Villatakki mittojen mukaan

Osallistuin vuosi sitten kurssille, jossa opeteltiin neulomaan villapaita mittojen mukaan ylhäältä alas kutoen. Metodi oli nimeltään TTS, eli The Tailored Sweater, jonka Tuulia on kehitellyt. Päätin kutoa ohjeen mukaisesti liivin, johon sain idean loppuvuoden Moda lehdestä. Esikuvassa oli käytetty eri harmaan sävyjä, mutta itse ajattelin tehdä värikkäämmän neuleen.

Kokosin erivärisiä kasvivärjättyjä lankoja, ja sommittelin niistä sitten liiviin raitoja. Sävyliukumat ovat keltaisista sinisten kautta punaisiin. Koska neule tehdään ylhäältä alas ilman saumoja, voi neuleen mallia muokata aika lailla loppuun asti. Ajatuksena oli tosiaan tehdä liivi, mutta päädyinkin lopulta villatakkiin. Eli vähän mittataulukkoon muutosta hihojen pituuden osalta, ja puikot suihkimaan.

Kaula-aukon ja nappilistan neuloin suoraa neuletta, kaksinkertaisesti, jotta niistä tulisi mahdollisimman siistit. Koska villatakissa on värejä ihan yllin kyllin, laitoin napeiksi mahdollisimman neutraalit napit, jotka ovat marinoituneet nappilaatikossa ja muutaman vuosikymmenen. Lankana on Virtain Villa, jota tämänkin jälkeen riittää varastossani vielä runsaasti.

Neuleessa käytetyt väriaineet ylhäältä alaspäin: Koivu, sipulinkuori, samettikukka vaalean harmaalle, kaisla, morsinko, sinipuu, kokenilli vaaleanharmaalle, kokenilli jälkiväri, krappi, lisäksi hihoissa krappi, jonka ph-taisi olla aika lailla erilainen, koska lopputulokseksi tuli selkeä oranssi.

Seuraava neule samalla menetelmällä on jo työn alla. Tällä kertaa teen sen alunperin suunnittelemani liivin.

Oi käykää, ystävät laulamaan ...

Joulun odotukseeni kuuluu tapaaminen ystävieni kanssa luonani. Vaikka yhteisen ajan löytäminen ei ole aina helppoa, olemme onnistuneet tapaamaan jo 15 vuoden ajan.

Juomme glögiä ja vaihdamme kuulumisia ...

napostelemme jotain pientä ...

ja ennen kaikkea laulamme joululauluja: iloisia, hartaita, helppoja ja vaikeita, vanhoja ja joskus uusiakin

Säestän laulua vaihtelevalla menestyksellä, mutta ennen kaikkea meillä on mukavaa. Tänä vuonna lauloimme antaumuksella "On hanget korkeat nietokset". Usein tätä laulaessa on maa ollut musta, nyt lunta on jo 50 cm.

Laitan ensimmäiset joulukoristeet paikalleen ennen näitä joululaululaulajaisia. Tänä vuonna tein kukkarusetti-laitteella paperinarusta ikkunaan ripustettavia lumihiutaleita.

Mukavaa joulunodotusta!

Haruni ja Citron

Syksyn mittaan on tullut neulottua aika paljon, vaikka mitään en olekaan saanut blogattua. Nämäkin huivit ovat valmistuneet jo marraskuun alussa, kuvattukin jo joskus evlk (=ennen valtaisaa lumikaaosta), kun naapurin nurmikkokin näyttää vielä vihreältä. Nyt takapihalla on lähes 50 cm lunta.

Mielikuvituksen puutteessa olen taas neulonut huiveja. Ensimmäinen huivi on Citron, josta tein esikuvaansa huomattavasti isomman. Tarkoitus on pitää huivia talvitakin kanssa. Tämä oli sopivan aivoton lentokoneneule, kun kävin lokakuussa työreissulla Italiassa.

Lankana on Regian Hand-dye Effect lankaa, jota huiviin meni pari kerää.

Toinen neulomani huivi on Haruni, jonka ohje löytyy Ravelrystä. Tämän huivin aloitin jo heinäkuussa, ja tuo pikkukuvion neulominen tuntui tosi pitkäveteiseltä. Harmi että en huivia aloittaessani ollut nähnyt niitä versioita, joissa oli vain sileää neuletta ja sitten tuo kaunis reunakuvio. Se olisi ehkä syntynyt vähän joutuisammin.

Lopputulos pingottamisen jälkeen oli kuitenkin ihan kiva, ja mukavan punainen näin joulun aikaan.

Muutamia muitakin töitä on valmistunut, kunhan saisin ne vielä kuvautettua. Ensi kerralla siis toivon mukaan jotain muutakin kuin huiveja.

Raitoja 3-vuotiaalle

Kummityttöni sai lähes samanlaisen tunikan 3-vuotis syntymäpäivälahjaksi kuin isosiskonsa. Koska virkkaaminen ei oikein ole minun juttuni, päätin virkkaamisen sijaan neuloa alaosan raitaosuuden. Ja homma sujui huomattavasti nopeammin ja lopputuloksesta tuli paljon siistimpi.


Koska isosisko oli sotkeutunut pahemman kerran koristenauhoihinsa, päätin jättää ne pikkusiskolta heti alkuunsa pois. Kukat sen sijaan virkkasinetukappaleen yläosaan, mutta ne kiinnitin niin viime tingassa, että en ehtinyt/muistanut valokuvata tunikaa ennen kuin se lähti saajalleen.

Tässä vielä lähikuva raitaosuudesta.

Tunikan ohje on Moda 4/2010 lehdestä, nyt siis reippaasti muokattuna. Hyvin onnistui tuo silmukkamäärien arviointi, kavennusten jälkeen oli juuri se silmukkamäärä, joka virkatun osuuden jälkeen oli tarkoituskin olla.

Vaikka iso- ja pikkusisko saivat samanlaiset neuleet synttärilahjaksi, oli isosiko sitä mieltä, että pikkusiskolla oli kauniimmat virkatut kukkaset :-) Lupasin virkata isosiskolle samanlaiset. Kyllä se koville ottaa tuo kasvaminen.

Saltkråkan

Jotain neuleitakin on syntynyt, vaikka raportoitavaa ei toistaiseksi olekaan ollut. Monet työt ovat viimeistelyä vaille valmiit.

Sain valmiiksi parit sukat, jotka annoin ystävilleni, kun tapasimme tällä viikolla. Malli on Ullasta löytyvä Saltkråkan. Lankana oli Gjestalin Janne. Lankaa kului vähän vajaat 150 g/ sukkapari. Yllättäen harmaa lanka oli vähän karheampaa kuin valkoinen. Samoin siitä tuli vähän leveämpi sukka samalla silmukkaluvulla ja samoilla puikoilla. Kokoa piti vähän arpoa, kun oma jalkani on pieni, ja ystävilläni on vähän isommat jalat. Onneksi kummatkin sukat olivat sopivat.

Blogger taas vaihteeksi kääntää näitä kuvia ihan miten sattuu, joten tämäkin kuva on nyt vähän oudosti.

Tässä lähikuva palmikkokuviosta. Mallineule oli helppo, mutta varmuuden vuoksi pidin ohjetta lähettyvillä, jotta saatoin tarkistaa miten ne palmikot taas menivätkään.
Eteen tuli yksi palmikkokuvio, ja taakse kaksi rinnakkaista palmikkoa. Väliin sitten kaksoishelmineulette. Harmaisiin sukkiin tein pelkkää helmineuletta, enkä osaa sanoa, että kumpi sopii sukkaan paremmin.

Kummatkin sukat menivät vielä sukkasatoon, kun ehtivät valmistua näin lokakuussa.

Neuleretriitti

Osallistuin runsas viikko sitten Ravelryn kautta kolmanteen neuleretriittiin, joka pidettiin Valkeakosken Päivölässä. Meitä kokoontui yhteensä 50 naista neulomaan ja kehräämään.

Mukana oli perinteisiä rukkeja

ja moderneja rukkeja. Rukkeja oli yhteensä huikeat 27 kappaletta.

Siellä neulottiin, kehrättiin,
ihasteltiin Tuulian värjäämiä ihania kuituja,

pidettiin kehruupajoja, massakurssi, sekä silmukkamerkkipaja, johon itse osallistuin,


järjestettiin lankalotto, josta onnistuin saamaan ihanan väriset Lai-la-lai Yarnz:in langat

siellä myytiin värjättyjä ja värjäämättömiä kuituja,

lankaa,

enemmän lankaa.
Ahkeran lauantain jälkeen koitti rauhallinen sunnuntai-aamu! Ja vain hetken kuluttua iloinen puheensorina ja rukkien hurina täytti salin.


Myyntipöydistä tarttui mukaan vähän lankaa
kehruukuitua

ja vielä enemmän kehruukuitua.


Eli kuten kuvista voi päätellä, viikonloppu oli äärimmäisen mukava ja antoisia. Kiitos mukana olleille seurasta.

Ja jos joku ihmettelee, että eikös retriitin pitäisi olla hiljaisuuden tyyssija, niin asian voi helposti tarkistaa Wikipediasta: "on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle "

Hiitola-sukat

Hiitola-sukat ovat olleet valmiit jo pari viikkoa, mutta en ole ehtinyt niitä kuvata aikaisemmin. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen, kun alkuhankaluuksien jälkeen pääsin vauhtiin.

Ohjeessa kerrottiin kuinka joustinneule kavennetaan kärkeä kohti ja malli pysyy kauniina ihan kärkeen asti.

Sukkien kuvaaminen itse omassa jalassa on vaikeaa, kuten esim. tämä kuva osoittaa. Ja se paljastaa myös, että sukka on aavistuksen iso kantapäästä pieneen jalkaani. Olihan kudottavassa sukassa huikeat 96 silmukkaa, joista osa kavennettiin ennen kantapäätä.


Vaikka vähän lyhensin noita varsien valkoisia kerroksia, sukat ulottuvat minulla lähes polviin saakka.
Nämä sukat ovat tuon joustinkuvion vuoksi erittäin joustavat, ja siten istuvat aika hyvin jalkaan myös pohkeesta. Serkullani on vähän eri mallin mukaan tehdyt Hiitola-sukat, joista ei ole kuvaa. Ne on lyhytvartiset ja niissä on tuon joustimen sijaan pelkkää oikeata neulosta. Siinä sukan kuvio muodostuu kahden rivin mallilla, kun tässä joustinmallissa rivejä on 14.

En ole koskaan kutonut sukkia 2mm puikoilla, mutta hyvinhän siitä selvittiin, kun malli oli mukava. Joskus myöhemmin saatan kutoa ne lyhytvartiset sukat. Ja vähän isommilla puikoilla.

Yksi tädeistäni on innostunut kutomaan niitä lyhytvartisia Hiitola-sukkia, jo useita pareja on tänä syksynä ehtinyt valmistua. Toinenkin tätini ja äitini aikovat kutoa myös Hiitola-sukat. Eli koko suku kutoo tänä syksynä näitä heidän lapsuuspaikkakuntansa nimikkosukkia.

Raitoja eskarilaiselle

Askartelutouhujen rinnalla olen tehnyt jotain neuleitakin. Ensimmäisenä esittelyssä on veljentytön 6-vuotislahjaksi tekemäni tunika. Siinä alaosa on virkkausta, ja totesin, että virkkaus onkin yllättävän raskasta, eikä lainkaan yhtä mukavaa kuine neulominen. Sinänsä syntynyt raitarivistö on ihan hauskan näköinen.

Tunikan ohje löytyy Moda 4/2010 numerosta. Tunikaan kuuluu myös hiuspanta, jossa oli koristeena muutama virkattu kukkanen. Lankana on Sandnes Mini Duett, joka on villan ja puuvillan sekoitetta. Lanka on ihanan pehmeän tuntuista, mutta neulottuna vähän lörtsöä. Olisi varmaan pitänyt käyttää vähän pienempiä puikkoja.

Tunikan alaosa oli virkattu ja yläosa neulottu, neuleosuus sujui hitaan virkkausosan jälkeen varsin joutuisasti. Tunikan koristeeksi lisättiin myös virkattuja kukkasia sekä reikäriviin pujotettiin silkkinauhat.

Tässä vielä kuva kokonaisesta tunikasta. Kaula-aukkoa lukuunottamatta se onnistui ihan hyvin. Jonain päivänä täytyy vierailla lankojen ja virkkuukoukun kanssa veljeni luona ja kunnostaa kaula-aukko. Se oli hoikalle saajalleen vähän liian iso, joten täytyy virkata muutama rivi lisää kaula-aukkoon.

Pikkuhiljaa alkavat pehmeät paketit kelvata lahjaksi saajalleenkin :-) Siitä merkkinä oli se, että tällä kertaa tunika pääsi heti sovitukseen.

Lisää tarjotinharjoittelua

Leenan blogissa keväällä olleen koristellun tarjoittimen innoittamana ostin kirppikseltä kasan metallisia tarjoittimia.

Käänsin vanhan valokuvan kuvankäsittelyohjelmalla peilikuvaksi, tulostin sen laserilla ja leikkasin tarjoittimen kokoiseksi. Sitten käsittelin tarjottimen ArtMedium aineella, ja yritin kiinnittää kuvan siihen kuva tarjottimeen päin niin, että yhtään ilmakuplia ei jäisi, ja mahdollisimman tiiviisti, jotta koko kuva siirtyisi tarjoittimeen.


Tarjoittimen annettiin kuivua muistaakseni 4 tuntia, jonka jälkeen alkoikin se ajallisesti työläin osuus, paperin raaputtaminen pois tarjottimesta. Kastelin tarjoittimen ja hieroin paperia pois sormenpäillä yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä annoin taas kuivua ja huomasin, että yhä vaan paperia oli jäljellä. Harmikseni huomasin, että osia kuvasta alkoi myös hinkatessa lähteä pois tarjottimesta. Muutaman päivän paperin irroituksen ja kuivumisen jälkeen lakkasin tarjoittimen, jonka avulla loppu paperin aiheuttamasta sameudesta hävisi.

Tässä on lopputulos, vanha tarjotin, jossa on valokuva n. 1910-luvulta kartanosta, jossa mummoni oli aikanaan sisäkkönä. Tämäkin tekniikka vaatii vielä harjoittelua. Jos saisi tulostettua kuvan kalvolle, tuo paperin putsaus helpottuisi ja kuva todennäköisesti siirtyisi paremmin. Sitä täytynee kokeilla seuraavaksi.

Edellisen tarjottimen kuva on siis Hiitolasta, ja tässä Sukkasadon tavoitteeni hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen Hiitola-sukka on valmis ja toisestakin varsi hyvällä alulla.

Välillä vähän askartelua

Villapata kiehuu -blogissa oli kesällä kivoja päällystettyjä tarjottimia. Kirpputorilta löysin valkoisen tarjottimen sekä kangasta, joista ajattelin yrittää tehdä samalla tekniikalla iloisen tulppaanitarjottimen.

Leikkasin kankaasta vähän tarjotinta suuremman palan. Sivelin tarjottimen liiman ja veden seoksella, ja laitoin kankaan kiinni ja reunat käänsin tarjottimen alapuolelle. Yritin saada kaikki ilmakuplat kankaasta pois, mutta ilmeisesti kun sivelin kankaan samaisella liima-vesiseoksella, osa kankaasta irtosi, ja sain aikaan pieniä kuplia siihen kohtaan, missä tarjotin lähtee nousemaan ylös.

Kun liima-vesiseos oli kuiva lakkasin tarjottimen kolme kertaa vesiohenteisella kalustelakalla.


Lopputulos oli ihan hauska tarjotin, vaikka reunoissa pieniä ilmakuplia onkin. Tässäkin lajissa pätee se, että ensimmäinen kappale menee harjoitellessa, ja seuraavat onnistunevat sitten paremmin. Tarjotin maksoi 50 senttiä ja vanhat verhot 2 €, joten kalleinta lystiä taitaa olla tuo lakkaaminen.

Sukkasato alkaa

Osallistun tänäkin vuonna Sukkasatoon, jonne ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä tämän viikon perjantaihin.
Tavoitteeni on maltillinen, yritän saada kudottua Hiitola-sukat tempauksen aikana. Lainasin kirjastosta suomalaisen sukkakirjan, jossa on ko. sukan malli. Harmillisesti kirjassa oleva ruutukaavio on kovin monimutkainen, eikä siitä oikein meinannut saada tolkkua. Onneksi löysin kaavion helpommaksi tasomalliksi piirrettynä täältä.

Tänään kävin ostamassa sukkalankaa, ja kokeilin tehdä mallitilkkua kaaviopiirroksen mukaan. Kudoin ensimmäisen mallikerran, joten eiköhän tuo malli tuosta synny. Lopullisessa sukassa silmukoita on 96, ja ne nitkutellaan 2mm puikoilla. Tämän vuoksi maltillinen tavoite. Saa nähdä missä vaiheessa näin ohuilla puikoilla kutominen rupeaa lannistamaan.

Viime viikolla ilmestui suomalainen lautanauhakirja, joka saapui loppuviikolla postista. Kirjan on kirjoittanut Maikki Karisto, joka on minullekin opettanut lautanauhatekniikan alkeita. Oikein selkeä ja mukavantuntuinen kirja. Kuvituksena on uskomaton määrä erilaisia nauhoja. Kuvista käy myös ilmi miten pienet asiat muuttavat nauhan ulkonäön toisenlaiseksi, vaikka se olisi kudottu "samalla kuviolla" ja samoista väreitä. Suosittelen.

Tämän kesän värjäyksiä

Tänä kesänä on tullut värjäiltyä paljon vähemmän kuin muutamana viime kesänä. Tuntuu, että aika on mennyt kaikkeen muuhun. Joitain värjäilyjä on kesän mittaan kuitenkin tullut tehtyä.

Seuraavassa kuvassa on Janne langalle tehtyjä värjäilyjä.

Vasemmanpuoleinen on värjätty tiikerinkaunosilmän varsilla, jotka muhivat talven yli kattilassa. Eli syksyllä en ehtinyt/muistanut värjätä, ja kattilakin jäi tyhjentämättä. Ihan mukavaa vaaleanruskeaa, tosin alussa haju oli aika kaamea.

Lupiininvarsista tuli tänä kesänä keltaista, joinakin vuosina olen saanut vaaleanvihreää.

Lisäsin lupiiniliemeen kokenellia, ja ajattelin saavani oranssia. Taisin laittaa liikaa, ja tuloksena oli aika voimakas aniliini. Ihan hyvä väri sinänsä.

Ja viimeisenä on sitten edellisen liemen jälkivärinä saatu vaaleanpunainen.

Kokeilin tänä vuonna ekaa kertaa punapuuta, ja siitä tulee nimensä mukaisesti ihan kaunis punainen. Jälkiväristä en muistanut ottaa kuvaa.


Kasvivärjäyksen lisäksi olen kokeillut myös villan värjäystä villaväreillä. Tässä kuvassa on suomenlampaan villaa värjätty emo-tuotteen punaisella. Karstasin villan värjäyksen jälkeen uudelleen, ja vähäinen huopuneisuus hävisi.

Tässä blue-face-lacester villaa värjättynä Ashfordin villaväreillä. Eli sekottelin punaista ja sinistä keskenään. Tuloksena on violettiin vivahtavia värejä. Muokkasin kuvan sävyjä, mutta ihan samanlaisia en onnistunut saamaan miltä villat näyttävät luonnossa. Täytyy jatkaa näitä kokeiluja, ainakin villoista tulee houkuttelevan värisiä.