Omenapuun kukkiessa

Omenapuiden kukkiessa valmistui koko kevään kestänyt feresi-projektini. Tässä vähän kuvakavalkadia lopputuloksesta.

Ensimmäisenä on yksityiskohta esiliinasta. Esiliina on tehty vanhasta verhokankaasta, johon virkkasin pitsin ja kiinnitin satiininauhan. Satiininauha on samaa, jota käytin mekossa reunojen kanttaamisessa. Pitsin ohje on Suuresta käsityölehden marraskuun numerosta vuodelta 1990.
Tässä kuvaa paidasta ja feresin yläosasta. Kangas on Marimekon puuvillaa nimeltä puutarha. Koruna on Kalevala korun Suotniemen solki, jonka esikuva on Käkisalmelta.


Seuraavaksi yksityiskohta hihasta, jonka reunassa on samaa pitsiä, jota on essun reunassa. Puseron ja feresin ohje löytyy Suuren käsityölehden kesäkuun numerosta vuodelta 1992. Oikeaoppisesti paidan ja essun helma ja hihansuut olisi päärmätty muurahaispolku-päärmäyksellä käsin ommellen. Itse ompelin reunukset koneella.
Tein essuun myös lautanauhavyön. Lankana käytin Novitan Tennessee puuvillaa. Tänä keväänä sattui olemaan juuri feresin kankaan väriin sopivia sävyjä langasta.

Tässä sitten koko asu. Valokuvaaja ei tietenkään huomauttanut, että essu olisi saanut olla vähän sileämpi.


Sitten vielä kuva puvun takaosasta. Tässä näkyy myös kangas vähän isompana pintana. Pidän tästä violetin sävyisestä kankaasta.
Lopuksi vielä feresi lautanauhavyön kanssa. Vyö on näköjään huolimattomasti kiedottu ja rusetti repsottaa. Ulkona ei ollut peiliä, kun vaihdoin essun vyöhön.

Projekti on valmis, ja monta eri tekniikkaa tuli tehtyä. Olen erittäin tyytyväinen tähän pukuuni. Monta kertaa tätä on matkan varrella sovitettu, mutta vasta puseron valmistuttua tästä tuli juhla-asu. T-paidan kera juhlavuus jotenkin rapisee :-)

Tätä tehdessä tuli muistoja lapsuudesta. Sain kerran isältäni tuliaisiksi Saksasta tirolilaismekon, johon kuului puhvihihainen paita, olkain mekko sekä essu. Olin tuosta asusta äärettömän ylpeä. Samaa ylpeyttä tunnen tästä puvusta, joka kesäkuussa pääsee käyttöön ensimmäistä kertaa.

Pellavainen paita

Kangasvarastosta löytyi Viipurista ostettua ohutta pellavaa, josta päätin sadepäivänä ommella feresiin sopivan paidan. Paita odottelee vielä pitsejä hihasuihin ja sen jälkeen silittämistä.


Tässä lähikuva tuosta hihasta, jossa on tuo rypytys. Vaikka ompelin paidan ilman saumavaroja, on se suht tilava. Ennen tehtiin vaatteita niin, etteivät raskaudet tai painonvaihtelut tarkoittaneet uusien vaatteiden hankkimista, vaan vaate tehtiin kestämään aikaa.

Tässä jo vähän kokeilin miltä paita näyttää feresin kanssa. Kunhan saan pitsit hihoihin, projekti on valmis ja saatte nähdä toivottavasti parempia kuvia kokonaisuudesta.


Palaga kommentoikin, että kyllä feresin kanssa pitää olla itse ommeltu paita eikä mikään kaupan paita. Ja nyt kun paita on ommeltu, olen ehdottomasti samaa mieltä, joten kiitos vielä kannustuksesta.

Paitaa vaille valmis

Feresi on paitaa vaille valmis. Pitsi on kiinnitetty essuun ja omistan myös tyyliin sopivat karjalaisten mallien mukaan tehdyt Kalevala-korut. Laiskuus iski ja yritin löytää tyyliin sopivaa valkoista puseroa kaupasta. Se tuntuu olevan aivan mahdoton tehtävä. Kuvittelin, että kaupassa kuin kaupassa olisi valkoisia puseroita, jotka sopisivat feresin kanssa. Mutta kaikki sopivan näköiset paidat olivat niin onnettoman huonoista materiaaleista, että saivat jäädä kauppaan.

Nyt täytyy katsoa vielä kangasvarastosta, että löytyisikö sopivaa puserokangasta, vai täytyykö lähteä kangaskauppaan. Pari viikkoa on aikaa saada paita aikaiseksi ja sitten puvun pitäisi olla valmis.

Essu ja vyö

Vaikka pihapuuhat ja työkiireet vievät aikaa, on feresi taas edennyt hiukan. Essu on pitsin kiinnitystä vaille valmis. Essusta tuli vähän liian leveä, enkä jaksa sitä lähteä enää korjaamaan, joten päätin tehdä feresiin myös vyön, jotta sitä voi käyttää ilman essuakin. Sain viime syksynä opetusta lautanauhan tekemiseen, mutta en ole sen jälkeen ehtinyt yhtään nauhaa tehdä.

Suht hyvin onnistui loimen luonti ja nauhojen pujottelu lautoihin. Kutomisessa oli välillä vähän hässäkkää, kun onnistuin sotkemaan lankoja ja lautoja, mutta ilman suuria vaurioita siitä selvittiin.

Suunnittelin nauhan kuvion netistä löytämäni lautanauhaohjelman avulla. Valitettavasti en enää linkkiä löytänyt, kun olen ohjelman jo tallentanut omalle koneelle. Ohjelman avulla olikin helppo suunnitella kuvio ja vaihdella värien paikkaa. Lankana käytin Novita Tennessee lankaa, josta löytyi feresin väreihin sopivat sävyt. Kuvio on ihan simppeli ja lautoja oli yhteensä 10. Innoissani tein nauhasta vähän turhankin pitkän, mutta voihan ne vyön päät roikkua aika alhaallakin.

Essu on vanhaa verhokangasta, jossa on koristeena samaa satiininauhaa, millä feresi on kantattu. Helmaan tulee lisäksi virkkaamani pitsi, kunhan saan sen vielä pingotettua. Kunhan saan vielä puseron jotenkin aikaiseksi niin sitten laitan kuvia koko puvusta.

Feresi etenee

Feresin mekko-osuus on valmistunut. Ensin tein vähän liian ison mekon, mutta onneksi äidin neuvoilla sain sen pienennettyä mahdollisimman vähällä vaivalla sopivaksi. Taas huomasin, miten rajoittunut oma ompelutaitoni on, kun taas äitini käden käänteessä keksii, että miten asiat korjataan. Nyt on vuorossa essu, ja siihen olen jo virkannut pitsiä.
Muuten essun kuviointi on ihan vaiheessa. Lisäpohdintaa aiheuttaa Hagelstamin antikvariaatista ostamani kirja Karjalan kirjonta. Kirja on vuodelta 1946 ja siihen on yritetty pelastaa karjalaisia kirjontamalleja evakkotaipaleelle otetuista käsitöistä.

Kirjassa on mukana äärimmäisen vaikeilta tuntuvia revinnäistöitä.

Perinteistä karjalaista etupistokirjontaa

Sekä malleja ketjuvirkkauskirjontaa varten.


Noita ketjuvirkkauskuvioita tekisi mieleni siihen essuun laittaa. Täytyy harkita, kun mekon pitäisi olla valmis kesäkuun toiseen viikonloppuun mennessä. Tai sitten teen nyt yksinkertaisen essun ja jossain vaiheessa vähän koristeellisemman.

Kehruuta ja neulontaa

Vihdoin olen saanut Juulin kuituklubin 75%kidmohair 25% villan kehrättyä. Tässä lähikuva langasta. Kehräsin tämän Kromski Sonataan ostamallani lace flyerillä ja kertaus tapahtui mukavasti Jumbo flyerillä.
Lankaa tuli yhteensä n. 560 m. Tässä vielä kuva vyyhdistä.


Ostin talvella Lankamaailmasta pari kerää Gjestal Bris lankaa, jossa on 50% villaa ja 50%soijakuitua. Lanka on tosi pehmeän tuntuista.
Sitä oli mukava kutoa, ja siitä tuli tosi tasaista ihan itsestään. Kudoin siitä Ravelryssä ollutta mallia Raspberry Beret, jonka äiti saa äitienpäivälahjaksi. Värejä on vähän säädetty, kun kamera ei suostu kuvaamaan lilaa sävyä oikein.
Sen verran pehmeää lanka on, että en ehkä lähtisi siitä esim. villapaitaa tekemään, kun se saattaa nyppyyntyä. Näin pienessä työssä en nyppyyntymistä huomannut.