Hiitola-sukat

Hiitola-sukat ovat olleet valmiit jo pari viikkoa, mutta en ole ehtinyt niitä kuvata aikaisemmin. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen, kun alkuhankaluuksien jälkeen pääsin vauhtiin.

Ohjeessa kerrottiin kuinka joustinneule kavennetaan kärkeä kohti ja malli pysyy kauniina ihan kärkeen asti.

Sukkien kuvaaminen itse omassa jalassa on vaikeaa, kuten esim. tämä kuva osoittaa. Ja se paljastaa myös, että sukka on aavistuksen iso kantapäästä pieneen jalkaani. Olihan kudottavassa sukassa huikeat 96 silmukkaa, joista osa kavennettiin ennen kantapäätä.


Vaikka vähän lyhensin noita varsien valkoisia kerroksia, sukat ulottuvat minulla lähes polviin saakka.
Nämä sukat ovat tuon joustinkuvion vuoksi erittäin joustavat, ja siten istuvat aika hyvin jalkaan myös pohkeesta. Serkullani on vähän eri mallin mukaan tehdyt Hiitola-sukat, joista ei ole kuvaa. Ne on lyhytvartiset ja niissä on tuon joustimen sijaan pelkkää oikeata neulosta. Siinä sukan kuvio muodostuu kahden rivin mallilla, kun tässä joustinmallissa rivejä on 14.

En ole koskaan kutonut sukkia 2mm puikoilla, mutta hyvinhän siitä selvittiin, kun malli oli mukava. Joskus myöhemmin saatan kutoa ne lyhytvartiset sukat. Ja vähän isommilla puikoilla.

Yksi tädeistäni on innostunut kutomaan niitä lyhytvartisia Hiitola-sukkia, jo useita pareja on tänä syksynä ehtinyt valmistua. Toinenkin tätini ja äitini aikovat kutoa myös Hiitola-sukat. Eli koko suku kutoo tänä syksynä näitä heidän lapsuuspaikkakuntansa nimikkosukkia.

Raitoja eskarilaiselle

Askartelutouhujen rinnalla olen tehnyt jotain neuleitakin. Ensimmäisenä esittelyssä on veljentytön 6-vuotislahjaksi tekemäni tunika. Siinä alaosa on virkkausta, ja totesin, että virkkaus onkin yllättävän raskasta, eikä lainkaan yhtä mukavaa kuine neulominen. Sinänsä syntynyt raitarivistö on ihan hauskan näköinen.

Tunikan ohje löytyy Moda 4/2010 numerosta. Tunikaan kuuluu myös hiuspanta, jossa oli koristeena muutama virkattu kukkanen. Lankana on Sandnes Mini Duett, joka on villan ja puuvillan sekoitetta. Lanka on ihanan pehmeän tuntuista, mutta neulottuna vähän lörtsöä. Olisi varmaan pitänyt käyttää vähän pienempiä puikkoja.

Tunikan alaosa oli virkattu ja yläosa neulottu, neuleosuus sujui hitaan virkkausosan jälkeen varsin joutuisasti. Tunikan koristeeksi lisättiin myös virkattuja kukkasia sekä reikäriviin pujotettiin silkkinauhat.

Tässä vielä kuva kokonaisesta tunikasta. Kaula-aukkoa lukuunottamatta se onnistui ihan hyvin. Jonain päivänä täytyy vierailla lankojen ja virkkuukoukun kanssa veljeni luona ja kunnostaa kaula-aukko. Se oli hoikalle saajalleen vähän liian iso, joten täytyy virkata muutama rivi lisää kaula-aukkoon.

Pikkuhiljaa alkavat pehmeät paketit kelvata lahjaksi saajalleenkin :-) Siitä merkkinä oli se, että tällä kertaa tunika pääsi heti sovitukseen.

Lisää tarjotinharjoittelua

Leenan blogissa keväällä olleen koristellun tarjoittimen innoittamana ostin kirppikseltä kasan metallisia tarjoittimia.

Käänsin vanhan valokuvan kuvankäsittelyohjelmalla peilikuvaksi, tulostin sen laserilla ja leikkasin tarjoittimen kokoiseksi. Sitten käsittelin tarjottimen ArtMedium aineella, ja yritin kiinnittää kuvan siihen kuva tarjottimeen päin niin, että yhtään ilmakuplia ei jäisi, ja mahdollisimman tiiviisti, jotta koko kuva siirtyisi tarjoittimeen.


Tarjoittimen annettiin kuivua muistaakseni 4 tuntia, jonka jälkeen alkoikin se ajallisesti työläin osuus, paperin raaputtaminen pois tarjottimesta. Kastelin tarjoittimen ja hieroin paperia pois sormenpäillä yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä annoin taas kuivua ja huomasin, että yhä vaan paperia oli jäljellä. Harmikseni huomasin, että osia kuvasta alkoi myös hinkatessa lähteä pois tarjottimesta. Muutaman päivän paperin irroituksen ja kuivumisen jälkeen lakkasin tarjoittimen, jonka avulla loppu paperin aiheuttamasta sameudesta hävisi.

Tässä on lopputulos, vanha tarjotin, jossa on valokuva n. 1910-luvulta kartanosta, jossa mummoni oli aikanaan sisäkkönä. Tämäkin tekniikka vaatii vielä harjoittelua. Jos saisi tulostettua kuvan kalvolle, tuo paperin putsaus helpottuisi ja kuva todennäköisesti siirtyisi paremmin. Sitä täytynee kokeilla seuraavaksi.

Edellisen tarjottimen kuva on siis Hiitolasta, ja tässä Sukkasadon tavoitteeni hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen Hiitola-sukka on valmis ja toisestakin varsi hyvällä alulla.