Talviasusteita

Olen tehnyt jo viime syksynä muutamia talviasusteita, mutta kuvaaminen vain on jäänyt. Ensimmäiseksi neuloin sormikkaat. Ohjeen löysin Ravelrystä. Lankana on ihanan pehmeä Cascade Yarns Heritage Silk.

Sormikkaiden seuraksi neuloin kämmekkäät, jotka voi kylmemmillä ilmoilla vetää sormikkaiden päälle. Näidenkin ohje löytyy Ravelrystä. Lanka on käsinkerhättyä Corridalea, jonka kehräsin jo vuonna 2009.

Näitä on tullut käytettyä sen verran ahkerasti, että tuo käsinkehrätty on lähes jatkuvan lumisateen innoittamana vähän huopunut.

Sormikkaisiin meni noin puoli vyyhtiä lankaa ja kämmekkäisiinkään ei lankaa kulunut pajon. Niitä yhdistelemällä syntyi vielä myssy, jonka ohje löytyi yllätys yllätys Ravelrystä. Ohjeen mukaan nurjan puolen piti tulla päälimmäiseksi, mutta mielestäni käsinkehrätyn langan sävyt näyttivät paljon haaleammilta nurjalla puolella, joten päätin kääntää myssyn toisinpäin. Koristeeksi neulottu kuvio ei näin päin näytä yhtä hyvältä, kuin alkuperäisessä mallissa, mutta ei anneta sen haitata.

Paljon muitakin neuleita on valmistunut ja odottaa tällä hetkellä pingotusta ja kuvausta. Niistä sitten myöhemmin.

Vierailulla silkkitehtaassa

Talvilomalla Thaimassa oli mahdollisuus vierailla erilaisissa pienkäsityötehtaissa. Mielenkiintoisin niistä oli silkkitehdas, jossa esiteltiin silkkikankaan valmistusta ihan silkkiperhosen toukan munimista munista lähtien.

Tässä kuvassa aivan pienet toukat syövät mulperipuun lehtiä.

 

Ja niin ne toukat kasvavat, ja lehtien kulutus on huikea.

Jossain vaiheessa toukat ryhtyvät kehräämään koteloa ympärilleen.

Lanka "kehrätään" keittämällä koteloita, ja silloin silkkisäie irtoaa kotelosta. Yhteen lankaan otetaan mukaan 4-5 säiettä, jota nostellaan keitettyjen koteloidan joukosta, samalla kuin lankaa keritään vyyhdelle. Yhdestä kotelossa voi olla jopa 500m silkkiä.

 

Tässä luodaan ohuen ohuista silkkilangoista lointa. Kaikki nuo seinällä näkyvät siniset rullat vedetään yhtäaikaa loimen luojan toimesta. Kuinka monta senttiä lointa tuosta määrästä syntyy, sitä en huomannut kysyä.

 

Tässä ohuen ohuista silkkilangoista tehty loimi on saatu kangaspuille. Pirran välit olivat uskomattoman kapeat. Tämän loimen niisimisessä on kyllä aikamoinen homma.

 

Vihdoin loimi on saatu puille, ja päästään kutomaan. Kutojan oikeassa kädessä on vipu, jonka avulla hän lähetti sukkulan vasemmalle ja takaisin oikealle. Samalla hän painoi polkusia oikean viriön aukaisemiseksi. Nopeimmat kutojan saivat aikaan lähes 2m silkkikangasta päivässä. Määrä tuntuu sen verran suurelta, että voi olla, että opas selosti väärin, tai itse en vain ymmärtänyt.

Tehdaskierros päättyi yllätys, yllätys silkkimyymälään. Siellä oli kauniita ja värikkäitä silkkituotteita myytävänä. Myymälässä ei myyty lankaa, ilmeisesti sillä ei ole yleisesti menekkiä.

Minä palasin tehtaan puolelle ja kysyin, että saisinko ostaa pari vyyhtiä silkkiä. Hetken tehtaan opas katsoi minua hämmästyneenä, haki toisen henkilön paikalle, joka sitten kertoi, mihin hintaan voisin ostaa silkkilangan. He pyysivät sikäläisittäin ilmeisen kovaa hintaa, koska samalla hinnalla olisi saanut valmiin huivin :-) Joka tapauksessa maksoin näistä vyyhdeistä yhteensä 25€.

Silkkitehtaan jälkeen oli vuorossa puuvillatehdas. Villatehtaita ei ollut, villalla ei 30 asteen helteessä ole kovin suurta kysyntää. Tässä näytettiin, kuinka puuvillan joukosta poistetaan siemeniä. Sen jälkeen puuvillaa vielä avataan kuohkeammaksi jousen näköisellä laitteella. Sen jälkeen puuvillaa kierretään puikon ympärille.

Nuo maassa olevat valkoiset "puikot" ovat puikon ympärille kierrettyä puuvilla, jota sitten kehrättiin kuvassa olevalla rukilla. Lanka kertyy rukin vasemman jalan luona olevaan värttinän näköiseen puolaan.

Tässä kuvassa kangasta, jossa on mukana ohuen ohutta metallilankaa. Varsinainen kuvio syntyy alapuolelle, ja koristusta käytetään hamekankaan helmassa. Tämän kankaan kutominen oli ilmeisen hidasta, tätä syntyi kuulemma 5cm päivässä.

Puuvillatehtaan jälkeen kävimme katsomassa lakkatöiden valmistusta ja sieltä siirryimme sateenvarjotehtaaseen. Tässä on varjot ilman päällyskangasta, jo monta vaihetta on tähän asti ehditty tekemään.

Lopulta varjot oli saaneet päällyksen, ja reunat oli viimeistelty. Varjojen väitettiin olevan vedenpitäviä, itse käyttäisin tällaista lähinnä aurinkovarjona.

Mielenkiintoisia pieniä tehtaita oli Chiang Mai:ssa runsaasti. Päätarkoituksena lienee kuitenkin ollut tavaroiden myyminen turisteille. Oli hauska nähdä miten nykyisin koneellisesti tuotettuja asioita on aikaisemmin tehty pelkästään ihmisvoimin, ja minkälaisia työkaluja he käyttivät esimerkiksi sateenvarjon nuppeja sorvatessa.

Neuleretriitti

Osallistuin runsas viikko sitten Ravelryn kautta kolmanteen neuleretriittiin, joka pidettiin Valkeakosken Päivölässä. Meitä kokoontui yhteensä 50 naista neulomaan ja kehräämään.

Mukana oli perinteisiä rukkeja

ja moderneja rukkeja. Rukkeja oli yhteensä huikeat 27 kappaletta.

Siellä neulottiin, kehrättiin,
ihasteltiin Tuulian värjäämiä ihania kuituja,

pidettiin kehruupajoja, massakurssi, sekä silmukkamerkkipaja, johon itse osallistuin,


järjestettiin lankalotto, josta onnistuin saamaan ihanan väriset Lai-la-lai Yarnz:in langat

siellä myytiin värjättyjä ja värjäämättömiä kuituja,

lankaa,

enemmän lankaa.
Ahkeran lauantain jälkeen koitti rauhallinen sunnuntai-aamu! Ja vain hetken kuluttua iloinen puheensorina ja rukkien hurina täytti salin.


Myyntipöydistä tarttui mukaan vähän lankaa
kehruukuitua

ja vielä enemmän kehruukuitua.


Eli kuten kuvista voi päätellä, viikonloppu oli äärimmäisen mukava ja antoisia. Kiitos mukana olleille seurasta.

Ja jos joku ihmettelee, että eikös retriitin pitäisi olla hiljaisuuden tyyssija, niin asian voi helposti tarkistaa Wikipediasta: "on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle "

Vokilla keträämistä ja muita käsitöitä

Osallistuin viikonloppuna Hiitolan Pitäjäseuran kesäjuhlan yhteydessä olleeseen kädentaitojen näyttelyyn Porissa. Näytteilleasettajia oli yhteensä 9 henkilöä, ja mukana oli monenlaisia käsitöitä.

Oli tilkkutöitä

Posliinimaalausta

Kudonnaisia

Hopeakoruja ja nyplättyä pitsiä


Taidoikkaita ristipistoja ja pitsejä

Lasitöitä

Lasityöt oli tuonut näyttelyn nuorin osallistuja, 11 vuotias Oskari.


Minä olin tuonut näytille kasvivärjättyjä lankoja, niistä tehtyjä neuleita sekä kehrättyä lankaa ja värjättyä villaa. Mukana oli myös muutama värttinä ja rukki, joilla kehräsin näyttelyssä.


Serkkuni oli tuonut runsaasti kirjottuja pöytäliinoja sekä kansanomaisia nauhoja. Tässä hän esittelee neulakinnastekniikkaa. Hän esitteli myös pirtanauhan kutomista.

Seuraavassa kuvassa keträän vokilla, kuten Karjalassa sanotaan. Monta muutakin hauskaa asiaa kehruuseen liittyen kuulin kahden päivän aikana. Siikaisista on kotoisin sanonta: "Kyllä luikku klontin kohtaa", eli toisessa säikeessä oleva ohut kohta kohdatkoon toisessa säikeessä olevan paksumman kohdan, jotta tulisi tasavahvuista lankaa.

Lisäksi kuulin pari arvoitusta:

"Jalkain alt se ralli lähtee, pienest reiäst sissää mennee, hienon kohdan paksuntaa, mikä se on?”
“Isä lynkkä, äiti länkkä, tyttäret litulatuset, pojat hyöryn pyöryläiset, mikä se on?”

Kumpaankin oikea vastaus on tietysti rukki.

Miehet erityisesti olivat kiinnostuneita rukista ja värttinästä. Johtuisikohan siitä, että muut käsityöt eivät heitä niin kiinnostaneet, mutta laitteet olivat kiinnostavia. Pystyrukkia ei kukaan olllut aikaisemmin nähnyt, ja rukkiani pidettiin kovin modernina. Yllättävän monet vanhat miehet kertoivat, että olivat lapsena kehränneet pellavaa. Äitini kertoi, että hän muistaa, että Karjalassa monet miehet kehräsivät tappura-pellavat.

Sain päivien aikana useamman kerran kertoa, että rukkeja ja kehrättävää villaa ja muita kuituja voi nykyisin tilata netin kautta. Kerroin myös, että pääkaupunkiseudulla kehrääjät kokoontuvat kerran kuukaudessa kahvilaan kehruutapaamiseen. Monen monta hauskaa juttuhetkeä syntyi kahden päivän aikana.


Tilaisuuden juhlapuhujana oli valtioneuvos Riitta Uosukainen, joka kävi myös näyttelyssämme. Tässä hän ihasteli nuorimman näytteilleasettajan lasitöitä.

Saimme käsityönäyttelystä oikein positiivista palautetta, ja nämä kaksi päivää olivat hyvin antoisia. Oli mukava kuulla entisajan kehruuseen liittyvistä asioista ja itse esitellä värttinällä kehruuta, jota hyvin harva oli nähnyt tehtävän.

Jotain valmistunutta

Selasin Ullan ohjearkistoa, ja sieltä löytyi tämä Tuulian suunnittelema Kide-huivi. Muistin, että lankavarastoni kätköissä saattaisi olla muutama kerä Kid Mohairia, joten voisin neuloa huivin samasta langasta. Ensin neulottiin huivin suorakaiteen muotoinen keskiosa ja lopuksi kudottiin reunapitsit. Huivi oli helppo toteuttaa ja valmistui suht nopeasti. Lankaa kului vähän yli kolme kerää. Oikein mukava huivi, ja lopputulos on seuraavassa kuvassa.

Talven mittaan olen kutonut muutakin, mutta työt on jäänyt kuvaamatta. Minäkin olen kutonut baktus-huivin, se taitaa olla yksi viime talven suosikkineule. Käytin huiviin itsekehräämääni lankaa, sekä raitaväriin varastostani löytynyttä harmaata lankaa. Koska kehräämäni lanka oli vähän ohuempaa, neuloin siitä aina neljä kerrosta ja harmaasta langasta aina kaksi kerrosta. Näin raidoista tuli lähes yhtä leveät. Nyt lämpötilat on ollut jo niin lämpimät, että huivi päässee pian odottamaan syksyä.

Baktuksen seuraksi neuloin baskerin. Mallin löysin Ravelrystä: "La Parisenne Beret". Tässäkin neuloin 4 kerrosta itsekehrätyllä ja 2 kerrosta harmaalla langalla.

Sitten vähän kehruuhistoriaa. Talvilomamatkalla Roomassa opin, että jo muinaiset roomalaiset ovat harrastaneet kehruuta julkisuudessa (=spinning in public). Colosseumin opastauluissa kerrottiin, kuinka naiset ovat tehneet erilaisia töitä samalla, kun he ovat olleet katsomassa gladiaattoritaisteluita. Opastaulussa mainitaan mm. värttinällä kehräys sekä luuneulalla ompelu.

Tästä Colosseumin gladiaattoritaiselujen katsomoa esittävästä maalauksesta en löytänyt yhtään kehrääjää enkä ompelijaa, mutta sen sijaan ruokaa valmistettiin useammankin henkilön toimesta.

Vihdoin jotain valmistakin

Kaikenlaista on ollut tekeillä, mutta valmistuminen vie aikaa. Alkuvuodesta olen kehrännyt suomenlampaan villaa pari vyyhtiä, mutta niitä en jaksanut kuvata, kun ne ovat samanlaisia, kuin aikaisemmin näyttämäni villat. Nyt villaa on yhteensä 4 vyyhtiä, ja puolet kilon villapussista on vielä kehräämättä.

Tässä on rullalla Juulilta ostamaani merinovillaa, jota tuli runsas puolirullallista suht ohutta lankaa.

Toista säiettä olen kehrännyt syksyn aikana kehruutapaamisissa Ursulassa. Kuitu on merinovillan ja silkin sekoitusta.

Kumpaakin kuitua oli 50g, ja lopputuloksena oli vajaa 100g vyyhti, yhteensä n. 350 m lankaa. Kuvassa värit eivät toistu kovin hyvin, eikä kuvankäsittelylläkään saanut sävyjä kohdalleen. Luonnossa ei väri ole yhtä hailakka kuin kuvassa.

Merinosilkkiä jäi vielä vähän toiseen rullaan, josta Navajokertauksella tein pienen nöttösen lankaa. Tämä lanka kiiltää enemmän kuin iso vyyhti, ja tässä myös alkuperäisen kuidun värit ovat kirkkaammat.

Tässä vielä langat yhteiskuvassa, jossa erottuu pienemmän langan kirkkaus. Lankojen käyttötarkoitus on täysin avoin, niin kuin monen jo aikaisemmin kehrätyn 100g painoisen vyyhdin.


Lisää töitä esittelen, kunhan saan huivin pingoittumasta.