lauantai 13. maaliskuuta 2010

Rauta-aikaisia nyörejä ja punoksia

Osallistuin Espoon työväenopiston Nyörejä ja punoksia rautakauden tapaan -kurssille. Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin pääasiassa teoriaa siitä, miten nyörejä ja punoksia on käytetty. Lisäksi opimme tekemään kolmen pohjukan iskunyöri, se alla olevassa kuvassa tuo keskempnä oleva nyöri.

Seuraavalla kerralla keskityimme useisiin erilaisiin nyöri- ja punostekniikoihin. Jatkoimme ensin iskunauhan tekemistä, tällä kertaa viiden pohjukan iskunyöriä. Sen tekeminen oli mukavaa, suorastaan meditatiivista, kun rytmiin pääsi sisälle. Viiden pohjukan iskunyöri on yläkuvassa oleva ulommainen nyöri.

Iskunyöreistä siirryimme hitaampiin tekniikoihin. Seuraavaksi kokeilimme kahdeksan loimilangan palmikkoa, joka on alakuvassa. Itselläni oli kurssilla mukana kasvivärjäämiäni kaksisäikeisiä lankoja, jotka olivat aika ohuita. Siinä sai tosissaan keskittyä, että sai pidettyä langat oikeissa paikoissa.

Tämä jälkeen siirryimme ristikkonauhoihin, joita teimme sekä palttina että toimikassidoksisena. Palttinassa lankoja siirrettiin yhden ali, yhden yli -tekniikalla ja toimikkaassa kahden ali, kahden yli -tekniikalla. Tässäkin sai pitää kielen keskellä suuta, että sai liikuteltua lankoja halutulla tavalla. Lisäksi oikeakätisenä tuo vasen käsi tuntui huomattavasti kömpelömmältä kuin oikea käsi. Seuraavassa kuvassa on kahdeksan loimilangan ristikkonauha palttinasidoksella.


Lopuksi vielä 16 loimilangan ristikkonauha toimikassidoksella.


Ei voi kuin hattua nostaa entisajan ihmisille, kun ovat näillä tekniikoilla koristelleet vaatteitaan. Käytetyt langat ovat olleet pääsääntöisesti huomattavasti ohuempia, mitä itse käytin, ja nämäkin tuntuivat olevan kovin haastavia ainakin aloittelijalle. Huono valaistus ole työtä myöskään helpottanut.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Riikinkukko

Tein lankalaatikostani löytyneestä ohuesta villalangasta "Knitted Lace of Estonia" kirjassa olleen "Peacock tail and leaf scarf" -ohjeen mukaisen huivin. En tiedä mistä langasta oli kyse, mutta se oli hyvin ohutta villalankaa.

Huivin kumpikin pää on samanlainen, eli toinen pää kudottiin erikseen ja silmukoitiin kiinni huiviin. Siinä oli jonkin verran tekemistä, että sai pitsineuleen silmukoitua edes jotenkin siististi. Huivi on n. 40 cm * 180cm ja siihen kului lähes 100g lankaa. Vähän jäi jäljelle, kun en uskaltanut varsinaiseen huiviin kutoa enää yhtä mallikertaa lisää, kun pelkäsin langan loppuvan kesken.

Huivin loppuosaa pingottaessani yritin liian voimakkaasti painaa nuppineulaa mattoon, ja heikko nuppineulan pää hajosi, ja neula teki aikamoisen haavan oikeaan etusormeeni. Haavasta tuli runsaasti verta, mutta onneksi en onnistunut sotkemaan huiviani.

Nyt olen ollut kohta puolitoista viikkoa kutomatta, kun etusormi on vielä arka. Ehkä pikkuhiljaa kutominenkin onnistuu.

Olen oikein tyytyväinen tähän huiviin. Ehkä sitä joskus uskaltaisi ryhtyä kutomaan kunnon kokoista Haapsalun huivia, kun sai taas vähän tuntumaa näille huiveille tyypillisiten nyppyjen tekemiseksi.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Vihdoin jotain valmistakin

Kaikenlaista on ollut tekeillä, mutta valmistuminen vie aikaa. Alkuvuodesta olen kehrännyt suomenlampaan villaa pari vyyhtiä, mutta niitä en jaksanut kuvata, kun ne ovat samanlaisia, kuin aikaisemmin näyttämäni villat. Nyt villaa on yhteensä 4 vyyhtiä, ja puolet kilon villapussista on vielä kehräämättä.

Tässä on rullalla Juulilta ostamaani merinovillaa, jota tuli runsas puolirullallista suht ohutta lankaa.

Toista säiettä olen kehrännyt syksyn aikana kehruutapaamisissa Ursulassa. Kuitu on merinovillan ja silkin sekoitusta.

Kumpaakin kuitua oli 50g, ja lopputuloksena oli vajaa 100g vyyhti, yhteensä n. 350 m lankaa. Kuvassa värit eivät toistu kovin hyvin, eikä kuvankäsittelylläkään saanut sävyjä kohdalleen. Luonnossa ei väri ole yhtä hailakka kuin kuvassa.

Merinosilkkiä jäi vielä vähän toiseen rullaan, josta Navajokertauksella tein pienen nöttösen lankaa. Tämä lanka kiiltää enemmän kuin iso vyyhti, ja tässä myös alkuperäisen kuidun värit ovat kirkkaammat.

Tässä vielä langat yhteiskuvassa, jossa erottuu pienemmän langan kirkkaus. Lankojen käyttötarkoitus on täysin avoin, niin kuin monen jo aikaisemmin kehrätyn 100g painoisen vyyhdin.


Lisää töitä esittelen, kunhan saan huivin pingoittumasta.

torstai 14. tammikuuta 2010

Sytomyssykampanja

Monessa blogissa olen törmännyt tähän sytomyssykampanjaan.

Itsekin päätin osallistua tähän hyväntekeväisyyskampanjaan. Käsitöitä harrastanut kummitätini sairasti syöpää ja kärsi myös hiustenlähdöstä, joten on mukava jos voi auttaa vastaavassa tilanteessa olevia.

Tässä ovat kaksi ensimmäistä virkkaamaani sytomyssyä.

Lankana on baby ull, joka toivottavasti ei kutita, vaan sopii herkkää ihoa vasten. Vaaleanpunainen on kasvivärjättyä baby ull lankaa.

Myssyissä olevat kukat olen virkannut "Anna kaikkien kukkien kukkia" -kirjan mallien mukaan.
Ensimmäisenä on jouluruusu, jonka mallista poiketen tein yksivärisenä.

Toinen malleista on irlanninruusu.


Ja koska olen mukana pääasioissa, ovat nämä myös sinne meneviä tuotoksia.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Vuoden ensimmäiset valmistuneet

Vuoden ensimmäiset käsityöt on valmistuneet. Kudoin työkaverini helmikuussa syntyvälle vauvalle ihan minikokoisen myssyn ja villatakin. Ne ovat sopivan kokoisen sen aikaa, että on tullut kesä ja toivottavasti lämmin. Lankana on valkoinen Viking baby ull, ja koristeena samainen lanka, mutta jonka olen kasvivärjännyt.

Myssy on tehty Dropsin perusvauvamyssyn ohjeella.
Myssyn lisäksi tein villatakin, sekin on Dropsin ohjeen mukaan kudottu. Lyhennetyissä kerroksissa käytin Tuulian paitapajassa oppimaani tekniikka, jonka avulla ei käännöksissä jäänyt reikiä, vaan neulepinta näyttää ihan tasaiselta.

Tässä vielä setti kokonaisuudessaan. Syntyvän lapsen sukupuolta en tiedä, mutta toivottavasti tämä lievän hempeä väritys ei haittaa, vaikka lapsi olisikin poika. Ruskeaa koristeväriä on kuitenkin enemmän kuin tuota pikkaisen punertavaa beessiä (ei se kuitenkaan ole vaalenapunainen).

Osallistun myös tammikuussa pääasioihin, joten myssy on osa kimppapiponeulontaa.

Mukavaa loppiaista!

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Katsaus vuoteen 2009

Vuoden vaihteen kunniaksi pidän pienen katsauksen käsityövuoteen 2009.

Ensimmäisenä on kooste neuleista ja virkkauksista, joita vuoden aikana tein. Eniten kudoin huiveja, yhteensä 8 kpl. Lisäksi yritin vähentää kasvivärjättyjen lankojen määrää. Uusi tekniikka, jonka viime vuonna opettelin, oli Tuulian TTS. Huomionarvoisin suoritus taisi olla yli 25 vuotta marinoitujen isoäidinneliöiden kasaaminen peitoksi. Varsinkin kun en edes muistanut ko. tilkkujen olemassaoloa.


Jonkin verran kehräsin myös lankaa, joista pari kappaletta on päätynyt jo huiveiksi. Kehruussa opettelin vuoden loppupuolella pitkävetoa, joka pikku hiljaa alkaa sujumaan. Kehruun saralla kaikkein mukavinta on ollut huomata innostuksen leviäminen laajemmalle. Loppuvuodesta Suomeen rantautui runsaasti uusi rukkeja. Lisäksi pääkaupunkiseudun kehruutapamisiin on tullut yhä enemmän väkeä.


Kasvivärjäys jatkui kesällä, ja lankaa on varastossa yllin kyllin. Värjättävää lankaakin on kyllä varastossa runsaasti. Värjäyksessä opin sen, että lupiininkukilla värjätyt langat haalistuvat jo pimeässä varastossa. Vaikka väri tuoreeltaan on tosi kaunis, niin valitettavasti se ei tunnu säilyvän juuri lainkaan.
Uudet tekniikat tuli opeteltua lähinnä muilla käsityön alueilla. Suurimmat valmistuneet työt olivat feresi ja kasvivärjätyistä langoista tekemäni miniryijy. Niistä olen erityisen ylpeä. Lisäksi opettelin viitelöintiä ja neulakinnastekniikkaa. Feresin ompelu ja neulakinnastekniikan opettelu olivatkin viime vuoden alussa laittamiani tavoitteita käsityön alueella.


Tälle vuodelle en laita mitään tavoitteita, mutta joka vuosi on mukava opetella jotain uusia tekniikoita. Nyt keväällä osallistun työväenopiston rauta-aikaset nauhat kurssille ja hopeatyökurssille, joten siinä on muutamia uusia alueita opittavaksi.

Mukavaa käsityövuotta 2010!

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Vuoden viimeiset

Vuoden viimeiset valmistuneet käsityöt menivät joululahjoiksi. Kudoin anopille Kipakat-kalenterissa olleen kaulurin ohjeella hartialämmittimen. Malli oli kiva, vaikka ensin oli vaikeuksia hahmottaa, että miten nämä kolme eri tahtiin etenevää kuvio-osaa menevät. Äkkiä kuitenkin sitä oppi kaaviot niin, että jokaista kuvio-osuutta pystyi laskemaan erikseen.
Anoppi oli toivonut hartialämmitintä, joten kudoin vain runsaasti pidemmän neuleen mitä ohjeessa oli. Lankana oli viron villa, joten ihoa vasten se ei oikein karheutensa puolesta sopisikaan. Toisen vaatteen päällä pidettäväksi se käy ihan hyvin.


Toinen valmistunut joululahjaneule meni 5-vuotiaalle veljentytölle. Hän sai samanlaisen tunikan kuin pikkusiskonsa. Nyt ei tarvitse enää olla mustis pikkusiskolle.

Pari neuletta on työn alla, mutta eivät valmistu enää tänä vuonna, joten tämä on vuoden viimeinen kirjoitus.


Toivotan kaikille oikein värikästä, runsaskuituista ja neulerikasta uutta vuotta!

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Rauhallista joulua

Toivotan blogin lukijoille tunnelmallista joulunaikaa!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Retroneliöitä

Tänä syksynä on lapsuuskotiani tyhjennetty, ja siltä löytyi ufo, joka on todella vanha. Löysin pussillisen virkattuja isoäidinneliöitä, yhteensä 130 kpl. Ne on virkattu 70-luvulla ja 80-luvun alussa. Kaikki neliöt oli käsittämättömästi myös pääteltyjä. Minä olen nämä laput virkannut, mutta en muista, että mitä olin ajatellut niistä tehdä. En muista sitäkään, että olenko aina lapun virkattuani heti päätellyt langanpäät. Mikäli näin on ollut, olen ollut selvästi systemaatisempi lapsena.
Kun olin sairaslomalla muutaman päivän, sommittelin näitä palasia ja mietin, että kuinka suuren peiton niistä oikein saisi aikaiseksi. Sellaista värimaailmaa, kuin näissä 70-luvun retrotilkuissa, ei lankalaatikostani löytyisi, joten ajattelin, että peitto saisi syntyä ilman lisäpaloja. Kiinnitin tilkut toisiinsa virkkaamalla. Löysin kerän harmaata Nallea, ja sillä virkkasin palaset yhteen, sekä vielä ulkoreunaan yhden kerroksen pylväitä.

Osa käyttämistäni langoista on nykymittapuun mukaan tosi outoja. Esim. tuossa keskuneliössä on yhdistetty kahta lankaa, jossa toisessa on harmaaseen yhdistettyjä hopeahippuja. Muistaakseni äidilläni oli aikanaan "hieno" juhlamekko tuosta harmaasta langasta. Muitakin jänniä lankoja löytyy joukosta. Valtaosa väreistä on erittäin kirkkaita, joita olen yhdistänyt hyvin ennakkoluulottomasti.

Peitosta tuli suurin sellainen, jolla normaalikokoisen kahden hengen sohvan saa peitettyä. Tämä peitto menee joululahjaksi kummitytölleni.


Tämä on taitanut olla kaikkein vanhin ufo mikä minulla on, enkä oikeastaan ollut siitä tietoinenkaan. Nyt se onneksi on valmis. Aika moni ufo lopulta valmistuu, kunhan antaa riittävästi ajan marinoida.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Tailored Sweater

Olin viikko sitten Tuulian pitämällä Tailored Sweater kurssilla. Siinä paidan tekemisen idea on, että neule kudotaan ylhäältä alas, omien mittojen mukaan, eikä tarvitse ommella yhtään saumaa. Ja muista ylhäältä alas neuleista poiketen, tässä mallissa on myös istutetut hihat.

Meitä oli yhteensä 10 innokasta oppilasta lauantaina ja toinen kurssi oli sunnutaina, johon osallistui myös 10 oppilasta. Tiedon kurssista löysin Ravelrystä.

Kurssilla aloitimme koeneuleen, jota tehdessä opettelimme tätä tekniikkaa. Lisäksi opimme kuinka luodaan aloitus, joka ei veny, kuinka lyhennetyt kerrokset tehdään niin, että siitä ei jää jälkeä näkyviin, sekä kuinka poimitaan silmukat niin, ettei tulisi reikiä.

Kaiken kaikkiaan siis hyvä kurssi.

Tässä kuvassa on oma neuleeni, josta tuli noin 1-vuotiaan kokoiselle mekko. Mekko on lapsuudenkodista löytämäni ristiäisissäni saamani nallen päällä. Nallevanhus on kärsinyt karvojen kadosta ja takasaumaakin on käsin paikkailtu.

Tässä kuvassa näkyy yksityiskohta tästä hihasta. Eli ihan istutetulta hihalta tämä näyttää.

Kurssilla otimme mitat itsestämme, joten seuraavana työnä olisi paidan tai villatakin kutominen itselle samaisella tekniikalla.