Koivunkuorella värjääminen on ollut pitkällinen prosessi. Toin jo pääsiäisen aikaan vanhempieni luota sitä tuohen alla olevaa punaista kuorta. Siitä asti olen sitä liottanut astiassa, ja ajatellut, että kohta sillä pitäisi värjätä. Aina on tullut joku muu kasvi, joka kukkii juuri nyt tms. ja koivunkuori on saanut lillua astiassaan.Vaikka väriliemi oli ihan ruskeanpunainen, niin tuloksena oli tuo oikeanpuoleinen vaaleanpunertava lanka. Keitin kuorenkappaleita tunnin verran. Olin esipurettanut langan alunalla ja viinikivellä, ja tunnin verran pidin lankaa kuumassa vedessä. Punaruskean saaminen on siis erittäin vaikeaa.
Tuo vasemmanpuoleinen lanka on värjätty tammenterhoilla kylmävärjäyksellä. Viime syksynä koko puutarha oli täynnä tammenterhoja, ja keräsin niitä talteen oravanruoaksi, ja värjäystä / askartelua varten. Oravat kävivätkin niitä napsimassa talven mittaan, mutta iso saavillinen niitä vielä jäi jäljelle. Murskasin terhot, annoin niiden liota viikon verran vedessä. Sen jälkeen laitoin purettamattoman langan kylmään veteen ja annoin liota siinä pari vuorokautta. Vaikka tammenterholiemikin oli tummanruskea, tulokseksi tuli vaaleankeltainen lanka. Viime syksynä kun käytin tuoreita tammenterhoja, kylmävärjäyksen tuloksena oli vaaleanpunainen lanka. Kasvivärjäys on siis yllätyksiä täynnä. Se onkin osa sen viehätystä. Tämänpäiväinen värjäystulos voi olla ainutkertainen ja ensi viikolla samasta kasvista tuleekin jo eri sävy.
Blogi hiljenee hetkeksi, kun lähden käymään äitini ja mummuni synnyinseudulla Hiitolassa, Laatokan rannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti