Lankaa ja värjäyskirjoja

Sain pari viikkoa sitten Villavaarasta aivan ihanaa lankaa: 2-säikeistä kainuunharmas villalankaa. Mervi lähetti minulla lankaa kiitoksena hänelle lähettämästäni Kurkijoen lapasen ohjeesta.

Lanka on mukavan pehmeän tuntuista. Ensin ajattelin, että voisin värjätä langan, mutta taidan jättää vyyhdin kuitenkin alkuperäisen väriseksi.

Värjäyskirjastoni on kasvanut parilla vanhalla kirjalla.

Sain Leenalta viime kesänä Hilja Kontturin vanhan värjäysvihkosen luonnonväreillä värjäämisestä. Kiitos Leena vielä kerran. Värjäyskauden lähestyessä täytyy käydä vihkonen läpi.

Vasemmanpuoleinen kirja on vuodelta 1905, jossa on Neuwoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla. Tämän kirjan sain veljen vaimon siskon perheeltä jo pari vuotta sitten. Heille lähti lahjana kasvivärjätyistä langoista neulottuja lastensukkia.

Tässä kirjassa muistutetaan, että ammeen tai saavin, jossa langat pestään ennen värjäystä, tulee olla rittävän tilava, noin 250 - 300 litraa 10 lankakiloa kohti. Itse tyydyn värjäilemään ja pesemään vähän pienempiä lankaeriä.

Valmistuihan se villatakki lopulta

Taas yksi iäisyysprojekti on valmistunut. Värjäsin n. 400 g harmaata Viking baby ull lankaa kesällä 2011 kokenillilla, ja ajatuksena oli tehdä langoista villatakki tai villapaita.  Inspiraatiota sain Levenwick villatakista, mutta omani tein Tuulia Salmelan kehittämän TTS-mallin mukaan. Aloitin villatakin syksyllä 2011 ja sainkin sen neulottua talven aikana.

Jossain vaiheessa innostuin neulomaan nappilistan ja pääntien, mutta siihen se sitten jäi. Olisi pitänyt löytää villatakkiin sopivat napit.

Napit löytyivät aikanaan, mutta villatakki oli ensin hukassa ja sen jälkeen oli muita kiinnostavampia juttuja, ja villatakki sai olla rauhassa yli vuoden. Lokakuussa ilmat alkoivat viilentyä, villatakki pääsi pingotukseen ja napitkin pääsivät paikoilleen.

Lopullinen villatakki muistuttaa vain etäisesti esikuvaansa. Omien mittojen ottaminen on aina haastavaa, ja taas tuli vähän reilut hihat. Mutta muuten ihan mukava villatakki.

Yleensä tulee värjättyä vain 50 tai 100 g yhtä väriä, mutta kannattaisi värjätä useammin isompia eriä, jotta saisi langat villapaitaa varten.

Neuleitakin on tehty

Blogi on päivittynyt hyvinkin hiljalleen, joten jonkun verran neuleitakin on ehtinyt valmistua. Pääosin olen neulonut syys- lokakuussa olleen sukkasadon aikana sukkia, jonne raportoin nämäkin kerralla.

Tässä ensin setti kasvivärjätyillä langoilla neulottuja lasten sukkia ja säärystimiä. Ikähaitari on 3- 9v.  Kaikki sukat on ihan perussukkia Janne-langasta 3,5mm puikoilla. Nämä valmistuivatkin niiden 2.25mm Haapalahti-sukkien jälkeen pikavauhtia.

Nämä säärystimet sai 7v veljentyttöni osana syntymäpäivälahjaansa.

Neuloin myös Knittyssä olleet Bosnialaiset sukat. Näitä oli mukava neuloa. Sukat neulottiin kärjestä lähtien ja kantapäät neulottiin viimeisenä. Ennen kantapäitä kaikki näytti vielä ihan hyvältä, mutta jostain syystä kantapään jälkeen näistä tuli ihan mörvelöt. Omaan jalkaani ne olivat aivan liian suuret, enkä oikein keksinyt kunnollista tapaa pingottaa näin epämääräistä sukkaa. Onneksi se kuitenkin saajalleen oli sopiva, vaikkakin jalkaan ujuttamien vaatii vähän tekniikkaa, kun kirjoneuleinen sukan varsi ei juurikaan jousta.

Siinäpä katsaus sukkasadon aikana neulotuista sukista.

Värjäyskokeilu Japanin indigolla

Sain Leenalta ylivuotisia Japanin indigon siemeniä ja laitoin ne kasvamaan huhtikuussa. Kaikki siemenet itivät ja toukokuun lopulla istutin indigot ruukkuihin kasvamaan. Puolet kasvoivat ulkona ja puolet sisällä. Tässä ulkonakasvaneita indigoita, jotka koivunsiemensade on peittänyt.

Syyskuussa riivin puolet kasvattamieni indigoiden lehdistä ja rupesin värjäyshommiin. Vaihdoimme Leenan kanssa viestejä hänen bloginsa välityksellä ja sain hyviä neuvoja mm. värin pitämiseksi koko ajan riittävän alhaisena. Samalla lueskelin Jenny Deanin Wild Color kirjan ohjeita indigovärjäyksestä.

Liemi onnistui ihan hyvin, ja sain värjättyä 500g vaaleanharmaata Jannea vaalean siniharmaaksi. Dippasin kunkin vyyhdin vain kerran liemeen ja annoin olla siellä noin 10 minuuttia. Kun vaaleanharmaa esipuretettu Janne loppui, kaivoin värjäyslankojen joukosta muutaman keltaisin vyyhdin, ja ajattelin, että niistä voisi saada paremman sävyisiä vihreänä. Ilmeisesti liemi olisi pitänyt uudistaa ditioniittia lisäämällä, koska väriä ei enää tullut, vaan keltaisista langoista tuli vähän epämääräisen värisiä. Päässevät vielä jossain vaiheessa kokeilemaan kolmattakin värilientä.

Lopuksi vielä kiehutin nuo indigon lehdet ja värjäsin niiillä. Lopputulos oli vaalea beessi. Tässä vielä nämä eri värisävyt kuvassa vasemmalta oikealle: indigo kyyppi-värjäys, indigon lehdet keittovärjäys, kaksi keltaista vyyhtiä päällevärjäysyritys.

Jätin loput indigot kasvamaan, vaikka en ajatellutkaan toista kertaa värjätä. Nyt marraskuussa huomasin, että ulkona olleet indigot ovat ryhtyneet kukkimaan. Siirsin kasvit sisälle, mutta en usko saavani siemeniä, sen verran pitkä voi tuo kukasta siemeneksi vaihe olla, ettei taida siemeniä tulla.

Selvästi paremmin onnistui tämä indigovärjäys kuin muutama vuosi sitten kokeiltu morsinkovärjäys. Silloin taisi olla ditioniittia liian vähän ja toisaalta liian pieni kattila. Nyt on villatakkilangat odottamassa inspiraatiota.

Suuri kiitos Leenalle, kun lähetit minulle siemeniä, neuvoit värjäyskonsteja,  ja annoit mahdollisuuden kokeilla itse kasvatetun indigon värjäystä!!

Kesän värjäyksiä

Kesän värjäyskausi alkaa olla päättynyt ja tässä pieni kooste värjäilyistä. Aikaisemmista vuosista poiketen väripata ei porissut koko aikaa, vaan pikemminkin aika harvoin. Siitä huolimatta tuli aika paljon värjättyä.

Värjäsin ystäväni kanssa pari kattilallista lankaa ja vietimme mukavan lämpimän kesäpäivän terassilla värjäyksiä vahtien. Lopputuloksena oli kuivumassa olevat vyyhdit vaaleanharmaata merinovillaa kokenillilla (etualalla) ja tummanharmaata villaa punapuulla. Näistä tuli oikein kauniit sävyt. Langat puretettiin värjäyksen yhteydessä.

Tässä vielä tuo tummanharmaa lanka punapuulla värjättynä.

Tässä on sitten sekalaisia lankoja edellä mainittujen liemien jälkiväreinä. Vasemmalta oikealle: punapuun jälkiväri I (ohut villalanka), punapuun jälkiväri II (vaaleanharmaa Janne), kokenillin jälkiväri I(valkoinen Janne), kokenillin jälkiväri II (valkoinen Janne).

Jossain vaiheessa värjäsin punasipulin kuorilla. Vasemmalla on ensimmäisestä liemestä tullut oliivinvihreä ja keskellä jälkiliemestä tullut kaunis vaaleanvihreä. Kumpikin lanka on Jannea. Oikealla on kokenillivärjättyä vaaleanharmaata merinovillaa.

Syksymmällä kävin sienimetsässä keräämässä verihelttaseitikkejä. Laitoin pataan lakit ja jalata ja tuloksena oli mukavan sävyiset oranssit langat. Vasemmalla on ensimmäisen liemen värjäystulos. Keskellä on toinen jälkiväri. Kummatkin langat ovat valkoista Jannea. Oikeanpuolimmainen on ensimmäinen jälkiväri ohutta villaa. Olen aina ennen erotellut verihelttaseitikkien lakit ja varret, mutta nyt laitoin ison kassillisen sieniä suoraan väripataan. Jälkivärejä olisi saattanut vielä tulla, mutta lanka alkoi olla vähissä.

Vaikka tiedän, että aronia väri ei välttämättä ole kovin pysyvä, niin kokeilin ensimmäistä kertaa värjätä aronialla. Sävyjä yritin muokata kuvankäsittelyohjelmallakin, mutta oikeata sävyä en onnistunut saamaan. Sävy on tummemman violetti. Vasemmanpuolimmaiset ovat ensimmäisestä väriliemestä ja valkoista Jannea. Oikeanpuolimmainen on jälkiväri ja vaaleanharmaata Jannea. Muistaakseni kaadoin värjäysliemeen mukaan vähän etikkahappoa, jotta värinkestävyys paranisi. Huuhteluvedessä käytin myös etikkaa. Sävyt ovat oikein kauniit, nyt täytyisi vielä tehdä valonkestokoe.

Näiden lisäksi värjäsin japanin indigolla, mutta siitä laitan oman tarinan.

Hiitola-sukkia ja Terijoki-lapasia

Olimme toukokuun lopussa jokavuotisella Karjalan matkalla. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun äitini ja tätini pääsivät ensimmäistä kertaa käymässä synnyinseudullaan Hiitolassa. Sisarukset juhlistivat tapausta pukeutumalla kansallispukuihin ja me nuorempi sukupolvi laitoimme päälle feresit.

Saappaat jalassa siellä seikkailimme ja olin kutonut itselleni feresini väreihin sopivat Hiitola-sukat. Matkaneulomiseksi valitsin myös Hiitola-sukat. Ne on sopivan yksinkertaiset, mutta pitkävartisina niissä riittää puuhaa pitkän linja-automatkan ajaksi. Lopulta kävi niin, että alkuperäiset sukat sai äiti, ja minä tein sitten matkalla vähän pienemmät itselleni.

Kävimme samalla matkalla myös Terijoella ja sillä matkalla neulottiin tietysti  Terijoki-lapasia. Sain Päivikiltä lyhyen kuvauksen Terijoki-lapasen kuviosta, ja sitä sitten useamman naisen toimesta neuloimme. Alkuperäinen lapanen on vaaleansiniharmaa-valkoinen, mutta löysin varastostani sinipuulla värjättyä violettia lankaa. Näin molemmat matkaneuleeni olivat samaa sävyä.

Myöhemmin neuloin vielä yhdet Hiitola-sukat tätini mallin mukaan.

Työvoitto

Kiitokset Tuuteri-lapaseen saamistani positiivisista kommenteista.

Muitakin perinneneuleita on kevään mittaan tullut neulottua. Osallistuin yhteisneulontaan, jossa neulottiin Jenni Österlundin suunnittelemaa "ykskyntöset" sukkamallia, johon hän oli saanut inspiraation Theodor Schvindtin Ompelu- ja nauhakoristeita -kirjasta.

 Sukista tuli vähän aiottua isommat. En ole ihan varma, olenko sotkenut kasvivärjättyjen lankojen laatikot. Alun perin kuvittelin neulovani Maija-lankaa. Jo alunperin vähän mietin, että näistä saattaa tulla minulle pikkasen isot, mutta kuitenkin naiselle sopivat. Joko käsialani on tosi löysä tai sitten lanka onkin Jannea. Joka tapauksessa näistä tuli miesten sukat, ja keltainen samettikukalla värjätty pääväri loppui kesken. Jatkoin sitten tiikerinkaunosilmällä värjätyllä oranssilla kärjet.

 Sukat ovat olleet jo pitkään odottamassa kirjontaa, ja vihdoin sain tartuttua neulaan ja lankaan ja sain sukat viimeisteltyä Kirjontaan käytin samettijalalla värjättyä harmahtavaa ja syksyisillä tammenlehdillä värjättyä ruskeaa. Osa kirjonnasta tehtiin silmukoita jäljitellen ja osa ketjusilmukoilla. Yllättävän hidasta tuo kirjonta on, mutta sillä saa hauskan lisän kirjoneuleeseen.

Sukkien ohje tuli kolmessa osassa ja kirjontaa lukuun ottamatta pysyin hyvin vauhdissa. Neuloin molempia sukkia samanaikaisesti, jolloin oli mukava saada sukat neulottua lähes samaan aikaan. Ohjeiden väliä oli viikko ja oli mukavaa oppia uusia tekniikoita sukanteossa.

Yläkuvassa värit on aika luonnolliset, joten aika räväkät nuo kärjet ovat.

Mysteerisukka

Neulefoorumi Ravelryn "Suomalaisia perinteitä" palstalla on menossa Ykskyntöset sukan yhteisneulonta. Sukka on Jenni Österlundin suunnittelma ja varren kuvioneule on peräisin Sakkolan ja Raudun alueelta. Kuvion nimi on ykskyntöset patsastarhat. Sukan ohje saadaan kolmena osana. Ensimmäinen osa ilmestyi kiirastorstaina ja toinen osa tämän viikon torstaina.

Olin valinnut neuleen värit ennen sukkaohjeen ensimmäisen osan ilmestymistä. Pohjavärinä on samettikukilla ja kuviovärinä tiikerinkaunosilmällä värjätty Maija. Lisäksi kuvioneuleeseen tulee vielä kirjontoja. Niihin alunperin valitsemani sävyt eivät ehkä sovi, joten täytyy penkoa kasvivärjättyjen lankojen varastoa sitten lopuksi.

Kuviomalli ei ole vaikea, mutta tarkkana sen kanssa täytyy olla, koska joka rivi on erilainen.

Tuo keltainen sävy on luonossa aika paljon kirkkaampi ja sukista tulee aika ärhäkän sävyiset. Teen kumpaakin sukkaa yhtä aika, jotta lopussa ei tule toisen sukan syndroomaa = ei jaksa neuloa enää toista paria. Tähän vaiheeseen sukat sain jo pääsiäisenä, ja nyt kun uusi vihje kantapäästä on tullut, lähden neulomaan sitä.

Oikein mukavaa Vappua!

Väripaletti

Ystäväni sai jo joulukuussa tyttövauvan, jolle neuloin kasvivärjätyistä langoista vaunupeiton. Peitossa on yhteensä kahtatoista eri kasvivärjättyä sävyä luonnonvalkoisen seurana. Sulo-peitto malli löytyy Kauhavan Kangas-aitan nettisivuilta. Lankana on Virtain Villan kaksisäikeinen villalanka. Värisävyjä on mm. sipulista, samettikukasta, kiventierasta, kokenillista, krapista, sinipuusta, morsingosta, kaislasta ja pietaryrtistä.

Työkaverini jäi tänään äitiyslomalle, ja hän sai samanlaisen peiton, tosin sävyiltään erilaisen. Valitettavasti sitä peittoa en muistanut kuvata.Malli on nopea ja mukava neuloa ja sopii oikein hyvin sellaiseksi työksi, johon voi käyttää lankoja, joita ei ole kovin paljoa.

Viikonloppuna osallistuin Päivölässä pidettyyn neljänteen neuleretriittiin. Itselleni retriitti oli toinen, ja yhtä mukava kun syksyllä ollut. Siellä vietimme mukavan viikonlopun neuloen, kehräten, nauraen, herkutellen ja yrittäen vastustaa myynnissä olleiden lankojen ja villojen houkutuksia. En muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta esimerkiksi täältä, täältä  täältä ja täältä näkee vähän tunnelmakuvia ja retriittihoukutuksia.

Pidin retriitissä kasvivärjäyspajan, ja kameran puutte harmitti. En saanut kuvattua pajaan osallistuneiden lankoja. Värjäystuloksista näki hyvin kuinka erilaiset langat värjäytyvät eri sävyisiksi. Käsitellymmät langat suorastaan imaisevat väriä itseensä ja käsittelemätön villalanka saa selvästi vaaleamman värisävyn. Nyt sitä taas rupesi innolla odottamaan värjäyskauden alkua, kunhan nuo puolimetriä syvät hanget ensin vain sulavat.

Blogi on vielä hengissä

Blogini on vielä hengissä, vaikkakin täällä on ollut muutaman kuukauden hiljaiseloa. Tänään tulee tasan 4 vuotta, kun laitoin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Alkuinnostus on vaihtunut harvempiin päivityksiin, vaikka käsityöinto on vähintäänkin samaa luokkaa kuin neljä vuotta sitten. Näiden neljän vuoden aikana olen oppinut kehräämään lankaa, värjäämään villoja, tekemään lautanauhoja sekä oppinut lukemaan englanninkielisiä neuleohjeita. Olen kokeillut hopeatöitä (ei minun juttuni), kokeillut neulakinnastekniikkaa (tätä täytyy opetella enemmän) sekä käynyt lasinpuhalluskurssilla.

Tässä vielä muutamia viime vuonna valmistuneita neuletöitä. Tässä huivi kasvivärjätyistä Virtain Villa -langoista, joissa keskellä ja kummassakin reunassa lisätään silmukoita niin, ettei huiviin tule näkyviä reikiä. Mallineule oli helppo kaksi oikein mustalla ja sitten kaksi riviä ainaoikeaa. Aikamoinen lankojen päättely oli lopussa, mutta olen huiviini tyytyväinen.

Sitten tunika, jonka tein Tuulian suunnitelemaa TTS-metodia käyttäen. Neule tehdään ylhäältä alas omien mittojen mukaan pyöröpuikolla. Muuten neule on oikeaa neulosta, vain hihoissa ja helmassa on feather and fan neulemallia. Lankana on Regian Hand-dye effect sukkalanka. Olen pitänyt tunikaa paljonkin, mutta nyt kovimmilla pakkasilla on täytynyt vetää päälle pitkähihaisempaa villavaatetta.

Tänä vuonna puikoille on päässyt sukkia ja lapasia, niistä vähän myöhemmin kunhan olen saanut ne kuvattua.

Villatakki mittojen mukaan

Osallistuin vuosi sitten kurssille, jossa opeteltiin neulomaan villapaita mittojen mukaan ylhäältä alas kutoen. Metodi oli nimeltään TTS, eli The Tailored Sweater, jonka Tuulia on kehitellyt. Päätin kutoa ohjeen mukaisesti liivin, johon sain idean loppuvuoden Moda lehdestä. Esikuvassa oli käytetty eri harmaan sävyjä, mutta itse ajattelin tehdä värikkäämmän neuleen.

Kokosin erivärisiä kasvivärjättyjä lankoja, ja sommittelin niistä sitten liiviin raitoja. Sävyliukumat ovat keltaisista sinisten kautta punaisiin. Koska neule tehdään ylhäältä alas ilman saumoja, voi neuleen mallia muokata aika lailla loppuun asti. Ajatuksena oli tosiaan tehdä liivi, mutta päädyinkin lopulta villatakkiin. Eli vähän mittataulukkoon muutosta hihojen pituuden osalta, ja puikot suihkimaan.

Kaula-aukon ja nappilistan neuloin suoraa neuletta, kaksinkertaisesti, jotta niistä tulisi mahdollisimman siistit. Koska villatakissa on värejä ihan yllin kyllin, laitoin napeiksi mahdollisimman neutraalit napit, jotka ovat marinoituneet nappilaatikossa ja muutaman vuosikymmenen. Lankana on Virtain Villa, jota tämänkin jälkeen riittää varastossani vielä runsaasti.

Neuleessa käytetyt väriaineet ylhäältä alaspäin: Koivu, sipulinkuori, samettikukka vaalean harmaalle, kaisla, morsinko, sinipuu, kokenilli vaaleanharmaalle, kokenilli jälkiväri, krappi, lisäksi hihoissa krappi, jonka ph-taisi olla aika lailla erilainen, koska lopputulokseksi tuli selkeä oranssi.

Seuraava neule samalla menetelmällä on jo työn alla. Tällä kertaa teen sen alunperin suunnittelemani liivin.

Tämän kesän värjäyksiä

Tänä kesänä on tullut värjäiltyä paljon vähemmän kuin muutamana viime kesänä. Tuntuu, että aika on mennyt kaikkeen muuhun. Joitain värjäilyjä on kesän mittaan kuitenkin tullut tehtyä.

Seuraavassa kuvassa on Janne langalle tehtyjä värjäilyjä.

Vasemmanpuoleinen on värjätty tiikerinkaunosilmän varsilla, jotka muhivat talven yli kattilassa. Eli syksyllä en ehtinyt/muistanut värjätä, ja kattilakin jäi tyhjentämättä. Ihan mukavaa vaaleanruskeaa, tosin alussa haju oli aika kaamea.

Lupiininvarsista tuli tänä kesänä keltaista, joinakin vuosina olen saanut vaaleanvihreää.

Lisäsin lupiiniliemeen kokenellia, ja ajattelin saavani oranssia. Taisin laittaa liikaa, ja tuloksena oli aika voimakas aniliini. Ihan hyvä väri sinänsä.

Ja viimeisenä on sitten edellisen liemen jälkivärinä saatu vaaleanpunainen.

Kokeilin tänä vuonna ekaa kertaa punapuuta, ja siitä tulee nimensä mukaisesti ihan kaunis punainen. Jälkiväristä en muistanut ottaa kuvaa.


Kasvivärjäyksen lisäksi olen kokeillut myös villan värjäystä villaväreillä. Tässä kuvassa on suomenlampaan villaa värjätty emo-tuotteen punaisella. Karstasin villan värjäyksen jälkeen uudelleen, ja vähäinen huopuneisuus hävisi.

Tässä blue-face-lacester villaa värjättynä Ashfordin villaväreillä. Eli sekottelin punaista ja sinistä keskenään. Tuloksena on violettiin vivahtavia värejä. Muokkasin kuvan sävyjä, mutta ihan samanlaisia en onnistunut saamaan miltä villat näyttävät luonnossa. Täytyy jatkaa näitä kokeiluja, ainakin villoista tulee houkuttelevan värisiä.

Vokilla keträämistä ja muita käsitöitä

Osallistuin viikonloppuna Hiitolan Pitäjäseuran kesäjuhlan yhteydessä olleeseen kädentaitojen näyttelyyn Porissa. Näytteilleasettajia oli yhteensä 9 henkilöä, ja mukana oli monenlaisia käsitöitä.

Oli tilkkutöitä

Posliinimaalausta

Kudonnaisia

Hopeakoruja ja nyplättyä pitsiä


Taidoikkaita ristipistoja ja pitsejä

Lasitöitä

Lasityöt oli tuonut näyttelyn nuorin osallistuja, 11 vuotias Oskari.


Minä olin tuonut näytille kasvivärjättyjä lankoja, niistä tehtyjä neuleita sekä kehrättyä lankaa ja värjättyä villaa. Mukana oli myös muutama värttinä ja rukki, joilla kehräsin näyttelyssä.


Serkkuni oli tuonut runsaasti kirjottuja pöytäliinoja sekä kansanomaisia nauhoja. Tässä hän esittelee neulakinnastekniikkaa. Hän esitteli myös pirtanauhan kutomista.

Seuraavassa kuvassa keträän vokilla, kuten Karjalassa sanotaan. Monta muutakin hauskaa asiaa kehruuseen liittyen kuulin kahden päivän aikana. Siikaisista on kotoisin sanonta: "Kyllä luikku klontin kohtaa", eli toisessa säikeessä oleva ohut kohta kohdatkoon toisessa säikeessä olevan paksumman kohdan, jotta tulisi tasavahvuista lankaa.

Lisäksi kuulin pari arvoitusta:

"Jalkain alt se ralli lähtee, pienest reiäst sissää mennee, hienon kohdan paksuntaa, mikä se on?”
“Isä lynkkä, äiti länkkä, tyttäret litulatuset, pojat hyöryn pyöryläiset, mikä se on?”

Kumpaankin oikea vastaus on tietysti rukki.

Miehet erityisesti olivat kiinnostuneita rukista ja värttinästä. Johtuisikohan siitä, että muut käsityöt eivät heitä niin kiinnostaneet, mutta laitteet olivat kiinnostavia. Pystyrukkia ei kukaan olllut aikaisemmin nähnyt, ja rukkiani pidettiin kovin modernina. Yllättävän monet vanhat miehet kertoivat, että olivat lapsena kehränneet pellavaa. Äitini kertoi, että hän muistaa, että Karjalassa monet miehet kehräsivät tappura-pellavat.

Sain päivien aikana useamman kerran kertoa, että rukkeja ja kehrättävää villaa ja muita kuituja voi nykyisin tilata netin kautta. Kerroin myös, että pääkaupunkiseudulla kehrääjät kokoontuvat kerran kuukaudessa kahvilaan kehruutapaamiseen. Monen monta hauskaa juttuhetkeä syntyi kahden päivän aikana.


Tilaisuuden juhlapuhujana oli valtioneuvos Riitta Uosukainen, joka kävi myös näyttelyssämme. Tässä hän ihasteli nuorimman näytteilleasettajan lasitöitä.

Saimme käsityönäyttelystä oikein positiivista palautetta, ja nämä kaksi päivää olivat hyvin antoisia. Oli mukava kuulla entisajan kehruuseen liittyvistä asioista ja itse esitellä värttinällä kehruuta, jota hyvin harva oli nähnyt tehtävän.