Raitoja eskarilaiselle

Askartelutouhujen rinnalla olen tehnyt jotain neuleitakin. Ensimmäisenä esittelyssä on veljentytön 6-vuotislahjaksi tekemäni tunika. Siinä alaosa on virkkausta, ja totesin, että virkkaus onkin yllättävän raskasta, eikä lainkaan yhtä mukavaa kuine neulominen. Sinänsä syntynyt raitarivistö on ihan hauskan näköinen.

Tunikan ohje löytyy Moda 4/2010 numerosta. Tunikaan kuuluu myös hiuspanta, jossa oli koristeena muutama virkattu kukkanen. Lankana on Sandnes Mini Duett, joka on villan ja puuvillan sekoitetta. Lanka on ihanan pehmeän tuntuista, mutta neulottuna vähän lörtsöä. Olisi varmaan pitänyt käyttää vähän pienempiä puikkoja.

Tunikan alaosa oli virkattu ja yläosa neulottu, neuleosuus sujui hitaan virkkausosan jälkeen varsin joutuisasti. Tunikan koristeeksi lisättiin myös virkattuja kukkasia sekä reikäriviin pujotettiin silkkinauhat.

Tässä vielä kuva kokonaisesta tunikasta. Kaula-aukkoa lukuunottamatta se onnistui ihan hyvin. Jonain päivänä täytyy vierailla lankojen ja virkkuukoukun kanssa veljeni luona ja kunnostaa kaula-aukko. Se oli hoikalle saajalleen vähän liian iso, joten täytyy virkata muutama rivi lisää kaula-aukkoon.

Pikkuhiljaa alkavat pehmeät paketit kelvata lahjaksi saajalleenkin :-) Siitä merkkinä oli se, että tällä kertaa tunika pääsi heti sovitukseen.

Sytomyssykampanja

Monessa blogissa olen törmännyt tähän sytomyssykampanjaan.

Itsekin päätin osallistua tähän hyväntekeväisyyskampanjaan. Käsitöitä harrastanut kummitätini sairasti syöpää ja kärsi myös hiustenlähdöstä, joten on mukava jos voi auttaa vastaavassa tilanteessa olevia.

Tässä ovat kaksi ensimmäistä virkkaamaani sytomyssyä.

Lankana on baby ull, joka toivottavasti ei kutita, vaan sopii herkkää ihoa vasten. Vaaleanpunainen on kasvivärjättyä baby ull lankaa.

Myssyissä olevat kukat olen virkannut "Anna kaikkien kukkien kukkia" -kirjan mallien mukaan.
Ensimmäisenä on jouluruusu, jonka mallista poiketen tein yksivärisenä.

Toinen malleista on irlanninruusu.


Ja koska olen mukana pääasioissa, ovat nämä myös sinne meneviä tuotoksia.

Retroneliöitä

Tänä syksynä on lapsuuskotiani tyhjennetty, ja siltä löytyi ufo, joka on todella vanha. Löysin pussillisen virkattuja isoäidinneliöitä, yhteensä 130 kpl. Ne on virkattu 70-luvulla ja 80-luvun alussa. Kaikki neliöt oli käsittämättömästi myös pääteltyjä. Minä olen nämä laput virkannut, mutta en muista, että mitä olin ajatellut niistä tehdä. En muista sitäkään, että olenko aina lapun virkattuani heti päätellyt langanpäät. Mikäli näin on ollut, olen ollut selvästi systemaatisempi lapsena.
Kun olin sairaslomalla muutaman päivän, sommittelin näitä palasia ja mietin, että kuinka suuren peiton niistä oikein saisi aikaiseksi. Sellaista värimaailmaa, kuin näissä 70-luvun retrotilkuissa, ei lankalaatikostani löytyisi, joten ajattelin, että peitto saisi syntyä ilman lisäpaloja. Kiinnitin tilkut toisiinsa virkkaamalla. Löysin kerän harmaata Nallea, ja sillä virkkasin palaset yhteen, sekä vielä ulkoreunaan yhden kerroksen pylväitä.

Osa käyttämistäni langoista on nykymittapuun mukaan tosi outoja. Esim. tuossa keskuneliössä on yhdistetty kahta lankaa, jossa toisessa on harmaaseen yhdistettyjä hopeahippuja. Muistaakseni äidilläni oli aikanaan "hieno" juhlamekko tuosta harmaasta langasta. Muitakin jänniä lankoja löytyy joukosta. Valtaosa väreistä on erittäin kirkkaita, joita olen yhdistänyt hyvin ennakkoluulottomasti.

Peitosta tuli suurin sellainen, jolla normaalikokoisen kahden hengen sohvan saa peitettyä. Tämä peitto menee joululahjaksi kummitytölleni.


Tämä on taitanut olla kaikkein vanhin ufo mikä minulla on, enkä oikeastaan ollut siitä tietoinenkaan. Nyt se onneksi on valmis. Aika moni ufo lopulta valmistuu, kunhan antaa riittävästi ajan marinoida.

Omenapuun kukkiessa

Omenapuiden kukkiessa valmistui koko kevään kestänyt feresi-projektini. Tässä vähän kuvakavalkadia lopputuloksesta.

Ensimmäisenä on yksityiskohta esiliinasta. Esiliina on tehty vanhasta verhokankaasta, johon virkkasin pitsin ja kiinnitin satiininauhan. Satiininauha on samaa, jota käytin mekossa reunojen kanttaamisessa. Pitsin ohje on Suuresta käsityölehden marraskuun numerosta vuodelta 1990.
Tässä kuvaa paidasta ja feresin yläosasta. Kangas on Marimekon puuvillaa nimeltä puutarha. Koruna on Kalevala korun Suotniemen solki, jonka esikuva on Käkisalmelta.


Seuraavaksi yksityiskohta hihasta, jonka reunassa on samaa pitsiä, jota on essun reunassa. Puseron ja feresin ohje löytyy Suuren käsityölehden kesäkuun numerosta vuodelta 1992. Oikeaoppisesti paidan ja essun helma ja hihansuut olisi päärmätty muurahaispolku-päärmäyksellä käsin ommellen. Itse ompelin reunukset koneella.
Tein essuun myös lautanauhavyön. Lankana käytin Novitan Tennessee puuvillaa. Tänä keväänä sattui olemaan juuri feresin kankaan väriin sopivia sävyjä langasta.

Tässä sitten koko asu. Valokuvaaja ei tietenkään huomauttanut, että essu olisi saanut olla vähän sileämpi.


Sitten vielä kuva puvun takaosasta. Tässä näkyy myös kangas vähän isompana pintana. Pidän tästä violetin sävyisestä kankaasta.
Lopuksi vielä feresi lautanauhavyön kanssa. Vyö on näköjään huolimattomasti kiedottu ja rusetti repsottaa. Ulkona ei ollut peiliä, kun vaihdoin essun vyöhön.

Projekti on valmis, ja monta eri tekniikkaa tuli tehtyä. Olen erittäin tyytyväinen tähän pukuuni. Monta kertaa tätä on matkan varrella sovitettu, mutta vasta puseron valmistuttua tästä tuli juhla-asu. T-paidan kera juhlavuus jotenkin rapisee :-)

Tätä tehdessä tuli muistoja lapsuudesta. Sain kerran isältäni tuliaisiksi Saksasta tirolilaismekon, johon kuului puhvihihainen paita, olkain mekko sekä essu. Olin tuosta asusta äärettömän ylpeä. Samaa ylpeyttä tunnen tästä puvusta, joka kesäkuussa pääsee käyttöön ensimmäistä kertaa.

Paitaa vaille valmis

Feresi on paitaa vaille valmis. Pitsi on kiinnitetty essuun ja omistan myös tyyliin sopivat karjalaisten mallien mukaan tehdyt Kalevala-korut. Laiskuus iski ja yritin löytää tyyliin sopivaa valkoista puseroa kaupasta. Se tuntuu olevan aivan mahdoton tehtävä. Kuvittelin, että kaupassa kuin kaupassa olisi valkoisia puseroita, jotka sopisivat feresin kanssa. Mutta kaikki sopivan näköiset paidat olivat niin onnettoman huonoista materiaaleista, että saivat jäädä kauppaan.

Nyt täytyy katsoa vielä kangasvarastosta, että löytyisikö sopivaa puserokangasta, vai täytyykö lähteä kangaskauppaan. Pari viikkoa on aikaa saada paita aikaiseksi ja sitten puvun pitäisi olla valmis.

Käsityöt ja puutarha

Ensimmäisenä sitä ei yhdistä virkkausta ja puutarhaa toisiinsa.

Joskus, kuitenkin tulee mieleen, kuinka nämäkin kaksi asiaa voi yhdistää toisiinsa.

Virkkasin tämä "liinan", siitä vaan ketjusilmukoita ja suurin piirtein tasaisin välein lisää silmukoita.



Liinan ympäri pujoteltiin vanhasta lakanasta leikattu suikale, sisään laitettiin kivi, lakanan avulla kiristettiin liinan suuaukko.

Siinä se on kauniimpi versio puun oksien taivuttamiseen käytettävästä painosta.








Tavoite on taivuttaa omenapuun oksa lähes vaakatasoon, ettei omenapuu muistuta yhdessä puutarhakirjassa mainittua saunavihtaa.

Selvitin mitä edellisessä postauksessa ollut lanka oli nimeltään suomeksi.

Rävel juhe vaprik = Tallinnan lankatehdas :-)


Aurinkoista viikkoa!

Kevättakki kummitytölle

Kudinta minulle ei lomamatkalla ollut, mutta virkkausta varten oli lankaa ja ohje. Vain numero 3:n koukku puuttui, ja se oli tarkoitus ostaa ensimmäisestä mahdollisesta lankakaupasta.

Dachaun ahdistavan keskitysleirikierroksen jälkeen poikkesimme Dachaun vanhassa kaupungissa, joka oli varsin viehättävän näköinen. Lankakauppakin löytyi, mutta numero 3:n koukuilla oli ollut suuri kysyntä, ja sain suunnistaa Alppeja kohti yhä ilman koukkua.

Koukku löytyi sitten Bolzanosta, ensimmäisestä lankakaupasta. Sen verran ruosteessa saksan kieli oli, että ymmärsin myyjän puheesta, että koukku maksaa 5€ 40senttiä. Tarjosin myyjälle sitten 5,50 ja hän sanoi, että täytyy vähän laskea. Ensin ihmettelin sitä, kunnes tajusin, että koukku maksoikin 2,40. Sanoinkin, että tuo 5,40 tuntuikin kovin kalliilta, mutta koukku oli saatava.

Takki on virkattu Dropsin ohjeella, lankana on Sandness Lanett. Ensin kappaleet virkattiin erikseen kainaloon asti, ja kaarroke sitten kaikki osat yhdistäen. Takista tuli ihan kiva, mutta ehkä virkkaus saa hetkeksi jäädä. Kyllä kutominen on paljon mukavampaa.

Ja tämä menee Project Spectrumiin, kuten Lumiruusukin, jota en muistanut aikaisemmin mainita.

I crocheted jacket for my god daughter during my winter holiday. Even if the result was nice I still prefer knitting.

C - Crocheting

Mielikuvituksen köyhyttä tai mitä lie, mutta crocheting, virkkaus päätyi C-kirjaimella alkavaksi sanaksi. Virkkaus lienee ensimmäisiä käsityötaitoja, jonka olen oppinut.

Vahvin omakohtainen virkkausmuisto liittyy lapsuuteeni ennen kouluikää. Jossain kaappien kätköissä vanhempieni luona taitaa vieläkin olla keltainen Enson-kotilaatikko, jossa on minun barbinukkeni. Sain sen viisivuotiaana, kun suureksi pettymyksekseni en päässyt kouluun, vaikka niin luulin. Olin sopinut siskoni kanssa, joka ei halunnut mennä kouluun, ja joka ei osannut lukea, että mina voin mennä, koska halusin sinne mennä, ja koska osasin jo lukea. Vieläkin muistan sen suunnattoman pettymyksen, jota tunsin, kun siskoni ensimmäisenä koulupäivänä minä en saanutkaan jäädä kouluun, vaan siskoni jäikin sinne.

Äiti huomasi, että olin oikeasti pettynyt, ja sain lohdutukseksi aidon barbin. En mitään halpaa kopiota, vaan aidon barbin punaisessa uimapuvussa. Tälle barbinukelle virkkaamani kaulaliinat, baskerit, laukut ja hameet ovat olleet ensimmäisiä virkkuutöitäni. Niitä on monenvärisiä ja –kokoisia, kaikki yhtä helppoja malleja. Pyrörylöitä, suoraa, tai hameputkea. Samoin muut nuket saivat baskereita ja kaulahuiveja. Näin opin perustekniikan, eli ketjusilmukat, kiinteät silmukat ja pylväät, äitini opettamina.

Isoäidin neliöitä virkkasin jossain vaiheessa, tarkoituksena tehdä itselleni päiväpeitto. Historia ei kerro, missä nuo palaset ovat, lienevätkö ne jossain vanhempieni luona kaappien kätköissä, vai onkohan äitini ne käyttänyt tai purkanut.

Muutaman pöytäliinan olen virkannut, mutta muuten en juurikaan ole virkkuukoukkuun tarttunut. Jossain vaiheessa kaikki virkattu tuntui kovin vanhanaikaiselta 70-lukulaiselta, mutta nykyisin löytyy kauniita malleja, ja virkkuu kiinnostaa taas enemmän. Virkkaustaitoni rajoittuu lähinnä perussilmukoihin. Tänä vuonna huomasin, että niillä saa helpostikin kauniin pinnan esim. simpukkavirkkuuna.

Monessa blogissa olen nähnyt kivoja virkattuja kasseja, ja mallilehdissäkin on selvästi enemmän virkattuja vaatteita, kuin aikaisemmin.

Sana virkkaus tuo myös mieleeni mummuni, joka virkkasi aina. Jos hän oli käymässä, hän kaivoi laukustaan virkkuutyön. Hän virkkasi pöytäliinoja, pyyheliinapitsejä ja isoäidin neliöitä. Minullakin on muutama pyyheliina, jossa on hänen virkkaamansa pitsit, ja muutama pieni pöytäliina. Arjen aarteita, joilla on arvoa ehkä vain minulle, onhan mummoni kuollut jo lähes 25-vuotta sitten.

Hello Kitty

Veljentytön 3-vuotispäivä lähestyy. Hän on suuri Hello Kitty-fani, joten päätin virkata hänelle lahjaksi kassin. Tein sen isoäidin neliöistä, ja päälle virkkasin sitten Hello Kitty-kissan. Koska neiti on vielä pienikokoinen, tyydyin tekemään etu- ja takakappaleen 3*4 neliöstä, ja reunat 1*3 neliötä. Virkkaus oli aika nopeaa, kun tein neliöistä yksivärisiä. Hello Kitty-kuviossa oli vähän säätämistä, että sain edes vähän samaa näköä.


Vuorasin kassin tyyliinsopivalla lastenkankaalla. Näin kassissa olevat tavarat eivät tule ulos kassista, ja toisaalta kassi voi pysyä vähän siistimmän näköisenä. Olen ostanut kankaan kauan sitten, kun kummityttöni oli pieni. Nyt hän on 18-vuotias. Onneksi kangas ei jäänyt kokonaan käyttämättä. Ehkä ompelen vielä pienen essun samaisesta kankaasta. Sitä on vielä aika runsaasti, kassin vuoriin kun ei paljon kangasta kulunut. Tässä värit ovat oikeat, muissa kuvissa tuo violetti sävy on liian voimakas.

Tässä vielä kuva kassista. Idean kassiin sain tästä linkistä. Tein aika paljon simppelimmän, kuin tuossa mallissa on.

Sieltä löytyy myös monta muuta kivaa vinkkiä, mm. pipo oli oikein hauskannäköinen.

Kuvasta huomaan, että kassi kaipaa vielä vähän prässäystä. Luonnossa se ei näytä yhtä ryppyiseltä.

Puolivuotisarvonnan tulos

Sen verran kiirettä on ollut lomalla, että ehdin arpoa puolivuotisarvonnan vasta nyt. Sokkona poimin lautaselta voittajakommentin numeron. Onnettaren suosikki oli tällä kertaa kommentin numero 15 jättänyt Anni. Laitatko esim. sähkäpostiosoitteesi kommentteihin, jotta voin ottaa yhteyttä ja tiedustella tarkempaa osoitetta, jonne voin postittaa palkinnon.



Olen kiertänyt eri puolella Etelä-Suomea, ja automatkalla aloittanut veljentyttären syntymäpäivälahjan virkkaamisen. Näistä isoäidinneliöistä on tarkoitus tulla kassi, ja tunnetustihan alle kolmevuotiaiden pikku-neitien lempiväri on pinkki.

Kesähattu

Virkkasin Annen ohjeen mukaan itselleni kesähatun. Käytin suurempaa virkkukoukkua kuin ohjeessa. Näin sain siitä aikuuisen päähän sopivan. Jätin myös nyörin pois. Lankana oli Novitan Tennessee. Tuota simpukkakuviota oli mukava virkata.



Ehkä vähän tyttömäinen, mutta oikein mukava, kun istuu puutarhassa kutomassa ja lukemassa.

Villtitossun heinähattu

Takatalvi on poissa, ja baskeri on valmis. Vaikka aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, niin ilma on vielä aika raa'an tuntuinen, ja baskerilla on käyttöä.

Käyttämäni lanka oli itse asiassa sipulinkuorilla värjättyä tumman harmaata, eikä suopursulla värjättyä. Sipulinkuorilla tulee kellertävämmän vihreää, ja suopursulla tulee tummempaa. Malli oli nopea virkata virkkuukoukulla numero 5, ja lankaa kului 59 g.

Tuo käyttämäni Virtain Villa on käsittelemätöntä, joten voisin kokeilla sen huopumisominaisuuksia pesukoneessa, mutta en baskerille, koska se on nyt sopiva.

Otsikko johtuu siitä, että mieheni sanoi tätä baskeria heinähatuksi (kun puhuin, että tämä on värjätty suopursulla), ja minua vilttitossuksi, koska minulla oli jalassa huovutetut tohvelit.

Takatalven tuntua

Aamulla noustessani Espoossa oli takatalven tuntua. Näytti siltä, että satoi räntää, mutta hetken päästä se muuttui vesisateeksi. Päivän mittaan on välillä tihuuttanut, mutta sen verran oli välillä poutaa, että päätin lähteä käymään fillarilla kirjastossa.

Lainasin kirjastosta kirjan "Käsityön pikkujättiläinen", ja näin siinä kivan baskenrin mallin. Varsinaisesti mietin haarukkapitsin mallia, mutta se asia hautuu mielessä, ja ajattelin virkata baskerin tässä välissä. Se saattaisi olla hyvä kapistus, kun pipo on ehkä vähän liikaa, mutta viima käy korviin. Baskerin päässä on kukkanen, joka tuossa kuvassa on.

Lanka on Virtain Villan suomenlampaan tummanharmata villalankaa, jonka olen värjännyt suopursulla. Pikkuhiljaa on noita värjättyjä lankakeriä kertynyt nurkkiin, joten olisi hyvä niitä vähän kuluttaakin. Varsinkin, kun värjäyskausi on vasta aluillaan. Koivun ja vaahteran kaarnat likoavat yhä ämpäreissään. Odottelen vähän lämpimämpää ja erityisesti tuulettomampaa hetkeä värjäilylle. Hain myös apteekista kilon purkin alunaa. Sillä purettaa 10kg lankaa, joten ei taida ihan heti loppua. Viime syksynä ostin 150g alunaa, ja se erä on nyt kulutettu.

Työn alla olevan villatakin osat on nyt kudottu, vain viimeistelyä vaille valmis.

Haarukkapitsikokeilu

Kokeilin heti eilen illalla haarukkapitsivirkkausta. Alku tuntui jostain syystä hankalalta, mutta hetken kokeiltuani ymmärsin jujun. En tiedä jatkanko tällä langalla enempää. Ensin pitäisi keksiä, että mitä tahdon tehdä haarukkapitsillä: kaulahuivia vai hartiahuivia. Kaulahuiviksi voisi ottaa jonkun keväisemmän langan, mutta hartiahuivin voisi tehdä hyvinkin värjätyistä villalangoista. Tämä oliivinvihreä väri on vähän syksyinen, keltainen tai oranssi voisi olla kesäisempi väri.

Eilen illalla tuli kauan kaivattu sade. Maa oli jo tosi kuiva, ja pari viikkoa olin odottanut sadetta. Kyllä sateella oli ihmeitätekevä vaikutus. Pienen pieni vihertävä utu tuntui verhoavan lähes kaikkia puita. Luonto oli kaivannut kosteutta, ja sade lopullisesti sai pienet lehdenalut pullistumaan silmuistaan.

Väriä virkkaukseen

Tänään sain postitse Marsulta tilaamani virkkuukoukut. Ne on hauskan värisiä, ja kokoja oli 5:stä ylöspäin. Suurin oli numero 10. Nyt onnistuu paksujen lankojen virkkaus, ja nuo värilliset koukut tuntuvat oikein herkullisilta.

Today I received crochet hooks I orders from Marsu. The colours are lovely and sizes are suitable for thick yarns.

Värjättyjä kukkia

Syksyllä värjäilin lankoja kasveilla, ja värjäyskokeilut päätyivät huiviksi. Mitään lankaa ei ollut kuin noin 30 g, joten värejä piisaa. Huivissa on mm. seuraavista kasveista saatuja värejä: samettikukka, rohtoraunioyrtti, kandanpiisku, saniainen, siankärsämö, koivunlehdet, tammenlehdet, tammenterhot kuuma ja kylmävärjäyksessä. Puretusaineena olen käyttänyt alunaa ja viinikiveä, joissain on myös käytetty lopuksi rautaa. Kaikkein yllättävin väri tuli tammenterhoista kylmävärjäyksessä, hennon vaaleanpunaista. Liotin murskattuja tammenterhoja n. kaksi viikkoa ja sen jälkeen laitoin esipuretetut langat yöksi likoamaan siilattuun veteen.

During the autumn I dyed yarns with natural colours. Finally the yarns have ended us as a crocheted scarf. Each colour I had about 30g, so the scarf is multi-coloured. I have used the following plant for the colours: marigold, common comfrey, Canadian colden-rod, fern, milfoil, appletree leaves, oak tree leaves, acorns. I have used alum and cream of tartar as mordants. Most exciting colour came from acorns when dyed as cold dye. It was light red. I soaked acords about 2 weeks and then I put the yarns to the dye bath and kept them there overnight.