Väripaletti

Ystäväni sai jo joulukuussa tyttövauvan, jolle neuloin kasvivärjätyistä langoista vaunupeiton. Peitossa on yhteensä kahtatoista eri kasvivärjättyä sävyä luonnonvalkoisen seurana. Sulo-peitto malli löytyy Kauhavan Kangas-aitan nettisivuilta. Lankana on Virtain Villan kaksisäikeinen villalanka. Värisävyjä on mm. sipulista, samettikukasta, kiventierasta, kokenillista, krapista, sinipuusta, morsingosta, kaislasta ja pietaryrtistä.

Työkaverini jäi tänään äitiyslomalle, ja hän sai samanlaisen peiton, tosin sävyiltään erilaisen. Valitettavasti sitä peittoa en muistanut kuvata.Malli on nopea ja mukava neuloa ja sopii oikein hyvin sellaiseksi työksi, johon voi käyttää lankoja, joita ei ole kovin paljoa.

Viikonloppuna osallistuin Päivölässä pidettyyn neljänteen neuleretriittiin. Itselleni retriitti oli toinen, ja yhtä mukava kun syksyllä ollut. Siellä vietimme mukavan viikonlopun neuloen, kehräten, nauraen, herkutellen ja yrittäen vastustaa myynnissä olleiden lankojen ja villojen houkutuksia. En muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta esimerkiksi täältä, täältä  täältä ja täältä näkee vähän tunnelmakuvia ja retriittihoukutuksia.

Pidin retriitissä kasvivärjäyspajan, ja kameran puutte harmitti. En saanut kuvattua pajaan osallistuneiden lankoja. Värjäystuloksista näki hyvin kuinka erilaiset langat värjäytyvät eri sävyisiksi. Käsitellymmät langat suorastaan imaisevat väriä itseensä ja käsittelemätön villalanka saa selvästi vaaleamman värisävyn. Nyt sitä taas rupesi innolla odottamaan värjäyskauden alkua, kunhan nuo puolimetriä syvät hanget ensin vain sulavat.

Hiitolainen villasukkapäivä

Helmikuussa pidettiin Porin työväenopiston tiloissa Hiitolan pitäjäseuran käsityötilaisuus, jota serkkuni ja minä vedimme. Aiheena oli Hiitola-sukka. Serkkuni oli saanut muutamia vuosia aikaisemmin sukat, joita kutsuttiin Hiitola-sukiksi. Viime syksynä yksi tädeistäni tutki serkkuni sukkaa, ja kirjoitti sen perusteella sukkaohjeen, joka julkaistiin Kurkijokelainen-lehdessä. Suomalaisessa sukkakirjassa on myös Hiitola-sukan ohje, joka on vähän erilainen. Lisäksi kirjassa Tikkuripaita ja sydämenlämmittäjä on ohje Hiitolan kansallispuvun sukkaan. Näitä kolmea eri sukkaa käsittelimme villasukkapäivänä.

Tilaisuus sai suuren suosion. Mukana oli lähes 40 innokasta Hiitolan pitäjäseuran jäsentä ahtautuneena noin 30 hengen tilaan puikot ja langat mukana. Kaikki saivat sukat hyvin alkuun kahvitaukoon mennessä, ja loppuaikana ehdittiin sitten enemmän jutustelemaan niitä näitä.

Lehdistökin kävi tilaisuudessa. Karjala-lehden toimittaja tuli kirjoittamaan tilaisuudesta juttua. Hän kuuli jo kaukaa käytävän päässä, missä karjalaisten tilaisuus oli. Sen verran kova puheensorina huoneessa oli. Oli siinä työväenopiston muiden kurssien osallistujilla ihmettelemistä, että miten ihmeessä yhdessä huoneessa onnistuttiin puhumaan niin paljon.

Itse kudoin viime syksynä Suomalaisessa sukkakirjassa olleen ohjeen mukaiset sukat. Nyt kun piti opastaa tätä vähän helpomman sukan tekemistä, joten toki minunkin piti kutoa itselleni sellaiset sukat. Varren kuviomalli on aika lailla samanlainen, tämän sukan mallikuviossa on vain kaksi kerrosta, kun suomalaisen sukkakirjan mallissa on 14 kerrosta.

Vierailulla silkkitehtaassa

Talvilomalla Thaimassa oli mahdollisuus vierailla erilaisissa pienkäsityötehtaissa. Mielenkiintoisin niistä oli silkkitehdas, jossa esiteltiin silkkikankaan valmistusta ihan silkkiperhosen toukan munimista munista lähtien.

Tässä kuvassa aivan pienet toukat syövät mulperipuun lehtiä.

 

Ja niin ne toukat kasvavat, ja lehtien kulutus on huikea.

Jossain vaiheessa toukat ryhtyvät kehräämään koteloa ympärilleen.

Lanka "kehrätään" keittämällä koteloita, ja silloin silkkisäie irtoaa kotelosta. Yhteen lankaan otetaan mukaan 4-5 säiettä, jota nostellaan keitettyjen koteloidan joukosta, samalla kuin lankaa keritään vyyhdelle. Yhdestä kotelossa voi olla jopa 500m silkkiä.

 

Tässä luodaan ohuen ohuista silkkilangoista lointa. Kaikki nuo seinällä näkyvät siniset rullat vedetään yhtäaikaa loimen luojan toimesta. Kuinka monta senttiä lointa tuosta määrästä syntyy, sitä en huomannut kysyä.

 

Tässä ohuen ohuista silkkilangoista tehty loimi on saatu kangaspuille. Pirran välit olivat uskomattoman kapeat. Tämän loimen niisimisessä on kyllä aikamoinen homma.

 

Vihdoin loimi on saatu puille, ja päästään kutomaan. Kutojan oikeassa kädessä on vipu, jonka avulla hän lähetti sukkulan vasemmalle ja takaisin oikealle. Samalla hän painoi polkusia oikean viriön aukaisemiseksi. Nopeimmat kutojan saivat aikaan lähes 2m silkkikangasta päivässä. Määrä tuntuu sen verran suurelta, että voi olla, että opas selosti väärin, tai itse en vain ymmärtänyt.

Tehdaskierros päättyi yllätys, yllätys silkkimyymälään. Siellä oli kauniita ja värikkäitä silkkituotteita myytävänä. Myymälässä ei myyty lankaa, ilmeisesti sillä ei ole yleisesti menekkiä.

Minä palasin tehtaan puolelle ja kysyin, että saisinko ostaa pari vyyhtiä silkkiä. Hetken tehtaan opas katsoi minua hämmästyneenä, haki toisen henkilön paikalle, joka sitten kertoi, mihin hintaan voisin ostaa silkkilangan. He pyysivät sikäläisittäin ilmeisen kovaa hintaa, koska samalla hinnalla olisi saanut valmiin huivin :-) Joka tapauksessa maksoin näistä vyyhdeistä yhteensä 25€.

Silkkitehtaan jälkeen oli vuorossa puuvillatehdas. Villatehtaita ei ollut, villalla ei 30 asteen helteessä ole kovin suurta kysyntää. Tässä näytettiin, kuinka puuvillan joukosta poistetaan siemeniä. Sen jälkeen puuvillaa vielä avataan kuohkeammaksi jousen näköisellä laitteella. Sen jälkeen puuvillaa kierretään puikon ympärille.

Nuo maassa olevat valkoiset "puikot" ovat puikon ympärille kierrettyä puuvilla, jota sitten kehrättiin kuvassa olevalla rukilla. Lanka kertyy rukin vasemman jalan luona olevaan värttinän näköiseen puolaan.

Tässä kuvassa kangasta, jossa on mukana ohuen ohutta metallilankaa. Varsinainen kuvio syntyy alapuolelle, ja koristusta käytetään hamekankaan helmassa. Tämän kankaan kutominen oli ilmeisen hidasta, tätä syntyi kuulemma 5cm päivässä.

Puuvillatehtaan jälkeen kävimme katsomassa lakkatöiden valmistusta ja sieltä siirryimme sateenvarjotehtaaseen. Tässä on varjot ilman päällyskangasta, jo monta vaihetta on tähän asti ehditty tekemään.

Lopulta varjot oli saaneet päällyksen, ja reunat oli viimeistelty. Varjojen väitettiin olevan vedenpitäviä, itse käyttäisin tällaista lähinnä aurinkovarjona.

Mielenkiintoisia pieniä tehtaita oli Chiang Mai:ssa runsaasti. Päätarkoituksena lienee kuitenkin ollut tavaroiden myyminen turisteille. Oli hauska nähdä miten nykyisin koneellisesti tuotettuja asioita on aikaisemmin tehty pelkästään ihmisvoimin, ja minkälaisia työkaluja he käyttivät esimerkiksi sateenvarjon nuppeja sorvatessa.