Ensimmäinen UFO on vaihtanut olomuotonsa FO:ksi. Yllättävän kauan taas kesti tämä kokoamisvaihe, vaikka se ei sitten oikeastaan vienyt kauaa aikaa ommella kappaleet yhteen.
Hitaasti, mutta varmasti edistyy tämä Ziinan kevät-huivi.
Laukkuvaihdon tuotos on saapunut uudelle omistajalleen Maelille.
Tässä vielä lähikuva laukusta.
Lopuksi vielä kuva neuleesta ennen kokoamista ja huovutusta. Siinä värit ovat vielä vähän selkeämmät, huovutus teki niistä paremmin toisiinsa sopivat ja utuisemmat.
Virkkasin Annen ohjeen mukaan itselleni kesähatun. Käytin suurempaa virkkukoukkua kuin ohjeessa. Näin sain siitä aikuuisen päähän sopivan. Jätin myös nyörin pois. Lankana oli Novitan Tennessee. Tuota simpukkakuviota oli mukava virkata.
Tarhakäenkaalia kasvaa anopin ja minun puutarhassani riesaksi asti. Tai ainakin tähän asti se on ollut lähinnä riesa. Nyt kuitenkin päätin kokeilla värjäämistä sillä. Omassa puutarhassani sitä ei ole riittävästi, joten anopin riemuksi kävin viikonloppuna kitkemässä heidän puutarhansa ko. rikkakasvista mahdollisimman puhtaaksi. Näin sain kokonaisen kattilallisen ko. kasvia. Eli toisen riesa on toisen onni.
Koska kyseinen kasvi tuottaa väriä vain tuoreena, piti minun keitellä se heti väriliemeksi. Tarkoitukseni oli värjätä valkoista lankaa, mutta huomasin, että olen värjännyt kaikki valkoiset lankani, vain vaalean- ja tummanharmaata Virtain Villaa oli jäljellä. Maanantaina menin lankakauppaan, ja ostin kerän Nallea ensihätään.
Nyt se on testattu, että langaton nettiyhteys tomii myös puutarhasta käsin. On mukava istua puutarhakeinussa kutomassa, ja välillä käydä tarkistamassa blogimaailman kuulumisia. Samalla voi vahtia värikattilaa, ihailla kukkien väriloistoa, ja nauttia lintujen laulusta.
Tänään oli mukava postipäivä. Sain laukkuvaihdon ystävältäni huovutetun kainalolaukun, joka oli lempiväriäni punaista. En ole nähnyt tämännäköistä huovutettua laukkua, joten se oli ihan piristävä. Laukun mukana oli kerä Novita Capri-hapsulankaa.
Tällaista on blogimaailman ihanuus, täynnä mukavia ja auttamishaluisia ihmisiä. Laitan Lauran blogiin kommentteja hänen värjäyspostaukseensa, ja kysyn, että millaista hänen mielestään on Kauhavan Kangas-aitan kasvivärjäykseen tarkoittama lanka. Ja hip-heijaa, tänään tuli postissa näyte parista muustakin langasta. Mallien perusteella ainakin näyttää siltä, että Virtain Villan lanka on vähän ohkasempaa, ja siinä suhteessa monikäyttöisempää. Kiitos Laura näistä pienistä lankanäytteistä, nyt on helpompi päättää mitä lankaa tilata.
Tällä hetkellä aika kuluu ulkona kivihommissa. Teen alppiruusujen pengerrykseen kivireunusta, jotta maa ei kovassakaan sateessa lähde liikkeelle. Kivien keräämisessä ja kantamisessa on oma hommansa, vaikka niitä on ihan kiitettävästi tarjolla. Takana näkyy, kuinka runsas kuukausi sitten kylvetty nurmikko on jo vihreä. Se on jo kaksi kertaa leikattu, kun ilmat ovat olleet suotuisat kasvulle.
Ensimmäinen ufo työni on päässyt normaalin ufoutumisvaiheeseen, eli kappaleet on kudottu, langanpätkät päätelty ja prässäys ja loppukokoaminen odottaa. Koska olen mukana fufoilussa, niin uskon, että toista kertaa tämä työ ei pääse ufoutumaan. Ja kesäpaidoilla on kyllä käyttöä.
Koska kehrääminen on vielä vähän hidasta, niin lankavaraston kartuttamista ei voi jättää oman taidon varaan. Siispä ostin yhdestä tarjouskorista Marks& Cattensin Iceland lankaa. Noista voisi tulla huivi tai jotain muuta.
Vihdoin sain viimeisteltyä tämän golf-ruutuisen liivin. Joskus lukioaikana tuli pari liiviä kudottua, mutta sen jälkeen liivit eivät ole olleet muotia. En ole muistaakseni itse aikaisemmin kutonut v-aukollista liiviä / villapaitaa itse. Kotona asuessani äiti aina teki vaikeat kohdat = kaula-aukot yms. Kun lähdin opiskelemaan, niin apua ei ollutkaan heti saatavilla, niin se onneksi pakotti opettelemaan tekemään kaikki vaiheet itse, niin kutomisessa kuin ompelussakin.
Tässä muutamia matkakuvia Hiitolan pitäjäseuran matkalta Hiitolaan ja Kurkijoelle.
Tämä kuva on Laatokan rannalta Uitonsalmen sillalta.
Vanha hautaristi 1800-luvulta Hiitolan Ortodoksiselta hautausmaalta. Nykyiset haudat on aidattuja, ja värikkäitä muovikukkia siroteltu hautojen päälle. Vanhat hautakivet ovat sikin sokin hautausmaalla, valtaosa niistäkin varmaan hävinnyt.
Maisemakuva Hiitolan linnavuorelta kuvattuna. Harmaata, harmaata, vain ikkunapuitteet ovat kirkkaan siniset. Ilmeisesti väri estää paholaisen sisäänpääsyn ikkunan kautta.
Kurkijoen palaneen kirkon paikalla ovat suomalaiset pystyttäneet ristin. Takana siintää joku lukuisista Laatokan lahdista.
Kurkijoen museo. Talo on aika lailla romahtamispisteessä, mutta taitaa olla alkujaan suomalaisten rakentama. Pääsääntöisesti neuvostoaikaiset rakennukset erottaa näistä vanhoista Suomalaisista rakennuksista. Äitini lapsuudenkylästä kaikki rakennukset on siirretty entisen kolhoosin lähettyville. Vanhat rakennusten paikat erottaa kukkivista omenapuista, sireeneistä ja juhannusruusuista. Kasvien sitkeys on ihmeellinen. Mummoni entisen pihamaan kohdalla on yksi viinimarjapensas, joka on siellä itsekseen kasvanut jo yli 60-vuotta.
Olin mukana Hiitolan pitäjäseuran matkalla äitini synnyinpaikkakunnalla Hiitolassa. Matka on pitkä: kun aamulla Helsingistä lähtee kello 5, niin olemme perillä n. kello 17:00 paikallista aikaa. Toki matkantekoon liittyy useita pysähdyksiä, mm. Hiitolan entisen kirkon luona veimme kukat sankarivainajien patsaan luo. Mukana oli myös yksi nainen, jonka isä kuoli Hiitolan pommituksissa talvisodan alkupäivinä.
Koska matkaseuran keski-ikä oli varmaan lähempänä 70 kuin 40, ajattelin, että joku matkaseuralainen osaisi varmaan opastaa minua värttinän käytössä. Ostin sellaisen viime viikolla, kun olin ihan varma, että kyllä joku matkassa mukana oleva osaisi minua neuvoa. Pettymys oli suuri, kun kukaan ei tunnustanut osaavansa käyttää värttinää. Sen sijaan tätini lupasivat opastaa minua karstaamisessa ja rukin käytössä. Täytynee siis itsekseen kokeilla tuotta värttinän käyttöä. Ja ehkä jossain vaiheessa saan tuota luvattua rukinkäytön opastustakin.
Koivunkuorella värjääminen on ollut pitkällinen prosessi. Toin jo pääsiäisen aikaan vanhempieni luota sitä tuohen alla olevaa punaista kuorta. Siitä asti olen sitä liottanut astiassa, ja ajatellut, että kohta sillä pitäisi värjätä. Aina on tullut joku muu kasvi, joka kukkii juuri nyt tms. ja koivunkuori on saanut lillua astiassaan.
Laukkuvaihtoon osallistuminen on ollut aktiivisesti taka-alalla, mutta nyt otin kaikki kasvivärjäämäni langat esiin, ja ryhdyin laittamana niitä jonkinlaiseen värijärjestykseen. Kuva ei tuo oikeutta noille sävyille, mutta antaa ehkä viitteen, että värejä on aika paljon. Lankaa on yhteensä yli kilo, joten vaihtoehtoja riittää.
Vapunpäivänä, ilmeisesti jonkinnäköisessä euforisessa tilassa, innostuin tilaamaan muutaman kirjan Amazonilta. Monen viivästyksen ja tilauksen uudistamisen jälkeen 5 kirjaa saapui tänään. Jossain vaiheessa tuntui, että kusti ei polje, vaan konttaa. Kirjoissa riittää tutkittavaa, vaikka yksi kirja "Lace Style" tuleekin myöhemmin.
"Favorite Socs" kirjasta innostuin, kun olin nähnyt kuvia siinä olevista sukista monissa blogeissa.
Näissä riittää tutkimista vähäksi aikaa.
... alppiruusu nimittäin. Vaikka uskollisesti ohjeen mukaan yritin nyppiä kaikki kukat, niin kasvien tarkoitus lienee kukoistaa. Alppiruusu kehtitti pikapikaa uusia nuppuja, ja osa niistä on nyt auennut. Vanhat nuput olivat kovia, mutta nämä uudet tosi pehmeitä, ja kukatkaan eivät ole kovin loistokkaat. Mutta niin se on, kukkien tehtävä on kukkia, ja luonto kyllä päihittää ihmisen. Aina lopulta. Enää en raaski nuppuja ottaa pois. Toivotaan, että tämä pieni kukkiminen ei estä juurtumista, ja ainakin nuput osoittavat sen, että ne kasvavat.
Vanhin ufoni taitaa olla tämä kirjontatyö, jonka olen aloittanut yli 13 vuotta sitten, kun asuin vielä opiskelupaikkakunnallani Tästä tuli ufo, kun sain nuo reunaosat kirjottua. Kun rupesin tekemään noita leikattavia osia, ei taito riittänyt, ja ne eivät ole kovin onnistuneita. Ajattelin, että voisin lisätä muutaman reikäkuvion, viimeistellä reunan ja katsoa, mitä tuleman pitää.
