Sain
Leenalta ylivuotisia Japanin indigon siemeniä ja laitoin ne kasvamaan huhtikuussa. Kaikki siemenet itivät ja toukokuun lopulla istutin indigot ruukkuihin kasvamaan. Puolet kasvoivat ulkona ja puolet sisällä. Tässä ulkonakasvaneita indigoita, jotka koivunsiemensade on peittänyt.
Syyskuussa riivin puolet kasvattamieni indigoiden lehdistä ja rupesin värjäyshommiin. Vaihdoimme Leenan kanssa viestejä hänen bloginsa välityksellä ja sain hyviä neuvoja mm. värin pitämiseksi koko ajan riittävän alhaisena. Samalla lueskelin Jenny Deanin Wild Color kirjan ohjeita indigovärjäyksestä.
Liemi onnistui ihan hyvin, ja sain värjättyä 500g vaaleanharmaata Jannea vaalean siniharmaaksi. Dippasin kunkin vyyhdin vain kerran liemeen ja annoin olla siellä noin 10 minuuttia. Kun vaaleanharmaa esipuretettu Janne loppui, kaivoin värjäyslankojen joukosta muutaman keltaisin vyyhdin, ja ajattelin, että niistä voisi saada paremman sävyisiä vihreänä. Ilmeisesti liemi olisi pitänyt uudistaa ditioniittia lisäämällä, koska väriä ei enää tullut, vaan keltaisista langoista tuli vähän epämääräisen värisiä. Päässevät vielä jossain vaiheessa kokeilemaan kolmattakin värilientä.
Lopuksi vielä kiehutin nuo indigon lehdet ja värjäsin niiillä. Lopputulos oli vaalea beessi. Tässä vielä nämä eri värisävyt kuvassa vasemmalta oikealle: indigo kyyppi-värjäys, indigon lehdet keittovärjäys, kaksi keltaista vyyhtiä päällevärjäysyritys.
Jätin loput indigot kasvamaan, vaikka en ajatellutkaan toista kertaa värjätä. Nyt marraskuussa huomasin, että ulkona olleet indigot ovat ryhtyneet kukkimaan. Siirsin kasvit sisälle, mutta en usko saavani siemeniä, sen verran pitkä voi tuo kukasta siemeneksi vaihe olla, ettei taida siemeniä tulla.
Selvästi paremmin onnistui tämä indigovärjäys kuin muutama vuosi sitten kokeiltu morsinkovärjäys. Silloin taisi olla ditioniittia liian vähän ja toisaalta liian pieni kattila. Nyt on villatakkilangat odottamassa inspiraatiota.
Suuri kiitos Leenalle, kun lähetit minulle siemeniä, neuvoit värjäyskonsteja, ja annoit mahdollisuuden kokeilla itse kasvatetun indigon värjäystä!!
5 kommenttia:
Sinulla on ollut mielenkiintoinen prosessi monine vaiheineen. Saamasi sävyt ovat lempeän pehmeitä - miten olisi voinut tulla tummaa indigon sinistä?
Tummaa olisi varmaankin saanut dippaamalla lanka useampaan kertaan samaan liemeen. En tiedä olisiko ditioniitin määrällä myös vaikutusta tummuusasteeseen.
Tuohon edelliseen keskusteluun ensiksi. Minä vähän epäilen, ettei väristä olisi tullut paljoakaan tummempaa uudelleen dippaamisella tai heti alkuunsa suuremmalla ditioniittin määrällä. 500 gr on paljon lankaa ja sen saaminen suunnilleen tasavärisenä on iso saavutus. Tuossa liemessä oli nyt tuollainen hempeä väri.
Itse jäin miettimään tuota uudelleen pelkistämistä tuon 500 gramman jälkeen, jotta keltaisista olisi tullut vihreitä. En ole koskaan pelkistänyt uudelleen, mutta ainakin yhden kerran sitä olisi pitänyt kokeilla, kun väri äkisti loppui. Silloin en vielä ollut kuullut tuollaisesta mahdollisuudesta. Onko sinulla kokemusta siitä ja kuinka se tehdään? Mikä on ditioniitin määrä suhteessa aluksi laitettuun? Vispataanko ensiksi uutta soodaa?
Luin muuten tämän juttusi suurella mielenkiinnolla.
Tosi kiva, että värjäys onnistui.
Minä dippaan yleensä aina kahteen kertaan, ja kyllä väri tummenee.
Se myös tasoittuu, jos jossain kohtaa on epätasaista. Ehkä pienemmällä määrällä lankoja, ekasta väristä olis tullut tummempaa, mutta kaunis väri tuokin, ja semmoinen mitä ei muuten helposti saa.
Ainakin tämän indigon kanssa (sen suomenkielinen nimi on tyhmän kuulloinen väritatar) mulle on käynyt niin, että ensimmäinen ditioniitti on riittänyt ja väri tuntuu tulevan kaikki käyttöön, en ole saanut enä myöhemmin lisää ditioniittilisäyksellä. Mutta ainakin kerran on käynyt niin, että kaikki indigo ei ollut hapettunut alussa, ja liemen seistessä muutamia päiviä, siihen olikin ilmestynyt uutta indigoa.
Kyllä luulen, että voit hyvinkin saada siemeniä noista kssveista. Jos ne vain ehtivät aukaista kukkiaan ulkona, niin sisälle siirrettynä ne kypsyvät vaikka maljakossa.
Kiitos kommenteista. Värjäsin itse asiassa aina 100 g kerrallaan, ja kaikista tuli kutakuinkin samansävyisiä. Eli lisäsin lankaa aina sen mukaan, miltä edellisen värjäyksen tulos näytti. Eli jostain syystä liemestä ei tuon tummempaa tullut.
Morsinkovärjäyskurssilla me uudistettiin liemi lisäämällä ditioniittia, mutta en muista lisättiinkö soodaa ensin.
Lähetä kommentti