Vikkeleitä ja kirjoneuletta

Runsas vuosi on kulunut edellisestä blogin päivityksestä. Vaikka käsitöitä onkin tullut tehdyksi, en ole saanut niitä kuvattua ja blogia päivitettyä.

Osallistuin Ravelryn Suomalaisia perinteitä ryhmän Kevätkirjo yhteisneulontaan, jota neulottiin olympialaisten aikana. Koska aiheen valinta oli vapaa, en tällä kertaa neulonutkaan kirjoneuletta, vaan halusin kokeilla perinteisten vikkelisukkien tekemistä. Suomalaisesta sukkakirjasta löysin Äyräpään vikkelisukat, joiden silmukkamäärä tuntui sopivalta omaan jalkaani.

Ensimmäistä kertaa kokeilin neuloa myös ns. kaksinkertaista nurjaa silmukkaa, jolla vikkelikuvion nurjat silmukat saadaan erottumaan paremmin taustasta.

Saatuani sukat valmiiksi ymmärsin hyvin miksi vikkelisukkia on aikaisemmin neulottu. Pohjekavennusten jälkeen vikkelikuvio vähän kaventaa sukkaa sekä sen avulla sukka istuu kauniisti jalkaan. Kyllä esiäidit osasivat.

Ennen vikkelisukkia ehdin neuloa samaisesta sukkakirjasta Jääsken valko-puna-sinikuvioiset kirjoneulesukat. Nämä valmistuivat nopeasti, kun kuviossa ei ollut pitkiä, sidottavia langanjuoksuja.

 

Nyt on pitkävartisia sukkia talven varalle, vaikka talvi taitaakin olla jo taittumassa. 

Rauhaisaa joulunaikaa!

Vaikka blogi onkin ollut hiljainen, eivät käsityöt ole kokonaan unohtuneet. Olemme serkkuni kanssa kirjoittaneet kuukausittain pääasiassa hiitolaisista käsitöistä Kurkijokelainen-lehteen, ja blogikirjoittelu on jäänyt sitten vähemmälle.

Joulukuun numeroon laadimme äitini kanssa Kansallismuseosta löytämästäni Kurkijoen-lapasesta ohjeen. Mallin selkämys on samanlainen kuin Eeva Haaviston kirjassa Sata kansanomaista kudiokuvinmallia -kirjassa olevan Haminan lapasen. Peukalo on kuitenkin Kurkijoen lapasessa erilainen. Varsi on samankaltainen kuin Mary Oljen kauneimmat käsityöt-kirjassa olevassa Leppävirran lapasessa, mutta vartta ei ole neulottu joustinneuleena ja varren lopusta puuttuu yksivärinen kuviovärillä neulottu kerros. Pikaisella vilkaisulla selkämys muistuttaa Leppävirran lapasta, mutta ruutukuvio on erilainen. Eli hyvin pienistä eroista nämä eri mallit koostuvat.

Sukkien ja lapasten myötä toivotan rauhaisaa joulunaikaa!

Kansallispukuja ja käsitöitä

Käsitöitä on tullut tehtyä ahkerasti, mutta blogikirjoittelu ei ole maittanut. Nyt on hyvä hetki jatkaa kirjoittelua, jos vaikka julkaisutahti tästä vähän kohenisi.

Olin lauantaina Karjala-talolla järjestetyssä kansallispukuesittelyssä. Siellä oli lyhyt esitelmä kansallispukujen tyypeistä ja eroavaisuuksista. Nyt tietää koristeellisten äyrämöläispukujen ja Länsi-Suomesta enemmän vaikutteita saaneiden savakkopukujen eroista. Lopuksi oli aivan ihana karjalaisten kansallispukujen muotinäytös. Kaikkien karjalaisten pitäjien puvut esiteltiin, osa alushameita ja sukkanauhoja myöten. Ei voi kuin ihastella sitä suunnatonta käsityöperinnettä, mikä näihin pukuihin sisältyy.

Virallisten pukujen lisäksi esiteltiin karjalaisia kansanpukuja, kuten Aino-puku ja vanha Karjalan-puku, sekä feresejä, sarafaaneja ja sydämenlämmittimiä.

Aivan ihana kavalkadi, valitettavasti oma kamerani ei pystynyt tallentamaan siedettäviä kuvia näistä puvuista.

Mukaani tarttui kuitenkin iki-ihana kansallispukukirja.

Karjala-talolla oli myös Karjalan-liiton käsitöiden teemavuoteen liittyen käsityönäyttely. Tässä muutama kuva näyttelystä.

Tapasin Karjala-talolla myös Turusta kotoisin olevan "Ellisofian", jonka kanssa olemma vaihtaneet sähköposteja karjalaisiin käsitöihin liittyen. Oli mukava tavata myös livenä. Voitin hänen bloginsa arpajaisista myös ihanan lankapaketin kansallispukukankaisen napin höystämänä. Lanka on yksisäikeistä Virtain villaa. Minulla on samanlaista villaa varastossa kasvivärjättynä, joten katsotaan, mitä tästä vyyhdistä saadan aikaiseksi. Suurkiitos paketista!

Seuraavalla kerralla ehkä taas pitkästä aikaa myös käsitöistä.

Hiitolainen kästyökori

Moni blogiani lukenut tietää jo entuudestaan, että olen kiinnostunut karjalaisista käsitöistä. Sukujuureni ovat äitini kautta Hiitolan Nehvolassa, jossa olen useana kesänä vieraillutkin. Käsityöhommissa mopo meinaa helposti karata käsistä, ja niin on käynyt näiden karjalaisten käsitöidenkin kanssa.

Olemme vuoden alusta lähtien esitelleet serkkuni kanssa hiitolaisia käsitöitä Kurkijokelainen -lehdessä kerran kuussa. Olemme esitelleet blogissanikin aikaisemmin olleet erilaiset Hiitola-sukat ja Haapalahti-sukat. Tässä kuussa on vuorossa Hiitola-myssy, jonka ohje löytyy Suomalaisesta myssykirjasta. Myssyn ohjeen on Suomen Kansallismuseossa olevan mallin mukaan toteuttanut Kyllikki Mitronen. Opettelemme myssyntekoa myös perjantaina 9.3. Hiitolan pitäjäseuran käsityöillassa Porissa.

Toistaiseksi olemme esitelleet lehdessä sellaisia käsitöitä, jotka olemme itse toteuttaneet kirjoista löytyneiden ohjeiden mukaan tai kuten Haapalahti-sukkaan ohje on laadittu itse. Toiveemme on, että voisimme esitellä myös sellaisia hiitolaisia käsitöitä, jotka löytyvät kaappien kätköistä, ja joihin ei ole olemassa mitään ohjeita. Jos sinulla on tiedossa käsitöitä, jotka voisivat olla Hiitolasta kotoisin, olisi mukava, jos ottaisit yhteyttä blogini kautta ja katsotaan, kuinka saisimme ne esiteltyä lehdessä. Jos käsityöhön liittyy jokin tarina, mielellämme esittelisimme myös tarinan.

Kävin alkuvuodesta kansallismuseon arkistossa ja arkiston kortistoista löytyi monta mielenkiintoista hiitolaista käsityötä. Joistain käsitöistä löytyi kuvatkin, mutta monesta oli vain maininta. Näitä käsitöitä nyt työstämme eteenpäin, ja saatte blogissakin niistä kuulla lisää myöhemmin.

Talviasusteita

Olen tehnyt jo viime syksynä muutamia talviasusteita, mutta kuvaaminen vain on jäänyt. Ensimmäiseksi neuloin sormikkaat. Ohjeen löysin Ravelrystä. Lankana on ihanan pehmeä Cascade Yarns Heritage Silk.

Sormikkaiden seuraksi neuloin kämmekkäät, jotka voi kylmemmillä ilmoilla vetää sormikkaiden päälle. Näidenkin ohje löytyy Ravelrystä. Lanka on käsinkerhättyä Corridalea, jonka kehräsin jo vuonna 2009.

Näitä on tullut käytettyä sen verran ahkerasti, että tuo käsinkehrätty on lähes jatkuvan lumisateen innoittamana vähän huopunut.

Sormikkaisiin meni noin puoli vyyhtiä lankaa ja kämmekkäisiinkään ei lankaa kulunut pajon. Niitä yhdistelemällä syntyi vielä myssy, jonka ohje löytyi yllätys yllätys Ravelrystä. Ohjeen mukaan nurjan puolen piti tulla päälimmäiseksi, mutta mielestäni käsinkehrätyn langan sävyt näyttivät paljon haaleammilta nurjalla puolella, joten päätin kääntää myssyn toisinpäin. Koristeeksi neulottu kuvio ei näin päin näytä yhtä hyvältä, kuin alkuperäisessä mallissa, mutta ei anneta sen haitata.

Paljon muitakin neuleita on valmistunut ja odottaa tällä hetkellä pingotusta ja kuvausta. Niistä sitten myöhemmin.

Viime metreillä valmista

Vuoden ensimmäinen neule on valmistunut.

Olin lauantaina menossa tätini syntymäpäiville. Edeltävänä maanantaina sain ajatuksen kutoa lahjaksi sukat. Sukat valmistuivatkin ihan hyvissä ajoin. Jo kello 10 lauantaina Huittisten kohdalla linja-autossa sukat olivat valmiit. Juhlat alkaisivat kello 12, ja toki ne piti kuvata, jotta jää todistusaineistoa. Terveisiä vaan Raija-tädille!

Sukat valmistuivat kyllä jo edellisenä iltana, mutta jätin langanpäättelyn päivänvaloon. Ja kuten ylimmästä kuvasta tarkkanäköisimmät havaitsevat, että neuloja oli vähän hätähousu ja toisesta sukasta jäi viimeiset raidat puuttumaan. Ne havaitsin tietysti vasta, kun olin matkalla, ja langat oli kotona.

Malli oli oikein mukava neulottava. Ohje löytyy täältä.

Jouluiloa

Rauhaisaa joulunaikaa!

 

Alku aina hankalaa

Runsas viikko sitten osallistuin Porissa Hiitolan pitäjäseuran naistoimikunnan käsityöiltaan, ja aiheena oli neulakintaat. Olen kokeillut neulakinnas tekniikkaa puolitoista vuotta sitten serkkuni opastuksella, mutta olin ehtinyt unohtaa kaiken autuaasti. Illan aikana sain epämääräisiä alkuja aikaiseksi, ja illalla jatkoin sinnikkäästi yritystä.

Seuraavana päivänä ryhdyin kaivelemaan neulakintasiin liittyviä linkkejä, joita löytyikin runsaasti. Niiden avulla pääsin paremmin vauhtiin.

Käspaikan linkki

Sitten löytyi varsinainen aarreaitta: neulakintaat.fi

Sinnikkästi jatkoin yrittämistä ja sain aikaiseksi kintaat:

Kintaissa on kaikki vähän vinksin vonksin, eri mittaisia silmukoita ja välillä vääristä kohdista otettuja silmukoita. Peukalot eivät kestä katsetta ollenkaan ja alareunan päättelykin on vähän niin ja näin. Kuitenkin sen verran sain tekniikasta selville, että kintaat sain aikaiseksi. Huomasin, että oma neulani on aivan liian paksu ja leveä. Sirommalla neulalla voisi onnistua mm. pienten lenkkien teko paremmin. Näitä erilaisia tekniikoita taitaa olla lähemmäs 40 erilaista. Näissä käyttämäni lienee ns. suomalainen tekniikka (kahden yli ja kahden ali ).

Innostuin vielä kokeilemaan kaksiväristä pannunalusta langanlopuista. Valkoinen on Novitan Huopasta ja vaaleanpunainen Mamboa. Mambo ei sovellu tähän tekniikkaan ollenkaan, kun siinä on vähän tekokuitua, eikä langanpäitä saa papeloitua toisiinsa. Taakse jää pääteltäviä lankoja. Valkoinen Huopanen sopii selvästi paremmin ja siitä saa siistimpää jälkeä.

Tekniikka vaatii joko erilaista lankaa ja erilaisen neulan tai huomattavasti harjoittelua ennen kuin siitä tulee katseenkestävää.


Samaisessa käsityöillassa julkistettiin myös kirjoittamani Hiitolan Haapalahden sukan ohje. Ohje on saatavilla myös Ravelrystä. Jos sinulla ei ole pääsyä Ravelryyn, mutta haluaisit tuon sukkaohjeen, laita kommenttiin sähköpostiosoitteesi, niin lähetän ohjeen sinulle.

Sukkien alkuperä on rajan takaa luovutetusta Karjalasta kauniista Kilpolan saaresta, joten alkuperäiset sukat täytyy olla neulottu ennen lokakuuta 1944.

                                            Rauhaisaa itsenäisyyspäivän iltaa!

Neuleitakin on tehty

Blogi on päivittynyt hyvinkin hiljalleen, joten jonkun verran neuleitakin on ehtinyt valmistua. Pääosin olen neulonut syys- lokakuussa olleen sukkasadon aikana sukkia, jonne raportoin nämäkin kerralla.

Tässä ensin setti kasvivärjätyillä langoilla neulottuja lasten sukkia ja säärystimiä. Ikähaitari on 3- 9v.  Kaikki sukat on ihan perussukkia Janne-langasta 3,5mm puikoilla. Nämä valmistuivatkin niiden 2.25mm Haapalahti-sukkien jälkeen pikavauhtia.

Nämä säärystimet sai 7v veljentyttöni osana syntymäpäivälahjaansa.

Neuloin myös Knittyssä olleet Bosnialaiset sukat. Näitä oli mukava neuloa. Sukat neulottiin kärjestä lähtien ja kantapäät neulottiin viimeisenä. Ennen kantapäitä kaikki näytti vielä ihan hyvältä, mutta jostain syystä kantapään jälkeen näistä tuli ihan mörvelöt. Omaan jalkaani ne olivat aivan liian suuret, enkä oikein keksinyt kunnollista tapaa pingottaa näin epämääräistä sukkaa. Onneksi se kuitenkin saajalleen oli sopiva, vaikkakin jalkaan ujuttamien vaatii vähän tekniikkaa, kun kirjoneuleinen sukan varsi ei juurikaan jousta.

Siinäpä katsaus sukkasadon aikana neulotuista sukista.

Värjäyskokeilu Japanin indigolla

Sain Leenalta ylivuotisia Japanin indigon siemeniä ja laitoin ne kasvamaan huhtikuussa. Kaikki siemenet itivät ja toukokuun lopulla istutin indigot ruukkuihin kasvamaan. Puolet kasvoivat ulkona ja puolet sisällä. Tässä ulkonakasvaneita indigoita, jotka koivunsiemensade on peittänyt.

Syyskuussa riivin puolet kasvattamieni indigoiden lehdistä ja rupesin värjäyshommiin. Vaihdoimme Leenan kanssa viestejä hänen bloginsa välityksellä ja sain hyviä neuvoja mm. värin pitämiseksi koko ajan riittävän alhaisena. Samalla lueskelin Jenny Deanin Wild Color kirjan ohjeita indigovärjäyksestä.

Liemi onnistui ihan hyvin, ja sain värjättyä 500g vaaleanharmaata Jannea vaalean siniharmaaksi. Dippasin kunkin vyyhdin vain kerran liemeen ja annoin olla siellä noin 10 minuuttia. Kun vaaleanharmaa esipuretettu Janne loppui, kaivoin värjäyslankojen joukosta muutaman keltaisin vyyhdin, ja ajattelin, että niistä voisi saada paremman sävyisiä vihreänä. Ilmeisesti liemi olisi pitänyt uudistaa ditioniittia lisäämällä, koska väriä ei enää tullut, vaan keltaisista langoista tuli vähän epämääräisen värisiä. Päässevät vielä jossain vaiheessa kokeilemaan kolmattakin värilientä.

Lopuksi vielä kiehutin nuo indigon lehdet ja värjäsin niiillä. Lopputulos oli vaalea beessi. Tässä vielä nämä eri värisävyt kuvassa vasemmalta oikealle: indigo kyyppi-värjäys, indigon lehdet keittovärjäys, kaksi keltaista vyyhtiä päällevärjäysyritys.

Jätin loput indigot kasvamaan, vaikka en ajatellutkaan toista kertaa värjätä. Nyt marraskuussa huomasin, että ulkona olleet indigot ovat ryhtyneet kukkimaan. Siirsin kasvit sisälle, mutta en usko saavani siemeniä, sen verran pitkä voi tuo kukasta siemeneksi vaihe olla, ettei taida siemeniä tulla.

Selvästi paremmin onnistui tämä indigovärjäys kuin muutama vuosi sitten kokeiltu morsinkovärjäys. Silloin taisi olla ditioniittia liian vähän ja toisaalta liian pieni kattila. Nyt on villatakkilangat odottamassa inspiraatiota.

Suuri kiitos Leenalle, kun lähetit minulle siemeniä, neuvoit värjäyskonsteja,  ja annoit mahdollisuuden kokeilla itse kasvatetun indigon värjäystä!!