lauantai 24. syyskuuta 2011

Lisää hiitolaisia käsitöitä

Hiitolaisten käsitöiden sarja jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa Haapalahti-sukat. Haapalahdesta oli mm. edellisen kirjoitukseni Alina-mummo kotoisin. Löysin Suomen museot online sivustolta kuvia Anja Tannisen tekemistä sukista, joiden valmistuspaikaksi oli merkitty Hiitola.

Tutkin kuvia ja yritin hahmottaa kuviomallia. Otin  Excelin esiin ja ryhdyin suunnittelemaan. Laskeskelin mallikertoja uudelleen ja uudelleen. Lopulta sain pienillä vekslailuilla resoriosuuden silmukkamäärän ja ensimmäisen kirjoneuleosion silmukkamäärän laskettua. Tuo resoriosuus neulotaan samalla tavalla, kuin tätini Hiitola-sukan ohjeessa on tehty, joten sen osuuden suunnittelu oli suht helppoa. Piti vain miettiä kuinka monta kuviokertaa tehdään ja montako silmukkaa pitää lisätä ennen kuin aloitetaan ensimmäinen kirjoneuleraita.

Jossain vaiheessa sain nämä eri kirjoneulekuvioiden silmukkaluvut täsmäytettyä, ja pääsin toteutusvaiheeseen.
Tässä vaiheessa vaikuttaa vielä lupaavalta, ei muuta kuin jatketaan neulomista. Sukka tuntui etenevän oikein mukavasti, eikä ohjeenkaan kanssa ollut ongelmia. Kirjoneulekin tuntui vastaavan suht hyvin esikuvaansa.
Sukan edetessä kolmanteen kirjoneuleraitaan havaitsin, että sukasta tulee aivan liian pitkä ja pohjekavennukset tulisivat osumaan polven kohdalle. Sukka meni purkuun ja uusi aloitus ja uudet laskelmat resorin pituudesta ja kirjoneuleraitojen välisistä valkoisista osuudesta. Lisäksi piti miettiä uusiksi pohjekavennusten paikka. Ensimmäisen ja toisen kuvioneuleraidan välillä pitäisi kaventaa tietty määrä silmukoita, jotta kuviokerta täsmäisi. Alakuvassa on uudelleen neulottu sukka, joka muotoutuu sopivaksi omaan jalkaani. Resoriosuus kyllä jäi vähän turhan lyhyeksi, mutta enää en jaksanut purkaa sukkaa. Suurin piirtein näin pitkälle olin päässyt ekalla kerralla, kun huomasin sukista tulevan aivan liian pitkät.
Toista sukkaa neuloessani yritin tarkistaa neuloa tismalleen ohjeen mukaisesti ja korjata havaitut virheet. Tässä on sitten lopputulos. Sukat onnistuivat pohjekavennuksia lukuunottamatta ihan hyvin. Ja kavennuksetkin onnistuivat, mutta jalassa nuo pohjekavennukset näyttävät aika rumilta. Ehkäpä jostain Mary Oljen kirjasta saisi neuvoa vähän nätimmän kavennussauman tekemiseen.
Olen kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että sain kuvan perusteella neulottua aika hyvin esikuvaansa muistuttavat sukat. Lankana on Novitan Tico Tico, joista tuon punaisen olen itse värjännyt Jacquard-villaväreillä.
Olen mukana sukkasato-tempauksessa, jossa kuukauden ähellyksen jälkeen olen nyt saanut ensimmäisen parin valmiiksi.

10 kommenttia:

Hepsi kirjoitti...

Upeat sukat!

hanhan kirjoitti...

Kylläpä on kauniit sukat!

Päivikki kirjoitti...

Voi, miten ihanat! Julkaisethan ohjeen...

Pirena kirjoitti...

Voi hitsit miten kauniit sukat. Silmiä hivelee tuo kirjoneule.
Edellisen lapaset kanssa oikein taidonnäyte. Minäkin tykkään yhdistelmästä pun/musta.

Matleena kirjoitti...

Upeat sukat! Eikä ihme, jos olet noita pitkään tehnytkin, kun ovat isotöisetkin.

KESÄN LAPSI kirjoitti...

Ihanat sukat!

Leena kirjoitti...

Katselin sukkiasi jo Ravelryssä, ne ovat upeat! Minusta mallien ei ihan tarkkaan tartte olla alkuperäisen mukaisia, ei niillä entisaikojen neulojillakaan mallit olleet ihan samanlaisia, jokainen varmaan halusi pistää mukaan oman puumerkkinsä. Alueellinen tyyli silti säilyy ja paljonhan nuo muistuttavatkin aikaisemmin neulomiasi Hiitolan sukkia.

Anitta kirjoitti...

Kauniit sukat, suorastaan upeat.

pirle kirjoitti...

Oi, kaunokaiset!

Kata kirjoitti...

Komppaan Leenaa. Joka emäntä teki pientä muuntelua, vähän niin kuin runolaulussa säkeet ja sävelmät vaihtelivat hieman laulajalta toiselle ja laulukerrasta toiseen.

Tuollainen siksakresori pitäisi kyllä opetella, on sen verran upea!