Katsaus vuoteen 2009

Vuoden vaihteen kunniaksi pidän pienen katsauksen käsityövuoteen 2009.

Ensimmäisenä on kooste neuleista ja virkkauksista, joita vuoden aikana tein. Eniten kudoin huiveja, yhteensä 8 kpl. Lisäksi yritin vähentää kasvivärjättyjen lankojen määrää. Uusi tekniikka, jonka viime vuonna opettelin, oli Tuulian TTS. Huomionarvoisin suoritus taisi olla yli 25 vuotta marinoitujen isoäidinneliöiden kasaaminen peitoksi. Varsinkin kun en edes muistanut ko. tilkkujen olemassaoloa.


Jonkin verran kehräsin myös lankaa, joista pari kappaletta on päätynyt jo huiveiksi. Kehruussa opettelin vuoden loppupuolella pitkävetoa, joka pikku hiljaa alkaa sujumaan. Kehruun saralla kaikkein mukavinta on ollut huomata innostuksen leviäminen laajemmalle. Loppuvuodesta Suomeen rantautui runsaasti uusi rukkeja. Lisäksi pääkaupunkiseudun kehruutapamisiin on tullut yhä enemmän väkeä.


Kasvivärjäys jatkui kesällä, ja lankaa on varastossa yllin kyllin. Värjättävää lankaakin on kyllä varastossa runsaasti. Värjäyksessä opin sen, että lupiininkukilla värjätyt langat haalistuvat jo pimeässä varastossa. Vaikka väri tuoreeltaan on tosi kaunis, niin valitettavasti se ei tunnu säilyvän juuri lainkaan.
Uudet tekniikat tuli opeteltua lähinnä muilla käsityön alueilla. Suurimmat valmistuneet työt olivat feresi ja kasvivärjätyistä langoista tekemäni miniryijy. Niistä olen erityisen ylpeä. Lisäksi opettelin viitelöintiä ja neulakinnastekniikkaa. Feresin ompelu ja neulakinnastekniikan opettelu olivatkin viime vuoden alussa laittamiani tavoitteita käsityön alueella.


Tälle vuodelle en laita mitään tavoitteita, mutta joka vuosi on mukava opetella jotain uusia tekniikoita. Nyt keväällä osallistun työväenopiston rauta-aikaset nauhat kurssille ja hopeatyökurssille, joten siinä on muutamia uusia alueita opittavaksi.

Mukavaa käsityövuotta 2010!

Perinteitä kunnioittaen

Kiitos runsaista ja mukavista feresiin saamistani kommenteista.

Käytin feresiäni ensimmäistä kertaa, kun olimme juhlistamassa serkkuni 60-vuotispäiviä äitini ja tätieni synnyinpaikassa Hiitolassa, Laatokan rannalla. Tässä juhlivaa kansaa feresit päällä Nehvolan kylänraitilla.
Kylä on nykyisin autio, kaikki talot on siirretty pois ja pellot pusikoituneet ja kasvavat heinää. Äitini kotitalostakaan ei ole jäljellä paljon muuta kuin yksi koivu ja navetan kivijalkaa.

Seuraavassa kuvassa olen juhlavasti feresi päällä ja Nokian kontiot jalassa, käärmevaaran vuoksi. Siellä me kahlasimme juhlamekot päällä heinikossa. Toinen serkkuni hommasi täytekakun, jota oli pari päivää onnistunut pitämään jäässä. Sää suosi meitä ja juhlat olivat onnistuneet, eikä vähiten juhlavien pukujen johdosta.

Serkkuni harrastaa myös perinnekäsitöitä, ja opetti minulle matkan aikana neulakinnastekniikkaa. Ilmeisesti tämä opettelemani tekniikan malli on ns. venäläinen neulakinnastekniikka. Oli siinä alussa ihmettelemistä, että mistä se lanka oikein pitää viedä läpi ja miten monta lankaa tässä täytyy laskea. Tuntui, että lankana käyttämäni huopanen hikosi käsissäni kuin pannulappu konsanaan kansakoulun käsitöissä kutomista opetellessa.


Feresin kanssa käyttämääni huivia en ole vielä kuvannut. Olen kutonut sen itse kehrätystä langasta, ja siitä tuli ihan sattumalta väreiltään feresiin sopiva. Huivista enemmän, kunhan saan sen kuvattua.

Omenapuun kukkiessa

Omenapuiden kukkiessa valmistui koko kevään kestänyt feresi-projektini. Tässä vähän kuvakavalkadia lopputuloksesta.

Ensimmäisenä on yksityiskohta esiliinasta. Esiliina on tehty vanhasta verhokankaasta, johon virkkasin pitsin ja kiinnitin satiininauhan. Satiininauha on samaa, jota käytin mekossa reunojen kanttaamisessa. Pitsin ohje on Suuresta käsityölehden marraskuun numerosta vuodelta 1990.
Tässä kuvaa paidasta ja feresin yläosasta. Kangas on Marimekon puuvillaa nimeltä puutarha. Koruna on Kalevala korun Suotniemen solki, jonka esikuva on Käkisalmelta.


Seuraavaksi yksityiskohta hihasta, jonka reunassa on samaa pitsiä, jota on essun reunassa. Puseron ja feresin ohje löytyy Suuren käsityölehden kesäkuun numerosta vuodelta 1992. Oikeaoppisesti paidan ja essun helma ja hihansuut olisi päärmätty muurahaispolku-päärmäyksellä käsin ommellen. Itse ompelin reunukset koneella.
Tein essuun myös lautanauhavyön. Lankana käytin Novitan Tennessee puuvillaa. Tänä keväänä sattui olemaan juuri feresin kankaan väriin sopivia sävyjä langasta.

Tässä sitten koko asu. Valokuvaaja ei tietenkään huomauttanut, että essu olisi saanut olla vähän sileämpi.


Sitten vielä kuva puvun takaosasta. Tässä näkyy myös kangas vähän isompana pintana. Pidän tästä violetin sävyisestä kankaasta.
Lopuksi vielä feresi lautanauhavyön kanssa. Vyö on näköjään huolimattomasti kiedottu ja rusetti repsottaa. Ulkona ei ollut peiliä, kun vaihdoin essun vyöhön.

Projekti on valmis, ja monta eri tekniikkaa tuli tehtyä. Olen erittäin tyytyväinen tähän pukuuni. Monta kertaa tätä on matkan varrella sovitettu, mutta vasta puseron valmistuttua tästä tuli juhla-asu. T-paidan kera juhlavuus jotenkin rapisee :-)

Tätä tehdessä tuli muistoja lapsuudesta. Sain kerran isältäni tuliaisiksi Saksasta tirolilaismekon, johon kuului puhvihihainen paita, olkain mekko sekä essu. Olin tuosta asusta äärettömän ylpeä. Samaa ylpeyttä tunnen tästä puvusta, joka kesäkuussa pääsee käyttöön ensimmäistä kertaa.

Pellavainen paita

Kangasvarastosta löytyi Viipurista ostettua ohutta pellavaa, josta päätin sadepäivänä ommella feresiin sopivan paidan. Paita odottelee vielä pitsejä hihasuihin ja sen jälkeen silittämistä.


Tässä lähikuva tuosta hihasta, jossa on tuo rypytys. Vaikka ompelin paidan ilman saumavaroja, on se suht tilava. Ennen tehtiin vaatteita niin, etteivät raskaudet tai painonvaihtelut tarkoittaneet uusien vaatteiden hankkimista, vaan vaate tehtiin kestämään aikaa.

Tässä jo vähän kokeilin miltä paita näyttää feresin kanssa. Kunhan saan pitsit hihoihin, projekti on valmis ja saatte nähdä toivottavasti parempia kuvia kokonaisuudesta.


Palaga kommentoikin, että kyllä feresin kanssa pitää olla itse ommeltu paita eikä mikään kaupan paita. Ja nyt kun paita on ommeltu, olen ehdottomasti samaa mieltä, joten kiitos vielä kannustuksesta.

Paitaa vaille valmis

Feresi on paitaa vaille valmis. Pitsi on kiinnitetty essuun ja omistan myös tyyliin sopivat karjalaisten mallien mukaan tehdyt Kalevala-korut. Laiskuus iski ja yritin löytää tyyliin sopivaa valkoista puseroa kaupasta. Se tuntuu olevan aivan mahdoton tehtävä. Kuvittelin, että kaupassa kuin kaupassa olisi valkoisia puseroita, jotka sopisivat feresin kanssa. Mutta kaikki sopivan näköiset paidat olivat niin onnettoman huonoista materiaaleista, että saivat jäädä kauppaan.

Nyt täytyy katsoa vielä kangasvarastosta, että löytyisikö sopivaa puserokangasta, vai täytyykö lähteä kangaskauppaan. Pari viikkoa on aikaa saada paita aikaiseksi ja sitten puvun pitäisi olla valmis.

Essu ja vyö

Vaikka pihapuuhat ja työkiireet vievät aikaa, on feresi taas edennyt hiukan. Essu on pitsin kiinnitystä vaille valmis. Essusta tuli vähän liian leveä, enkä jaksa sitä lähteä enää korjaamaan, joten päätin tehdä feresiin myös vyön, jotta sitä voi käyttää ilman essuakin. Sain viime syksynä opetusta lautanauhan tekemiseen, mutta en ole sen jälkeen ehtinyt yhtään nauhaa tehdä.

Suht hyvin onnistui loimen luonti ja nauhojen pujottelu lautoihin. Kutomisessa oli välillä vähän hässäkkää, kun onnistuin sotkemaan lankoja ja lautoja, mutta ilman suuria vaurioita siitä selvittiin.

Suunnittelin nauhan kuvion netistä löytämäni lautanauhaohjelman avulla. Valitettavasti en enää linkkiä löytänyt, kun olen ohjelman jo tallentanut omalle koneelle. Ohjelman avulla olikin helppo suunnitella kuvio ja vaihdella värien paikkaa. Lankana käytin Novita Tennessee lankaa, josta löytyi feresin väreihin sopivat sävyt. Kuvio on ihan simppeli ja lautoja oli yhteensä 10. Innoissani tein nauhasta vähän turhankin pitkän, mutta voihan ne vyön päät roikkua aika alhaallakin.

Essu on vanhaa verhokangasta, jossa on koristeena samaa satiininauhaa, millä feresi on kantattu. Helmaan tulee lisäksi virkkaamani pitsi, kunhan saan sen vielä pingotettua. Kunhan saan vielä puseron jotenkin aikaiseksi niin sitten laitan kuvia koko puvusta.

Feresi etenee

Feresin mekko-osuus on valmistunut. Ensin tein vähän liian ison mekon, mutta onneksi äidin neuvoilla sain sen pienennettyä mahdollisimman vähällä vaivalla sopivaksi. Taas huomasin, miten rajoittunut oma ompelutaitoni on, kun taas äitini käden käänteessä keksii, että miten asiat korjataan. Nyt on vuorossa essu, ja siihen olen jo virkannut pitsiä.
Muuten essun kuviointi on ihan vaiheessa. Lisäpohdintaa aiheuttaa Hagelstamin antikvariaatista ostamani kirja Karjalan kirjonta. Kirja on vuodelta 1946 ja siihen on yritetty pelastaa karjalaisia kirjontamalleja evakkotaipaleelle otetuista käsitöistä.

Kirjassa on mukana äärimmäisen vaikeilta tuntuvia revinnäistöitä.

Perinteistä karjalaista etupistokirjontaa

Sekä malleja ketjuvirkkauskirjontaa varten.


Noita ketjuvirkkauskuvioita tekisi mieleni siihen essuun laittaa. Täytyy harkita, kun mekon pitäisi olla valmis kesäkuun toiseen viikonloppuun mennessä. Tai sitten teen nyt yksinkertaisen essun ja jossain vaiheessa vähän koristeellisemman.

Perinnekäsitöitä

Ystäväni opetti minulle viikonloppuna viitelöintiä. Se on kuteeton nauha, jota työstetään puikkojen avulla loimen lankoja siirtelemällä kummastakin nauhan päästä vuorotellen. Keskellä sitten nauhan päät kohtaavat toisensa. Viitelöinti vaatii täydellistä keskittymistä, sillä muuten unohtuu se, että mitä päätä oli työstämässä ja tuliko sama viriö avattu toiseenkin päähän.
Vaikka tekniikka oli sen opittuaan yksinkertaista toistoa, en pysty hahmottamaan, että miksi kuviosta tulee sellainen kuin siitä tulee. Eli miten eri viriöt ja lankojen nosteleminen liikuttavat näitä loimia niin, että niistä syntyy tietty kuvio. Kaikkea ne ovat osanneet keksiä ennen.

Mielenkiintoinen tekniikka, mutta hyvin hidas, jos haluaisi tehdä pitkän tai leveän nauhan.

Vaihteeksi vähän ompelua. Tässäkin on kyseessä eräänlainen perinnekäsityö, vaikka kangas onkin nykyaikaista Marimekkoa. Tässä vielä kangas ennen leikkuuta.

Nyt olen siinä vaiheessa, että pari sataa nuppineulaa on varmaan käytetty, vähän laskoksia on harsittu ja kanttinauhan laitto alkaa. Eli kyseessä on feresi, jota ompelen itselleni. Katsotaan riittääkö mekon jälkeen intoa ommella paita, vai tyydynkö kaupan paitaan. Essunkin suhteen olen vielä mietintö vaiheessa, katsotaan mihin päädyn.


Oikein mukavaa, lämmintä ja aurinkoista vappua!

Vauvan peitto

Yritin tyhjentää kangasvarastoani ompelemalla ystäväni vauvalle peiton, jonka päällä hän voi lattialla oleskella. Toisella puolella käytin vanhaa Marimekon Karhunsammal kangasta, ja toisella puolella persikan väristä puuvillaa. Välissä on vanua.

Marimekon kangas on vanha pöytäliina opiskeluajoiltani. Nykyisin se on aivan liian lyhyt. Puuvillakangas on puolestaan verho 80-90 luvun taitteesta, jolloin tuo persikan sävy oli muistaakseni muodissa. Tuokin kangas on saanut olla vuosikausia kaapissa ilman tarkoitusta. Vanukin löytyi varastosta. En muista mitä varten aikanaan (ainakin 14 vuotta sitten) olen ostanut valtavan määrän vanua, mutta nyt sillekin löytyi käyttöä.

Hämmästyttävän huonosti tuo persikanvärinen kangas siliää, vaikka peitto on juuri silityksestä tullut. Liekö vika silittäjässä vai silitysraudassa?

I have sewn a cover for my friends little baby. Both fabricks are re-cycled from the time I used to be a student.

Vaihteeksi ompelukoneella

Kiitokset Feather and Fun huiviin tulleista kommenteista. Risulintu, tuo malli tosiaan taitaa olla kasvivärjäreiden suosiossa. Risuliisa, englanninkielinen ohje on sen verran helppo, että sen kanssa voi hyvin aloittaa englanninkielisten ohjeiden tulkinnan. Siinä ei ole kuin oikeita ja nurjia silmukoita, langankiertoja ja kaksi yhteen kavennuksia. Marjutin sanaston avulla pärjää vallan mainiosti.

Palataanpa otsikon mukaiseen aiheeseen. Koska naapuritontille rakennetaan, piti ommella keittiön ikkunaan kappa. Koska olemme ylempänä, kuin naapuritontti, niin meille ei enää näe sisään, mutta me näemme sopivasti naapuriin :-)

Koska ikkunassa jo olevista verhoista on mahdoton saada kunnollista kuvaa, en laita verhoista mitään kuvaa. Tyydyn esittelemään pyyhkeen, jonka ompelin verhokankaan lopusta, ja kaapista löytyneestä pienestä pyyhkeestä. Kärjessä on purjerengas, jonka avulla pyyhkeen saa roikkumaan koukkuun. Näppipyyhkeen nimellä tällainen taitaa kulkea. Ompelu oli taas ihan mukavaa, varsinkin kun työt olivat pieniä ja valmistuivat nopeasti. Yleensä homma tökkää kaavojen piirtämiseen, tai viimeistään siihen, kun niitä ryhtyy muokkaamaan itselle sopiviksi.

D - Design

D niin kuin design. Suunnittelusta lähtee kaikki. Minkämallisen työn haluaa tehdä, mistä materiaalista, mistä väristä, ja onko kustannuksilla ja aikataululla väliä. Näin siis periaatteessa. Onneksi käsityömaailma on vapaa, ja esim. neulesuunnittelun voi ulkoistaa, ja hankkia valmiita neulelehtiä, joista voi poimia sopivan mallin, ja sen perusteella valita sopivat langat ja puikot. Aina ei ole saatavilla samaa lankaa tai sopivaa, joten ohjeita joutuu muokkaamaan itselleen sopiviksi. Samoin aikataulun voi antaa olla epämääräinen, ja vain nauttia käsitöiden tekemisen ilosta. Projektoimisen voi jättää työpaikalle.

Mallitilkun neulominen yleensä auttaisi tietämään, mitkä olisivat sopivat puikot itselle. Koska alkuvaiheessa into on kova, niin yleensä sitä tekee helpoimman kautta, eli valitsee heti valmiiksi 1-2 numeroa pienemmät puikot, kuin lankasuositus sanoo. Tällä proseduurilla pääsee nopeimmin sopivaan tulokseen. Tosin varsin usein sitä tulee purettua liian isoilla puikoilla aloitettu työ, ja vaihdettua pienempiin.

Kokonaisen neuleen suunnittelua alusta loppuun en ole koskaan tehnyt. Yleensä säätäminen on liittynyt neuleen pienentämiseen itselle sopiviin mittasuhteisiin, eli 155 cm:lle sopivaksi. Ostamani Nicky Epsteinin kirja Knitting beyond the edge sisälsi kauniita yksityiskohtia, joten saattaa olla, että jossain vaiheessa sitä innostuisi suunnittelemaan neuleen alusta loppuun.

Ompelemani vaatteet teen aina kaavasta, eli toiset saavat suunnitella, ja minä voin toteuttaa. Äitini ei käytä kaavoja, vaan ottaa mallin yleensä vanhasta vaatteesta, ja tekee sitten tarvittavat muutokset. Itse en sen mukaan uskaltaisi kangasta leikata. Jokaisen kaavan joudun kuitenkin aina muokaamaan, koska en yllä standardimittohin, vaikka kuinka varpistaisin. Olen kokemuksen kautta oppinut tavan muokata kaavoista lyhyelle ihmiselle sopivat. Enää ei pituus lähde väärästä paikasta, niin kuin aikoinaan.

Jossain vaiheessa ostin lankoja ja kankaita runsaasti varastoon. Eihän sitä voi tietää, milloin inspiraatio iskee, ja silloin on tarvikkeita oltava olemassa. Nykyisin yritän ostaa tarvikkeita sen mukaan, mitä suunnittelen tekeväni. Toisaalta mielessä on monta suunnitelmaa, joten tarjouslangoistakin yritän miettiä ensin, mitä niistä tulisin tekemään, jotta ylijäämävarasto ei kasvaisi liian isoksi. Osa ostamistani kankaista ja langoista on niinkin kaukaa kuin 80-luvulta, joten joka tapauksessa pahimman inspiration iskiessä on edes jotain materiaalia olemassa.

Aikojen saatossa sitä on oppinut katsomaan malleja sillä silmällä, että mitkä niistä sopisivat itselle. Muutaman virheellisen arvion jälkeen sitä kummasti oppii. Sitä huomaa, että kuinka kaikki vaatteet eivät sovi omalle vartalolle, ja toiset sen sijaan istuvat varsin hyvin. Monasti lehtiä selatessaan kiinnostuu eniten lempiväreistä tehdyistä vaatteista. Näin saattaa moni kivakin malli jäädä huomaamatta. Sen vuoksi lehtiä täytyy selata moneen kertaan, jotta antaa kaikille malleille mahdollisuuden.

On hienoa nähdä, kuinka toiset toteuttavat luovuuttaan suunnittelemalla neuleita esim. Ullaan. Minä olen toistaiseksi tyytynyt luomaan vain silmukoita.

Hello Kitty

Veljentytön 3-vuotispäivä lähestyy. Hän on suuri Hello Kitty-fani, joten päätin virkata hänelle lahjaksi kassin. Tein sen isoäidin neliöistä, ja päälle virkkasin sitten Hello Kitty-kissan. Koska neiti on vielä pienikokoinen, tyydyin tekemään etu- ja takakappaleen 3*4 neliöstä, ja reunat 1*3 neliötä. Virkkaus oli aika nopeaa, kun tein neliöistä yksivärisiä. Hello Kitty-kuviossa oli vähän säätämistä, että sain edes vähän samaa näköä.


Vuorasin kassin tyyliinsopivalla lastenkankaalla. Näin kassissa olevat tavarat eivät tule ulos kassista, ja toisaalta kassi voi pysyä vähän siistimmän näköisenä. Olen ostanut kankaan kauan sitten, kun kummityttöni oli pieni. Nyt hän on 18-vuotias. Onneksi kangas ei jäänyt kokonaan käyttämättä. Ehkä ompelen vielä pienen essun samaisesta kankaasta. Sitä on vielä aika runsaasti, kassin vuoriin kun ei paljon kangasta kulunut. Tässä värit ovat oikeat, muissa kuvissa tuo violetti sävy on liian voimakas.

Tässä vielä kuva kassista. Idean kassiin sain tästä linkistä. Tein aika paljon simppelimmän, kuin tuossa mallissa on.

Sieltä löytyy myös monta muuta kivaa vinkkiä, mm. pipo oli oikein hauskannäköinen.

Kuvasta huomaan, että kassi kaipaa vielä vähän prässäystä. Luonnossa se ei näytä yhtä ryppyiseltä.

Puikkoja siellä, Puikkoja täällä

Tässä on lähtötilanne: Puikkoja tuntuu olevan siellä ja täällä. Pari viikkoa sitten ostin turhaan 3.5 numeroisen pyöröpuikon, kun en löytänyt sellaista mistään. Itsekin hämmästelin, että eikö minulla ole tosiaan 3.5 pyöröpuikkoa, vaikka sillä puikkokoolla varmaan kudon kaikkein eniten. No löytyihän se vanhakin puikko, mutta uusi oli jo ostettu. Päätin, että olisi varmaan syytä järjestellä puikot puikkokoteloon.

Löysin kaapista vanhan verhokapan, joka ei nykyiseen asuuntoon sovi. Kangas on vanhaa, mutta tukevaa Marimekon kangasta 80-luvun alkupuolelta, joka on odottanut uusiokäyttöä. Siinä olisi myös kantatut reunat, joten sopivasti sommittelemalla ompelutyön määrä jäisi pienemmäksi.

Puikkokotelossa tulisi olla paikka seuraaville asioille: Pitkät puikot, sukkapuikot, pyöröpuikot, palmikkopuikot, virkuukoukut, mittanauha, pienet käsityösakset, puikkomittari. Silmukkamerkkejä minulla ei vielä ole, mutta niitäkin olen harkinnut joko ostavani tai tekeväni jossain vaiheessa. Olisi hyvä, jos sellaisillekin löytyisi sopiva paikka.

Ompelukone surisi aikansa, ja tässä on lopputulos, erikokoisia lokeroita erikokoisille puikoille. Vasemmalla puolella on lokeroita erimittaisille suorille puikoille. Lokerikoissa ei ole nemeroita puikokoon mukaan. Yleensä aina tarkistan puikkomittarilla, että minkäkokoiset puikot ovat kyseessä, mikäli puikoissa ei lue sitä. Todennäköisesti en kuitenkaan luottaisi siihen, että olen laittanut puikot oikeaan lokeroon.




Oikealla puolella on sitten leveämpiä lokeroita pyöröpuikoille ja mittanauhalle. Silmukkamerkkejä varten ei tullut mitään "systemiä" laitettua. Jos sellaisia hankin, niin täytyy miettiä asiaa vielä uudemman kerran.

Valtaosan puikoista varmaan löysin, mutta virkkukoukkujen määrä oli sen verran vähäinen, että niitä varmastikin vielä löytyy lisää. Toivottavasti nyt puikot ja koukut pysyvät järjestyksessä.

All my knitting needles and crochet hooks are here and there. Couple of weeks ago I purchased needle size 3.5 mm and during the same week I found my old one. I decided that it's time to do something for that. Here is the covering which I made for the needles and hooks.