Tammikuussa touhuttua

Tammikuun aikana oli monenlaisia neuleisiin liittyviä tapahtumia, joissa tuli käytyä.

Kävin Turussa katsomassa Sukupolvien silmukat kirjan neuleista tehtyä näyttelyä. Se avattiin 19.1. Taito-keskus Juseliuksessa ja on auki 13.2. asti. Kannattaa käydä katsomassa, jos satutte liikkumaan Turussa päin. Neuleet oli asetettu mukavasti esille.

Näiden kuvien jälkeen kamerasta loppui akku, joten osa neuleista jäi kuvaamatta.

Toinen puolisko lapasista ja sukista on näytteillä  Itä-Suomessa. Näyttely avauuu seuraavaksi Luumäellä 9.2. pääkirjastossa. Tähän mennessä näyttely on kiertänyt jo Kuopiossa, Varkaudessa ja Savonlinnassa.

Viime torstaina osallistuin Kansallismuseossa pidettyyn neulontakahvilaan. Tilaisuudessa Anna Rauhala kertoi suomalaisten perinneneuleiden kuvioinnista arki- ja juhlaneuleissa. Nämä neulontakahvilat jatkuvat kevään ajan kerran kuukaudessa.

Väkeä oli tupa täynnä ja tunnelma oli tiivis. Kansallismuseon Facebook sivun mukaan osallistujia oli n. 130 kappaletta, joten suosio löi ällikällä tapahtuman järjestäjät. Onneksi sopu antoi sijaa vaikka lämmintä olikin. Alimmassa kuvassa on joitain esimerkkineuleita, joita tilaisuudessa oli esillä.

Neuleitakin olen tehnyt, mutta en ole saanut niitä kuvattua. Aina tuntuu, että viikonloppuisin on niin harmaata, ettei neuleita viitsi kuvata. Tai jos on kaunis ilma, niin sitten ne unohtuu.

Martin markkinoilla

Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetään aina marraskuun loppupuolella Martin markkinat.

Tänäkin vuonna ruuhka oli suuri ja ruokamyyjien lähelle en yrittänyt päästä, vaan keskityin käsitöitä markkinoivien pöytiin.

Mukana oli Külli Jacobson, jonka pöytä oli täynnä värikkäitä virolaisia lapasia. Juttelin hänen kanssaan hetken perinneneuleista, ja ostin pienen vihkosen, joissa on lapaskuvioita. Kotona laskeskelin kuvien perusteella, että osassa lapasista on 80 silmukka puikoilla, joten ohuesta langasta lapaset on tehty. Sen vuoksi ne ovatkin niin kauniita, kun kuvioita on paljon.

Markkinoilla oli paljon lapasmyyjiä, Viron villaakin oli paikoitellen myynnissä. Montaa vyyhtiä hypistelin käsissä, mutta totesin kotona olevan riittävästi lankaa ja jätin villat ostamatta.

 Siellä täällä näkyi kivoja töitä, joissa oli kuvioita otettu vanhasta perinteestä. Alla olevassa kuvassa on kivoja neulehameita ja villahousuja, joiden kuviot ovat tuttuja lapasista. Kansallispukukankaasta tehdyt laukut ja kukkarot olivat myös kauniita, mutta jäivät tällä kertaa myyjälle.

Ostin yhden lapaskirjan, joka on englanninkielinen ja sisältää tietoa kirjoituista lapasista. Kuvassa on myös vihko, jossa on kauniita lapaskaavioita ohuelle langalle. Virolaisista pirtanauhoista kertova kirja jäi myyntipöytään.

Ostin 85 g ohue ohutta villalankaa, joka ehkä joskus päätyy Haapsalu huiviksi. Olen aikaisemminkin ostanut Martin markkinoilta tuota ohutta huiveissa käytettävää lankaa. Kerä maksoi 5.90, ja siitä saa ison huivin, sen verran ohutta lanka on. Langan lisäksi ostin pari patalappua ja kuvioidut sukat.

Markkinat ovat auki vielä tänään, sunnuntaisin on yleensä vähemmän ruuhkaisaa.

Sukkasato alkaa

Osallistun tänäkin vuonna Sukkasatoon, jonne ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä tämän viikon perjantaihin.
Tavoitteeni on maltillinen, yritän saada kudottua Hiitola-sukat tempauksen aikana. Lainasin kirjastosta suomalaisen sukkakirjan, jossa on ko. sukan malli. Harmillisesti kirjassa oleva ruutukaavio on kovin monimutkainen, eikä siitä oikein meinannut saada tolkkua. Onneksi löysin kaavion helpommaksi tasomalliksi piirrettynä täältä.

Tänään kävin ostamassa sukkalankaa, ja kokeilin tehdä mallitilkkua kaaviopiirroksen mukaan. Kudoin ensimmäisen mallikerran, joten eiköhän tuo malli tuosta synny. Lopullisessa sukassa silmukoita on 96, ja ne nitkutellaan 2mm puikoilla. Tämän vuoksi maltillinen tavoite. Saa nähdä missä vaiheessa näin ohuilla puikoilla kutominen rupeaa lannistamaan.

Viime viikolla ilmestui suomalainen lautanauhakirja, joka saapui loppuviikolla postista. Kirjan on kirjoittanut Maikki Karisto, joka on minullekin opettanut lautanauhatekniikan alkeita. Oikein selkeä ja mukavantuntuinen kirja. Kuvituksena on uskomaton määrä erilaisia nauhoja. Kuvista käy myös ilmi miten pienet asiat muuttavat nauhan ulkonäön toisenlaiseksi, vaikka se olisi kudottu "samalla kuviolla" ja samoista väreitä. Suosittelen.

Kirjallista puuhaa

Blogini on ollut suht hiljainen koko kevään, ja vihdoin voin paljastaa syyn. Olemme serkkuni kanssa tehneet omakustannekirjaa äitiemme ja tätiemme tarinoista. Kirja saapui kesäkuun lopussa, ja eilen on ollut kirjan julkistus. Kirjan teko on pidetty salassa, ja vain muutama henkilö on siitä tietänyt etukäteen. Yksi heistä on ystäväni Minna, joka teki suuren urakan, ja oikoluki tekstin ja antoi hyviä kommentteja kirjan parantamiseksi.

Kirja on tilattu Blurbin kautta käyttäen heidän ohjelmaansa kirjan tekoon.
Tarinat ovat äitiemme ja tätiemme kirjoittamia tarinoita heidän lapsuudestaan Karjalassa, evakkomatkoiltaan, tarinoita jatkosodan ajalta Hiitolasta ja lopulta asettumisesta Länsi-Suomeen. Nämä olemassa olevat tarinat koostimme kirjaksi. Mukana on myös äitini ja tätieni kirjoittamia runoja ja suvun vanhoja valokuvia, jotka skannasimme ja muokkasimme kirjaan sopiviksi.

Mukana on myös tätini ja iso-tätini hahmottama Karjalaan jääneen talon pihapiiri.


Tätini on kerännyt Hiitolassa käytettyjä murresanoja, joita kirjan lopussa on pari sivua.

Kirjan tekeminen oli iso homma, vaikka meitä olikin kaksi sitä tekemässä. Tekstien valinta ja puhtaaksikirjoitus, kuvien skannaaminen ja muokkaaminen, sijoittelu kirjaan, oikoluku ja tietojen tarkistus jne. veivät yllättävän paljon aikaa.

Kirjan tekeminen on ollut myös merkittävä tapa tutustua oman suvun historiaan. Sitä on yrittänyt kuvitella, että mitähän mummoni on 30-vuotiaana miettinyt, kun hän on lähtenyt mullivaunussa evakkoon kolmen alle 10-vuotiaan lapsensa kanssa kohti tuntematonta määränpäätä. Mies oli rintamalla ja appivanhemmat tulisivat myöhemmin karjan kanssa, ja hänen omat vanhempansa lähtivät eri seudulle. Kyllä siinä on varmaan monta kyyneltä vuotanut.

Äitini ja tätieni lapsuuden leikit sotaromun keskellä ovat myös koskettavia. Ihme, ettei kukaan heistä loukkaantunut, kun he polttivat ruutia, leikkivät korsuissa ja löysivät nalleja ja kranaatteja. Jo pienestä pitäen vanhimmat lapset laitettiin viemään naapuriin tietoa liikkeellä olevista desanteista, ja he kohtasivat myös korsujen purkutöissä olleita sotavankeja. Näitä kokemuksia ajatellessa tuntuu, että pieniä ne ovat monet nykyajan murheet.

Tunnemme serkkuni kanssa ylpeyttä siitä, että olemme saaneet äitiemme ja tätiemme lapsuuden tarinat koottua niin, että jälkipolvetkin voivat niistä nauttia.

Materiaalin keruu

Tilasin uuden kehruukirjanThe intentional spinner Bookdpositorystä (ennen hintojen korotuksia). Kirjassa on mukavasti kerrottu erilaisista kuiduista ja niiden ominaisuuksista. Lisäksi kirjassa on esitelty runsaasti kehruutekniikoita ja kuinka kuituja valmistellan kehruuta varten. Mielenkiintoinen kirja, jonka parissa viihtyy.

Kuitukerhojen paketteja on myös tullut. Ensimmäisenä esittelyssä Tinan kuituklubin paketti, jossa oli merinosilkkiä (50/50) värityksellä kuningaskalastaja.

Ja sokerina pohjalla Ilun kuituklubin viimeinen paketti, jossa mukana oli eriväristä angoraa. Kuvasta ei millään käy ilmi se uskomaton pehmeys, joka tässä angorassa on. Ihana paketti.

Kehrättävästä materiaalista ei ole puutetta. Enemmän on puutetta ajasta.

Kusti on kontannut

Vapunpäivänä, ilmeisesti jonkinnäköisessä euforisessa tilassa, innostuin tilaamaan muutaman kirjan Amazonilta. Monen viivästyksen ja tilauksen uudistamisen jälkeen 5 kirjaa saapui tänään. Jossain vaiheessa tuntui, että kusti ei polje, vaan konttaa. Kirjoissa riittää tutkittavaa, vaikka yksi kirja "Lace Style" tuleekin myöhemmin.

Tilasin Barbara Albrightin kirjan "the natural kinitter", jossa on ihania kuvia luonnonkuiduista, värjäyksestä, neuleista. Saa nähdä, vaikka sitä innostuisi kokeilemaan kehräämistäkin jossain vaiheessa.

"Wrap Style" & "Natural style" kirjoja olin selannut kirjakaupassa, ja nyt sitten päätin tilata ne.

"Favorite Socs" kirjasta innostuin, kun olin nähnyt kuvia siinä olevista sukista monissa blogeissa.

Viimeisenä ja ehkä vähäisimmän kokoisena, mutta kasvivärjäykseen hurahtaneelle oiva opus: "A dyer's garden". Siinä on kuvauksia siitä, minkälaista väriä mistäkin kasvista tulee eri puretuksilla.

Näissä riittää tutkimista vähäksi aikaa.

Huovutettuja laukkuja a'la Epstein

Kävin tänään pyöräretkellä Helsingissä ja hain Bookplus kirjakaupasta tilaamani Nicky Epsteinin kirjan Fabulous Felted Bags. Kirjassa on ihastuttavia huovutettuja kasseja. Tässä on muutama suosikkini. Nämä ovat niin ihanan värikkäitä ja piristäviä: kukkia, väriä ja jänniä muotoja. Saa nähdä, tuleeko näistä mitään oikeasti koskaan toteutettua, vai tuleeko niistä otettua vain ideoita. Värjättyjä lankoja voisi käyttää tuollaisiin luontoläheisiin kasseihin. Tai neulehuovuttaa kuvassaolevia kuvioita neulottuihin kasseihin ennen huovutusta.

Päivällä oli kaunis sää ja kukkapenkit odottelivat perkaajaansa. Krookukset kukkivat puhdistamattomista penkeistä ja näky oli vähän säälittävä. Toivottavasti huomenna on yhtä hyvä sää, ja työ saa jatkoa.

Today I received the book I have ordered: Nicky Epsteins Fabulous Felted Bags. Those bags ar e so inspiring colourful and interesting shapes. Let's see if i will ever knit any of these or just use the ideas.