Ryijy viimeistelyä vaille valmis

Ryijyni nimeltä Potagerie on viimeistelyä vaille valmis. Kurssi päättyi runsas viikko sitten, ja tavoitteeni oli saada ryijy viimeistelyä vaille valmiiksi ennen viimeistä kurssikertaa. Tavoitteessa en ihan onnistunut, vaan kolme viimeistä nukka riviä tein kurssilla. Ja kaksi nukkaa jäi vielä kotiin tehtäväksi, kun lanka loppui.

Tässä lähikuva käsintehdyn näköisestä nukituksesta. Jotain pisimipiä langanpäitä voisi vielä leikellä, mutta muuten nukitus saa jäädä vähän epätasaiseksi.

Vähän kiirettä ryijyn kanssa tuli, kun lokakuulle osui äitini muutto, sekä kesäloman viimeinen lomaviikko, jonka vietimme Toscanassa. Mutta ahkeroin muutamana viimeisenä päivänä ennen kurssin loppua.

Jokaiselle ryijylle piti keksiä nimi, ja "peltotilkut" nimi muokkaantui lopulta muotoon "Potagerie", eli keittiöpuutarha, jossa on tietty muoto. Ajatuksessa oli lähinnä erilaiset värikasvit, joita voisi kasvattaa muotoon suunnitellussa kasvimaassa.

Ryijyyn on käytetty yhteensä 22 eri värisävyä kasvivärjättyjä lankoja, joita sainkin kulutettua ihan mukavasti. Jokaisessa nukassa on neljä lankaa ja nukituksessa käytin 3 cm nukkalastaa. Ryijyn koko on noin 50 * 50 cm, eli kyseessä on pieni miniryijy.

Päättelyt vielä puuttuvat, sekä nukkien tasaaminen. Lisäksi kurssilla kehoitettiin laittamaan ryijyn taakse tiedot suunnittelijasta, tekijästä, ryijyn nimi sekä tekopaikka.

Kurssi oli mukava, ja voi olla, että joskus vielä teen toisenkin ryijyn. Mitään kiireisen ihmisen hommaa tämä ei ole, vaan yllättävän paljon aikaa vie näinkin pienen ryijyn tekeminen.

Ryijysolmuja

Tässä ensimmäiset ryijysolmut ryijyyni. Tekniikka on varsin yksinkertainen, jonka oppii nopeasti. Teen ryijyä perinteisesti vasemmalta oikealle, vaikka tämä blogger haluaakin jostain syystä kääntää tämän vaakasuoran kuvan pystysuoraan. Eli ei kurssilla ole opetettu mitään uutta ryijyntekotekniikkaa.

Jokaisessa solmussa olen käyttänyt neljää lankaa. Kaikissa solmuissa olen käyttänyt vähintään kahta eri värisävyä, joissakin kolmeakin, jotta syntyisi elävä pinta.


Pikku hiljaa ryijy etenee. Nyt kyllä ymmärtää, miksi valmiiden ryijyjen hinta on varsin korkea. Eikä voi kun ihmetellä niitä itämaisten mattojen tekijöitä, jotka ohkasesta langasta tekevät mattoja. Minulla on sentään paksua lankaa ja iso neula, jolla jälkeä kuitenkin syntyy ihan selkeästi.

Ryijyn ansiosta kasvivärjättyjen lankojen laatikkoni tyhjenee mukavasti, mutta ei langoista silti puutetta näytä tulevan.

Ryijykurssilla

Osallistun Espoon työväenopiston ryijykurssille. Kurssi alkoi syyskuun puolessa välissä ja kestää lokakuun loppuun. Varsinaisen opetuksen lisäksi kurssiin kuuluu erilaisia oheistilaisuuksia ryijyn tiimoilta. Olemme käyneet mm. Design museon ryijynäyttelyssä, joka on jo loppunut. Tiistaina menemme kuuntelemaan Suomen Käsityön Ystävien esitystä ryijyistä Ruusutorpan kouluun.

Ryijykurssilla meillä on tehtävänä suunnitella ja toteuttaa oma ryijy. Kovin isoa ryijyä ei tässä ajassa ehdi tehdä, mutta jotain hahmotelmia olen saanut paperille. Ehkä koko homman vaikein juttu onkin tämä ryijyn suunnittelu. Varsinkin kun tuo piirtämispuoli ei ole vahvoja puoliani.

Oman ryijyni aion toteuttaa kasvivärjätyistä langoista. Joskus aikaisemmin olen jo messuilta ostanut sopivan kokoisen ryijypohjan, joten tarvikkeet ovat valmiina. Seuraavana tehtävänä on opetella sitten varsinainen ryijynukkien teko ja saada ryijy alulle.

Punaisia sävyjä

Vaihteeksi olen värjäillyt punaisia sävyjä. Tällä kertaa käytin Tetriltä ostamaani punapuuta.

Lankana on Maija, jonka olen esipurettanut alunalla ja viinikivellä.
1 ja 2 vasemmalta: punapuu
3 ja 4 vasemmalta: 1 jälkiliemi
5 vasemmalta: 2 jälkiliemi
6 vasemmalta: punapuun ja jonkun muun yhteinen jälkiliemi.
7 värjäripäiviltä tuodun jo käytetyn jämäkrapin jälkiväri.

Toivon, että saisin syksyllä käytettyä runsaasti kasvivärjättyjä lankoja, kun ilmoittauduin Espoon työväenopiston ryijykurssille.

Olen ilmoittautunut myös sukkasatoon.