Olin mukana Hiitolan pitäjäseuran matkalla äitini synnyinpaikkakunnalla Hiitolassa. Matka on pitkä: kun aamulla Helsingistä lähtee kello 5, niin olemme perillä n. kello 17:00 paikallista aikaa. Toki matkantekoon liittyy useita pysähdyksiä, mm. Hiitolan entisen kirkon luona veimme kukat sankarivainajien patsaan luo. Mukana oli myös yksi nainen, jonka isä kuoli Hiitolan pommituksissa talvisodan alkupäivinä.Koska matka oli pitkä, niin ajattelin kutoa laukkuvaihdon laukun matkan aikana. Ohessa on kuva kutomastani mytystä, varsinaisia kuvia laukusta ei saa laittaa ennen kuin laukku on omistajallaan. Menomatka kului mukavasti kutoessa, ja sukulaisten ja muiden tuttavien kanssa jutustellessa. Tulomatkan alussa sainkin kutomisen sankoja vaille valmiiksi. En ole vielä päättänyt minkälaiset sangat teen, joten en voinut laukkua vielä viimeistellä.
Koska matkaseuran keski-ikä oli varmaan lähempänä 70 kuin 40, ajattelin, että joku matkaseuralainen osaisi varmaan opastaa minua värttinän käytössä. Ostin sellaisen viime viikolla, kun olin ihan varma, että kyllä joku matkassa mukana oleva osaisi minua neuvoa. Pettymys oli suuri, kun kukaan ei tunnustanut osaavansa käyttää värttinää. Sen sijaan tätini lupasivat opastaa minua karstaamisessa ja rukin käytössä. Täytynee siis itsekseen kokeilla tuotta värttinän käyttöä. Ja ehkä jossain vaiheessa saan tuota luvattua rukinkäytön opastustakin.Tuliaisiksi toin luonnonvalkoista puuvilla-pellava sekoitekangasta Viipurista. Lankoja yritin etsiä, mutta kauppahallista en niitä löytänyt, ja pysähdyksemme oli sen verran lyhyt, että ei ollut aikaa lähteä seikkailemaan muualle kaupunkiin. Hiitolasta ja Kurkijoeltakaan en löytänyt lankoja, tai muutakaan käsityötavaraa. Yhdeltä vanhalta mummolta ostin nyplätynnäköisen pitsikauluksen, mutta se saattoi toki olla myös koneella tehty. Tärkeämpää kuitenkin oli, että mukavan näköinen mummo sai pennoset. En ole vielä ehtinyt ladata Hiitolan kuvia tietokoneelle, mutta saatan laittaa muutaman maisemakuvan vähän myöhemmin.
3 kommenttia:
Mielenkiinnolla odotan kuvia. Itselläni ei ole Karjalaan sukujuuria, mutta ystäväni on työssä Pietarissa ja hänen luonaan visiteeratessa olemme tehneet pyrähdyksiä Kannaksella.
Viipurin olen nähnyt vain Tampere-Pietari-reittibussin ikkunasta, se näytti surumieliseltä. Vähän kuin Helsinki olisi jätetty 60 vuodeksi oman onnensa nojaan.
Tosi kauniin värinen on tuo lauttunyssykkäsi. Onko sekin tehty itse värjätyistä langoista? Vastasin värjäilyjä koskeviin kysymyksiisi oman blogini kommenttilaatikossa, että on vastaus ja kysymys samassa paikassa.
Laura, kiitos vastauksistasi. Langat on värjätty seuraavilla aineilla vaaleaan villalankaan vihreästä - keltaiseen päin:kanerva, tammenlehti, sipulinkuori, sipulinkuori jälkiväri.
Lähetä kommentti