Sukkasato alkaa

Osallistun tänäkin vuonna Sukkasatoon, jonne ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä tämän viikon perjantaihin.
Tavoitteeni on maltillinen, yritän saada kudottua Hiitola-sukat tempauksen aikana. Lainasin kirjastosta suomalaisen sukkakirjan, jossa on ko. sukan malli. Harmillisesti kirjassa oleva ruutukaavio on kovin monimutkainen, eikä siitä oikein meinannut saada tolkkua. Onneksi löysin kaavion helpommaksi tasomalliksi piirrettynä täältä.

Tänään kävin ostamassa sukkalankaa, ja kokeilin tehdä mallitilkkua kaaviopiirroksen mukaan. Kudoin ensimmäisen mallikerran, joten eiköhän tuo malli tuosta synny. Lopullisessa sukassa silmukoita on 96, ja ne nitkutellaan 2mm puikoilla. Tämän vuoksi maltillinen tavoite. Saa nähdä missä vaiheessa näin ohuilla puikoilla kutominen rupeaa lannistamaan.

Viime viikolla ilmestui suomalainen lautanauhakirja, joka saapui loppuviikolla postista. Kirjan on kirjoittanut Maikki Karisto, joka on minullekin opettanut lautanauhatekniikan alkeita. Oikein selkeä ja mukavantuntuinen kirja. Kuvituksena on uskomaton määrä erilaisia nauhoja. Kuvista käy myös ilmi miten pienet asiat muuttavat nauhan ulkonäön toisenlaiseksi, vaikka se olisi kudottu "samalla kuviolla" ja samoista väreitä. Suosittelen.

Omenapuun kukkiessa

Omenapuiden kukkiessa valmistui koko kevään kestänyt feresi-projektini. Tässä vähän kuvakavalkadia lopputuloksesta.

Ensimmäisenä on yksityiskohta esiliinasta. Esiliina on tehty vanhasta verhokankaasta, johon virkkasin pitsin ja kiinnitin satiininauhan. Satiininauha on samaa, jota käytin mekossa reunojen kanttaamisessa. Pitsin ohje on Suuresta käsityölehden marraskuun numerosta vuodelta 1990.
Tässä kuvaa paidasta ja feresin yläosasta. Kangas on Marimekon puuvillaa nimeltä puutarha. Koruna on Kalevala korun Suotniemen solki, jonka esikuva on Käkisalmelta.


Seuraavaksi yksityiskohta hihasta, jonka reunassa on samaa pitsiä, jota on essun reunassa. Puseron ja feresin ohje löytyy Suuren käsityölehden kesäkuun numerosta vuodelta 1992. Oikeaoppisesti paidan ja essun helma ja hihansuut olisi päärmätty muurahaispolku-päärmäyksellä käsin ommellen. Itse ompelin reunukset koneella.
Tein essuun myös lautanauhavyön. Lankana käytin Novitan Tennessee puuvillaa. Tänä keväänä sattui olemaan juuri feresin kankaan väriin sopivia sävyjä langasta.

Tässä sitten koko asu. Valokuvaaja ei tietenkään huomauttanut, että essu olisi saanut olla vähän sileämpi.


Sitten vielä kuva puvun takaosasta. Tässä näkyy myös kangas vähän isompana pintana. Pidän tästä violetin sävyisestä kankaasta.
Lopuksi vielä feresi lautanauhavyön kanssa. Vyö on näköjään huolimattomasti kiedottu ja rusetti repsottaa. Ulkona ei ollut peiliä, kun vaihdoin essun vyöhön.

Projekti on valmis, ja monta eri tekniikkaa tuli tehtyä. Olen erittäin tyytyväinen tähän pukuuni. Monta kertaa tätä on matkan varrella sovitettu, mutta vasta puseron valmistuttua tästä tuli juhla-asu. T-paidan kera juhlavuus jotenkin rapisee :-)

Tätä tehdessä tuli muistoja lapsuudesta. Sain kerran isältäni tuliaisiksi Saksasta tirolilaismekon, johon kuului puhvihihainen paita, olkain mekko sekä essu. Olin tuosta asusta äärettömän ylpeä. Samaa ylpeyttä tunnen tästä puvusta, joka kesäkuussa pääsee käyttöön ensimmäistä kertaa.

Essu ja vyö

Vaikka pihapuuhat ja työkiireet vievät aikaa, on feresi taas edennyt hiukan. Essu on pitsin kiinnitystä vaille valmis. Essusta tuli vähän liian leveä, enkä jaksa sitä lähteä enää korjaamaan, joten päätin tehdä feresiin myös vyön, jotta sitä voi käyttää ilman essuakin. Sain viime syksynä opetusta lautanauhan tekemiseen, mutta en ole sen jälkeen ehtinyt yhtään nauhaa tehdä.

Suht hyvin onnistui loimen luonti ja nauhojen pujottelu lautoihin. Kutomisessa oli välillä vähän hässäkkää, kun onnistuin sotkemaan lankoja ja lautoja, mutta ilman suuria vaurioita siitä selvittiin.

Suunnittelin nauhan kuvion netistä löytämäni lautanauhaohjelman avulla. Valitettavasti en enää linkkiä löytänyt, kun olen ohjelman jo tallentanut omalle koneelle. Ohjelman avulla olikin helppo suunnitella kuvio ja vaihdella värien paikkaa. Lankana käytin Novita Tennessee lankaa, josta löytyi feresin väreihin sopivat sävyt. Kuvio on ihan simppeli ja lautoja oli yhteensä 10. Innoissani tein nauhasta vähän turhankin pitkän, mutta voihan ne vyön päät roikkua aika alhaallakin.

Essu on vanhaa verhokangasta, jossa on koristeena samaa satiininauhaa, millä feresi on kantattu. Helmaan tulee lisäksi virkkaamani pitsi, kunhan saan sen vielä pingotettua. Kunhan saan vielä puseron jotenkin aikaiseksi niin sitten laitan kuvia koko puvusta.

Nauhanpunonnan alkeiskurssi

Olin muutaman ystävän kanssa tapaamassa Tukholmassa kehrääviä kanssasisaria. Matkalla minulla oli loistava tilaisuus saada Maikki Karistolta henkilökohtainen lautanauhan kudontakurssi. Mukaan olin varannut erivärisiä puuvillalankojen loppuja, ja siinä laivamatka kului mukavasti punonnan alkeita opetellessa. Eivät muutkaan olleet toimettomina, meillä oli suorananainen perinnekäsitöiden puhdematka: värttinällä kehruuta, neulakintaan tekemistä ja lautanauhan kutomista. No, oli meillä muutama kudinkin mukana.



Punonta oli mukavaa, ja mukavaa oli myös se, että nauhaa syntyi ja ilman suurempia virheitä. Nyt vain pitäisi pikaisesti ryhtyä kutomaan uutta nauhaa, jotta kärsivällisen opettajan neuvot eivät pääse valumaan hukkaan. Tekniikka sinänsä on yksinkertainen, loimen tekeminen ja nauhojen punominen on ainakin yksinkertaisimmassa kudontatyylissä se haastavin osuus.

Käsityötarvikkeiden joukossa odottaa myös nauhapirta. Toivottavasti sekin tekniikka tulee jossain vaiheessa tutuksi.