Kirja on tilattu Blurbin kautta käyttäen heidän ohjelmaansa kirjan tekoon.
Tarinat ovat äitiemme ja tätiemme kirjoittamia tarinoita heidän lapsuudestaan Karjalassa, evakkomatkoiltaan, tarinoita jatkosodan ajalta Hiitolasta ja lopulta asettumisesta Länsi-Suomeen. Nämä olemassa olevat tarinat koostimme kirjaksi. Mukana on myös äitini ja tätieni kirjoittamia runoja ja suvun vanhoja valokuvia, jotka skannasimme ja muokkasimme kirjaan sopiviksi.
Mukana on myös tätini ja iso-tätini hahmottama Karjalaan jääneen talon pihapiiri.
Tätini on kerännyt Hiitolassa käytettyjä murresanoja, joita kirjan lopussa on pari sivua.
Kirjan tekeminen oli iso homma, vaikka meitä olikin kaksi sitä tekemässä. Tekstien valinta ja puhtaaksikirjoitus, kuvien skannaaminen ja muokkaaminen, sijoittelu kirjaan, oikoluku ja tietojen tarkistus jne. veivät yllättävän paljon aikaa.
Kirjan tekeminen on ollut myös merkittävä tapa tutustua oman suvun historiaan. Sitä on yrittänyt kuvitella, että mitähän mummoni on 30-vuotiaana miettinyt, kun hän on lähtenyt mullivaunussa evakkoon kolmen alle 10-vuotiaan lapsensa kanssa kohti tuntematonta määränpäätä. Mies oli rintamalla ja appivanhemmat tulisivat myöhemmin karjan kanssa, ja hänen omat vanhempansa lähtivät eri seudulle. Kyllä siinä on varmaan monta kyyneltä vuotanut.
Äitini ja tätieni lapsuuden leikit sotaromun keskellä ovat myös koskettavia. Ihme, ettei kukaan heistä loukkaantunut, kun he polttivat ruutia, leikkivät korsuissa ja löysivät nalleja ja kranaatteja. Jo pienestä pitäen vanhimmat lapset laitettiin viemään naapuriin tietoa liikkeellä olevista desanteista, ja he kohtasivat myös korsujen purkutöissä olleita sotavankeja. Näitä kokemuksia ajatellessa tuntuu, että pieniä ne ovat monet nykyajan murheet.
Tunnemme serkkuni kanssa ylpeyttä siitä, että olemme saaneet äitiemme ja tätiemme lapsuuden tarinat koottua niin, että jälkipolvetkin voivat niistä nauttia.
9 kommenttia:
Aikamoinen projekti :o Hyvä että saitte kirjan valmiiksi. Siitä on varmaan iloa muillekin kuin suvulle. Kirja näyttää vielä niin kivaltakin. Nostan hattua ja kumarran syvään :)
Mahtavan arvokas kulttuuriteko.
Onnea ison työn loppuun saattamisesta. Mielenkiintoisen näköinen kuviesi perusteella.
Lämpimät onnittelut!
Onpa ihanaa, että suvun naiset ovat kirjoittaneet kokemuksiaan ja tuntojaan muistiin - oikeita aarteita.
Anopillani olisi ollut paljon kerrottavaa; mutta hän ei ollut kovin halukas jakamaan muistojaan, osin kipeitä tapahtumia.
Upeaa työtä! Kunnioitettava teko muistojen konkretisoimiseksi!
Olette tehneet todella arvokkaan teon. Miuta harmitaa, että meijän suvusta ne, jotka olisivat jotain muistaneet, ovat jo edesmenneitä.
Tulin kiittämään taas hyvistä vinkeistä kasvivärjäysten kanssa. Mulla jotenkin on ollut sellainen harhaluulo, että vihreää tulee suht helposti. Mutta yrittänyttä ei laiteta, kokeilen kyllä vielä uudelleen ja onhan mulla se lupiininkukista saatu vaaleanvihreä sentään. :)
Ison työn olette tehneet kirjan kirjoittaessanne. Minua kiinnostaa kaikki nuo entisen Karjalan tapahtumat, äitini ja isäni olivat molemmat syntyneet rajan tuolla puolen. Äitini elävästi kertoi tapahtumista vaikka oli vasta yhdeksän kun ensimmäinen evakkomatka alkoi.
Huivit meinasivat jäädä kehumatta, hienoja kuin mitkä.
Hienon ja suuren urakan olette tehneet! Onnittelut!
Lähetä kommentti