Hiitola-sukkia ja Terijoki-lapasia

Olimme toukokuun lopussa jokavuotisella Karjalan matkalla. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun äitini ja tätini pääsivät ensimmäistä kertaa käymässä synnyinseudullaan Hiitolassa. Sisarukset juhlistivat tapausta pukeutumalla kansallispukuihin ja me nuorempi sukupolvi laitoimme päälle feresit.

Saappaat jalassa siellä seikkailimme ja olin kutonut itselleni feresini väreihin sopivat Hiitola-sukat. Matkaneulomiseksi valitsin myös Hiitola-sukat. Ne on sopivan yksinkertaiset, mutta pitkävartisina niissä riittää puuhaa pitkän linja-automatkan ajaksi. Lopulta kävi niin, että alkuperäiset sukat sai äiti, ja minä tein sitten matkalla vähän pienemmät itselleni.

Kävimme samalla matkalla myös Terijoella ja sillä matkalla neulottiin tietysti  Terijoki-lapasia. Sain Päivikiltä lyhyen kuvauksen Terijoki-lapasen kuviosta, ja sitä sitten useamman naisen toimesta neuloimme. Alkuperäinen lapanen on vaaleansiniharmaa-valkoinen, mutta löysin varastostani sinipuulla värjättyä violettia lankaa. Näin molemmat matkaneuleeni olivat samaa sävyä.

Myöhemmin neuloin vielä yhdet Hiitola-sukat tätini mallin mukaan.

Tuntematon lapasmalli

Äitini oli saanut lainaksi yksinäisen lapasen, jonka mallin otin talteen. Valitettavasti lapasen alkuperästä ei ole mitään tietoa. Selasin käsityökirjojani, mutta niistä en tätä mallia löytänyt, en myöskään Googlen kuvahaun avulla onnistunut löytämään tietoa tämän mallin alkuperästä.

Muistatko koskaan nähneesi tällaista lapasta? Jos olet tällaisiin törmännyt, niin olisi mukava, jos laitat tietoa kommentin kautta. Kaikki lapaseen liittyvä tieto kiinnostaa.

Omat kirjoneuleeni ovat tähän asti olleet vähän mitä sattuu, kun en ole ymmärtänyt, että lankojen pitää koko ajan olla samassa järjestyksessä, jotta kuviot tulevat selkeiksi. Olen lankojen sitomiseksi koukkinut lankoja sieltä täältä, ja vasta tänä keväänä luin jostain kuinka erilainen kuvio tulee eri järjestyksessä neulotuista langoista. Aina välillä olen ihmetellyt, miksi omat neuleeni eivät näytä yhtä hyviltä kuin kuvissa olevat, ja sitten olen vain yrittänyt prässäämällä saada neuleet siistimmän näköisiksi.

Äitini kirjoneulelapaset ovat aina olleet kauniita ja kyselinkin häneltä tästä lankojen pitämisestä samassa järjestyksessä. Hänkin oli vasta tänä kesänä jonkin lapasmallin kohdalla vasta huomannut, kuinka lankojen järjestys vaikuttaa. Tähän asti äitini oli aina neulonut langat samassa järjestyksessä ajattelematta asiaa sen enempää. Se oli lohdullinen tieto, onhan hänellä neulontakokemusta jo yli 60 vuoden ajalta. Itse luulin, että olin vain hölmö, joka ei osannut neuloa lankoja oikeassa järjestyksessä eikä ole vaivautunut lukemaan ohjeita huolellisesti.

Työvoitto

Kiitokset Tuuteri-lapaseen saamistani positiivisista kommenteista.

Muitakin perinneneuleita on kevään mittaan tullut neulottua. Osallistuin yhteisneulontaan, jossa neulottiin Jenni Österlundin suunnittelemaa "ykskyntöset" sukkamallia, johon hän oli saanut inspiraation Theodor Schvindtin Ompelu- ja nauhakoristeita -kirjasta.

 Sukista tuli vähän aiottua isommat. En ole ihan varma, olenko sotkenut kasvivärjättyjen lankojen laatikot. Alun perin kuvittelin neulovani Maija-lankaa. Jo alunperin vähän mietin, että näistä saattaa tulla minulle pikkasen isot, mutta kuitenkin naiselle sopivat. Joko käsialani on tosi löysä tai sitten lanka onkin Jannea. Joka tapauksessa näistä tuli miesten sukat, ja keltainen samettikukalla värjätty pääväri loppui kesken. Jatkoin sitten tiikerinkaunosilmällä värjätyllä oranssilla kärjet.

 Sukat ovat olleet jo pitkään odottamassa kirjontaa, ja vihdoin sain tartuttua neulaan ja lankaan ja sain sukat viimeisteltyä Kirjontaan käytin samettijalalla värjättyä harmahtavaa ja syksyisillä tammenlehdillä värjättyä ruskeaa. Osa kirjonnasta tehtiin silmukoita jäljitellen ja osa ketjusilmukoilla. Yllättävän hidasta tuo kirjonta on, mutta sillä saa hauskan lisän kirjoneuleeseen.

Sukkien ohje tuli kolmessa osassa ja kirjontaa lukuun ottamatta pysyin hyvin vauhdissa. Neuloin molempia sukkia samanaikaisesti, jolloin oli mukava saada sukat neulottua lähes samaan aikaan. Ohjeiden väliä oli viikko ja oli mukavaa oppia uusia tekniikoita sukanteossa.

Yläkuvassa värit on aika luonnolliset, joten aika räväkät nuo kärjet ovat.

Tuuteri

Tänään ilmestyi uusi Ullaneule, jossa on mukana ensimmäinen suunnittelemani neuleohje. Mallin innoittajana oli  Tuuterin kansallispuvun esiliina, josta mukaan on otettu hapsureuna ja yläreunan muuttolintuset. Lisäksi esiliinan kirjonnasta muokkautui lapasen suuhun kirjoneulekuvio.

Neuleohjeen nimeksi tuli Tuuteri-lapanen. Olin talvella neulonut yhdet Mary Oljen lapaset, joissa oli kierreraita, joten lisäsin sellaisen näihin lapasiin, vaikka varsinaista esikuvaa sille ei löytynyt kansallispuvusta. Lapasen punainen väri tuli puvun liiviosasta. Alunperin harkitsin liiviosassa olevaa kirjailua lapasen selkämykseen, mutta lapasessa alkoi olla jo sen verran monen sortin koristetta, että yksivärinen kämmenosa tuntui paremmalta ajatukselta.

Täältä löytyy lapasten esikuvana olleen Tuuterin kansallispuvun kuva. Ideoinnin lähteenä olleet kuvat sain tädiltäni, joten kiitos Raijalle!

Nutut ja myssyt

Vaikka blogissa on ollut hiljaiseloa, jotain käsitöitä on ollut tekeillä koko ajan. Tein keväällä veljentytöille neuletakit, jotka päätin antaa virvontalahjaksi perinteiseen karjalaiseen tapaan, eli palkkaa ei saa virvontahetkellä vaan vasta pääsiäisenä. Ihan pääsiäiseksi eivät takit valmistuneet, mutta vappua ennen neidit saivat takkinsa.

Malli on muistaakseni Modan 2/2011 numerosta. Pienemmän takin tein ensin. Isommasta takista tein  ensin hihat ja jatkoin vasta sitten vartalo-osuutta. Vartalo-osuu neulottiin kainaloihin asti yhtenä kappaleena, joten saumojen ompelua oli suht vähän. Vasta takin valmistuttua huomasin, että näistähän tuli erilaiset. Olin tehnyt isompaan takkiin koko matkalta palmikoita, vaikka ohjeen mukaan ne aloitetaan vasta vähän ennen kainaloita. Eipä tuo haitannut, ja se kavensi takkia sopivasti neiti pitkäsäärelle sopivaksi. Kuva tuli räpsäistyä nopeasti ennen takkien lahjoittamista.

Lankaa jäi yli runsaasti ja samaisessa Modassa oli myös baskerien ohje, jonka mukaan tein pari pientä myssyä.

Äitienpäivänä tytöt asettuivat pariksi sekunniksi aloilleen, jotta saatiin räpsättyä yksi kuva. Ihan kivat kesänutut, varsinkin virpojien äidin mielestä. Ja neulojakin on tyytyväinen lopputulokseen. Jatkossa täytyy ruveta neulomaan vähän eri malleilla, kun kahden samanlaisen neuleen tekeminen yhtä aikaa tuntuu vähän tylsältä.

Mysteerisukka

Neulefoorumi Ravelryn "Suomalaisia perinteitä" palstalla on menossa Ykskyntöset sukan yhteisneulonta. Sukka on Jenni Österlundin suunnittelma ja varren kuvioneule on peräisin Sakkolan ja Raudun alueelta. Kuvion nimi on ykskyntöset patsastarhat. Sukan ohje saadaan kolmena osana. Ensimmäinen osa ilmestyi kiirastorstaina ja toinen osa tämän viikon torstaina.

Olin valinnut neuleen värit ennen sukkaohjeen ensimmäisen osan ilmestymistä. Pohjavärinä on samettikukilla ja kuviovärinä tiikerinkaunosilmällä värjätty Maija. Lisäksi kuvioneuleeseen tulee vielä kirjontoja. Niihin alunperin valitsemani sävyt eivät ehkä sovi, joten täytyy penkoa kasvivärjättyjen lankojen varastoa sitten lopuksi.

Kuviomalli ei ole vaikea, mutta tarkkana sen kanssa täytyy olla, koska joka rivi on erilainen.

Tuo keltainen sävy on luonossa aika paljon kirkkaampi ja sukista tulee aika ärhäkän sävyiset. Teen kumpaakin sukkaa yhtä aika, jotta lopussa ei tule toisen sukan syndroomaa = ei jaksa neuloa enää toista paria. Tähän vaiheeseen sukat sain jo pääsiäisenä, ja nyt kun uusi vihje kantapäästä on tullut, lähden neulomaan sitä.

Oikein mukavaa Vappua!

Alina-mummon aarre ja muita kirjoneulelapasia

Edit: laitoin tämän ensin väärään blogiin, ja kopioidessani tekstiä, osa jäi laittamatta. Nyt ennen ensimmäistä kuvaa oleva teksti on lisätty.

Viime lauantaina pidettiin Hiitolan pitäjäseuran käsityötilaisuus Porissa. Aiheena oli tällä kertaa karjalaiset neulekintaat.Karjalaisilla kintailla tarkoitettiin sellaisia kintaita, joita muistettiin neulotun Karjalassa.

Kuvassa on äitini neulomia kirjoneulelapasia, joista osan hän on neulonut ulkomuistista ja osa malleista on Eeva Haaviston kirjasta 100 kansanomaista kuviokudinmallia. Kaikkia näitä kintaita äitini mummot ovat aikanaan neuloneet Karjalassa. Osa malleista ei ole kirjassa merkitty Karjalaan, mutta samoja kintaita on neulottu eri puolella Suomea.

Toisena vasemmalta olevat lapaset ovat samanlaiset, jotka löytyvät tästä kuvasta vasemmalla olevan äitini kädestä. Kuva on vuodelta 1940, kun nämä sisarukset olivat joutuneet lähtemään evakkoon.

Tätini toi tilaisuuteen hänen Karjalasta kotoisin olleen anoppinsa neulomat lapaset. Niissä on taidokas kirjoneulekuvio. Nimesin nämä Alina-mummon aarteeksi.

 

Sain lapaset lainaksi, ja yritin parhaani mukaan tehdä lapasista mallikaavion. Jossain vaiheessa täytyy yrittää neuloa nämä lapaset, ja testata kuinka hyvin onnistuin kuvion kopioinnissa.  Mallin alkuperästä ei ole mitään tietoa. Oletteko te nähneet tällaisia lapasia aikaisemmin. Olisi mielenkiintoista kuulla mallin alkuperästä.

  

Itse neuloin tilaisuutta varten Mary Oljen kauneimmat käsityöt kirjassa olleen mallin mukaiset lasten lapaset. Näissä lapasissa oli Itä-Karjalaisille lapasille tyypillinen kierreraita reunassa. Punainen kuvio on nimeltään lemmenlehtiset. Lemmenlehtiset-kuvion yläpuolella on rivi muuttolintusia ja teräosassa on pääskysiä. Nämä eri kuviomallien nimet ovat mukavia, ja yritän kerätä talteen näiden eri kuvioiden nimiä.

Yritin neuloa myös toisia lapasia, mutta nämä ei onnistunut. Kuviomallissa oli enemmän silmukoita, kuin mitä ohjeen mukaan puikoille luotiin. En saanut kuvioita vaihtumaan nätisti, kun malli ei mennyt tasan.Lisäksi kuviomalli on kirjassa väärin päin. Sen huomasin vasta sitten, kun olin jo purkanut tekeleen. Valokuvan kuitenkin otin, vaikka en ollut lopputulokseen tyytyväinen.

 Tässä vielä yksityiskohta kierreraidasta ja muuttolintusrivistä.

Meillä oli oikein mukava tilaisuus kirjoneuleiden parissa.

Väripaletti

Ystäväni sai jo joulukuussa tyttövauvan, jolle neuloin kasvivärjätyistä langoista vaunupeiton. Peitossa on yhteensä kahtatoista eri kasvivärjättyä sävyä luonnonvalkoisen seurana. Sulo-peitto malli löytyy Kauhavan Kangas-aitan nettisivuilta. Lankana on Virtain Villan kaksisäikeinen villalanka. Värisävyjä on mm. sipulista, samettikukasta, kiventierasta, kokenillista, krapista, sinipuusta, morsingosta, kaislasta ja pietaryrtistä.

Työkaverini jäi tänään äitiyslomalle, ja hän sai samanlaisen peiton, tosin sävyiltään erilaisen. Valitettavasti sitä peittoa en muistanut kuvata.Malli on nopea ja mukava neuloa ja sopii oikein hyvin sellaiseksi työksi, johon voi käyttää lankoja, joita ei ole kovin paljoa.

Viikonloppuna osallistuin Päivölässä pidettyyn neljänteen neuleretriittiin. Itselleni retriitti oli toinen, ja yhtä mukava kun syksyllä ollut. Siellä vietimme mukavan viikonlopun neuloen, kehräten, nauraen, herkutellen ja yrittäen vastustaa myynnissä olleiden lankojen ja villojen houkutuksia. En muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta esimerkiksi täältä, täältä  täältä ja täältä näkee vähän tunnelmakuvia ja retriittihoukutuksia.

Pidin retriitissä kasvivärjäyspajan, ja kameran puutte harmitti. En saanut kuvattua pajaan osallistuneiden lankoja. Värjäystuloksista näki hyvin kuinka erilaiset langat värjäytyvät eri sävyisiksi. Käsitellymmät langat suorastaan imaisevat väriä itseensä ja käsittelemätön villalanka saa selvästi vaaleamman värisävyn. Nyt sitä taas rupesi innolla odottamaan värjäyskauden alkua, kunhan nuo puolimetriä syvät hanget ensin vain sulavat.

Hiitolainen villasukkapäivä

Helmikuussa pidettiin Porin työväenopiston tiloissa Hiitolan pitäjäseuran käsityötilaisuus, jota serkkuni ja minä vedimme. Aiheena oli Hiitola-sukka. Serkkuni oli saanut muutamia vuosia aikaisemmin sukat, joita kutsuttiin Hiitola-sukiksi. Viime syksynä yksi tädeistäni tutki serkkuni sukkaa, ja kirjoitti sen perusteella sukkaohjeen, joka julkaistiin Kurkijokelainen-lehdessä. Suomalaisessa sukkakirjassa on myös Hiitola-sukan ohje, joka on vähän erilainen. Lisäksi kirjassa Tikkuripaita ja sydämenlämmittäjä on ohje Hiitolan kansallispuvun sukkaan. Näitä kolmea eri sukkaa käsittelimme villasukkapäivänä.

Tilaisuus sai suuren suosion. Mukana oli lähes 40 innokasta Hiitolan pitäjäseuran jäsentä ahtautuneena noin 30 hengen tilaan puikot ja langat mukana. Kaikki saivat sukat hyvin alkuun kahvitaukoon mennessä, ja loppuaikana ehdittiin sitten enemmän jutustelemaan niitä näitä.

Lehdistökin kävi tilaisuudessa. Karjala-lehden toimittaja tuli kirjoittamaan tilaisuudesta juttua. Hän kuuli jo kaukaa käytävän päässä, missä karjalaisten tilaisuus oli. Sen verran kova puheensorina huoneessa oli. Oli siinä työväenopiston muiden kurssien osallistujilla ihmettelemistä, että miten ihmeessä yhdessä huoneessa onnistuttiin puhumaan niin paljon.

Itse kudoin viime syksynä Suomalaisessa sukkakirjassa olleen ohjeen mukaiset sukat. Nyt kun piti opastaa tätä vähän helpomman sukan tekemistä, joten toki minunkin piti kutoa itselleni sellaiset sukat. Varren kuviomalli on aika lailla samanlainen, tämän sukan mallikuviossa on vain kaksi kerrosta, kun suomalaisen sukkakirjan mallissa on 14 kerrosta.

Vierailulla silkkitehtaassa

Talvilomalla Thaimassa oli mahdollisuus vierailla erilaisissa pienkäsityötehtaissa. Mielenkiintoisin niistä oli silkkitehdas, jossa esiteltiin silkkikankaan valmistusta ihan silkkiperhosen toukan munimista munista lähtien.

Tässä kuvassa aivan pienet toukat syövät mulperipuun lehtiä.

 

Ja niin ne toukat kasvavat, ja lehtien kulutus on huikea.

Jossain vaiheessa toukat ryhtyvät kehräämään koteloa ympärilleen.

Lanka "kehrätään" keittämällä koteloita, ja silloin silkkisäie irtoaa kotelosta. Yhteen lankaan otetaan mukaan 4-5 säiettä, jota nostellaan keitettyjen koteloidan joukosta, samalla kuin lankaa keritään vyyhdelle. Yhdestä kotelossa voi olla jopa 500m silkkiä.

 

Tässä luodaan ohuen ohuista silkkilangoista lointa. Kaikki nuo seinällä näkyvät siniset rullat vedetään yhtäaikaa loimen luojan toimesta. Kuinka monta senttiä lointa tuosta määrästä syntyy, sitä en huomannut kysyä.

 

Tässä ohuen ohuista silkkilangoista tehty loimi on saatu kangaspuille. Pirran välit olivat uskomattoman kapeat. Tämän loimen niisimisessä on kyllä aikamoinen homma.

 

Vihdoin loimi on saatu puille, ja päästään kutomaan. Kutojan oikeassa kädessä on vipu, jonka avulla hän lähetti sukkulan vasemmalle ja takaisin oikealle. Samalla hän painoi polkusia oikean viriön aukaisemiseksi. Nopeimmat kutojan saivat aikaan lähes 2m silkkikangasta päivässä. Määrä tuntuu sen verran suurelta, että voi olla, että opas selosti väärin, tai itse en vain ymmärtänyt.

Tehdaskierros päättyi yllätys, yllätys silkkimyymälään. Siellä oli kauniita ja värikkäitä silkkituotteita myytävänä. Myymälässä ei myyty lankaa, ilmeisesti sillä ei ole yleisesti menekkiä.

Minä palasin tehtaan puolelle ja kysyin, että saisinko ostaa pari vyyhtiä silkkiä. Hetken tehtaan opas katsoi minua hämmästyneenä, haki toisen henkilön paikalle, joka sitten kertoi, mihin hintaan voisin ostaa silkkilangan. He pyysivät sikäläisittäin ilmeisen kovaa hintaa, koska samalla hinnalla olisi saanut valmiin huivin :-) Joka tapauksessa maksoin näistä vyyhdeistä yhteensä 25€.

Silkkitehtaan jälkeen oli vuorossa puuvillatehdas. Villatehtaita ei ollut, villalla ei 30 asteen helteessä ole kovin suurta kysyntää. Tässä näytettiin, kuinka puuvillan joukosta poistetaan siemeniä. Sen jälkeen puuvillaa vielä avataan kuohkeammaksi jousen näköisellä laitteella. Sen jälkeen puuvillaa kierretään puikon ympärille.

Nuo maassa olevat valkoiset "puikot" ovat puikon ympärille kierrettyä puuvilla, jota sitten kehrättiin kuvassa olevalla rukilla. Lanka kertyy rukin vasemman jalan luona olevaan värttinän näköiseen puolaan.

Tässä kuvassa kangasta, jossa on mukana ohuen ohutta metallilankaa. Varsinainen kuvio syntyy alapuolelle, ja koristusta käytetään hamekankaan helmassa. Tämän kankaan kutominen oli ilmeisen hidasta, tätä syntyi kuulemma 5cm päivässä.

Puuvillatehtaan jälkeen kävimme katsomassa lakkatöiden valmistusta ja sieltä siirryimme sateenvarjotehtaaseen. Tässä on varjot ilman päällyskangasta, jo monta vaihetta on tähän asti ehditty tekemään.

Lopulta varjot oli saaneet päällyksen, ja reunat oli viimeistelty. Varjojen väitettiin olevan vedenpitäviä, itse käyttäisin tällaista lähinnä aurinkovarjona.

Mielenkiintoisia pieniä tehtaita oli Chiang Mai:ssa runsaasti. Päätarkoituksena lienee kuitenkin ollut tavaroiden myyminen turisteille. Oli hauska nähdä miten nykyisin koneellisesti tuotettuja asioita on aikaisemmin tehty pelkästään ihmisvoimin, ja minkälaisia työkaluja he käyttivät esimerkiksi sateenvarjon nuppeja sorvatessa.