Hiitolainen villasukkapäivä

Helmikuussa pidettiin Porin työväenopiston tiloissa Hiitolan pitäjäseuran käsityötilaisuus, jota serkkuni ja minä vedimme. Aiheena oli Hiitola-sukka. Serkkuni oli saanut muutamia vuosia aikaisemmin sukat, joita kutsuttiin Hiitola-sukiksi. Viime syksynä yksi tädeistäni tutki serkkuni sukkaa, ja kirjoitti sen perusteella sukkaohjeen, joka julkaistiin Kurkijokelainen-lehdessä. Suomalaisessa sukkakirjassa on myös Hiitola-sukan ohje, joka on vähän erilainen. Lisäksi kirjassa Tikkuripaita ja sydämenlämmittäjä on ohje Hiitolan kansallispuvun sukkaan. Näitä kolmea eri sukkaa käsittelimme villasukkapäivänä.

Tilaisuus sai suuren suosion. Mukana oli lähes 40 innokasta Hiitolan pitäjäseuran jäsentä ahtautuneena noin 30 hengen tilaan puikot ja langat mukana. Kaikki saivat sukat hyvin alkuun kahvitaukoon mennessä, ja loppuaikana ehdittiin sitten enemmän jutustelemaan niitä näitä.

Lehdistökin kävi tilaisuudessa. Karjala-lehden toimittaja tuli kirjoittamaan tilaisuudesta juttua. Hän kuuli jo kaukaa käytävän päässä, missä karjalaisten tilaisuus oli. Sen verran kova puheensorina huoneessa oli. Oli siinä työväenopiston muiden kurssien osallistujilla ihmettelemistä, että miten ihmeessä yhdessä huoneessa onnistuttiin puhumaan niin paljon.

Itse kudoin viime syksynä Suomalaisessa sukkakirjassa olleen ohjeen mukaiset sukat. Nyt kun piti opastaa tätä vähän helpomman sukan tekemistä, joten toki minunkin piti kutoa itselleni sellaiset sukat. Varren kuviomalli on aika lailla samanlainen, tämän sukan mallikuviossa on vain kaksi kerrosta, kun suomalaisen sukkakirjan mallissa on 14 kerrosta.

Vierailulla silkkitehtaassa

Talvilomalla Thaimassa oli mahdollisuus vierailla erilaisissa pienkäsityötehtaissa. Mielenkiintoisin niistä oli silkkitehdas, jossa esiteltiin silkkikankaan valmistusta ihan silkkiperhosen toukan munimista munista lähtien.

Tässä kuvassa aivan pienet toukat syövät mulperipuun lehtiä.

 

Ja niin ne toukat kasvavat, ja lehtien kulutus on huikea.

Jossain vaiheessa toukat ryhtyvät kehräämään koteloa ympärilleen.

Lanka "kehrätään" keittämällä koteloita, ja silloin silkkisäie irtoaa kotelosta. Yhteen lankaan otetaan mukaan 4-5 säiettä, jota nostellaan keitettyjen koteloidan joukosta, samalla kuin lankaa keritään vyyhdelle. Yhdestä kotelossa voi olla jopa 500m silkkiä.

 

Tässä luodaan ohuen ohuista silkkilangoista lointa. Kaikki nuo seinällä näkyvät siniset rullat vedetään yhtäaikaa loimen luojan toimesta. Kuinka monta senttiä lointa tuosta määrästä syntyy, sitä en huomannut kysyä.

 

Tässä ohuen ohuista silkkilangoista tehty loimi on saatu kangaspuille. Pirran välit olivat uskomattoman kapeat. Tämän loimen niisimisessä on kyllä aikamoinen homma.

 

Vihdoin loimi on saatu puille, ja päästään kutomaan. Kutojan oikeassa kädessä on vipu, jonka avulla hän lähetti sukkulan vasemmalle ja takaisin oikealle. Samalla hän painoi polkusia oikean viriön aukaisemiseksi. Nopeimmat kutojan saivat aikaan lähes 2m silkkikangasta päivässä. Määrä tuntuu sen verran suurelta, että voi olla, että opas selosti väärin, tai itse en vain ymmärtänyt.

Tehdaskierros päättyi yllätys, yllätys silkkimyymälään. Siellä oli kauniita ja värikkäitä silkkituotteita myytävänä. Myymälässä ei myyty lankaa, ilmeisesti sillä ei ole yleisesti menekkiä.

Minä palasin tehtaan puolelle ja kysyin, että saisinko ostaa pari vyyhtiä silkkiä. Hetken tehtaan opas katsoi minua hämmästyneenä, haki toisen henkilön paikalle, joka sitten kertoi, mihin hintaan voisin ostaa silkkilangan. He pyysivät sikäläisittäin ilmeisen kovaa hintaa, koska samalla hinnalla olisi saanut valmiin huivin :-) Joka tapauksessa maksoin näistä vyyhdeistä yhteensä 25€.

Silkkitehtaan jälkeen oli vuorossa puuvillatehdas. Villatehtaita ei ollut, villalla ei 30 asteen helteessä ole kovin suurta kysyntää. Tässä näytettiin, kuinka puuvillan joukosta poistetaan siemeniä. Sen jälkeen puuvillaa vielä avataan kuohkeammaksi jousen näköisellä laitteella. Sen jälkeen puuvillaa kierretään puikon ympärille.

Nuo maassa olevat valkoiset "puikot" ovat puikon ympärille kierrettyä puuvilla, jota sitten kehrättiin kuvassa olevalla rukilla. Lanka kertyy rukin vasemman jalan luona olevaan värttinän näköiseen puolaan.

Tässä kuvassa kangasta, jossa on mukana ohuen ohutta metallilankaa. Varsinainen kuvio syntyy alapuolelle, ja koristusta käytetään hamekankaan helmassa. Tämän kankaan kutominen oli ilmeisen hidasta, tätä syntyi kuulemma 5cm päivässä.

Puuvillatehtaan jälkeen kävimme katsomassa lakkatöiden valmistusta ja sieltä siirryimme sateenvarjotehtaaseen. Tässä on varjot ilman päällyskangasta, jo monta vaihetta on tähän asti ehditty tekemään.

Lopulta varjot oli saaneet päällyksen, ja reunat oli viimeistelty. Varjojen väitettiin olevan vedenpitäviä, itse käyttäisin tällaista lähinnä aurinkovarjona.

Mielenkiintoisia pieniä tehtaita oli Chiang Mai:ssa runsaasti. Päätarkoituksena lienee kuitenkin ollut tavaroiden myyminen turisteille. Oli hauska nähdä miten nykyisin koneellisesti tuotettuja asioita on aikaisemmin tehty pelkästään ihmisvoimin, ja minkälaisia työkaluja he käyttivät esimerkiksi sateenvarjon nuppeja sorvatessa.

Blogi on vielä hengissä

Blogini on vielä hengissä, vaikkakin täällä on ollut muutaman kuukauden hiljaiseloa. Tänään tulee tasan 4 vuotta, kun laitoin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Alkuinnostus on vaihtunut harvempiin päivityksiin, vaikka käsityöinto on vähintäänkin samaa luokkaa kuin neljä vuotta sitten. Näiden neljän vuoden aikana olen oppinut kehräämään lankaa, värjäämään villoja, tekemään lautanauhoja sekä oppinut lukemaan englanninkielisiä neuleohjeita. Olen kokeillut hopeatöitä (ei minun juttuni), kokeillut neulakinnastekniikkaa (tätä täytyy opetella enemmän) sekä käynyt lasinpuhalluskurssilla.

Tässä vielä muutamia viime vuonna valmistuneita neuletöitä. Tässä huivi kasvivärjätyistä Virtain Villa -langoista, joissa keskellä ja kummassakin reunassa lisätään silmukoita niin, ettei huiviin tule näkyviä reikiä. Mallineule oli helppo kaksi oikein mustalla ja sitten kaksi riviä ainaoikeaa. Aikamoinen lankojen päättely oli lopussa, mutta olen huiviini tyytyväinen.

Sitten tunika, jonka tein Tuulian suunnitelemaa TTS-metodia käyttäen. Neule tehdään ylhäältä alas omien mittojen mukaan pyöröpuikolla. Muuten neule on oikeaa neulosta, vain hihoissa ja helmassa on feather and fan neulemallia. Lankana on Regian Hand-dye effect sukkalanka. Olen pitänyt tunikaa paljonkin, mutta nyt kovimmilla pakkasilla on täytynyt vetää päälle pitkähihaisempaa villavaatetta.

Tänä vuonna puikoille on päässyt sukkia ja lapasia, niistä vähän myöhemmin kunhan olen saanut ne kuvattua.

Villatakki mittojen mukaan

Osallistuin vuosi sitten kurssille, jossa opeteltiin neulomaan villapaita mittojen mukaan ylhäältä alas kutoen. Metodi oli nimeltään TTS, eli The Tailored Sweater, jonka Tuulia on kehitellyt. Päätin kutoa ohjeen mukaisesti liivin, johon sain idean loppuvuoden Moda lehdestä. Esikuvassa oli käytetty eri harmaan sävyjä, mutta itse ajattelin tehdä värikkäämmän neuleen.

Kokosin erivärisiä kasvivärjättyjä lankoja, ja sommittelin niistä sitten liiviin raitoja. Sävyliukumat ovat keltaisista sinisten kautta punaisiin. Koska neule tehdään ylhäältä alas ilman saumoja, voi neuleen mallia muokata aika lailla loppuun asti. Ajatuksena oli tosiaan tehdä liivi, mutta päädyinkin lopulta villatakkiin. Eli vähän mittataulukkoon muutosta hihojen pituuden osalta, ja puikot suihkimaan.

Kaula-aukon ja nappilistan neuloin suoraa neuletta, kaksinkertaisesti, jotta niistä tulisi mahdollisimman siistit. Koska villatakissa on värejä ihan yllin kyllin, laitoin napeiksi mahdollisimman neutraalit napit, jotka ovat marinoituneet nappilaatikossa ja muutaman vuosikymmenen. Lankana on Virtain Villa, jota tämänkin jälkeen riittää varastossani vielä runsaasti.

Neuleessa käytetyt väriaineet ylhäältä alaspäin: Koivu, sipulinkuori, samettikukka vaalean harmaalle, kaisla, morsinko, sinipuu, kokenilli vaaleanharmaalle, kokenilli jälkiväri, krappi, lisäksi hihoissa krappi, jonka ph-taisi olla aika lailla erilainen, koska lopputulokseksi tuli selkeä oranssi.

Seuraava neule samalla menetelmällä on jo työn alla. Tällä kertaa teen sen alunperin suunnittelemani liivin.

Oi käykää, ystävät laulamaan ...

Joulun odotukseeni kuuluu tapaaminen ystävieni kanssa luonani. Vaikka yhteisen ajan löytäminen ei ole aina helppoa, olemme onnistuneet tapaamaan jo 15 vuoden ajan.

Juomme glögiä ja vaihdamme kuulumisia ...

napostelemme jotain pientä ...

ja ennen kaikkea laulamme joululauluja: iloisia, hartaita, helppoja ja vaikeita, vanhoja ja joskus uusiakin

Säestän laulua vaihtelevalla menestyksellä, mutta ennen kaikkea meillä on mukavaa. Tänä vuonna lauloimme antaumuksella "On hanget korkeat nietokset". Usein tätä laulaessa on maa ollut musta, nyt lunta on jo 50 cm.

Laitan ensimmäiset joulukoristeet paikalleen ennen näitä joululaululaulajaisia. Tänä vuonna tein kukkarusetti-laitteella paperinarusta ikkunaan ripustettavia lumihiutaleita.

Mukavaa joulunodotusta!

Haruni ja Citron

Syksyn mittaan on tullut neulottua aika paljon, vaikka mitään en olekaan saanut blogattua. Nämäkin huivit ovat valmistuneet jo marraskuun alussa, kuvattukin jo joskus evlk (=ennen valtaisaa lumikaaosta), kun naapurin nurmikkokin näyttää vielä vihreältä. Nyt takapihalla on lähes 50 cm lunta.

Mielikuvituksen puutteessa olen taas neulonut huiveja. Ensimmäinen huivi on Citron, josta tein esikuvaansa huomattavasti isomman. Tarkoitus on pitää huivia talvitakin kanssa. Tämä oli sopivan aivoton lentokoneneule, kun kävin lokakuussa työreissulla Italiassa.

Lankana on Regian Hand-dye Effect lankaa, jota huiviin meni pari kerää.

Toinen neulomani huivi on Haruni, jonka ohje löytyy Ravelrystä. Tämän huivin aloitin jo heinäkuussa, ja tuo pikkukuvion neulominen tuntui tosi pitkäveteiseltä. Harmi että en huivia aloittaessani ollut nähnyt niitä versioita, joissa oli vain sileää neuletta ja sitten tuo kaunis reunakuvio. Se olisi ehkä syntynyt vähän joutuisammin.

Lopputulos pingottamisen jälkeen oli kuitenkin ihan kiva, ja mukavan punainen näin joulun aikaan.

Muutamia muitakin töitä on valmistunut, kunhan saisin ne vielä kuvautettua. Ensi kerralla siis toivon mukaan jotain muutakin kuin huiveja.

Raitoja 3-vuotiaalle

Kummityttöni sai lähes samanlaisen tunikan 3-vuotis syntymäpäivälahjaksi kuin isosiskonsa. Koska virkkaaminen ei oikein ole minun juttuni, päätin virkkaamisen sijaan neuloa alaosan raitaosuuden. Ja homma sujui huomattavasti nopeammin ja lopputuloksesta tuli paljon siistimpi.


Koska isosisko oli sotkeutunut pahemman kerran koristenauhoihinsa, päätin jättää ne pikkusiskolta heti alkuunsa pois. Kukat sen sijaan virkkasinetukappaleen yläosaan, mutta ne kiinnitin niin viime tingassa, että en ehtinyt/muistanut valokuvata tunikaa ennen kuin se lähti saajalleen.

Tässä vielä lähikuva raitaosuudesta.

Tunikan ohje on Moda 4/2010 lehdestä, nyt siis reippaasti muokattuna. Hyvin onnistui tuo silmukkamäärien arviointi, kavennusten jälkeen oli juuri se silmukkamäärä, joka virkatun osuuden jälkeen oli tarkoituskin olla.

Vaikka iso- ja pikkusisko saivat samanlaiset neuleet synttärilahjaksi, oli isosiko sitä mieltä, että pikkusiskolla oli kauniimmat virkatut kukkaset :-) Lupasin virkata isosiskolle samanlaiset. Kyllä se koville ottaa tuo kasvaminen.

Saltkråkan

Jotain neuleitakin on syntynyt, vaikka raportoitavaa ei toistaiseksi olekaan ollut. Monet työt ovat viimeistelyä vaille valmiit.

Sain valmiiksi parit sukat, jotka annoin ystävilleni, kun tapasimme tällä viikolla. Malli on Ullasta löytyvä Saltkråkan. Lankana oli Gjestalin Janne. Lankaa kului vähän vajaat 150 g/ sukkapari. Yllättäen harmaa lanka oli vähän karheampaa kuin valkoinen. Samoin siitä tuli vähän leveämpi sukka samalla silmukkaluvulla ja samoilla puikoilla. Kokoa piti vähän arpoa, kun oma jalkani on pieni, ja ystävilläni on vähän isommat jalat. Onneksi kummatkin sukat olivat sopivat.

Blogger taas vaihteeksi kääntää näitä kuvia ihan miten sattuu, joten tämäkin kuva on nyt vähän oudosti.

Tässä lähikuva palmikkokuviosta. Mallineule oli helppo, mutta varmuuden vuoksi pidin ohjetta lähettyvillä, jotta saatoin tarkistaa miten ne palmikot taas menivätkään.
Eteen tuli yksi palmikkokuvio, ja taakse kaksi rinnakkaista palmikkoa. Väliin sitten kaksoishelmineulette. Harmaisiin sukkiin tein pelkkää helmineuletta, enkä osaa sanoa, että kumpi sopii sukkaan paremmin.

Kummatkin sukat menivät vielä sukkasatoon, kun ehtivät valmistua näin lokakuussa.

Neuleretriitti

Osallistuin runsas viikko sitten Ravelryn kautta kolmanteen neuleretriittiin, joka pidettiin Valkeakosken Päivölässä. Meitä kokoontui yhteensä 50 naista neulomaan ja kehräämään.

Mukana oli perinteisiä rukkeja

ja moderneja rukkeja. Rukkeja oli yhteensä huikeat 27 kappaletta.

Siellä neulottiin, kehrättiin,
ihasteltiin Tuulian värjäämiä ihania kuituja,

pidettiin kehruupajoja, massakurssi, sekä silmukkamerkkipaja, johon itse osallistuin,


järjestettiin lankalotto, josta onnistuin saamaan ihanan väriset Lai-la-lai Yarnz:in langat

siellä myytiin värjättyjä ja värjäämättömiä kuituja,

lankaa,

enemmän lankaa.
Ahkeran lauantain jälkeen koitti rauhallinen sunnuntai-aamu! Ja vain hetken kuluttua iloinen puheensorina ja rukkien hurina täytti salin.


Myyntipöydistä tarttui mukaan vähän lankaa
kehruukuitua

ja vielä enemmän kehruukuitua.


Eli kuten kuvista voi päätellä, viikonloppu oli äärimmäisen mukava ja antoisia. Kiitos mukana olleille seurasta.

Ja jos joku ihmettelee, että eikös retriitin pitäisi olla hiljaisuuden tyyssija, niin asian voi helposti tarkistaa Wikipediasta: "on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle "