G - Google

Google, tuo nykyajan oraakkeli, on käsitöidentekijän todellinen ystävä. Se on kuin lapsuudenaikaisessa Aku Ankassa ollut tietokone: sille annetaan kysymys, ja se antaa vastauksen uskomattamolla vauhdilla, useita vastauksia, joskus jopa tuhansia vastauksia. Sen avulla löytyy linkit ilmaisiin käsityöohjeisiin, linkki lankakauppaan, linkkejä tekniikkaohjeisiin.

Googlen ja Internetin avulla avautuu käsityön ystäville uskomaton tietovarasto ja shoppailuparatiisi. Kuinka helppoa onkaan mennä nettikauppaan, klikata haluavansa sitä, tätä ja vielä tuotakin. Visa vinkuu, ja posti saapuu jonkun ajan kuluttua. Helppoa ja kätevää, mutta mahdollisuus myös suuriin ja kalliisiin heräteostoksiin. Eikä maantieteellisiä rajoja ole, suomalaiset ja ulkomaiset ovat yhtä kaukana kylistä, joissa ei ole lankakauppoja, joissa voisi hipelöidä ja tutkailla kauniita lankakeriä.

Tässä muutama oma linkkini:


Ulla
MagKnits

Knitty
Annie’s Attic
Berroco
Cascade Yarns
Drops
Interweave Knits
Noni Designs
Vogue Knitting

Miten me tulimme ennen toimeen ilman Googlea ja Internettiä?

Violetista vihreään

Kiitos Risulintu, Leena, ja Villapallo kommenteista ja vinkeistä samettijalkavärjäilyyn liittyen. Itse laitoin vettä sen verran, että kaikki sienet selvästi peittyivät. Ehkä olisi voinut laittaa hieman vähemmänkin, mutta kun osa sienistä oli kuivattuja, piti varmistaa, että nekin peittyvät veteen laajetessaan.

Jatkoin samettijaloilla värjäystä. Keitin jo keitetyt sienet uudelleen väriliemessä. Tällä kertaa keitin niitä vajaan tunnin, ja annoin kattilan porista ihan kunnolla. Lisäsin sitten alunaa, ja langat. Annoin lankojen olla kuumassa liemessä n. 30 min ja jätin ne sitten jäähtymään liemeen yön yli. Tuloksena on kuvassa keskellä oleva lanka. Eli siitä tuli vihreää. Vasemmanpuoleinen lanka on ensimmäiseltä kerralta oleva violettiin vivahtava harmaa, ja oikeanpuolimmainen on aikaisemmin kesällä värjäämäni tarhakäenkaali. Samettijalkaliemi on vieläkin vahvan väristä, mutta langat loppuivat kesken, mutta ajattelin vielä värjätä samalla liemellä, ja kokeilla rautapuretusta. Mutta ensin tarvitaan lisää lankaa. Hauska nähdä kuinka montaa eri sävyä tulee yksistä ja samoista sienistä.

Sain tänään itselleni Kaarinalta tilaamani langapäättäjän. Pikaisen kokeilun jälkeen se vaikutti ihan näppärältä välineeltä. Toivottavasti tämän avulla päättely tuntuisi mukavammalta puuhalta.

Violettiin vivahtavaa

Eilen värjäilin ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa samettijaloilla. Sieniä oli n. 2.5 kiloa, ja keittelin niitä Leenan ohjeiden mukaisesti. Eli 30 minuuttia niin, että kattila ei kiehu, mutta väri irtoaa sienistä. Liemestä tuli kauniin tumman violettia. Laitoimme kaksi 50g kerää purettamattomaan liemeen, ja annoimme olla n. 15 min. Kuvassa ensimmäinen vyyhti vasemmalta on ko. ensimmäisestä värjäyksestä. Sen jälkeen laitoimme seuraavat 2 50g kerää ja annoimme olla samaiset 15 minuuttia. Tuloksena oli lähes samanvärinen vyyhti.

Koska liemi näytti vielä varsin tummalta, laitoimme taas 2 50g kerää liemeen, ja annoimme olla siinä yön yli. Väri oli jo selvästi ruskeaan vivahtava. Eli ekoista tuli liilaan vivahtavat harmaan, samoin toisista vyyhdeistä ja kolmansista sitten rusehtavat.

Minulla oli Novitan Nallea ja kaverillani Novitan Woolia. Nalleen värit tarttuivat vähän erisävyisinä. Kolmas vyyhti vasemmalta on Nallea ja neljäs vyyhti on Woolia, ekoja Wool keriä minulla ei olekaan, koska ystäväni vei ne jo kotiin, enkä pystynyt ottamaan kuvaa, jossa lankojen sävyero olisi tullut esille.

Laitoin samaiset samettijalat takaisin väriliemeen, ja ajattelin keittää ne uudelleen, ja purettaa joko alunalla tai raudalla. En ole vielä sitä päättänyt, mutta kerron värjäystuloksesta sitten joskus myöhemmin.

Harmillisen paljon violettia sävyä väheni langasta, kun se huuhteli. Etikan vaikutusta ei kokeiltu.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen tuttavuus tämä samettijalka, joten kokeiluja on syytä jatkaa. En tiedä, jos laittaisi vielä enemmän sieniä, voimistuisiko tuo violetin sävy.

Ihana bambupaketti

Tänään tuli postissa aivan hurmaava paketti. Se oli blogiarvonnan voitto Virven villat -blogista.

Hän oli lukenut aakkosmeemiäni bambusta, ja saanut siitä vinkin paketiini. Mukana oli vaaleanpunaista bambulankaa, sekä bambusukkapuikot, jollaisia en vielä omistanutkaan. Näiden lisäksi oli suklaa (josta on enää paperi jäljellä), sekä kasviväreillä värjätty laukku. Olin hänen blogissaan ihastellut kasviväreillä painettuja kankaita, ja nyt minulla on sellaisesta tehty pieni laukku, jossa ajattelin kuljetella värttinääni.
Ja mukana oli kirje, jossa oli kerrottu paketille taustaa.

Kiitos Virve, tämä oli todella mukava maanantaiyllätys.

F - filtti

Vaikeita nämä vierasperäisemmät aakkoset. Filtti on satakuntalaisittain shaali, eli saa edustaa tässä kankaankudontaa. Pirtoja, tukkeja, sukkuloita, polkusia ja muita hauskoja sanoja on kankaankudonnan maailma täynnä. Itse tutustuin kangaspuihin nuorena. Ensimmäisinä töinä tein helppoja poppanoita, palttinaa kahdella polkusella paikallisella kotiteollisuusyhdistyksen neuvonta-asemalla. Värien sommittelu oli mukavaa, ja poppanoita oli muutenkin kiva tehdä. Yksi poppanatabletti syntyi sutjakkaasti. Jossain vaiheessa kudoin niitä lahjaksi kavereilleni, kun en muutakaan ylioppilaslahjaa keksinyt. Poppanat ja kielokimput olivat köyhän opiskelijan lahja.

Kun muutin opiskelemaan, kudoin itselleni monta mattoa. Äitini on aina leikannut matonkuteita, ja niitä olikin paljon. Oli hauska suunnitella, että minkäsävyisiä mattoja teksi, ja minkäväriset kuteet riittäisivät minkäkinpituiseen mattoon. Kudoin matot isoisäni tekemillä kangaspuilla, jotka lienevät tänäkin päivänä jossain vanhempieni luona varastossa. Sittemmin yksi matoista on kulkeutunut sisarelleni Saksaan. Jaksoin paukutella kaitella riittävän lujasti, jotta matoista tuli vahvat ja kestävät. Tuo matto on jo lähes 25 vuotta vanha, ja yhä sisarellani käytössä.

Pellavaloimeen kutomiseen tutustuin, kun tein kuultokudoksia. Siinä ei saanutkaan hakata kangasta tiukaksi, vaan käsitellä kangasta hellävaroin. Pellavan kutominen sinänsä ei ollut niin hidasta, kun siitä tehtiin varsin harvaa. Kuvion poimiminen oli se hitaampi homma.

Olen kutonut myös kaulahuiveja, shaalin, vakoraanun ja hamekankaan. Mitään vaikeaa en oikeasti ole kokeillut tehdä, eli polkusia on maksimissaan ollut neljä kappaletta, ja niitä on poljettu järjestyksessä. Olen kyllä useasti kotiteollisuusyhdistyksen neuvonta-asemalla ihastellut kauniita ruusukuvioisia pöytäliinoja, joissa polkusia on ollut ainakin 8 kpl, ja joita ei poljetakaan suoraviivaisesti. Ylemmässä kuvassa on yksi kutomistani poppanaliinoista, ja yhä koskematon hamekangas.

Pitkään aikaan en ole kangaspuiden kanssa tehnyt mitään. Nyt olen ajatellut, että kasvivärjätyistä langoista voisi käydä kutomassa muutaman kaulahuivin, kunhan saisin selvitettyä milloin sopivaa lointa olisi tarjolla.

Jossain vaiheessa haaveenani oli, että kutoisin itselleni pellavaset verhot. Sellaiset, joiden väri olisi aavistuksen liilaan vivahtavaa, ja silkkisen kiiltävää. Näin sellaiset verhot kerran opiskelukaverini vanhempien luona, ja yhä ne ovat ehkä kauneimmat näkemäni verhot. Toistaiseksi haave on haudattu, mutta mielikuva verhoista elää vahvana mielessäni.

Sukkasato

Vaikka tumput onkin työnalla, niin liityin mukaan Sukkasato-tempaukseen.

Koukussa kuvioon

Aloitin eilen lapasten kutomisen kasvivärjätyistä langoista. Ensimmäinen työ oli levittää kaikki kerät lattialle, ja ryhtyä valitsemaan värejä. Halusin lapasiin tummaa ja vaaleaa, ja lopulta valitsin mukaan myös kokenillilla värjättyjä lankoja, jotka ovat marjapuuronvärisiä.

Mallikuviota on yhteensä 5 kpl, joten missään vaiheessa ei ehdi kyllästyä, kun on aina uusi mallikuvio seurattavana.

En ole pitkään aikaan neulonut kirjoneuletta, joten taas on vähän opettelua langanjuoksujen kanssa. Välillä tuntuu tulevan liian löysää ja välillä liian kireätä. No eiköhän ne vielä tasaannu. Uskoisin, että loppuosa neuleesta on jo selvästi tasaisempaa, kuin tämä alku.

Niin tämä kuvioneule koukuttaa, että ei millään malta lopettaa kutomista, kun on taas uusi ennenkutomaton mallikerros edessä. Lapaset on myös sopivan pieni työ, jotta ei ehdi kyllästyä. Tosin aina on edessä se toinen lapanen. Tällä kertaa ajattelin kutoa niitä ikään kuin tahdissa, jotta myös pääsen huomaamaan, jos tummavihreä alkaa loppua liian aikaisin, ja tilalle täytyy laittaa toisesta värjäyserästä oleva lähes samansävyinen lanka.

Ensimmäinen paketti

Sain tänään ensimmäisen paketin salaiselta neuleystävältäni. Paketissa oli vihko, jossa oli tervedys sny:ltä, värikynät, muutama teepussi ja kierroslaskuri, jota minulla ei ennestään ollutkaan. Se tuli ihan
tarpeeseen.

Kiitos Sny.

E - etupisto

Etupisto saa tässä edustaa kirjontaa. Minulle tuli 80- ja 90-luvuilla n. kymmenen vuoden ajan Suuri Käsityölehti. Siellä oli säännöllisesti kirjontamalleja, ja jossain vaiheessa kokeilin tätäkin kädentaitolajia malleista innostuneena.

Yhtenä jouluna tein neljä ristipistoliinaa joululahjaksi, sen jälkeen en olekaan ristipistoja tehnyt. Liinoista tuli kauniit, mutta ehkä urakka oli liian suuri, ja paine joulun lähestyessä kasvoi. Itselläni ei harmillista sitä liinaa ole, ja mallinkin olen tainnut jo aikoja sitten hävittää.

Ristipistoliinojen lisäksi olen kirjonut muutaman koriliinan. Yksi niistä on valkokirjontainen, ja toinen selkeästi jouluinen. Kolmas liina on ufoutunut. Muutamiin pyyheliinoihin olen kirjonut nimikirjaimeni, mutta loppujen lopuksi aika vähän sitä on tullut kirjottua.

Kirjonta vaatii suunnatonta kärsivällisyyttä, huolellisuutta ja harjoittelua, muuten jälki ei ole kaunista. Museoissa voi ihastella kauniita töitä, joiden tekemiseen ei taitaisi oma kärsivällisyys riittää. Erityisen ihastunut olen jugend-tyylisiin malleihin, joista löytyy myös valmispakkauksia.

Kun kuulee sanan kirjonta, syntyy mielikuva entisajan naisista, joilla oli palvelijat, ja jotka aikaansa kuluttaakseen istuivat ja kirjoivat kaunista turhuutta

D - Design

D niin kuin design. Suunnittelusta lähtee kaikki. Minkämallisen työn haluaa tehdä, mistä materiaalista, mistä väristä, ja onko kustannuksilla ja aikataululla väliä. Näin siis periaatteessa. Onneksi käsityömaailma on vapaa, ja esim. neulesuunnittelun voi ulkoistaa, ja hankkia valmiita neulelehtiä, joista voi poimia sopivan mallin, ja sen perusteella valita sopivat langat ja puikot. Aina ei ole saatavilla samaa lankaa tai sopivaa, joten ohjeita joutuu muokkaamaan itselleen sopiviksi. Samoin aikataulun voi antaa olla epämääräinen, ja vain nauttia käsitöiden tekemisen ilosta. Projektoimisen voi jättää työpaikalle.

Mallitilkun neulominen yleensä auttaisi tietämään, mitkä olisivat sopivat puikot itselle. Koska alkuvaiheessa into on kova, niin yleensä sitä tekee helpoimman kautta, eli valitsee heti valmiiksi 1-2 numeroa pienemmät puikot, kuin lankasuositus sanoo. Tällä proseduurilla pääsee nopeimmin sopivaan tulokseen. Tosin varsin usein sitä tulee purettua liian isoilla puikoilla aloitettu työ, ja vaihdettua pienempiin.

Kokonaisen neuleen suunnittelua alusta loppuun en ole koskaan tehnyt. Yleensä säätäminen on liittynyt neuleen pienentämiseen itselle sopiviin mittasuhteisiin, eli 155 cm:lle sopivaksi. Ostamani Nicky Epsteinin kirja Knitting beyond the edge sisälsi kauniita yksityiskohtia, joten saattaa olla, että jossain vaiheessa sitä innostuisi suunnittelemaan neuleen alusta loppuun.

Ompelemani vaatteet teen aina kaavasta, eli toiset saavat suunnitella, ja minä voin toteuttaa. Äitini ei käytä kaavoja, vaan ottaa mallin yleensä vanhasta vaatteesta, ja tekee sitten tarvittavat muutokset. Itse en sen mukaan uskaltaisi kangasta leikata. Jokaisen kaavan joudun kuitenkin aina muokaamaan, koska en yllä standardimittohin, vaikka kuinka varpistaisin. Olen kokemuksen kautta oppinut tavan muokata kaavoista lyhyelle ihmiselle sopivat. Enää ei pituus lähde väärästä paikasta, niin kuin aikoinaan.

Jossain vaiheessa ostin lankoja ja kankaita runsaasti varastoon. Eihän sitä voi tietää, milloin inspiraatio iskee, ja silloin on tarvikkeita oltava olemassa. Nykyisin yritän ostaa tarvikkeita sen mukaan, mitä suunnittelen tekeväni. Toisaalta mielessä on monta suunnitelmaa, joten tarjouslangoistakin yritän miettiä ensin, mitä niistä tulisin tekemään, jotta ylijäämävarasto ei kasvaisi liian isoksi. Osa ostamistani kankaista ja langoista on niinkin kaukaa kuin 80-luvulta, joten joka tapauksessa pahimman inspiration iskiessä on edes jotain materiaalia olemassa.

Aikojen saatossa sitä on oppinut katsomaan malleja sillä silmällä, että mitkä niistä sopisivat itselle. Muutaman virheellisen arvion jälkeen sitä kummasti oppii. Sitä huomaa, että kuinka kaikki vaatteet eivät sovi omalle vartalolle, ja toiset sen sijaan istuvat varsin hyvin. Monasti lehtiä selatessaan kiinnostuu eniten lempiväreistä tehdyistä vaatteista. Näin saattaa moni kivakin malli jäädä huomaamatta. Sen vuoksi lehtiä täytyy selata moneen kertaan, jotta antaa kaikille malleille mahdollisuuden.

On hienoa nähdä, kuinka toiset toteuttavat luovuuttaan suunnittelemalla neuleita esim. Ullaan. Minä olen toistaiseksi tyytynyt luomaan vain silmukoita.

Pienille jaloille

Käsityörintamalla on nyt ollut vähän hiljaiseloa. Yhtään neuletta ei ole nyt työn alla, kun en osaa päättää mitä ryhtyisin seuraavaksi tekemään. Värjättyä lankaa on jo runsaasti, mutta ideat eivät ole vielä jalostuneet riittävästi. Täytyisi varmaan laittaa kaikki kerät kerralla esille, ja antautua värien vietäväksi.

Lähipiiriin on ennen joulua syntymässä pari lasta, ja olen saanut kudotuksia pieniä tossuja. Koristelut vielä uupuvat, ajattelin koristella sukupuolisidonnaisesti, ellen muuta sitä ennen keksi.

Tossut on tosi nopea kutoa. Ohje on kirjastosta lainaamastani Erika Knightin kirjasta Neuleita kullannupulle. Tossujen lisäksi kirjassa oli kiva nalleohje, myssyohje ja muutama kiva nuttu. Saa nähdä, mitkä niistä pääsevät puikoille.

C - Crocheting

Mielikuvituksen köyhyttä tai mitä lie, mutta crocheting, virkkaus päätyi C-kirjaimella alkavaksi sanaksi. Virkkaus lienee ensimmäisiä käsityötaitoja, jonka olen oppinut.

Vahvin omakohtainen virkkausmuisto liittyy lapsuuteeni ennen kouluikää. Jossain kaappien kätköissä vanhempieni luona taitaa vieläkin olla keltainen Enson-kotilaatikko, jossa on minun barbinukkeni. Sain sen viisivuotiaana, kun suureksi pettymyksekseni en päässyt kouluun, vaikka niin luulin. Olin sopinut siskoni kanssa, joka ei halunnut mennä kouluun, ja joka ei osannut lukea, että mina voin mennä, koska halusin sinne mennä, ja koska osasin jo lukea. Vieläkin muistan sen suunnattoman pettymyksen, jota tunsin, kun siskoni ensimmäisenä koulupäivänä minä en saanutkaan jäädä kouluun, vaan siskoni jäikin sinne.

Äiti huomasi, että olin oikeasti pettynyt, ja sain lohdutukseksi aidon barbin. En mitään halpaa kopiota, vaan aidon barbin punaisessa uimapuvussa. Tälle barbinukelle virkkaamani kaulaliinat, baskerit, laukut ja hameet ovat olleet ensimmäisiä virkkuutöitäni. Niitä on monenvärisiä ja –kokoisia, kaikki yhtä helppoja malleja. Pyrörylöitä, suoraa, tai hameputkea. Samoin muut nuket saivat baskereita ja kaulahuiveja. Näin opin perustekniikan, eli ketjusilmukat, kiinteät silmukat ja pylväät, äitini opettamina.

Isoäidin neliöitä virkkasin jossain vaiheessa, tarkoituksena tehdä itselleni päiväpeitto. Historia ei kerro, missä nuo palaset ovat, lienevätkö ne jossain vanhempieni luona kaappien kätköissä, vai onkohan äitini ne käyttänyt tai purkanut.

Muutaman pöytäliinan olen virkannut, mutta muuten en juurikaan ole virkkuukoukkuun tarttunut. Jossain vaiheessa kaikki virkattu tuntui kovin vanhanaikaiselta 70-lukulaiselta, mutta nykyisin löytyy kauniita malleja, ja virkkuu kiinnostaa taas enemmän. Virkkaustaitoni rajoittuu lähinnä perussilmukoihin. Tänä vuonna huomasin, että niillä saa helpostikin kauniin pinnan esim. simpukkavirkkuuna.

Monessa blogissa olen nähnyt kivoja virkattuja kasseja, ja mallilehdissäkin on selvästi enemmän virkattuja vaatteita, kuin aikaisemmin.

Sana virkkaus tuo myös mieleeni mummuni, joka virkkasi aina. Jos hän oli käymässä, hän kaivoi laukustaan virkkuutyön. Hän virkkasi pöytäliinoja, pyyheliinapitsejä ja isoäidin neliöitä. Minullakin on muutama pyyheliina, jossa on hänen virkkaamansa pitsit, ja muutama pieni pöytäliina. Arjen aarteita, joilla on arvoa ehkä vain minulle, onhan mummoni kuollut jo lähes 25-vuotta sitten.

Värjäyssieniä

Kävin eilen ensimmäistä kertaa sienimetsässä etsiskelemässä värjäyssieniä. En ole koskaan vielä värjännyt sienillä, sillä viime kesänä ei sieniä ollut, ja kävin värjäyskurssinkin viime vuoden elokuusa.


Paikanvalinnan suhteen kävi hyvä tuuri, sillä heti ensimmäisessä sammaleisessa kuusikossa löytyi jonkun verran veriseitikkejä. Ne oli kyllä helppo tunnistaa. Lopullinen saalis oli 88 g veriseitikejä, jotka kuivuessaan kutistuivat aivan olemattomiksi. Lopullinen saalis 8 g kuivattuja veriseitikkejä. Täytyy uudistaa matka metsään, sillä tällä määrällä ei vielä lankaa taida värjätä. Verihelttaseitikkejä en jostain syystä löytänyt ollenkaan, vaikka se kirjallisuuden mukaan olisi yleisempi. Ehkä vielä on vähän aikaista, kun säät eivät ole vielä viilenneet, eikä pääkaupunkiseudulla ole satanut kovinkaan paljon.


Samettijalkoja löytyi huimat 3 kpl, joten nekin päätin kuivata, ja odottaa, että löydän niitä syksyn mittaan lisää. Varsinaiset värjäyskokeilut vielä odottavat värjäysmateriaalin lisääntymistä, mutta joka tapauksessa olin iloinen, että edes löysin vähän veriseitikkejä.

B - bambu

B-kirjaimelle ei ollut helppo keksiä vastinetta käsityömaailmassa. Lopulta päädyin bambuun. Yhdistän bambun kahdella tavalla käsitöihin: bambuiset puikot, ja bambukuitua sisältävät langat.

Bambupuikkoja itselläni ei ole, mutta olen ajatellut hankkivani sellaiset sukkapuikot. Ne kuullostavat kevyiltä, ja jossain blogissa olen jopa nähnyt hyvin pienet sormikaspuikot.

Minua viehättää ajatus bambulangasta, luonnonkuidusta, joka voisi ainakin teoriassa olla hyvinkin ekologinen. Babulangat ovat ihanan pehmeitä ihoa vasten, ja niitä on mukava hyp8stellä lankakaupassa. Muutkin uudet luonnonkuituja sisältävät langat kuullostavat mielenkiintoisilta: maissilanka, soijalanka. Kaikenkaikkiaan suosin luonnonkuituja sisältäviä lankoja. Mieluiten puhtaasta luonnonkuidusta tehtyjä lankoja, mutta nykyisin lähes kaikissa on vähän tekokuitua kestävyyttä varmistamaan. Puhtaita tekokuitulankoja käytäni ainoastaan tehosteena, ja silloinkin mieluiten pieninä määrinä.

Käsityöaakkoset: A - askartelu

Löysin jostain ulkomaisesta blogista aakkosmeemin, jossa bloginpitäjä kertoi eri aakkosilla alkavista asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä. Itse ajattelin soveltaa tätä, ja tehdä oman aakkosmeemini kädentaitoihin liittyen. Jos itse teette samanlaisen meemin omaan blogiinne, olisi kiva, jos jättäisitte blogiini asiasta viestin. Olisi mukava lukea muidenkin aakkostettuja ajatuksia käsitöistä ja kädentaidoista. Jokaiselle kirjaimelle ei välttämättä löydy sopivaa suomenkielistä vastinetta, joten käytän niissä tilanteissa muunkielistä sanaa.


Eli aloitetaan A-kirjaimesta.

Askartelu on kädentaitolaji, joka minulta on jostain syystä jäänyt lähes kokeilematta. Monen blogissa ihailen kortteja, ja muita paperiaskasteluun liittyviä asioita. Samoin olen nähnyt kauniita leikekirjoja, ja olen jopa jossain määrin kiinnostunut sellaisen tekemisestä. Olen kerännyt talteen asioita, joita voisi käyttää paperiaskarteluun, mutta todellinen inspiraatio puuttuu.

Ehkä muutamat yritykset tällä saralla eivät ole onnistuneet halutulla tavalla. Kerran kokeilin tehdä itse paperia. Pitkän aikaa keräsin talteen kirjekuoria ja muita postilaatikkoon saapuneita huokoisia papereita. Rakensin sihdin puusta ja muovisesta verkosta, mutta lopputuloksena oli liian paksua paperia. Väri sinänsä oli mielenkiintoisen vaaleansininen, mutta liian paksu.

Toinen kokeilu oli pahvisen rasian päällystäminen kankaalla. Rasia oli vanha teepussirasia, ja ilmeisesti vähän liian ohut. Kankaaksi valitsin liian kiiltävän kankaan, jossa liimajäljet näkyivät ikävästi.

Ehkä kaikkein kiinnostavimmat asiat tällä saralla olisivat leikekirja ja meze-kirja. Saa nähdä, tuleeko niitä missään vaiheessa kokeiltua.

Sadonkorjuuta ja värikasveja

Vaikka minulla ei kasvimaata olekaan, niin tähän aikaan vuodesta on jonkun verran sadonkorjuuta kuitenkin. Viinimarjat on jo keitetty mehuksi ja hyytelöksi. Ruukuissa kasvaa paprikoita ja chilejä, jotka alkavat pikkuhiljaa valmistua. Kuvassa oleva paprika on ns. violetti paprika, joka on aivan tumma, ja joka voidaan syödä myös violetinvärisenä. Tämä yksilö alkaa jo punastua. Violettina ne maistuvat samanlaisilta kuin vihreät paprikat, joten ne voi rauhassa antaa punertua. Yhtenä aikaisempana vuotena minulla on ollut paprikoita, mutta paljon pienemmässä ruukussa. Silloin niistä ei tullut oikein mitään. Nyt ruuku on suuri, ja satoa on suht runsaasti. Vieläkin löytyy kukkia ja nuppuja, mutta eivät ne ehdi kypsyä vihannekseksi asti.

Chilitkin alkavat kypysä. Satoa on jonkinverran, mutta ei lainkaan verrattavissa viimekesäiseen valtaisaan satoon (jota on vielä runsaasti jäljellä). Pikkuhiljaa nekin alkavat punertua, vaikka suurin osa onkin vielä vihreitä. Ensi talveksi on chilejä, vaikka tänä vuonna ei olisi tullut ollenkaan. Kasvi on sen verran hauskan näköinen, että sitä on ihan mukava kasvattaa ruukussa, vaikka uusia chilejä ei tarvitsisikaan.

Uudemmat omenapuut ovat kutakuinkin pudottaneet omenansa, mutta vanha uskollinen Åkerö jaksaa kasvattaa satoa. Ne kypsyvät vasta myöhään syksyllä, mutta niistä tulee taivaallisen hyvää hilloa ja ne ovat hyviä syömäomenoita. Omenapuun lehdet alkavat myös varista. Kohta on taas aika ryhtyä keräämään kaikki puusta pudonneet keltaiset lehdet
ja tehdä niistä värjäysliemi. Viime vuonna sain viikon verran liotetuista omenapuunlehdistä kauniin ruskeaa lankaa. Nyt olisi tarkoitus värjätä taas omenpuunlehdillä.

Ohessa on kuva kuivumassa olevista tiikerinkaunosilmistä. Aika niukka kukinta tuli, mutta toivottavasti kukinta jatkuu vielä pitkään. Näillä ei vielä lankaa värjätä. Jos ei tänä vuonna tule riittävästi kukkia, niin täytyy kasvattaa ensi vuonna selkeästi isopi penkillinen kukkia, jotta saisi edes kokeiltua, että minkälaista väriä tiikerinkaunosilmästä tulee. Keltaista / kellanoranssia siitä pitäisi tulla kirjallisuuden mukaan.

Täytyy vielä tarkistaa viimevuotisista värjäilyistä, että minkälainen sävy tuli tammenlehdistä. Jotain ruskeaa sävyä niistä tuli, mutta oliko se perusbeessi (se tietty sävy, jota syksyllä tuli lähes kaikista kasveista :-). Tammenterhoista tuli kylmävärjäyksessä vaaleanpunaista, mutta tänä vuonna ei ehkä tule sellaista tammenterhosatoa, joka riittäisi värjäykseen. Viime vuonna sato oli suunnaton, niitä tuli ämpärikaupalla. Tänä vuonna onkin saanut kitkeä tammenalkuja kukkapenkeistä.

Tunnustus

Villapallo huomioi minua tällä tunnustuksella. Kiitos, olen enemmän kuin yllättynyt. Mielelläni kerron kasvivärjäyskokemuksistani, ja jaan kaiken sen tiedon, jonka olen itse vuoden aikana kokemuksen kautta saanut. Blogisi on yksi minun suosikkiblogeista.


Luin tarkemmin tunnustuksen jakoperusteista täältä.

Seuraan useita blogeja, ja vaikean valinnan jälkeen päädyin jakamaan tunnustuksen näille:

Juuli: Olet valmis auttamaan muita, ja inspiroit ihanilla töilläsi.

Kaisa: Lannistumaton ja yritteliäs, ensimmäinen sny:ni. Blogiesi lukeminen on hauskaa, ja tunteesi vaihtelevat suunnattomasta innostuksesta tukkaaraastaviin kotiseututyöharmeihin.

Riihivilla: inspirointia ja neuvoja kasvivärjäyksen saralla

Anne: Kauniita neuleita ja hauskoja tarinoita lasten kommelluksista.

Kiitos vielä kerran.

Hello Kitty II

Kiitos Hello Kitty -laukkuun tulleista kommenteista.

Tässä valmistui Hello Kitty laukkuun täytettä, eli samaan sarjaan kuuluva pipo. Alunperin virkkasin pipoa, mutta siitä tuntui tulevan liian tiivis ja kova, joten purin sen n. 10 kerroksen jälkeen. Neuloen tulisi joustavampi ja lapsen päähän mukavampi pipo. Esikuvana oli taas Japanilaisessa lehdessä tai kirjassa ollut kuva. Rusetin tein i-cordilla, ja kiinnitin napin avulla pipoon. Korvat kudoin ensin neliöksi, jotka sitten taitoin kaksinkerroin kolmioiksi ja ompelin kiinni. Lopuksi kirjoin silmät, nenän ja pienen pienet viikset.

Näitä kuvassa olleita pieniä töitä on hauska yrittää tehdä, ja yrittää itse saada aikaan vähän samantyylistä. Saa nähdä, yritänkö teenkö vielä jotain samaan teemaan liittyvää.

Nyörinpunontaa

Yhteen pipoon on tarkoitus saada nyöristä tehty kukkanen. Muistin nähneeni Seurasaaren käsityöpäivillä nyörintekoa puisen kiekon avulla. Ajattelin, että teen itselleni pahvisen koekappaleen, ja mietin, että muistaisinko tekniikan ulkoa. Kiekko syntyi helposti, mutta tekniikka tuotti selvästi enemmän ongelmia. Eikun googlaamaan, sieltä yleensä apu löytyy.

Koska en tiennyt tekniikan nimeä, tämä oli vähän hankalampaa. Suomenkielisiä viitteitä en löytänyt, mutta Ihan Itsestä löytyi
termi trolleen wheel, jonka avulla löytyi termi Kumihimo, ja sen avulla löytyi tekniikan alkuasento. Se löytyy vasemmasta yläkulmasta. Eli neljä lankaa laitetaan ristiin kehikon päälle, jolloin syntyy yhteensä kahdeksan lankaa, joita voidaan siirtää. Yhtä lankaa siirretään aina vuorotelleen kolmen langan yli myötäpäivään. Seuraavaksi otetaan se kolmas lanka, jonka yli lanka siirretiin, ja siiretään se taas kolmen langan yli myötäpäivään. Otetaan edellinen lanka, ja siirretään kolmen langan yli. Helppoa, mutta tuntui, että pikkuhiljaa pää meni pyörälle.

Tällaista nyöriä sain aikaiseksi. En tiedä, onko tämä itse asiassa sellaista, jota Suomessa on tehty ilman kehikkoa ja kutsutaan munkinnyöriksi.

Ihan kivalta vaikuttava tekniikka. Puisia pyörylöitä en ole nähnyt missään aikasemmin, pahvikiekko tuntuu olevan ainkin ohuehkosta pahvista tehtynä ihan kertakäyttöinen. Käyttämäni langat olivat liian paksuja, joten tästä nyöristä ei tule pipon koristetta, vaan taidan tehdä sen perinteisesti i-cordina. Mutta oli hauska kokeilla, kuinka ohimennen nähtyyn tekniikkaan löysin riittävästi ohjeita. Tietääkö kukaan mikä tämän tekniikan nimi mahtaa olla suomeksi?

Hello Kitty

Veljentytön 3-vuotispäivä lähestyy. Hän on suuri Hello Kitty-fani, joten päätin virkata hänelle lahjaksi kassin. Tein sen isoäidin neliöistä, ja päälle virkkasin sitten Hello Kitty-kissan. Koska neiti on vielä pienikokoinen, tyydyin tekemään etu- ja takakappaleen 3*4 neliöstä, ja reunat 1*3 neliötä. Virkkaus oli aika nopeaa, kun tein neliöistä yksivärisiä. Hello Kitty-kuviossa oli vähän säätämistä, että sain edes vähän samaa näköä.


Vuorasin kassin tyyliinsopivalla lastenkankaalla. Näin kassissa olevat tavarat eivät tule ulos kassista, ja toisaalta kassi voi pysyä vähän siistimmän näköisenä. Olen ostanut kankaan kauan sitten, kun kummityttöni oli pieni. Nyt hän on 18-vuotias. Onneksi kangas ei jäänyt kokonaan käyttämättä. Ehkä ompelen vielä pienen essun samaisesta kankaasta. Sitä on vielä aika runsaasti, kassin vuoriin kun ei paljon kangasta kulunut. Tässä värit ovat oikeat, muissa kuvissa tuo violetti sävy on liian voimakas.

Tässä vielä kuva kassista. Idean kassiin sain tästä linkistä. Tein aika paljon simppelimmän, kuin tuossa mallissa on.

Sieltä löytyy myös monta muuta kivaa vinkkiä, mm. pipo oli oikein hauskannäköinen.

Kuvasta huomaan, että kassi kaipaa vielä vähän prässäystä. Luonnossa se ei näytä yhtä ryppyiseltä.

Vielä on kesää jäljellä

Loma loppui juuri, kun helteet alkoivat. Ensimmäinen työpäivä on onnellisesti ohi. Sen kunniaksi muutamia kuvia lomalla valmistuneesta kesäpaidasta, joka on aikaisemmin jäänyt kuvaamatta.

Lanka on Novita Tennessee. Mallin pohjana käytin Moda 2/07:ssa ollutta mallia 10. Käytännössä käytin ohjeessa olevia silmukkamääriä ja helman muotoa.

Muuten muokkasin ohjetta runsaasti. Mitään yhtäläisyyttä ei kyllä mallin kanssa ole erotettavissa, jos vertaa lehdessä olevaan kuvaan. Mallissa ei ollut helmaa ja kaula-aukkoa virkattu, mutta näyttivät niin löperöiltä, että oli pakko virkata ja tasoittaa kavennukset ja levennykset tasaisemman oloisiksi. Ohjeessa hihat oli virkattu erillisinä, mutta itse virkkasin ne suoraan valmiiksikoottuun paitaan. Näin tuli vähemmän saumoja ommeltavaksi, ja toisaalta pääsi paremmin muokkaamaan hihan muotoa.

Lankaa kului vajaat 300g. Paita oli nopea kutoa, ja virkkauksetkin sujuivat varsin nopeasti.

Tässä vielä lähikuva kaula-aukosta. Helteiden jatkuessa kesäpaidoilla on vielä monia käyttöpäiviä tänäkin kesänä.

Loman loppuminen tuo aina tunnun kesän loppumisesta, mutta onneksi helteiset päivät muistuttavat, että elokuu on vielä kesäkuukausi, ja nykyisin usein varsin lämmin. Näin lämpimillä keleillä ei tule tartuttua vielä syksyisempiin neuleisiin.

Väriä sipulista

Tässä kuva sipulinkuorilla värjäämistäni langoista. Kaksi ensimmäistä vyyhteä on itse huovutusvillasta kehräämääni. Ensimmäinen vyyhti vasemmalta on tummanharmaa ja toinen luonnonvalkoinen.
Seuraavat kaksi on tuntematonta lampaanvillaa ensimmäinen luonnonvalkoinen ja seuraava vaaleanharmaa. Kaikki neljä vyyhteä on puretettu vahingossa puolella määrällä alunaa ja viinikiveä eli 5% ja 2.5%.

Laitoin liemeen 150g sipulinkuoria, ja tarkoitus oli värjätä nuo neljä ensimmäistä vyyhteä. Viides kerä on Nallea, ja laitettu ikäänkuin jälkivärjäytymään. Väri on voimakkaan oranssi. Puretuksena normaali 10% alunaa ja 5% viinikiveä. Kaksi viimeistä vyyhteä ovat vaalean- ja tummanharmaata Virtain Villalankaa. Värit selkeästi vihreitä. Liemeen jäi vielä selvästi väriä, mutta esipuretetut langat loppuivat. Siitä ehkä vielä saisi pari keltaista vyyhteä. Aikaisemmin olen saanut jälkivärinä hyvinkin keltaista lankaa.

Jännä nähdä tuon puretusaineen määrän ja langanlaadun vaikutus väriin. Samasta liemestä saa monenväristä lankaa.

Neuletapaaminen

Osallistuin ensimmäistä kertaa neuletapaamiseen. Se oli Hobboks-kirjakaupassa. Tarjoilut oli hyvät, ja paikalla oli runsaasti väkeä. Tekstiiliteollisuus esitteli uutuuslankoja ja Neuleyhdistys Ullalla oli myös edustus.



Minut houkuteltiin osallistumaan neulomiskilpailuun. Siinä kudottiin 20*20 cm tilkkuja, joista Vaaka ry, tekee peittoja, ja lahjoittaa ne hyväntekeväisyyteen.


Onnistuin tulemaan nopeuskilpailussa kolmanneksi, josta sain palkinnoksi Knitting for Peace-kirjan, ja babuiset Susanne's puikot. Lisäksi kaikki kutojat saivat omakseen puikot, joilla tilkku kudottiin.



Knitting for Peace kirjassa on perusneuleita, joita voi kutoa hyväntekeväisyyteen, sekä lisäksi tarinoita. Täytyy tutustua kirjaan paremmalla ajalla. Kirja sopi hyvin teemaan, jossa kudoimme hyväntekeväisyystilkkuja "kilpaa".


Kirjakauppa tarjosi kaikista neulonta- ja virkkauskirjoista 20% alennuksen. Mukaani tarttui Knitting beyound the edge kirja. Siinä oli mielenkiintoisia kauluksia ja hihansuita, joita voisi joskus soveltaa omiin neuleisiin. Kuvat ainakin ovat kauniit, joten kirjaa on mukava pelkästään selaillakin. Muitakin mukavia kirjoja oli, mutta onnistuin tyytymään tähän kirjaan.

Ennen Hobboksiin menoa poikkesin Menitaan, ja ostin hys-hys lankaa, sekä itselleni käsityöpussiin pienet käsityösakset. Arjen pieni esine, joka on mielestäni kaunis.

Pata porisee

Ensimmäisessä kattilassa porisivat punaiset viinimarjat, joita on ennätysmäärä. Yhteen mehu-maijalliseen riittivät vajaan yhden marjapensaan marjat. Eli muutama lisäkeittopäivä lienee tiedossa.

Tänä vuonna kosteutta on tullut riittävästi, joten sato on varmaan suurin näiden kuuden vuoden aikana, kun meillä on ollut marjapensaita.






Toisella levyllä porisivat sipulinkuoret. Laitoin eilen illalla sipulinkuorten päälle niin kuumaa vettä, kuin hanasta tuli, ja annoin liota yön yli. Aamulla liemi oli jo hyvin voimakkaan väristä. Keitin kuoria vielä tunnin verran, jonka jälkeen olen laittanut erisorttisia esipuretettuja lankoja värjäytymään. Mukana on ollut neljää eri sorttia lankaa ja erivärejä. Hauska nähdä, kuinka erilailla väri tarttuu erilaisiin lankoihin. Kunhan saan langat kuivumaan, kuvaan ne uudelleen, ja kerron mitä mistäkin langasta tuli. Osan huomasin esipurettaneeni liian vähillä määrillä. Laskuvirheen johdosta laitoin vain puolet suositellusta puretusaineen määrästä, eli alunaa 5 % ja viinikiveä 2.5%. Se itse asiassa näkyy myös noissa sävyissä. Yllättävän riittoisaa tuo sipulinkuori. Laitoin 150 g kuoria, kun tarkoitus oli värjätä 150g lankaa. Yhteensä olen nyt värjännyt 300 g lankaa, ja vieläkin liemi on vahvan värinen.

Puutarhamatkailua

Kävimme eräänä kauniina kesäpäivänä Hvitträskissä. Oli mitä mainioin pyöräilykeli, ja ajoimme pitkin kumpuilevaa Kuninkaantietä Espoosta Kirkkonummelle. Yhteensuuntaan matkaa tuli reilut 20 kilometriä, joten sen jälkeen oli mukava istahtaa terassille nauttimaan virvoitusta. Kauniin ympäristön ja rakennusten lisäksi ihailin vanhoja tekstiilejä. Kuvassa on Liekki-ryijy, jonka on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela.




Kaunis kirjottu tyyny. Museokaupassa myytiin tarvikepaketteja. En muista kenen malli tämä on, oliko esim. Eliel Saarisen vaimon tekemä malli.




Kauniit verhot, jossa toistuu sama tyyli kuin tyynyssä.











Eliel Saarisen makuhuoneen tapettia.











Kuninkaantien varrella on myös Träskändan kartano, jonka puutarha on kaunis. Valtaosa puutarhasta on puistoa, jossa kasvaa erittäin vanhoja tammia. Osa puutarhasta on istutusalueina.





















Kotkassa on kaunis Redutti-yrttipuutarha. Siellä kasvoi yli 100 erilaista yrttiä.







Salkoruusut kukkivat valtoimenaan.








Sapokan vesipuisto oli myös mielenkiintoinen nähtävyys. Kauniita laajoja istutusaluita, jotka ympäröivät vesialuetta. Voin kuvitella, kuinka kaunis puisto on esim. keväällä kun tuhannet sipulikukat kukkivat. Samoin alkukesästä alppiruusujen ja atsalejoen aikaan puutarha on varmasti erinäköinen kuin heinäkuun lopulla.



Turhaan ei ole mainostettu, että Kotka on puutarhojen kaupunki. Isopuisto, ja Sibeliuspuisto olivat myös kauniita, mutta sade esti valokuvaamisen. Allaolevat kuvat ovat myös Sapokasta.