Kolmeen kertaan kudottu baskeri

Jotkut käsityöt eivät meinaa onnistua sitten millään. Kudoin ensimmäisen kerran tätä baskeria Novitan Tennessee-langasta. Ohje oli kirjastosta lainaamastani "Myssystä sukkiin" -kirjasta. Ensimmäistä versiota kudoin vain n. 5 senttiä, kun huomasin, että siitä tulee liian iso.
Virhe 1: ohje oli villalangalle, ja kudoin sitä puuvillalangasta. Vaikka neuletiheys oli sama, niin puuvillalangassa resori ei mene yhtä paljon kasaan, kuin villalangassa.

Myssy purkuun, ja pienemmät puikot. Ei tullut myssyä pienemmilläkään puikoilla. Siitä oli tulossa liian iso. Huomasin sen taas kudottuani n. 5 cm.
Virhe 2: Olisi pitänyt laskea, että ohjessa oleva 160 silmukkaa ja neuletiheys 22 s / 10cm, tarkoittaa, että päänympärykseksi tulee n. 70 cm. Eihän kellään ole niin isoa päätä.


Seuraavaksi vaihdoin Novitan Nalle-lankaan. Ja sinnikkäästi kudoin ohjeen mukaan. Nyt kudoin loppuun, ja totesin, että baskeri holataa päähäni, eikä päätä jää näkyviin.
Virhe 3: Vieläkään en uskonut, että ihmisen päänympärys ei ole 70 cm. Ihmeen sinnikäs tyyppi.

Koska baskeri oli muuten valmis, niin ajattelin, että en kyllä pura koko myssyä. Ryhdyin purkamaan neuletta väärästä suunnasta. Se onnistui, mutta oli niin hidasta, että en jaksanut purkaa sillä tavalla. Otin sakset, leikkasin resorin puolesta välistä, purin lopun resorin, nostin silmukat puikolle, ja kudoin resorin valmiiksi pienimmillä puikoilla jotka löysin. Ensimmäisellä kerroksella myös vähensin 30 silmukkaa. Näin sain resorista vihdoinkin sopivan kokoinen. Eli oikeasti virhe oli ohjeessa, jossa olisi pitänyt kutoa resori esim. 120 silmukalla, ja lisätä ne 40 silmukkaa resorin jälkeen, jotta saadaan aikaan baskeri myssyn sijaan. Nyt vielä on mietinnän alla, että värjäänkö tuon myssyn vaikkapa vuohenputken vihreäksi.

Pitkiä pellavia

Salainen neuleystäväni muisti minua jälleen. Hän laittoi kauniin kortin ja pussillisen pellavansiemeniä. Hän kertoi kortissaan, että varsinainen toukokuun paketti saapuu sitten loppukuusta. Eli jännitystä loppuun asti.

Kiitos SNY, eiköhän nuo siemenet löydä paikkansa puutarhasta, kunhan maamassat ja mullat on saatu levitettyä. Kaivinkone tulee huomenna, ja homma voi alkaa. Ehkä jo viikonloppuna pääsen istuttamaan siemenet.

On tulppaaneita tulvillaan iloinen Amsterdam

Ja muutama tulppaani on auennut Espoossakin. Nämä monivuotiset parvitulppaanit ovat aika aikaisia kukkijoita, ja mitkä mukavinta, ne aukeavat uskollisesti vuodesta toiseen. Niiden loito ei ole yhtä uhkea, kuin pitkälle jalostettujen tulppaanien, mutta omassa vaatimattomuudessaan ne ovat oikein sieviä ja vaivattomia puutarhan asukkeja.










Omenapuussakin on jo nuput. Tosin vain seinän vierellä kasvavassa säleikköomenapuussa. Puu on juronut paikallaan muistaakseni 6 vuotta, ja tänä vuonna se kukkii ensimmäistä kertaa. Olin jo menettänyt toivoni tämän omenapuun suhteen. Mielenkiintoista nähdä, jaksaako se tehdä hedelmiä, vai saammeko nauttia vain kukkasista.

Vihertävää

Värjäilin sunnuntaina yön yli lionneilla vuohenputkilla. Keittelin niitä taas tunnin verran, siilasin liemen, annoin sen jäähtyä, ja laitoin alunalla ja viinikivellä esipuretetut langat liemeen. Liemi näytti vaaleanruskealta. Se saattoi johtua siitä, että vuohenputkien mukana oli kattilaan mennyt vähän hiekkaa / multaa, joka löytyi sitten kattilanpohjalta. Vähitellen langat rupesivat saamaan väriä. Ensin niistä tuli kellertäviä ja pikkuhiljaa lanka sai hennon keväisen vihreän sävyn. Otin langat pois padasta, lisäsin gramman rautavihtrilliä, ja jatkoin värjäystä toisella vyyhdellä. Tuloksena oli harmaaseen sävyttynyt vihreä. Kummatkin värit ovat ihan hyviä, mutta aika haaleita.


Tässä viikonlopun värjäyssaalis kokonaisuutena vasemmalta oikealle puretusaineineen.
Vuohenputki: aluna+ viinikivi
Vuohenputki: aluna + viinikivi + rautavihtrilli
Vaahteran kuori: rautavihtrilli
Vaahteran kuori: aluna + viinikivi



Koivun kaarna (tai se tuohen alla oleva punaruskea aine) on vielä likoamassa. Sen värjäilyä kokeilen todennäköisesti seuraavaksi. Keräilen myös narsissien kuihtuvia kukkia tulevia värjäyksiä ajatellen. Odotan myös innokkaasti, että voikukka alkaa kukintansa. Lupiinin lehdetkin saavat vielä kasvaa, ennen kuin niitä kannattaa laittaa värjäyspataan.

Nykyajan ompeluseurat

Käsitöitä olen tehnyt niin kauan kuin muistan. Jo hyvin pienenä äiti opetti virkkaamaan hiirenhäntää. Kun sain 5-vuotiaana barbinukkeni (olen ikäpolvea, jolla oli vain yksi barbi), virkkasin sille kymmenittäin puolihameita. Valtaosan peruskäsityötaidoistani (kutominen, virkkaus, ompelu, mattojen/poppanan/shaalin kutominen) olen oppinut äidiltäni. Jostain syystä koulun käsityöopetus ei minua saanut koskaan innostumaan.

Minulle käsitöiden teko on ollut aina lähinnä yksinään puuhastelua. Poikkeuksen muodostaa opiskeluaikani, jolloin saatoimme kokoontua jonkun kaverin luo kutomaan, ja viettämään aikaa yhdessä. Joskus kudoimme luennollakin, ja eräs ystäväni vieläkin häpeillen muistelee sitä, kun hänen puikkonsa putosi ja kieri kilisten ison luentosalin portaita alas. Luennon pitäjä poimi puikon, ja palautti sen ystävälleni.

Blogeja lukiessani ryhdyin miettimään, kuinka tietotekniikan vaikutus on ulottunut niinkin yllättävälle alueelle kuin käsityöt, ja kuinka positiivisella tavalla. Vasta viime syksynä havaitsin, että internet on ehtymätön aarreaitta myös käsitöiden saralla. On mukava lukea ja nähdä kuvia muiden tekemistä töistä. Blogien kautta tutustua ihmisiin, jotka ovat myös kiinnostuneita samoista asioista.

Viime syksynä monessa blogissa oli juttua Fifi-huivista ja salomoninsolmuista. Tällä hetkellä baijerilaissukat taitavat olla suurin mielenkiinnon kohteista. Itsekin olen kutonut yhden Fifi-huivin, ja kieltämättä nuo baijerilaissukat kiinnostavat. Ideoita saa netistä enemmän kuin koskaan ehtii toteuttaa. Voi huomata, että muillakin on halu hankkia lankoja, tai muita käsityötarvikkeita, enemmän, kuin ehkä äärellisessä ajassa ehtii käyttää.

Internetin myötä käsityöinnostukseni on ehkä jopa kasvanut, ja se tarjoaa uuden kanavan hankkia tietoa erilaisista käsityötavoista. Ennen tieto kulki suusta suuhun ompeluseuroissa ja ystävältä ystävälle, nykyiset ompeluseurat tapahtuvat blogimaailmassa (ja myös neuletapaamisissa).

Toivottavasti blogimaailmassa säilyy nykyinen lämminhenkinen tunnelma, johon kukin voi ottaa osaa haluamallaan tavalla, nauttien käsillätekemisen ilosta, ilman ulkoa tulevaa painetta.

Vaahteravärejä

Vaahterankuorisilppu on ollut likoamassa parisen viikkoa, ja vihdoin ajattelin testata, että mitä väriä sillä saisi. Värjäykseni herättää perheen keskuudessa aina hilpeyttä, ja eilenkin poika kysyi, että "taasko sä keität noita naruja. Eikö olisi helpompaa ostaa valmiina."

Keittämätön liemi oli vahvan oranssinruskeaa, ja odotin jännityksellä, että kuinka kirkkaita värejä tulisi. Tunnin verran keitin kuoria, jonka jälkeen laitoin langat siilattuun veteen. Toinen vyyhti oli alunalla ja viinikivellä puretettua, toinen oli purettamaton vyyhti, kun yleensä kuorisilpulla värjätessä ei tarvita edes puretusainetta.

Värjäys uusilla aineilla on aina jännää, joten lankojen väriä tulee katsottua vähän väliä. Pettymys oli suuri, kun tuntui, että eihän liemestä tartu ollenkaan väriä. Aloin ymmärtämään, miksi vaahteraa ei ole lueteltu yleisimpien värjäyskasvien listoissa. Alunapuretettu lanka jäikin hyvin vaaleankeltaiseksi. Purettamaton vyyhti oli samanvärinen. Lopuksi laitoin vähän rautavihtrilliä, ja pidin purettamatonta kerää siinä 15 m. Siitä tuli vaaleanharmaa.


Liemi oli sen verran voimakkaan väristä, että olin kuvitellut, että siitä tulisi paljon voimakkaammat värit. Mitä kauemmin värejä on katsellut, niin sitä paremmilta (vaikka ei ehkä kauhean hyviltä) ne tuntuvat. Tässä onkin tämä "narujen keiton" viehätys. Etukäteen ei tiedä, mitä tulee, mutta lopputulos sopii hyvin muiden värien kanssa. Keräsin kattilallisen vuohenputkia, ja laitoin ne likoamaan. Huomenna varmaan kokeilen, mitä värejä niistä saa.

Mukana laukkuvaihdossa

Salainen neuleystävä on loppumassa toukokuussa, joten päätin osallistua laukkuvaihtoon. Laukkuvaihdosta lisää laukkuvaihtoblogissa.

Salaisuudet paljastuvat

Salaisuudet paljastuvat ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi se, mihin puutarhassa on istutettu valkoiset pionit. Kuudesta pionista kaksi on valkoista ja neljä punaista. Koska vain osa puolitoista vuotta sitten istutetuista pioneista kukki viime kesänä, ei tämä salaisuus vielä paljastunut. Tänä vuonna pionit ovat jo huikeassa kasvussa, kuten kuvasta näkyy, joten elän toivossa, että tänä vuonna selviää, että ovatko valkoisena ostamani pionit oikeasti valkoisia, ja missä kohtaa ne kasvavat.

Salainen neuleystäväni selvinnee jo aikaisemmin. Sen pitäisi selvitä nyt toukokuussa, ja innolla odotan sailaisuuden paljastumista. Toisaalta on ikävää, kun tämä mukava pakettien odottelu päättyy.

Joitain asioita olen onnistunut neuleystävästäni selvittämään, ja minulla on pienen pieni aavistus, kuka neuleystäväni saattaisi olla. Tässä muutama ajatus: hän asuu todennäköisesti pohjanmaalla. Yksi paketeista on tullut Seinäjoen postileimalla ja toinen Lapuan postileimalla. Parista paketista en ole saanut selvää. Hänellä on pieni jalka. Saamiani tohveleita hän kertoi sovittaneensa omaan jalkaansa. Minun kengännumeroni on 35, joten hänekin jalkojen täytyy olla pienikokoiset. Hän harrastaa pesukonehuovutusta. Ohjeet, jotka sain, olivat hyvät ja kattavat.

Aavistukseni mukaan neuleystäväni on pienikokoinen naishenkilön, joka on Runotyttöjen ja Annan ystävä, ja joka on valtavan nopea kutoja. En paljasta arvailujani enempää, vaan jään jännityksellä odottamaan salaisuuden paljatumista.

Golf-ruutuja

Sain SNY:ltäni huhtikuun paketissa viimevuotisen Novitan-talvinumeron. Siinä oli hauskannäköinen golf-ruutuinen liivi, joka ikäänkuin väkisin tuppasi puikoilleni :-) Langat löytyivät lähikaupasta. Yksivärinen takakappale on tehty, ja nyt on vuorossa etukappale, jossa on ruudutus. Yhdellä rivillä kudotaan yhteensä 7:stä lankakerästä, joten pientä lankojen sekamelskaa on välillä havaittavissa. Onneksi kuvio on muuten helpoin mahdollinen. Eli oikein sopiva tv-neule.

Puutarhan värjäyskasveja

Vapunpäivä on mennyt puutarhatöissä. Puutarhaprojektin vuoksi täytyy siirtää mahdollisimman paljon kasveja olemassaoleviin penkkeihin ja myös väliaikaisistutuksiin. Olen siirtänyt kukkivia ja kukkimattomia kasveja, saa nähdä kuinka näiden kukkivien käy. Viime viikolla siirtämäni pikkusydämet ovat kasvaneet jo huikeasti, ja aloittavat kukkimistaan. Ainakaan ne eivät ottaneet nokkiinsa.

Tällä hetkellä kukkivat narsissit, helmihyasintit, scillat, talviot, pikkukäenrieska, valkovuokko ja kevätkaihonkukka. Helmililjat aloittelevat kukintaansa.

Kun narsissien kukat ovat kuihtuneet, pääsevät ne likoamaan ja odottelemaan kuumennusta. Narsissista pitäisi tulla keltaista väriä alunapuretuksella ja lehmuksenvihreää rautapuretuksella. Tänä vuonna pitäisi narsisseja olla riittävästi, että voisi kokeilla värjäystä. Kun jasmikkeet kaadettiin, niiden alla olevat vuohenputket ovat saaneet valoa, ja ovat päässeet valloilleen. Onneksi nekin ovat hyviä värjäyskasveja, joten pata odottaa. Nurmikolla olevat voikukat jäävät maansiirtotöiden alle, joten omalta tontilta ei tänä vuonna taida löytyä (riittävästi) voikukkia :-)Värjäysinnostuksen myötä osa rikkakasveistakin on muuttunut värjäyskasveiksi, ja suhteeni ko. rikkakasveihin on muuttunut positiivisemmaksi.