Hamsterin vikaa

Jossain vaiheessa talvi tekee varmaan tuloaan tänne Etelä-Suomeenkin, vaikka toistaiseksi se ei ole siltä näyttänyt. Tänään aamupäivällä on ollut ihan kaunis ilma, mutta iltapäiväksi säätiedotus lupasi, mitä muutakaan kuin vesisadetta.

Mutta talvi kuitenkin tulee, ja ehkä kylmäkin, joten kehrääjän on syytä varautua tulevaan talveen huolella. Tässä muutamia Ruotsista ostamistani villatopseja, joiden avulla kuvittelen selviäväni talven yli.

Ensimmäisessä kuvassa on villaa, josta ei sitten ollutkaan vyyhdessä tarkempaa selitystä. Näitä on kaksi kappaletta, ja maksoivat 89 kr kpl.
Lisäksi ostin Blueface Leicester lampaan villaa 100g. Tospin nimi on Humbuug, ilmeisesti silkkaa humpuukia. Hinta oli 30 kr
Seuraava villa on 50 g silkkaa luksusta, kameli + silkki yhdistelmää. Hinta oli 50 kr
Ja lopuksi vielä 50 g alpakka silkkiä, hinta 50 kr. Ihanan tuntuisia topseja. Ja jos nämä topsit (+ muut jo varastossa olevat) eivät riitä, niin Ilun kuituklubista on tulossa lisää :-)
Eilisessä kehruutapaamisessa kokeilin Rinan tekemää värttinää, ja se on aika paljon paremman tuntuinen kuin omani. Ja kun värttinässä on hyvä alku omaa kehräämääni lankaa, niin päätin hankkia tämän värttinän omakseni. Rina tekee värttinöitä myös myyntiin, ja täällä on hänen värttinäbloginsa.

Joulunpunaisia mekkoja

Edellisen postauksen kommentissa kysyttiin, että osaanko käyttää kinnasneulaa. Ostin messuilta neulan, mutta en osaa sitä vielä käyttää. Tarkoitus on jossain vaiheessa kyllä opetella.

Viime viikonloppuna oli kiirettä, kun kahdella kummitytölläni oli 1-vuotis syntymäpäivät. Kudoin tytöille lahjaksi joulunpunaiset mekot Sandnesin Lanett langasta.


Mekko numero 1:n ohje löytyy täältä. Mekossa ei ole yhtään ommeltavaa saumaa, vaan mekko on päättelyn jälkeen vain nappeja ja napinläpiä vailla. Siinä suhteessa tosi kiva malli. Lisäksi mekko kudotaan ylhäältä alaspäin, joten itse asiassa mielenkiintoisin osa kudotaan ensin. Sen jälkeen on edessä vähän tylsempi mekon helmaosuus.
Yksityiskohtia sisältävissä kuvissa tuo langan värisävy toistuu oikein. Jostain syystä koko mekkoa kuvatessa ei väri toistunut ollenkaan oikein.

Nappilaatikosta löytyi pari koristeellista helmiäisnappeja, jotka laitoin mekkoon. Muistaakseni joskus 80-luvulla olen ommellut paidan, josta pari nappia on jäänyt yli. Nyt löytyi niillekin käyttöä.

Mekko numero 2:n ohje on norjalaistyylinen mekko Moda 6/2007 numerosta. Tässä mekossa riitti helmassa kutomista, mutta siitäkin selvittiin ajoissa. Ja tätä kuvaa ottaessa ei tietysti kiinnittänyt ollenkaan huomiota, että reuna oli kääntynyt. Onneksi se ei normaalisti käänny noin. Kukkien kirjonnassa riitti puuhaa, mutta olen tyytyväinen mekkoihin. Ja tyytyväisiltä tuntuivat myös 1-vuotiaiden äidit.

Värjättyä kuitua ja lankaa

Värjäyskausi luonnonaineilla alkaa tältä vuodelta taas olla ohi. Elokuun myrskyssä kaatuneen omenapuun vihreät lehdet likosivat varmaan puolitoista kuukautta vesiämpärissä. Koska ilmat eivät olleet liian lämpimiä, ei suurta homekerrosta päässyt kertymään. Viikko sitten keittelin tunnin verran lehtiä, siivilöin lehdet pois ja samanaikaispuretuksella värjäsin 100g Virtain Villaa.

Koivunlehdistä tuli selkeä keltainen väri. Väri ei taitu vihreään, vaan on oikeasti keltainen. Ihan mukava väri. Tosin normaalisti ei vihreitä omenapuun lehtiä raaski ottaa. Kaksi vuotta sitten värjäsin keltaisilla lehdillä ja silloin oli lopputulos kellanruskea väri. Sen verran kiirettä on nyt syksyn viikonloppuina ollut, että kellastuneilla koivunlehdillä en ehtinyt värjätä, hyvä kun sain nämä likoamassa olleet lehdet käytettyä.

Viikolla saapui myös Ilun kuituklubin eka paketti. Teemana oli ruskan sävyt, ja kauniita vihreitä Shetlannilampaan villaa, jotka Ilu oli värjännyt. Paketissa oli myös mukava kalevatyylinen 5 säkeinen runo tyyliin "mie lähetän lämpimäiset aivan vasta värjätyiset". Paketti oli kiva, ja mielenkiinnolla jään odottelemaan seuraavaa kuitupakettia. Paketteja alkaa olla varastossa, joten ehkä olisi taas aika rukin ryhtyä jossain vaiheessa myös pyörimään.

Kävin eilen Helsingin kädentaitomessuilla, ja mukaan tarttui 200g alpakan villaa. Onnistuin ostamaan viimeisen pussillisen kuitua. Lisäksi mukaan tarttui vähän lankaa, ryijypohja sekä kinnasneula. Tarkoitus olisi kasvivärjätyistä langoista suunnitella (ja toteuttaa) ryijy, ainakin se ryijyn teko itsessään ei vaikuttanut vaikealta.

Haavistot nro 4 ja 51

Itse en osallistu lapaskuuhun, mutta ehdin jo lokakuussa kutoa kahdet Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjassa olleet lapaset. Ensimmäiset ovat Jalasjärven lapaset, ja malli numero 4. Lapaset on kudottu Virtain Villasta ja huovutettu pesukoneessa. Pohjaväri on tummanharmaa, ja kuviovärinä on käytetty kokenillilla värjättyjä lankoja.

Toiset lapaset on samaisesta kirjasta Kotkan lapaset numero 51. Näissä kuviovärinä on käytetty erilaisia krappijuurella värjättyjä lankoja. Krappiliemi ei ollut "onnistunut", vaan langoista tuli oransseja. Vähän täytyi tumppujen kokoa lyhentää, kun kudoin 3,5 puikoilla, ja noissa Haaviston malleissa on käytetty aika lailla ohuempia puikkoja.

Kudoin tumppuja äitini luona käydessä, ja hän rupesi selaamaan tuota Haaviston kirjaa. Jälleen kerran sain tietää lisää sukuni käsityötaitajista. Äitini toinen mummo oli sotien aikana kutonut runsaasti lapasia myyntiin, ja äiti tunnisti kirjasta useita malleja, joita hänen mummonsa oli aikanaan kutonut, ja joiden koristeelliset kuviot olivat jääneet lapsen mieleen.

Nämä tumput sen sijaan menivät ystävilleni, jotka olen tuntenut opiskeluajoista lähtien. Kuvat ovat huonoja sen vuoksi, että tumput piti pikaisesti kuvata arki-iltana töiden jälkeen kehnossa valossa.