perjantai 29. kesäkuuta 2007

FO

Ensimmäinen UFO on vaihtanut olomuotonsa FO:ksi. Yllättävän kauan taas kesti tämä kokoamisvaihe, vaikka se ei sitten oikeastaan vienyt kauaa aikaa ommella kappaleet yhteen.



Kesää on vielä jäljellä, joten tämä lyhythihainen paita pääsee varmasti käyttöönkin.


Seuraavana käyn villapaidan kimppuun, joten täytyy motivoida sillä, että olisi uusi villapaita syksyä varten.

torstai 28. kesäkuuta 2007

Kevät etenee hitaasti, mutta varmasti

Hitaasti, mutta varmasti edistyy tämä Ziinan kevät-huivi.
Mallikertoja on jo 7, ja huivista on ihan mitätön kulma vasta valmiina. Kuviokertoja tarvittaneen vähintään 14 lisää. Ohuella langalla kutominen on myös hidasta, joten toivottavasti loppukesästä tulos on valmis. Kuvio on joka tapauksessa mukava ja niin helppo, että vaikka joka päivä ei kutoisikaan, niin se säilyy päässä.
Mutta huivista tulee ihanan pehmeän ja kevyen tuntuinen, vaikka puuvillalanka kudottaessa ei tunnukaan niin pehmeältä.
Kasviämpärini saavat yhä liota, sillä tuuli on niin kova, että en uskalla käyttää kaasupoltinta. Eikä sadesää houkuttele ulkonaoleiluun. Mutta mikä on kasvien liotessa, jospa sitten väriä irtoaisi enemmän, kun sää tyyntyy ja kaunistuu. Sadesää sopii oikein mainiosti kutomiseen ja lukemiseen.

tiistai 26. kesäkuuta 2007

Kankaanpainanta kasviväreillä

Virven blogissa oli kauniita kuvia kasviväreillä painetuista kankaista.

Googlasin, ja yritin löytää linkkejä asian tiimoilta.

Löytyi mm. painopastan teko-ohje
Tässä kankaanpainannan survival kit
Täältä löytyy kankaan jälkikäsittelystä opetuskerta 6 tekstissä

Vaikuttaa mielenkiintoiselta, nyt tarvitsee vain hankkia tuota paksunnosainetta, kangasta ja miettiä mukavia painokuvioita. Saa nähdä innostuuko sitä painamaankin kasviväreillä.

Tälläkin kertaa kuvaton postaus, kun ei ole mitään valmista käsityörintamalla. Eilen kävin hakemassa koivunlehtiä, lupiininkukkia ja siankärsämönkukkia värjäyksiä varten. Ne on lionneet nyt yön yli, joten tänään pääsen keittämään ekaa lientä. Ehkä otan talteen jo näitä liemiä mahdollista painantaa varten.

Mukana SNY:ssä

Keväinen SNY kokemus oli niin mukava, ja laukkuvaihtokin sujui mukavasti, joten päätin lähteä mukaan syksyn salaiseen neuleystävään.

maanantai 25. kesäkuuta 2007

Laukku on valmis

Laukkuvaihdon tuotos on saapunut uudelle omistajalleen Maelille.

Aikaisemmassa postauksessa esillä ollut mytty sai sangat, ja päätyi lopulta pesukoneeseen. 60:n asteen pesussa värisävyt haalenivat, ja nuo sipulinkuoren oranssi ja keltainen tulivat vähän lempeämään väriseksi.

Laukku ei kutistunut ihan niin paljon kuin oli tarkoitus, ja varsinkin sangat jäivät harmittavan pitkiksi. Siksi niissä on nuo solmut. Toisaalta uusi omistaja voi olla vähän pidempi kuin minä, ja tarvita vähän pidempiä hihnoja.



Tässä vielä lähikuva laukusta.

Lankojen värjäyksessä käytin seuraavia kasveja (oranssista alaspäin)
- sipulinkuorten pääväri
- sipulinkuorten jälkiväri
- kanerva
- tammenlehti


Lopuksi vielä kuva neuleesta ennen kokoamista ja huovutusta. Siinä värit ovat vielä vähän selkeämmät, huovutus teki niistä paremmin toisiinsa sopivat ja utuisemmat.

lauantai 23. kesäkuuta 2007

Kesähattu

Virkkasin Annen ohjeen mukaan itselleni kesähatun. Käytin suurempaa virkkukoukkua kuin ohjeessa. Näin sain siitä aikuuisen päähän sopivan. Jätin myös nyörin pois. Lankana oli Novitan Tennessee. Tuota simpukkakuviota oli mukava virkata.



Ehkä vähän tyttömäinen, mutta oikein mukava, kun istuu puutarhassa kutomassa ja lukemassa.

torstai 21. kesäkuuta 2007

Hyvää juhannusta


Eino Leinon Nocturnen sanoin haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa juhannusta


Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En mä iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa.
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Toisen riesa on toisen onni

Tarhakäenkaalia kasvaa anopin ja minun puutarhassani riesaksi asti. Tai ainakin tähän asti se on ollut lähinnä riesa. Nyt kuitenkin päätin kokeilla värjäämistä sillä. Omassa puutarhassani sitä ei ole riittävästi, joten anopin riemuksi kävin viikonloppuna kitkemässä heidän puutarhansa ko. rikkakasvista mahdollisimman puhtaaksi. Näin sain kokonaisen kattilallisen ko. kasvia. Eli toisen riesa on toisen onni.


Koska kyseinen kasvi tuottaa väriä vain tuoreena, piti minun keitellä se heti väriliemeksi. Tarkoitukseni oli värjätä valkoista lankaa, mutta huomasin, että olen värjännyt kaikki valkoiset lankani, vain vaalean- ja tummanharmaata Virtain Villaa oli jäljellä. Maanantaina menin lankakauppaan, ja ostin kerän Nallea ensihätään.

Lopulta pääsin värjäämään. Kun liemen lämpötila oli noussut tarpeeksi, heitin puretusaineet sekaan, ja sitten loppui kaasu. No sitten vain Nesteeltä hakemaan uusi pönttö nestekaasua, jotta värjäys voi jatkua.

Alussa lanka näytti siniharmaalta (lanka vadissa), kovemmassa lämpötilassa tai sitten pitemmän aikaa puretusliemessä olleena väri muuttui vihertävän siniseksi, ja lopulta varsin tummaksi vihreäksi. En osaa sanoa, että onko väri hyvä vai huono. Koska Nalle langassa on myös sekoitetta mukana, niin kyllä tätä kasvia vielä täytyy kokeilla puhtaan villalangankin kanssa. Uskoisin, että kuukauden päästä ko. kasvia on taas runsaasti tarjolla. Lisäksi ensi kerralla täytyy kokeilla esipuretetulle langalle, ja ehkä pieniä lankanöttösiä, jotta näkee tuon ajan vaikutuksen väriin.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2007

Luonnon helmassa

Nyt se on testattu, että langaton nettiyhteys tomii myös puutarhasta käsin. On mukava istua puutarhakeinussa kutomassa, ja välillä käydä tarkistamassa blogimaailman kuulumisia. Samalla voi vahtia värikattilaa, ihailla kukkien väriloistoa, ja nauttia lintujen laulusta.



Sny:ni Kaisan lähettämästä langasta olen aloittanut Ziinan kevät-huivia.


Ensimmäiset puikot olivat liian suuret, saa nähdä, miten näiden kolmosen puikkojen kanssa käy. Ainakin kutomista riittää, lanka on sen verran ohutta, mutta aivan ihanan kevyttä ja pehmeää.

tiistai 19. kesäkuuta 2007

Mukava postipäivä

Tänään oli mukava postipäivä. Sain laukkuvaihdon ystävältäni huovutetun kainalolaukun, joka oli lempiväriäni punaista. En ole nähnyt tämännäköistä huovutettua laukkua, joten se oli ihan piristävä. Laukun mukana oli kerä Novita Capri-hapsulankaa.



Laukun lähettäjä ei minulle vielä selvinnyt, mutta joka tapauksessa kiitos oikein mukavasta kassista. Toivottavasti laukkuvaihtoblogissa lähettäjäkin vielä selviää.



Paketin lisäksi tänään oli ilmestynyt uusi Moda-lehti. Pikaselauksessa ei aivan must malleja vielä löytynyt, mutta usein niitä löytyy, kun syventyy lehteen tarkemmin. Toisaalta parissa edellisessä numerossa on ollut kivoja malleja niin paljon odottamassa, että ei se haittaa, jos ihan pakollisia neulottavia ei ollut.

maanantai 18. kesäkuuta 2007

Blogimaailman ihanuus

Tällaista on blogimaailman ihanuus, täynnä mukavia ja auttamishaluisia ihmisiä. Laitan Lauran blogiin kommentteja hänen värjäyspostaukseensa, ja kysyn, että millaista hänen mielestään on Kauhavan Kangas-aitan kasvivärjäykseen tarkoittama lanka. Ja hip-heijaa, tänään tuli postissa näyte parista muustakin langasta. Mallien perusteella ainakin näyttää siltä, että Virtain Villan lanka on vähän ohkasempaa, ja siinä suhteessa monikäyttöisempää. Kiitos Laura näistä pienistä lankanäytteistä, nyt on helpompi päättää mitä lankaa tilata.

Ja hauskaa oli myös huomata, että asuinpaikkojemme välimatka on n. 3 km :-)

sunnuntai 17. kesäkuuta 2007

Kivihommia

Tällä hetkellä aika kuluu ulkona kivihommissa. Teen alppiruusujen pengerrykseen kivireunusta, jotta maa ei kovassakaan sateessa lähde liikkeelle. Kivien keräämisessä ja kantamisessa on oma hommansa, vaikka niitä on ihan kiitettävästi tarjolla. Takana näkyy, kuinka runsas kuukausi sitten kylvetty nurmikko on jo vihreä. Se on jo kaksi kertaa leikattu, kun ilmat ovat olleet suotuisat kasvulle.



Seuraava käsityö on vielä mietinnän alla. Kerin SNY:ltäni Kaisalta saamaani Wetterhofin Vanamo-lankaa kerälle. Lanka on puuvillaa, ja sitä on yhteensä 900 m ja erittäin ohutta. Eli kerittävää vielä riittää. Luultavasti etsin sopivan huivimallin, tai keksin sitten jotain muuta. Vyyhdissä ei ollut mainintaa sopivasta puikkokoosta, mutta täytyy tehdä koetilkku ja sen avulla päättellä sopivat puikot.

perjantai 15. kesäkuuta 2007

Ufo on pääsemässä lentoon

Ensimmäinen ufo työni on päässyt normaalin ufoutumisvaiheeseen, eli kappaleet on kudottu, langanpätkät päätelty ja prässäys ja loppukokoaminen odottaa. Koska olen mukana fufoilussa, niin uskon, että toista kertaa tämä työ ei pääse ufoutumaan. Ja kesäpaidoilla on kyllä käyttöä.





Toivoa on.

torstai 14. kesäkuuta 2007

Kehrää, kehrää tyttösein



Koska värttinänkäytön osaajia ei Hiitolan matkalla ollut, täytyi minun itse yrittää opetella asiaa. Lainasin kirjastosta "Kehrääjän opas" nimisen kirjan, ja olen myös netistä katsonut ohjeita.



Oheisessa kuvassa näkyy saaliini: aloittelijan möykkyistä hyvin kierteistä lankaa. Värttinä pyöri vähän suuntaan jos toiseen, joten vielä ei ole tekniikka hallussa. Onnistuin kuitenkin saamaan edes pätkän lankaa.



Harjoitus auttaa varmaan tässäkin asiassa. Olisi kyllä hyvä, jos jonkun osaajan kanssa pääsisi kokeilemaan, jotta tietäisi, että missä tekee virheitä.

Koska kehrääminen on vielä vähän hidasta, niin lankavaraston kartuttamista ei voi jättää oman taidon varaan. Siispä ostin yhdestä tarjouskorista Marks& Cattensin Iceland lankaa. Noista voisi tulla huivi tai jotain muuta.





keskiviikko 13. kesäkuuta 2007

Golf-ruutuja

Vihdoin sain viimeisteltyä tämän golf-ruutuisen liivin. Joskus lukioaikana tuli pari liiviä kudottua, mutta sen jälkeen liivit eivät ole olleet muotia. En ole muistaakseni itse aikaisemmin kutonut v-aukollista liiviä / villapaitaa itse. Kotona asuessani äiti aina teki vaikeat kohdat = kaula-aukot yms. Kun lähdin opiskelemaan, niin apua ei ollutkaan heti saatavilla, niin se onneksi pakotti opettelemaan tekemään kaikki vaiheet itse, niin kutomisessa kuin ompelussakin.

Niinhän sitä sanotaan, että "Siperia opettaa". Tässä tapauksessa Siperiana toimi opiskelukaupunkini Turku.

tiistai 12. kesäkuuta 2007

Matkakuvia Hiitolasta

Tässä muutamia matkakuvia Hiitolan pitäjäseuran matkalta Hiitolaan ja Kurkijoelle.

Menomatkalla poikkesimme Viipurin Monrepos-puistoon. Sitä on kunnostettu, mutta voin kuvitella, kuinka kaunis puisto on joskus ollut kaarisiltoineen ja huvimajoineen.






Tämä kuva on Laatokan rannalta Uitonsalmen sillalta.









Hiitolassa ja Kurkijoella tiet ovat hiekkaiset ja pölyävät, autot vanhoja, ja pellot kasvavat heinää. Pikkuhiljaa paikat pusikoituvat, viljaa ei kasvanut yhdelläkään pellolla. Olen kolme kertaa käynyt rajantakaisessa Karjalassa, ja yhdelläkään kerralla en ole nähnyt kuin heinittyneitä peltoja :-(




Vanha hautaristi 1800-luvulta Hiitolan Ortodoksiselta hautausmaalta. Nykyiset haudat on aidattuja, ja värikkäitä muovikukkia siroteltu hautojen päälle. Vanhat hautakivet ovat sikin sokin hautausmaalla, valtaosa niistäkin varmaan hävinnyt.








Maisemakuva Hiitolan linnavuorelta kuvattuna. Harmaata, harmaata, vain ikkunapuitteet ovat kirkkaan siniset. Ilmeisesti väri estää paholaisen sisäänpääsyn ikkunan kautta.







Kurkijoen palaneen kirkon paikalla ovat suomalaiset pystyttäneet ristin. Takana siintää joku lukuisista Laatokan lahdista.










Kurkijoen museo. Talo on aika lailla romahtamispisteessä, mutta taitaa olla alkujaan suomalaisten rakentama. Pääsääntöisesti neuvostoaikaiset rakennukset erottaa näistä vanhoista Suomalaisista rakennuksista. Äitini lapsuudenkylästä kaikki rakennukset on siirretty entisen kolhoosin lähettyville. Vanhat rakennusten paikat erottaa kukkivista omenapuista, sireeneistä ja juhannusruusuista. Kasvien sitkeys on ihmeellinen. Mummoni entisen pihamaan kohdalla on yksi viinimarjapensas, joka on siellä itsekseen kasvanut jo yli 60-vuotta.

maanantai 11. kesäkuuta 2007

Laukkuvaihtoa ja värttinää

Olin mukana Hiitolan pitäjäseuran matkalla äitini synnyinpaikkakunnalla Hiitolassa. Matka on pitkä: kun aamulla Helsingistä lähtee kello 5, niin olemme perillä n. kello 17:00 paikallista aikaa. Toki matkantekoon liittyy useita pysähdyksiä, mm. Hiitolan entisen kirkon luona veimme kukat sankarivainajien patsaan luo. Mukana oli myös yksi nainen, jonka isä kuoli Hiitolan pommituksissa talvisodan alkupäivinä.


Koska matka oli pitkä, niin ajattelin kutoa laukkuvaihdon laukun matkan aikana. Ohessa on kuva kutomastani mytystä, varsinaisia kuvia laukusta ei saa laittaa ennen kuin laukku on omistajallaan. Menomatka kului mukavasti kutoessa, ja sukulaisten ja muiden tuttavien kanssa jutustellessa. Tulomatkan alussa sainkin kutomisen sankoja vaille valmiiksi. En ole vielä päättänyt minkälaiset sangat teen, joten en voinut laukkua vielä viimeistellä.

Koska matkaseuran keski-ikä oli varmaan lähempänä 70 kuin 40, ajattelin, että joku matkaseuralainen osaisi varmaan opastaa minua värttinän käytössä. Ostin sellaisen viime viikolla, kun olin ihan varma, että kyllä joku matkassa mukana oleva osaisi minua neuvoa. Pettymys oli suuri, kun kukaan ei tunnustanut osaavansa käyttää värttinää. Sen sijaan tätini lupasivat opastaa minua karstaamisessa ja rukin käytössä. Täytynee siis itsekseen kokeilla tuotta värttinän käyttöä. Ja ehkä jossain vaiheessa saan tuota luvattua rukinkäytön opastustakin.

Tuliaisiksi toin luonnonvalkoista puuvilla-pellava sekoitekangasta Viipurista. Lankoja yritin etsiä, mutta kauppahallista en niitä löytänyt, ja pysähdyksemme oli sen verran lyhyt, että ei ollut aikaa lähteä seikkailemaan muualle kaupunkiin. Hiitolasta ja Kurkijoeltakaan en löytänyt lankoja, tai muutakaan käsityötavaraa. Yhdeltä vanhalta mummolta ostin nyplätynnäköisen pitsikauluksen, mutta se saattoi toki olla myös koneella tehty. Tärkeämpää kuitenkin oli, että mukavan näköinen mummo sai pennoset. En ole vielä ehtinyt ladata Hiitolan kuvia tietokoneelle, mutta saatan laittaa muutaman maisemakuvan vähän myöhemmin.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2007

Tammenterhoja ja koivunkuorta

Koivunkuorella värjääminen on ollut pitkällinen prosessi. Toin jo pääsiäisen aikaan vanhempieni luota sitä tuohen alla olevaa punaista kuorta. Siitä asti olen sitä liottanut astiassa, ja ajatellut, että kohta sillä pitäisi värjätä. Aina on tullut joku muu kasvi, joka kukkii juuri nyt tms. ja koivunkuori on saanut lillua astiassaan.



Vaikka väriliemi oli ihan ruskeanpunainen, niin tuloksena oli tuo oikeanpuoleinen vaaleanpunertava lanka. Keitin kuorenkappaleita tunnin verran. Olin esipurettanut langan alunalla ja viinikivellä, ja tunnin verran pidin lankaa kuumassa vedessä. Punaruskean saaminen on siis erittäin vaikeaa.



Tuo vasemmanpuoleinen lanka on värjätty tammenterhoilla kylmävärjäyksellä. Viime syksynä koko puutarha oli täynnä tammenterhoja, ja keräsin niitä talteen oravanruoaksi, ja värjäystä / askartelua varten. Oravat kävivätkin niitä napsimassa talven mittaan, mutta iso saavillinen niitä vielä jäi jäljelle. Murskasin terhot, annoin niiden liota viikon verran vedessä. Sen jälkeen laitoin purettamattoman langan kylmään veteen ja annoin liota siinä pari vuorokautta. Vaikka tammenterholiemikin oli tummanruskea, tulokseksi tuli vaaleankeltainen lanka. Viime syksynä kun käytin tuoreita tammenterhoja, kylmävärjäyksen tuloksena oli vaaleanpunainen lanka. Kasvivärjäys on siis yllätyksiä täynnä. Se onkin osa sen viehätystä. Tämänpäiväinen värjäystulos voi olla ainutkertainen ja ensi viikolla samasta kasvista tuleekin jo eri sävy.

Blogi hiljenee hetkeksi, kun lähden käymään äitini ja mummuni synnyinseudulla Hiitolassa, Laatokan rannalla.

tiistai 5. kesäkuuta 2007

Vaiheessa

Laukkuvaihtoon osallistuminen on ollut aktiivisesti taka-alalla, mutta nyt otin kaikki kasvivärjäämäni langat esiin, ja ryhdyin laittamana niitä jonkinlaiseen värijärjestykseen. Kuva ei tuo oikeutta noille sävyille, mutta antaa ehkä viitteen, että värejä on aika paljon. Lankaa on yhteensä yli kilo, joten vaihtoehtoja riittää.



Erilaisia malleja on mielessäni, mutta vasta värien avulla suunnitelma pääsee kunnolla hahmottumaan. Yllätyin itsekin, kuinka erisävyisiä nämä langat oikeastaan ovat. Kun niitä katselee rinnakkain, niin jokainen väri näyttää hyvältä. Nuo kuvassa olevat valkoiset laput sisältävät kasvin + puretteen tiedot, jolla ko. väri on saatu aikaan. Muuten niitä ei muistaisi kovinkaan kauaa.



Kun langat asetti riviin tuli tunne, että eihän näitä raaski käyttää, näitä värejä täytyy vain ihailla :-) Aivan kuten mieheni aina välillä sanoo: "värjäät lankaa vain ihaillaksesi niitä." Jospa kerisi ne, ja laittaisi kerät esille vitriiniin.

maanantai 4. kesäkuuta 2007

Kusti on kontannut

Vapunpäivänä, ilmeisesti jonkinnäköisessä euforisessa tilassa, innostuin tilaamaan muutaman kirjan Amazonilta. Monen viivästyksen ja tilauksen uudistamisen jälkeen 5 kirjaa saapui tänään. Jossain vaiheessa tuntui, että kusti ei polje, vaan konttaa. Kirjoissa riittää tutkittavaa, vaikka yksi kirja "Lace Style" tuleekin myöhemmin.

Tilasin Barbara Albrightin kirjan "the natural kinitter", jossa on ihania kuvia luonnonkuiduista, värjäyksestä, neuleista. Saa nähdä, vaikka sitä innostuisi kokeilemaan kehräämistäkin jossain vaiheessa.

"Wrap Style" & "Natural style" kirjoja olin selannut kirjakaupassa, ja nyt sitten päätin tilata ne.

"Favorite Socs" kirjasta innostuin, kun olin nähnyt kuvia siinä olevista sukista monissa blogeissa.

Viimeisenä ja ehkä vähäisimmän kokoisena, mutta kasvivärjäykseen hurahtaneelle oiva opus: "A dyer's garden". Siinä on kuvauksia siitä, minkälaista väriä mistäkin kasvista tulee eri puretuksilla.

Näissä riittää tutkimista vähäksi aikaa.

Se kukkii sittenkin

... alppiruusu nimittäin. Vaikka uskollisesti ohjeen mukaan yritin nyppiä kaikki kukat, niin kasvien tarkoitus lienee kukoistaa. Alppiruusu kehtitti pikapikaa uusia nuppuja, ja osa niistä on nyt auennut. Vanhat nuput olivat kovia, mutta nämä uudet tosi pehmeitä, ja kukatkaan eivät ole kovin loistokkaat. Mutta niin se on, kukkien tehtävä on kukkia, ja luonto kyllä päihittää ihmisen. Aina lopulta. Enää en raaski nuppuja ottaa pois. Toivotaan, että tämä pieni kukkiminen ei estä juurtumista, ja ainakin nuput osoittavat sen, että ne kasvavat.

Unikkokin on jo kukassa. Ensimmäinen kukka avautui eilen, toinen oli vielä nupullaan, mutta tänään sekin näyttää auenneen kokonaan. En muista koskaan unikon kukkineen näin aikaisin.
Nurmikkokin on itänyt ja mukavan vihreä. Tosin tuuheaksi ei sitä vielä voi sanoa, mutta osa siemenistä itääkin vasta kolmen viikon kuluessa.
Mikäs tässä on istuskellessa puutarhan loistosta nauttien (ja netissä surffaten, kiitos langattoman yhteyden :-)

lauantai 2. kesäkuuta 2007

Fufoilua

Päätin osallistua myös Fufoiluun. Kolme työtä on päässyt fufoutumaan, joihin toivoisin parannusta. Kaksi niistä olenkin jo esitellyt tässä blogissa aikaisemmin: kesäpaita ja villapaita. Tuo villapaita on tuunattu, mutta yhä se on vain kokoamatta. Moni neule tyssää siihen :-(




Vanhin ufoni taitaa olla tämä kirjontatyö, jonka olen aloittanut yli 13 vuotta sitten, kun asuin vielä opiskelupaikkakunnallani Tästä tuli ufo, kun sain nuo reunaosat kirjottua. Kun rupesin tekemään noita leikattavia osia, ei taito riittänyt, ja ne eivät ole kovin onnistuneita. Ajattelin, että voisin lisätä muutaman reikäkuvion, viimeistellä reunan ja katsoa, mitä tuleman pitää.

Jospa sitä kesällä innostuisi istumaan keinussa ja kirjomaan. Yleensä keinukaverina minulla on kyllä kirja.