. Jonkun verran olen tehnyt junasukkia vauvoille. Niitä ei ole tullut kuvattua.

Tilasin alkusyksystä Riihivillasta Maahinen lankaa, mukavaa ohutta karstalankaa. Tilasin luonnonvaaleeta ja ruskeaa lankaa. Puikoille pääsi kaksi mallia Sukupolvien silmukat -kirjasta: Ruusuja ja köynnöksiä sekä Lapaset Kivennavalta.

Näitä oli mukava neuloa, langassa oli mukava neuletuntuma. Tällaisesta karstalangasta alkuperäiset lapaset onkin neulottu.

Olin eilen mukana Karjalaisilla kirjamarkkinoilla Hiitolan Pitäjäseuran pöydässä esittelemässä värttinällä kehruuta sekä myymässä Sukupolvien silmukat -kirjaa. Kirjaa meni ihan mukavasti kaupaksi ja päivän aikana tapasin monta ihanaa käsityönharrastajaa joiden kanssa on aina yhtä ihana vaihtaa ajatuksia.

Osallistuin myös karjalaisuustestiin. Sen mukaan olen Aitoo kammaa Karjalast :-)

Matkamuistoja II

Tänäkin vuonna on tullut tehtyä muutamia matkoja Suomessa ja ulkomailla, jossa on päässyt tutustumaan mielenkiintoisiin museoihin ja kokoelmiin.

Keväällä kävin Berliinissä tekniikan museossa. Kuvittelin siellä olevan lähinnä autoja, lentokoneita ja muita konetekniikkaan liittyviä asioita. Yllätys oli suuri, kun siellä oli mukana myös tekstiiliteollisuuteen liittyvä osasto. Tekstit olivat saksaksi, mutta onneksi koulusaksalla pärjäsi. Tässä muutamia kuvia museon annista:

Tietoa erilaisista kuiduista

 

Kehruulaite

  

 Nauhantekokone

Neulekoneen perusteita

 Reikäkorttiohjelmoitu kirjontakone

 

Aikaa kului myös muilla osastoilla, mutta tämä oli ehdottomasti kiintoisin.

 Alkukesästä kävimme Naantalin museossa, jossa oli tänään päättynyt Pitsien aikaan -näyttely. Siellä esiteltiin valtava määrä erilaisia pitsityyppejä Suomesta ja ulkomailta.

Naantalin museossa oli tietysti myös tietoa naantalilaisesta sukkaperinteestä ja nämä sukkalestit. Tuon reiättömän päälle pujotettiin märkä pellavasukka, ja rei'itetty lesti laitettiin päälle painoksi. Sen jälkeen sukat laitettiin auringonvaloon kuivumaan ja valkaistumaan.

 

Museossa oli myös näytillä valkoisten essujen kokoelma.

 Riikassa kävin tutustumassa latvialaisten isoäitien neulomiin lapasiin, sukkiin ja sormikkaisiin. Itselleni hankin yhdet sormikkaat sekä Latviesa CIMDI -kirjan, yli 400 sivua latvialaisia lapasia.

 

Lankakaupan eteisessä oli kirjoneulekoristeltu hevonen.

 

Lankakaupan ikkuna oli koristeltu kirjoneulelapasin.

 

 Vaikka Tukholmassa on tullut käytyä monen monta kertaa, on Skansen jäänyt aina väliin. Ei voi kuin ihastella ruotsalaisten taitoa pystyttää museo. Ehdimme käydä vain pienen osan puistosta läpi, kun piti jo kiiruhtaa laivalle.

Tässä vierailulla Skansenin lankakaupassa.

  

 Eräässä tuvassa oli esillä kasvivärjättyjä lankoja.

 

Matkoilla löytyy paljon mielenkiintoisia paikkoja tutustua erilaisiin käsitöihin ja käsityötekniikoihin.

Jos vierailette Kuopiossa, nyt on mahdollisuus käydä tutustumaan Sukupolvien silmukat -kirjan lapasiin, sukkiin ja sormikkaisiin. Ne ovat tiistaista lähtien esillä Taito Itä-Suomen Kuopion toimipisteessä.

Matkamuistoja

Matkoilla käydessäni yritän vierailla paikallisissa museoissa, joissa on kerrottu alueen arkipäivän historiaa ja joissa voi tutustua paikallisiin tekstiileihin. Museo toivottavasti sijaitsee jonkun kahvilan lähettyvillä, jolloin matkaseuralaisen ei tarvitse välttämättä poiketa museoon tai voi kiertää museon nopeammassa tahdissa, jos ei ole kiinnostunut katsomaan paikallisia värttinöitä, rukkeja ja käsitöitä.

Tässä kuvia muutamista museoista, joissa on saanut ottaa valokuvia luvan kanssa.

Ensimmäisenä on kuva Kreetalta Rethymnonin luostarin myymälästä, jossa oli myytävänä luostarissa tehtyjä käsitöitä. Siellä oli myytävänä ihania kultakirjailulla koristeltuja liinoja, kynttilöitä, likööriä, ikoneja ja muita käsitöitä. Luostari oli muutenkin mukava paikka, kun oli ensin kävellyt 5 kilometriä ylämäkeen n. 28 asteen lämmössä ja tarjolla oli viileää vettä.

Kävimme myös museossa Historical and Folk Art Museum of Rethymnon. Kuvissa on tyypillistä paikallista kirjontaa, koristellut kangaspuut ja sukkulat sekä vanhoja värttinöitä.

 Krakovassa vierailin Etnografisessa museossa, jossa oli paljon nähtävää useammassa kerroksessa.

Tyynyliinoissa on reikäkirjontaa, ja tyynyn kangas tulee kivasti esiin rei'istä.

Tavallisissa keittiöissä ei ehkä ole ollut näin hienoa koristelua. Kuinka kauan on avolieden koristeet mahtaneet kestää liedestä tulevaa nokea ja savua?

Yksipolkiminen rukki, mahtuu hyvin pieneen tilaan.

Viistorukki ja värttinät seinällä.

Tällaista kinnastekniikkaan en ole aikaisemmin törmännyt. Vasemmalla on muotti, johon laitetaan "loimi", keskellä näytetään, kuinka kinnasta kudotaan, ja oikealla on lopputulos.

Kankaanpainannassa käytettyjä muotteja

Lopuksi vielä muutama kuva Kurkijoella sijaitsevasta museosta: käspaikkoja, rukkeja ja värttinöitä.

 Museossa oli myös paikallisten käsityöläisten töitä myynnissä: komea oljesta tehty pässi ja huovuttamalla tehty mekko.

Villan tie neuleeksi

Perjantaina aamuvarhaisella lähti Hiitolan Pitäjäseuran naistoimikunnan väkeä Helsinkiin Karjala-talolle. Oli aika "sisustaa" Karjala-talon vitriini vuodeksi eteenpäin. Keski-Suomen piirin näyttely purettiin, ja tilalle laitettaisiin Hiitolan Pitäjäseuran näyttely. Itse luikahdin töistä puolen päivän aikaan mukaan näyttelyn pystytyshommiin.

Näyttelymme teema oli villan tie neuleeksi. Mukana oli runsaasti äitini neulomia lapasia ja sukkia, Raili Palokosken neulakintaita sekä muita neuleita.

Vitriinissä on kolme mallinukkea, jotka on puettu eri tavoilla. Näiden mallinukkien sijoittelu vitriinin on haastavaa, koska vitriini on varsin ahdas. Kun asettelimme keskimmäistä mallinukkea, onnistuin poistumaan vitriinistä ainoastaan ryömimällä ulos mallinuken jalkojen välistä.

Ensimmäisellä mallinukella on vanha essu ja neulomani villapaita. Lisäksi käsissään pari Hiitola sukkaa ja sukan varren kuvion mallin mukaan neulottu myssy.

Keskimmäisellä mallinukella on päällään Vanha-Karjala puku ja vasemmanpuolimmaisella nukella on päällään vanha essu, toisessa kädessä parit valmiit sukat sekä toisessa kädessä työn alla oleva neule. Lattialla on runsaasti neulakintaita, erilaisia sukkia, lankakeriä sekä lankavyyhtejä.

Seinälle ripustettiin runsaasti lapasia ja mukaan saatiin mahtumaan myös rukki.

Pienelle pöydälle asetimme vanhat keritsimet, karstat sekä muutaman villalepereen. Ja tottahan mukaan piti saada myös lammas, joka makoilee pöydän alla villapedillä.

Mukaan oli varattu myös värjäyskattila, mutta sitä emme enää mahduttaneet mukaan, tavaraa oli riittävästi ilman kattilaakin. Tässä vielä yleiskuva vitriinistä. Käykääpä vilkaisemassa, jos käytte Karjala-talolla. Näyttely on pystyssä noin vuoden verran.