Vappuiloa

Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi,

älä tietyssä asemassa olevaksi,

niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä

istumaan tavaratalon rappuselle

syömään tötteröjäätelöä.

Helena Anhava

Toivotan kaikille blogin lukijoille vappuiloa!

Pesukonehuovutusta

Sain salaiselta neuleystävältäni maaliskuussa ohjeet pesukonehuovutukseen, ja nyt kokeilin sitä ensimmäisen kerran. Tämä oli samalla tällainen langanhuopumiskokeilu.

Kudoin kännykkäpussin suopursulla värjätystä Virtain Villan villalangasta ja neulahuovutin siihen kukkakuvion.

Tarkoitus oli mitata, kuinka paljon ko. lanka kutistuu eri puikoilla kudottaessa, eri neuletyypeillä ja eri pesulämpötilassa. Tein myös toisen pussukan, mutta siitä en ottanut kuvia, kun se oli lähinnä testikappale.

Tässä vähän testituloksia:
40 asteessa lanka huopui vähän, mutta vasta 60 asteen lämpötilassa pinnasta tuli selkeästi huopuneen näköinen.

Viitosen puikoilla tuli hyvin tiivistä, tuo kännykkäkotelo on kudottu 6.5:n puikoilla. Sileästä pinnasta tuli kauniimpi kuin pelkkää oikeaa neulotusta pinnasta.

Tämä oli oikein mukavaa puuhaa, joten varmasti tulen tekemään toistekin. Kiitos SNY, niistä lähettämistäsi ohjeista oli hyötyä.

Lehmuksenvihreää

Televisionkatselun lomassa olen kutonut keväistä lehmuksenvihreää huivia Novitan Tennessee langasta. Tuntuu, että kaikki tämän kevään neuleet olen kutonut samaisesta langasta, mutta vain eri sävyistä. Malli on tuo Ulla:sta tuttu Fifi II. Mallia oli nopea kutoa, ja lankaa kului 160g.

Ajattelin kutoa samaisesta langasta vielä baskerin. Joku neule pitää olla aina meneillään.

Käsityörintamalta ei mitään uutta

Käsityörintamalla saatta tulla hiljaisempi kausi. Naapuritontillemme rakennetaan, ja pari päivää sitten huomasimme yllätykseksemme, että sitä tonttia korotetaan aika reippaastikin. Tässä on pitänyt keskittyä pikaiseen toimintasuunnitelmaan, jossa päätimme, että meidänkin rinnetonttimme alaosaa olisi nyt mahdollista ja kannattavaa korottaa. Samalla voisimme uudistaa pahasti sammaloituneen nurmikon.

Mutta, mihin siirrämme vajaa 20 vuotta vanhat suuret alppiruusut, n. 5 vuotta vanhat marjapuskat ja omenapuun + pienempiä kukkia / sipulikasveja? Nythän on tietysti paras aika siirtää perennoja, mutta olen jo siirtänyt muutamia nupulla olevia keväesikoita turvaan. Viikonloppuna pitäisi siirtää paraikaa kukkivia sipulikasveja, sillä maata rupeaa tulemaan tontille ensi viikon alussa. Saa nähdä, miten mahtavat kasvit selvitä kukkivana siirrosta. Tosin olen joskus aikaisemminkin siirtänyt jotain kukkivia kasveja ihan hyvällä menestyksellä. Vain ronskia käsittelyä kestävät kasvit elävät minun puutarhanhoidossani.

Jotta postauksesta ei tulisi kuvatonta, laitoin mukaan viime vuonna otetun kuvan jasmikkeista. Tonttien rajalla oli n. 40 vuotta vanhoja jasmikepensasaita, joista tuli kukinta-aikana huumaava tuoksu. Valitettavasti ne pensaat olivat enimmäkseen naapurin puolella, joten ne kaadettiin. Ne veivät niin suuren tilan, että sitä ei tehorakentaminen salli (4-metriä rajalta). Jään kaiholla kaipaamaan niitä hämärtyviä heinäkuun iltoja, jolloin jasmikkeen voimakas tuoksu valtasi koko puutarhan illan viiletessä. Pensas loisti valkoisessa kukkahunnussaan luoden taianomaista tuoksua. Nyyh, nyt se on muisto vain.

Kevätvillatakki on valmis

Taas meni muutama päivä, ennen kuin sain motivoitua itseni saumojen ompeluun. Ohje on Novitan tämänvuotisesta kevät numerosta. Lnaka on Tennesseetä, ja kudoin 3:n puikoilla. Sen verran muokkasin ohjetta, että kudoin etu- ja takakappaleen yhtenä kappaleena pyöröpuikolla, ja näin säästyin sivusaumojen ompelulta. Alunperin meinasin kutoa myös hihat pyöröpuikolla, mutta ajattelin, että kuvioon on helpompi tehdä lisäykset tasoneuleena. Täytyy miettiä taas ensi kerralla, onnistuisiko se kuvioneuleen kuviotkin pyöröpuikolla, tai lähinnä ne silmukoiden lisäykset.

Kuvio oli helppo ja nopea kutoa, ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Uuden Modan suosikkeja

Uusi Moda saapui tänään. Siinä oli monta mukavannäköistä kesäpaitaa. Suurimmat suosikkini ovat tuo bambulangasta neulottu pitkähihainen paita, ja tuo ruskea paita, jossa on pidennetyistä silmukoista tehty kaulus.

Saa nähdä toteutuuko näistä yksikään, mutta monta mukavaa kesäpaitaa oli tässäkin lehdessä.

Kierrätystä

Kuvassa on juustohöylä, jonka sain opiskelemään lähtiessäni. Se on aluperin kuulunut mummolleni. En tiedä kuinka vanha juustohöylä on, mutta epäilen, että se on ehkä 60-luvulta. Siinä oli bakeliittityyppinen kahva, joka lopulta ei kestänyt tiskikonetta, vaan hajosi pari viikkoa sitten.

Koska teräosa oli ihan hyvä, ja siinä oli vielä hyvät kierteet, mieheni teki siihen uuden varren. Varsi on tehty katkenneesta harjanvarresta, ja öljytty kauniin ruskeaksi. Täytynee ryhtyä pesemään höylää käsin tiskikoneen sijaan, niin hyvän näköinen kädensijasta tuli.

Villtitossun heinähattu

Takatalvi on poissa, ja baskeri on valmis. Vaikka aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, niin ilma on vielä aika raa'an tuntuinen, ja baskerilla on käyttöä.

Käyttämäni lanka oli itse asiassa sipulinkuorilla värjättyä tumman harmaata, eikä suopursulla värjättyä. Sipulinkuorilla tulee kellertävämmän vihreää, ja suopursulla tulee tummempaa. Malli oli nopea virkata virkkuukoukulla numero 5, ja lankaa kului 59 g.

Tuo käyttämäni Virtain Villa on käsittelemätöntä, joten voisin kokeilla sen huopumisominaisuuksia pesukoneessa, mutta en baskerille, koska se on nyt sopiva.

Otsikko johtuu siitä, että mieheni sanoi tätä baskeria heinähatuksi (kun puhuin, että tämä on värjätty suopursulla), ja minua vilttitossuksi, koska minulla oli jalassa huovutetut tohvelit.

Takatalven tuntua

Aamulla noustessani Espoossa oli takatalven tuntua. Näytti siltä, että satoi räntää, mutta hetken päästä se muuttui vesisateeksi. Päivän mittaan on välillä tihuuttanut, mutta sen verran oli välillä poutaa, että päätin lähteä käymään fillarilla kirjastossa.

Lainasin kirjastosta kirjan "Käsityön pikkujättiläinen", ja näin siinä kivan baskenrin mallin. Varsinaisesti mietin haarukkapitsin mallia, mutta se asia hautuu mielessä, ja ajattelin virkata baskerin tässä välissä. Se saattaisi olla hyvä kapistus, kun pipo on ehkä vähän liikaa, mutta viima käy korviin. Baskerin päässä on kukkanen, joka tuossa kuvassa on.

Lanka on Virtain Villan suomenlampaan tummanharmata villalankaa, jonka olen värjännyt suopursulla. Pikkuhiljaa on noita värjättyjä lankakeriä kertynyt nurkkiin, joten olisi hyvä niitä vähän kuluttaakin. Varsinkin, kun värjäyskausi on vasta aluillaan. Koivun ja vaahteran kaarnat likoavat yhä ämpäreissään. Odottelen vähän lämpimämpää ja erityisesti tuulettomampaa hetkeä värjäilylle. Hain myös apteekista kilon purkin alunaa. Sillä purettaa 10kg lankaa, joten ei taida ihan heti loppua. Viime syksynä ostin 150g alunaa, ja se erä on nyt kulutettu.

Työn alla olevan villatakin osat on nyt kudottu, vain viimeistelyä vaille valmis.

Haarukkapitsikokeilu

Kokeilin heti eilen illalla haarukkapitsivirkkausta. Alku tuntui jostain syystä hankalalta, mutta hetken kokeiltuani ymmärsin jujun. En tiedä jatkanko tällä langalla enempää. Ensin pitäisi keksiä, että mitä tahdon tehdä haarukkapitsillä: kaulahuivia vai hartiahuivia. Kaulahuiviksi voisi ottaa jonkun keväisemmän langan, mutta hartiahuivin voisi tehdä hyvinkin värjätyistä villalangoista. Tämä oliivinvihreä väri on vähän syksyinen, keltainen tai oranssi voisi olla kesäisempi väri.

Eilen illalla tuli kauan kaivattu sade. Maa oli jo tosi kuiva, ja pari viikkoa olin odottanut sadetta. Kyllä sateella oli ihmeitätekevä vaikutus. Pienen pieni vihertävä utu tuntui verhoavan lähes kaikkia puita. Luonto oli kaivannut kosteutta, ja sade lopullisesti sai pienet lehdenalut pullistumaan silmuistaan.

Haarukkapitsi

Salainen neuleystäväni yllätti minut jälleen positiivisesti. Olin kirjoittanut esittelykirjeessäni olevani kiinnostunut oppimaan haarukkapitsin virkkauksen. Huhtikuun paketissani oli pitsihaarukka ja Novitan viimetalvinen lehti, jossa oli ohje haarukkapitsivirkkauseen ja muutama virkkausohje. Ko. lehteä minulla ei ollut ennestään, ja siinä oli muutama ihan mukava malli myös syksymmälle. Sormet ihan syhyävät päästä kokeilemaan haarukkapitsiä. Mukava oli myös kiva nallekortti.

Kiitos kiitos SNY, jälleen kerran.

Minulla on uudet lempitohvelit, ne jotka sain maaliskuun paketissa. Joka aamu ylösnoustessani laitan ne jalkaani aamupalan ajaksi. Ja ne ovat lempiväriäni punaista.

Insinööri

Tämä on ikivanha juttu, mutta sain sen vasta tänään ekaa kertaa sähköpostiini. Olen töissä insinöörivaltaisella alalla, jossa insinöörit "juttelevat tietokoneiden kanssa". Nauroin työpisteessäni vedet silmissä, kun ajattelin tätä ainetta ja meidän insinöörejä.

------------------------------------------------------------

Seitsemänvuotiaan Teron aine, jonka otsikkona on
"Mikä minusta tulee isona".

Lähde: Leena Kymäläinen Kainuun Sanomat 24.11.1999

Maailman paras ammatti

***Haluan tulla insinööriksi, kun olen kasvanut isoksi,koska se on hauskaa hommaa ja helppoa. Sen takia nykyisinon niin paljon insinöörejä ja koko ajan tulee vain lisää.

Insinöörien ei tarvitse käydä paljon kouluja, heidän on vain opittava lukemaan tietokonekieltä, jotta he osoisivat jutella tietokoneiden kanssa. Arvaan, että heidän pitää osata lukea myös, niin että he tietäisivät, mistä on kyse, kun kaikki asiat on sekaisin.

Insinöörien on oltava rohkeita niin, etteivät he pelästy, jos asiat on niin sekaisin ettei voi ollakaan tai jos he joutuvat puhumaan vieraita kieliä ulkomaankielellä, jotta he tietäisivät, mitä pitää tehdä.

Insinööreillä on oltava hyvät silmät, niin että he näkevät hameen läpi eivätkä saa pelätä konttorin naistyöntekijöitä, koska he työskentelevät niiden kanssa. Minä myös pidän siitä palkasta, jota insinöörit saavat.

He saavat enemmän rahaa, kuin ehtivät kuluttaa. Se johtuu siitä, että useimmat ihmiset pitävät insinöörin työtä vaikeana, paitsi insinöörit, jotka tietävät, kuinka helppoa se on.

Ei siinä ole paljon sellaista, mistä en pitäisi, paitsi se, että tytöt pitävät insinööreistä ja kaikki naisinsinöörit haluavat mennä naimisiin miesinsinöörien kanssa niin, että heidän on aina ajettava pois ne naiset, jotta ne eivät ole häiriöksi.

Toivottavasti en tule allergiseksi konttoripölylle, koska tulen meidän koirastakin sairaaksi. Ja jos tulen allergiseksi konttoripölylle, ei minusta voi tulla insinööriä ja sitten minun pitäisi mennä työhön.

Hihoja vaille valmis

Kudoin etu- ja takakappaleet yhtenä kutimena. Näin vältyn edes sivusaumojen ompelulta. Eka hiha on työn alla. Aluksi ajattelin kutoa sen sukkapuikoilla, mutta mallineule on nopeampi kutoa pyöröllä, jolloin vauhti säilyy.Eka hiha on työn alla.

Kauniiden ilmojen tultua on kutomistahtini selvästi hidastunut. Tulee oltua paljon enemmän ulkona pihahommissa, kuin istuttua sisällä. Tänään onnistuin bongaamaan ensimmäisen kukkivan valkovuokon. Samoin joihinkin koivuihin oli päivän kuluessa tullut kevyt vihertävä huntu. Aamulla, kun pyöräilin töihin, ei hiirenkorvia ollut näkyvissä, mutta iltapäivällä joissain koivussa ne oli selvästi jo havaittavissa. Näin alkukeväästä tulee havainnoitua luonnon kehitystä hyvinkin tarkasti, kesämmällä ilmeisesti uutuudenviehätys häviää, eikä asioita havaitse yhtä tarkasti.

Kanervan keltaista

Tässä n. 50g vyyhdet valmiina värjäykseen. Ajattelin kokeilla valkoista ja vaaleanharmaata tällä värjäyskerralla.







Tässä tämä minun värjäyspisteeni. Kattila on 10 litraa, ja käytän "kiinalaista katukeittiötä" lämmönlähteenä. Liotin kanervia vuorokauden ja keittelin niitä n. tunnin verran.






Tässä kellanruskea liemi. Koska lankoja ei ollut esipuretettu, niin suoritin purettamisen värjäyksen yhteydessä. Pesin langat, laitoin ne väriliemeen, jonka annoin kuumentua n. 60 asteeseen. Lisäsin puretusaineet: alunan (10% langan painosta) ja viinikiven (5% langan painosta). Kuumensin liemen 85 asteiseksi, ja annoin värjäytyä n. tunnin ajan. Jätin langat värjäysliemeen, jossa ne saivat olla yön yli.



Huuhtelin jäähtyneet langat, kunnes väriä ei enää lähtenyt. Lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa. Etikan pitäisi estää turkiskuoriaisten langanhimo.

Tässä värjäystulos: harmaasta langasta tuli vaaleanvihreää ja valkoisesta keltaista. Värit ovat luonnossa kirkkaammat.

Puutarha kukkii

Puutarha on jo kukkaloistossaan. Muun muassa krookukset, posliinihyasintit, lumikellot, kevätkaihonkukat ja scillat kukkivat jo täysillä. Normaalisti samanlainen kukkaloisto on vasta vapun jälkeen.

Narsissit ja tulppaanit ovat hyvällä alulla, ja näyttää sieltä tulevan yllätyskasvejakin. Kylvin syksyllä runsaasti kukkasipuleita, enkä muista, mitä kaikkea minnekin kylvin. Yhtä jännittävää joka kevät nähdä, että mitä mistäkin tulee esiin.

Luontokin panee parastaan. Monissa pensaissa on jo varsin suuret silmut, joissain jo selvät lehdenalut. Sinivuokko on kukintansa loppuvaiheessa ja valkovuokossakin on jo nuppu.

Yhdistän valkovuokon kukinnan äitienpäivään. Jonakin vuonna kevät on ollut todella myöhässä, ja se on kukkinut vasta koulujen päättäjäisten aikaan eli 31.5. "Ennen vanhaan" ei kesäkuussa käyty koulua.

It is very early spring in Finland. For example hyachint, scilla, crocus and blue-eyed Mary are in flower. Normally this kind of blossom is after 1 May. Most surprisingly wood anemone are in bud. Normally it is is flower in Mother's day.

Kasvivärjäyskausi on alkanut

Kasvivärjäykskausi on taas alkanut. Kasveista tulee usein aika katku keitettäessä, joten värjäys onnistuu parhaiten ulkona. Tänään silppusin koivun tuohen ja kovan puun välissä olevaa punaista ainetta. Siitä pitäisi saada punaruskeaa väriä. Aikaisemmin en ole kokeillut, joten jännä on nähdä, mitä väriä oikeasti tulee.



Palaset saavat liota muutaman päivän, jonka jälkeen lientä kuumennetaan, jotta väriä tulisi liemeen enemmän.







Toiseen ämpäriin silppusin kanervan oksia ja kukkia. Jännä ajatus, että tuosta ruskeasta silpusta irtoaisi keltaista väriä lankoihin.







Tämä kanervaliemi saa tekeytyä yön yli, ja sen jälkeen sitä keitetään n. tunnin verran. Siilauksen jälkeen voi sitten laittaa esipuretetut langat värjäysliemeen. En ole kokeillut kanervaakaan aikaisemmin, joten on jännä nähdä, että minkä sävyistä keltaista tästä oikein tulee.

I put today birch bark and spings of heather to the buckets. I will keep these couple of days after which I can heat the dye baths and dye yarn in these.

Blogin esteettisyys

Monissa seuraamassani blogeissa on analysoitu sitä, että mitkä asiat kirjoittajan mielestä kuuluvat hyvään blogiin. Itsekin ryhdyin pohtimaan asiaa lähinnä oman blogini kannalta. Jokaisen blogi saa olla tekijänsä näköinen ja oloinen, mutta ajattelin asioita, joita minä haluaisin omassa blogissani parantaa:

• Kuvat: Kuvien esteettisyyteen voisin kiinnittää paljon enemmän huomiota. Olen aloittelija valokuvauksen saralla, mutta haluaisin kehittyä siinä. Voisin muokata kuvia paremman näköiseksi, mutta toistaiseksi sitä ei ole tullut tehtyä.
• Kuvien asettelu blogissa: Tämän koen todelliseksi murheenkryyniksi omassa blogissani. Bloggerin preview toiminto ei näytä postaustani sellaisena, kuin se sitten lopulta tulee näkyviin. Kuvat sijoittuvat mihin sattuu, jos niitä on useita. Täytynee paremmin perehtyä tuohon html-kieleen ja bloggereissa oleviin kuvien asetteluun. En haluaisi joka kerta mennä muokkaamaan jo valmista postausta pelkästään kuvien osalta
• Värimaailma: Onko pinkki liian värikäs taustaväri, vaikka blogini nimi onkin "Väriä elämään"? Ehkä voisin miettiä sitä, olisiko jokin toinen väri esteettisesti parempi.

Muutamia hyviä asioita oli nostettu esiin blogikirjoituksissa, joihin en ollut niinkään kiinnittänyt aikaisemmin huomiota, mutta jotka tuntuivat hyviltä ajatuksilta:

• Linkissä lukisi muuta kuin täältä, tällainen ... , eli tietäisi jo linkkiä avatessaan, mitä linkin takaa paljastuu
• Ei liikaa "liikkuvia osia", jotka tekevät blogin ulkonäöstä liian levottoman
• Oikeinkirjoitus, sitä yritän noudattaa, mutta aina niitä kirjoitusvirheitä lipsahtaa joukkoon.

Nämä ovat tosiaan mietteitäni oman blogini kannalta. Itse luen monenmoisia blogeja, ja kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että onko blogi muuten kiintoisa, ulkonäkö ei ole se ykkösasia.

In many finnish knitting blogs writers have expressed their thoughts what makes a blog to be a good blog. I have thought this from the angle that what I would like to change in my blog. Mainly it is related to the quality of the pictures and how the pictures are shown in the blog.

Tästä syntyy villatakki

Pääsiäisen aikaan istuin autossa yli viisi tuntia, ja osan ajasta käytin kutomiseen. Kesävillatakkini Tennessee langasta eteni ihan mukavasti matkan aikana. Malli on Novitan kevät lehdestä, mutta yleensä inhoan villatakin etukappaleiden tekemistä ja saumojen ompelua, joten yritän tehdä kaikki kappaleet hihoja lukuunottamatta samanaikaisesti pyöröpuikolla. Pientä säätämistä on ohjeessa, mutta eiköhän se onnistu. Tässä ensimmäinen kuva takista. Mallineule on tässäkin mukavan yksinkertainen, joten se käy mainiosti myös televisionkatseluneuleesta.

During the Easter I was sitting over 5 hours in the car, and part of the time I was knitting. Model is from Novita's spring catalog, which I have changed little bit.

Kesäpaita on valmis

Turkoosinvärinen kesäpaita on nyt valmis. Tuntuu, että jokaisessa kudotussa vaatteessa on aina se viimeistelyn vaikeus. Kappaleita kutoo kyllä mielellään, mutta se saumojen ompelu on jotekin niin puuduttavaa hommaa, että aika usein työ keskeytyy hetkeksi. Luulisi, että olisi päinvastoin. Loppu häämöttää, joten nyt neula suihkimaan, ja homma valmiiksi. Lankaa kului vähän vajaa 300g, ja ohje oli kevään Novita-lehdestä. Mallia en muttanut ollenkaan, vaan kudoin ihan ohjeen mukaisesti. Tennessee lanka on mukavaa kutoa, ja tällä hetkellä oleva villatakkikin on samasta langasta, mutta väriltään ruskea.

Pullover for the summer is now ready. Typically I like to knit but not to finalise the work. Somehow the needlework by hand is not inpiring me too much. I would imagine that after knitting all the pieces ready I would rush up to get the work finalised, but typically it takes a while before I get it done.

Sukupolvien kierto

Joskus elämä yllättää jännillä yhteensattumilla. Olin pääsiäisenä käymässä vanhempieni luona Satakunnassa, ja löysin vanhan huoneeni nurkasta vanhat ja huonokuntoiset vyyhdinpuut. Ne ovat kuuluneet äitini mummolle. Nuo vyyhdinpuut ovat tehneet pitkän evakkomatkan Karjalasta Satakuntaan, ja jonkun ajan päästä saan ne Espooseen. Isäni lupasi kunnostaa ne niin, että voisin niiden avulla tehdä langanvärjäyksessä tarvittavia vyyhtiä, ja toisaalta niiden avustuksella keriä vyyhdet keriksi.

En ole koskaan nähnyt äitini mummoa, hän ehti kuolla kauan ennen syntymääni. Kuitenkin tuo tuntematon henkilö kiehtoo mieltäni. Hän värjäsi lankoja kasviväreillä, joten meillä on yhteinen "harrastus". 1900-luvun alussa väräys saattoi olla ainoa keino saada valkoisen, harmaan ja mustan rinnalle muita värejä. Itselläni olisi mahdollisuus astua lankakauppaan ja valita haluamani värit lukemattomien värien ja lankalaatujen joukosta. Kuitenkin osan langoista haluan värjätä itse. Minulle kasvivärjäys on kiinnostusta luontoon, jännittävä matka toisiinsa sointuvien värien maailmaan ja sattuman ihme. Jokaisen värjäyksen tulos on aina yksilöllinen ja näin aloittelijalle myös yllätys.

Äitini kertoi, kuinka heillä säästettiin kaikki sipulinkuoret värjäystä varten. Näin teen minäkin. Äiti kertoi myös, kuinka hänen mummonsa keräsi kuusen käpyjä, koivun tuohen alla olevaa punaista kaarnaa jne. Itsekin teen samoja asioita ja samassa tarkoituksessa Vaikka äitini ei olekaan itse värjännyt, niin hänen muistojensa kätköistä nousee värjäykseen liittyviä asioita mieleen, jotka ovat olleet kauan unohduksissa.

Äitini mummolle värjäys on ollut keino tuoda kauneutta varmasti ajoittain hyvinkin raskaaseen elämään. Itselleni se on keino unohtaa työn tuoma ajoittainen henkinen rasitus ja luoda jotain käsilläni. On ihana ajatus saada nuo vyyhdinpuut itselleni, ja käyttää niitä samaan tarkoitukseen, kuin mihin iso-isoäitini on niitä aikanaan käyttänyt. Ihmeellistä tämä sukupolvien kietoutuminen toisiinsa. Entisaikojen välttämättömyys saattaa olla nykyihmisen elämys.

Väriä virkkaukseen

Tänään sain postitse Marsulta tilaamani virkkuukoukut. Ne on hauskan värisiä, ja kokoja oli 5:stä ylöspäin. Suurin oli numero 10. Nyt onnistuu paksujen lankojen virkkaus, ja nuo värilliset koukut tuntuvat oikein herkullisilta.

Today I received crochet hooks I orders from Marsu. The colours are lovely and sizes are suitable for thick yarns.

Pääsiäispupun tervehdyt

Kokosin koriin vesiväreillä maalaamani tyhjät kananmunat ja lisäksi laitoin neulahuovutetun pääsiäispupun vahtimaan munakoreja. Etualalla on kananmuna, joka on värjätty kokenilli väriliemellä. Voimakkaanväristä lientä jäi jäljelle värjäyksestä, ja ajattelin kokeilla miten väri tarttuu kananamunaan. Kovin voimakasta siitä ei tullut, ja värikin tarttui epätasaisesti. Vesivärit tarttuvat selvästi paremmin.

Sain Jane Austinin loistavaa Ylpeys & Ennakoluulo televisiosarjaa katsoessani Tennesseestä tehdyn kesäpuseroni kudottua, ja se on nyt kokoamista vaille valmis. Lähiaikoina saanen kuvan valmiista puserosta.


I put water colour painted empty eggs to the basket. Needle felted bunny is supervising his eggs. The egg in the front of the picture has been dye d in the cochineal dyebath which was left from the yarn dyeing.

I finished my shirt knitted from the Tennessee-yarn while watching Jane Austin Pride and Prejudice. I just have to needle the pieces together.

Puikkoja siellä, Puikkoja täällä

Tässä on lähtötilanne: Puikkoja tuntuu olevan siellä ja täällä. Pari viikkoa sitten ostin turhaan 3.5 numeroisen pyöröpuikon, kun en löytänyt sellaista mistään. Itsekin hämmästelin, että eikö minulla ole tosiaan 3.5 pyöröpuikkoa, vaikka sillä puikkokoolla varmaan kudon kaikkein eniten. No löytyihän se vanhakin puikko, mutta uusi oli jo ostettu. Päätin, että olisi varmaan syytä järjestellä puikot puikkokoteloon.

Löysin kaapista vanhan verhokapan, joka ei nykyiseen asuuntoon sovi. Kangas on vanhaa, mutta tukevaa Marimekon kangasta 80-luvun alkupuolelta, joka on odottanut uusiokäyttöä. Siinä olisi myös kantatut reunat, joten sopivasti sommittelemalla ompelutyön määrä jäisi pienemmäksi.

Puikkokotelossa tulisi olla paikka seuraaville asioille: Pitkät puikot, sukkapuikot, pyöröpuikot, palmikkopuikot, virkuukoukut, mittanauha, pienet käsityösakset, puikkomittari. Silmukkamerkkejä minulla ei vielä ole, mutta niitäkin olen harkinnut joko ostavani tai tekeväni jossain vaiheessa. Olisi hyvä, jos sellaisillekin löytyisi sopiva paikka.

Ompelukone surisi aikansa, ja tässä on lopputulos, erikokoisia lokeroita erikokoisille puikoille. Vasemmalla puolella on lokeroita erimittaisille suorille puikoille. Lokerikoissa ei ole nemeroita puikokoon mukaan. Yleensä aina tarkistan puikkomittarilla, että minkäkokoiset puikot ovat kyseessä, mikäli puikoissa ei lue sitä. Todennäköisesti en kuitenkaan luottaisi siihen, että olen laittanut puikot oikeaan lokeroon.




Oikealla puolella on sitten leveämpiä lokeroita pyöröpuikoille ja mittanauhalle. Silmukkamerkkejä varten ei tullut mitään "systemiä" laitettua. Jos sellaisia hankin, niin täytyy miettiä asiaa vielä uudemman kerran.

Valtaosan puikoista varmaan löysin, mutta virkkukoukkujen määrä oli sen verran vähäinen, että niitä varmastikin vielä löytyy lisää. Toivottavasti nyt puikot ja koukut pysyvät järjestyksessä.

All my knitting needles and crochet hooks are here and there. Couple of weeks ago I purchased needle size 3.5 mm and during the same week I found my old one. I decided that it's time to do something for that. Here is the covering which I made for the needles and hooks.

Hyvää pääsiäistä

Toivotan oikein hyvää ja rauhaisaa pääsiäistä!

Lasinpuhalluskurssi osa II

Sain viikonloppuna lasinpuhalluskurssi II työt. Kurssi oli jo tammikuussa Fiskarsissa, mutta työt saapuivat vasta nyt. Tällä kurssilla teimme jälleen paperipainon, kuten ykköskurssillakin. Lisäksi puhalsimme pullon. Uusi kokeiluja oli lautanen. Lisäksi kokeilimme "filigraani"-maljakon tekemistä. Eli maljakko, jossa on lasipuikoilla tehtyjä kuvioita. Maljakko on vaalea, jossa on vihreitä raitoja, mutta kuvassa raidat eivät tule kovin hyvin esille.

Tässä kuva maljakosta ja pullosta tarkemmin. Maljakko tehtiin niin, että muottiin laitettiin lasipuikkoja, sen jälkeen puhallettiin kuumaa lasimassaa mahdollisimman tiiviisti muottiin, jotta lasipuikot jäävät kiinni kuumaan lasimassaan. Kurssin vetäjä epäili, että emme saisi maksimimäärää lasipuikkoja jäämään kiinni lasimassaan, joten tyydyimme kokeilemaan vähemmillä puikoilla.

Lasilautanen tehtiin pyörittämällä kuumaa lasimassaa puikon päässä mahdollisimman nopeasti. Keskipakovoima (vai onko se nykyisin keskihakuvoima) saa lasimassan leviämään, ja samalla syntyy jänniä kuvioita.

Viimeisenä on paperipaino. Se tehdään niin, että kuumaa lasimassaa otetaan uunista, ja sen jälkeen siihen otetaan väriä. Lasia kuumennetaan uudelleen ja erilaisilla työkaluilla kuumaa massa työstetään (nypitään ja pistellään ja kierretään), ja yritetään saada siihen erilaisia kuvioita. Tässä on otettu kahta väriä ja pari kertaa lisämassaa. Painosta tuli jo vähän liiankin iso.

Tässä kakkoskurssin tulokset, ja kolmoskurssi on suunnitteilla.

I participated glass blowing course on January. It took rather long before we got those things we "blew".

Pääsiäisvalmisteluja

Viime hetken pääsiäisvalmisteluihin kuuluivat tänä vuonna pääsiäisjäniksen huovuttaminen piparimuotin avulla ja tyhjäksi puhallettujen kanamunien värjääminen. Ensin mietin, että voisiko tähän värjäykseen käyttää SNY:ltä saamiani värinappeja, mutta päädyin vesiväreihin. SNY:ltäni saamilla värinapeilla värjätessä munat upotetaan veteen, ja tyhjäksi puhalletut kanamunat täytyisi ensin täyttää vedellä, joten se vaikutti hankalalta. Ne värit käytän syötävien kanamunien värjäämiseen. Kanamunat ovat kuivumassa, ja illemmalla pääsen asettelemaan ne sitten paikoilleen.

Pääsiäisen aikana on tarkoitus saada kesäpuseroni valmiiksi. Kaarroke on menossa, joten enää kovin paljon ei työstäni puutu, parin televisio-ohjelman verran :-)

Pääsiäistervehdys SNY:ltäni

Salainen neuleystäväni muisti minua jälleen. Tällä kertaa sain pääsiäiskortin ja pienen pussillisen kananmunaväriä. Täytyypä kokeilla pääsiäisen aikana kanamunien värjäystä. Ei ole tullut sitä harrastettua vuosiin. Kiitos SNY, tämä oli jälleen mukava pieni päivän piristys.

Blogiarvonta

Blogiarvoituksessani kysyttiin kuvassa olevaa kasvia, ja hyvin oli peruna tunnistettu. Paremmin kuin lähipiirissäni. Olen ottanut kuvan muutama vuosi sitten ja tulostin kuvan A4-kokoisena. Kovin moni ei ole tunnistanut, mistä kasvista on kysymys.

Suoritin arvonnan kaikkien kommenttinsa jättäneiden kesken, ja kolmantena kommenttinsa jättänyt Lellu oli tällä kertaa onnettaren suosikki. Lisäksi Katan kohdalla mittari näytti tasan 1000. Kummallekin lähtee pieni palkinto.

Blogiarvoitus ja arvonta

Blogini kävijälaskuri osoittaa, että kohta tasaluku 1000 täyttyy. Sen kunniaksi ajattelin järjestää pienen yllätysarvonnan. Voit osallistua arvontaan laittamalla kommenttiisi arvauksen siitä, mikä kasvi kuvassa on. Kommentteja voi laittaa tiistain 3.4 aikana, jonka jälkeen suoritan arvonnan kaikkien kommentoijien kesken. Jos tasaluku 1000 osuu kohdallesi, niin se kannattaa mainita.

Blog counter shows that 1000 visits limit will be soon broken. You can comment to my blog during 3.4. Please add to your comment what is the plant in the picture.

Pohjalaista

Onnetar oli valinnut minut Tellun blogissa olleen "Blogisynttärit ja Kumman kaa" kyselyn "voittajaksi". Tänään tuo pohjalainen paketti saapuikin. Mukana oli Jussi-paidan tyylinen pannunalunen, salmiakkikuvioinen kassi ja lapualaisia Wanha Karhumäki-karkkeja (anis- ja piparminttukarkkeja). Pakettia aukaistessa rupesi nenään tulemaan karkin tuoksua, joten paketin avaaminen oli moniaistinen tapahtuma. Mukana oli vielä hausta kortti, jossa luki " Vaikka aivan tavallista yrittää, niin hyvää pakkaa tulemahan". Pannunalusen oli tehnyt Atelje Hannetar. Oikein hauska pohjalainen paketti.

Kassi pääsee heti varaostoskassiksi käsilaukkuuni. Se on riittävän pieni, mutta tarvittaessa sopivan tilava. Pannunalunen pääsee myös heti käyttöön. Hyvien karkkien uskon hupenevan ihan silmissä, kun mies kotiutuu. Kiitos Tellu-Tellervo, tämä oli oikein mukava maanantain piristys.

Today I received packet which I won from Tellu's Blog anniversary. Pictures show what I received.

Merellisen turkoosia

Aivan loistava päivä pihahommille. Olin kolme tuntia puutarhassa haravoimassa ja putsaamassa kukkapenkkejä. Krookukset kukkivat ja näin yhden lumikellonkin kukkivan. Sinivuokot ovat puhjenneet kukkaan metsässä.

Ensimmäinen kevätneulekin on työn alla. Aloitin Novitan turkoosilla Tennessee langalla Novitan kevätnumerossa olleen neuleen. Aloitin ensin 3,5:n puikoilla, mutta käsialani oli liian löysä ja vaihdoin 3:n puikoille. Siitä tulee siistimpää ja sopivampaa jälkeä. Takakappale on menossa, ja sitä on tällä hetkellä vähän kuvaa enemmän valmiina. Kuvio on ihan kiva ja riittävän helppo ja toisaalta riittävän mielenkiintoinen, että jaksaa kutoa ja telkkarin ääressäkin.

Väri tuo mieleen oikein turkoosinvihreän veden ja palmurannat. Oikein kesäinen fiilis tulee kutoessa.

First knit for this spring is started. First I knitted with too big needle and had to change to the smaller one. Easy but interesting model.