Vierailulla silkkitehtaassa

Talvilomalla Thaimassa oli mahdollisuus vierailla erilaisissa pienkäsityötehtaissa. Mielenkiintoisin niistä oli silkkitehdas, jossa esiteltiin silkkikankaan valmistusta ihan silkkiperhosen toukan munimista munista lähtien.

Tässä kuvassa aivan pienet toukat syövät mulperipuun lehtiä.

 

Ja niin ne toukat kasvavat, ja lehtien kulutus on huikea.

Jossain vaiheessa toukat ryhtyvät kehräämään koteloa ympärilleen.

Lanka "kehrätään" keittämällä koteloita, ja silloin silkkisäie irtoaa kotelosta. Yhteen lankaan otetaan mukaan 4-5 säiettä, jota nostellaan keitettyjen koteloidan joukosta, samalla kuin lankaa keritään vyyhdelle. Yhdestä kotelossa voi olla jopa 500m silkkiä.

 

Tässä luodaan ohuen ohuista silkkilangoista lointa. Kaikki nuo seinällä näkyvät siniset rullat vedetään yhtäaikaa loimen luojan toimesta. Kuinka monta senttiä lointa tuosta määrästä syntyy, sitä en huomannut kysyä.

 

Tässä ohuen ohuista silkkilangoista tehty loimi on saatu kangaspuille. Pirran välit olivat uskomattoman kapeat. Tämän loimen niisimisessä on kyllä aikamoinen homma.

 

Vihdoin loimi on saatu puille, ja päästään kutomaan. Kutojan oikeassa kädessä on vipu, jonka avulla hän lähetti sukkulan vasemmalle ja takaisin oikealle. Samalla hän painoi polkusia oikean viriön aukaisemiseksi. Nopeimmat kutojan saivat aikaan lähes 2m silkkikangasta päivässä. Määrä tuntuu sen verran suurelta, että voi olla, että opas selosti väärin, tai itse en vain ymmärtänyt.

Tehdaskierros päättyi yllätys, yllätys silkkimyymälään. Siellä oli kauniita ja värikkäitä silkkituotteita myytävänä. Myymälässä ei myyty lankaa, ilmeisesti sillä ei ole yleisesti menekkiä.

Minä palasin tehtaan puolelle ja kysyin, että saisinko ostaa pari vyyhtiä silkkiä. Hetken tehtaan opas katsoi minua hämmästyneenä, haki toisen henkilön paikalle, joka sitten kertoi, mihin hintaan voisin ostaa silkkilangan. He pyysivät sikäläisittäin ilmeisen kovaa hintaa, koska samalla hinnalla olisi saanut valmiin huivin :-) Joka tapauksessa maksoin näistä vyyhdeistä yhteensä 25€.

Silkkitehtaan jälkeen oli vuorossa puuvillatehdas. Villatehtaita ei ollut, villalla ei 30 asteen helteessä ole kovin suurta kysyntää. Tässä näytettiin, kuinka puuvillan joukosta poistetaan siemeniä. Sen jälkeen puuvillaa vielä avataan kuohkeammaksi jousen näköisellä laitteella. Sen jälkeen puuvillaa kierretään puikon ympärille.

Nuo maassa olevat valkoiset "puikot" ovat puikon ympärille kierrettyä puuvilla, jota sitten kehrättiin kuvassa olevalla rukilla. Lanka kertyy rukin vasemman jalan luona olevaan värttinän näköiseen puolaan.

Tässä kuvassa kangasta, jossa on mukana ohuen ohutta metallilankaa. Varsinainen kuvio syntyy alapuolelle, ja koristusta käytetään hamekankaan helmassa. Tämän kankaan kutominen oli ilmeisen hidasta, tätä syntyi kuulemma 5cm päivässä.

Puuvillatehtaan jälkeen kävimme katsomassa lakkatöiden valmistusta ja sieltä siirryimme sateenvarjotehtaaseen. Tässä on varjot ilman päällyskangasta, jo monta vaihetta on tähän asti ehditty tekemään.

Lopulta varjot oli saaneet päällyksen, ja reunat oli viimeistelty. Varjojen väitettiin olevan vedenpitäviä, itse käyttäisin tällaista lähinnä aurinkovarjona.

Mielenkiintoisia pieniä tehtaita oli Chiang Mai:ssa runsaasti. Päätarkoituksena lienee kuitenkin ollut tavaroiden myyminen turisteille. Oli hauska nähdä miten nykyisin koneellisesti tuotettuja asioita on aikaisemmin tehty pelkästään ihmisvoimin, ja minkälaisia työkaluja he käyttivät esimerkiksi sateenvarjon nuppeja sorvatessa.