Osallistuin viikonloppuna Hiitolan Pitäjäseuran kesäjuhlan yhteydessä olleeseen kädentaitojen näyttelyyn Porissa. Näytteilleasettajia oli yhteensä 9 henkilöä, ja mukana oli monenlaisia käsitöitä.
Oli tilkkutöitä
Posliinimaalausta
Kudonnaisia
Hopeakoruja ja nyplättyä pitsiä
Taidoikkaita ristipistoja ja pitsejä
Lasitöitä
Lasityöt oli tuonut näyttelyn nuorin osallistuja, 11 vuotias Oskari.
Minä olin tuonut näytille kasvivärjättyjä lankoja, niistä tehtyjä neuleita sekä kehrättyä lankaa ja värjättyä villaa. Mukana oli myös muutama värttinä ja rukki, joilla kehräsin näyttelyssä.
Serkkuni oli tuonut runsaasti kirjottuja pöytäliinoja sekä kansanomaisia nauhoja. Tässä hän esittelee neulakinnastekniikkaa. Hän esitteli myös pirtanauhan kutomista.
Seuraavassa kuvassa keträän vokilla, kuten Karjalassa sanotaan. Monta muutakin hauskaa asiaa kehruuseen liittyen kuulin kahden päivän aikana. Siikaisista on kotoisin sanonta: "Kyllä luikku klontin kohtaa", eli toisessa säikeessä oleva ohut kohta kohdatkoon toisessa säikeessä olevan paksumman kohdan, jotta tulisi tasavahvuista lankaa.
Lisäksi kuulin pari arvoitusta:
"Jalkain alt se ralli lähtee, pienest reiäst sissää mennee, hienon kohdan paksuntaa, mikä se on?”
“Isä lynkkä, äiti länkkä, tyttäret litulatuset, pojat hyöryn pyöryläiset, mikä se on?”
Kumpaankin oikea vastaus on tietysti rukki.
Miehet erityisesti olivat kiinnostuneita rukista ja värttinästä. Johtuisikohan siitä, että muut käsityöt eivät heitä niin kiinnostaneet, mutta laitteet olivat kiinnostavia. Pystyrukkia ei kukaan olllut aikaisemmin nähnyt, ja rukkiani pidettiin kovin modernina. Yllättävän monet vanhat miehet kertoivat, että olivat lapsena kehränneet pellavaa. Äitini kertoi, että hän muistaa, että Karjalassa monet miehet kehräsivät tappura-pellavat.
Sain päivien aikana useamman kerran kertoa, että rukkeja ja kehrättävää villaa ja muita kuituja voi nykyisin tilata netin kautta. Kerroin myös, että pääkaupunkiseudulla kehrääjät kokoontuvat kerran kuukaudessa kahvilaan kehruutapaamiseen. Monen monta hauskaa juttuhetkeä syntyi kahden päivän aikana.
Tilaisuuden juhlapuhujana oli valtioneuvos Riitta Uosukainen, joka kävi myös näyttelyssämme. Tässä hän ihasteli nuorimman näytteilleasettajan lasitöitä.
Saimme käsityönäyttelystä oikein positiivista palautetta, ja nämä kaksi päivää olivat hyvin antoisia. Oli mukava kuulla entisajan kehruuseen liittyvistä asioista ja itse esitellä värttinällä kehruuta, jota hyvin harva oli nähnyt tehtävän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Voi miten ihanan näyttelyn olitte saaneet aikaseksi. Kehrääminen on herättänyt huomiota. Toiminnallisuus aina innostaa, se saa juuri ihmiset kertomaan kokemuksistaan. Arvoituksiakin sinulle kerrottiin, voi että! Pitäjäseuranne toiminnan täytyy olla todella aktiivista, kun noin monta lähti mukaan näyttelyyn. Huomenna tulee Karjala-lehti, siellä on varmasti juttua noista päivistä mutta myös näyttelystänne. Sitä on nyt mukava odotella.
Kauniita töitä oli paljon!
Kyllä noita näyttelyjä on kiva olla olemassa:)
Jaah, vai tuohon tuo loru liittyy! Itse olen kuullut version "Tyttäret tylynlyryset, poijat hyörynpyöryläiset" mutta en yhtään enempää. Olipa hauska törmätä siihen jossain muuallakin kuin äitini sanomana!
Hieno tapahtuma ja mukava postaus! Taidat myös kehrätä Kromski Sonatalla - minäkin sain ihmetteleviä kommentteja työnäytöksessä. Pohjois-Karjalan Museossa Joensuussa on vanha, kaunis ja pieni pystyrukki muistuttamassa, että malli ei ole mikään moderni keksintö.
Lähetä kommentti