Perinnekäsitöitä

Ystäväni opetti minulle viikonloppuna viitelöintiä. Se on kuteeton nauha, jota työstetään puikkojen avulla loimen lankoja siirtelemällä kummastakin nauhan päästä vuorotellen. Keskellä sitten nauhan päät kohtaavat toisensa. Viitelöinti vaatii täydellistä keskittymistä, sillä muuten unohtuu se, että mitä päätä oli työstämässä ja tuliko sama viriö avattu toiseenkin päähän.
Vaikka tekniikka oli sen opittuaan yksinkertaista toistoa, en pysty hahmottamaan, että miksi kuviosta tulee sellainen kuin siitä tulee. Eli miten eri viriöt ja lankojen nosteleminen liikuttavat näitä loimia niin, että niistä syntyy tietty kuvio. Kaikkea ne ovat osanneet keksiä ennen.

Mielenkiintoinen tekniikka, mutta hyvin hidas, jos haluaisi tehdä pitkän tai leveän nauhan.

Vaihteeksi vähän ompelua. Tässäkin on kyseessä eräänlainen perinnekäsityö, vaikka kangas onkin nykyaikaista Marimekkoa. Tässä vielä kangas ennen leikkuuta.

Nyt olen siinä vaiheessa, että pari sataa nuppineulaa on varmaan käytetty, vähän laskoksia on harsittu ja kanttinauhan laitto alkaa. Eli kyseessä on feresi, jota ompelen itselleni. Katsotaan riittääkö mekon jälkeen intoa ommella paita, vai tyydynkö kaupan paitaan. Essunkin suhteen olen vielä mietintö vaiheessa, katsotaan mihin päädyn.


Oikein mukavaa, lämmintä ja aurinkoista vappua!

Pitkä veto

Tässä tulos elämäni ensimmäisestä pitkä vedosta. Eikä tällä ole mitään tekemistä Veikkauksen kanssa.



Kehruukirjoista olen lukenut tästä woolen eli long draw tekniikasta, mutta en kuitenkaan ole sitä kovin hyvin pystynyt kirjasta hahmottamaan. Kehruuasioihin keskittyvästä Spindlicity verkkolehdestä löysin videon, jossa oli esitetty tätä pitkä veto tekniikkaa. Siitä innostuin kokeilemaan tekniikkaa itsekin.

Kokeilin pitkä vetoa Tampereelta ostamani karstatun lampaan villan kanssa. Karstaus oli sen verran kuohkeaa, että jotain sain aikaankin, vaikka tuntui että möykkyä tuli ja lanka katkesi usein. Lopuksi kokeilin repiä auki villatopsia ja kokeilin samaa tekniikkaa. Mutta kierre meni villaan, eikä siitä tullut kuin karstamyllyyn uudelleen menevä sekasotku. Eli kuohkeaksi karstattu villa on selvästi helpompaa tässä hommassa.

Tekniikka vaatii vielä runsaasti harjoittelua, ennen kuin olen sen kanssa päässyt yhtä lailla sinuiksi kuin nykyisin käyttämäni worsted draw tekniikan kanssa. Kirjoissa kehutaan, että long draw tekniikka on nopeampi kuin tämä worsted draw, ja myös sitä, että tällä tekniikalla tulee hienomman näköistä lankaa.

Suomenkielisistä termeistä ei minulla ei ole ollut tietoa lainkaan, kun kaikki opukseni ovat englannin kielisiä. Löysin kehruutermistöä eri englanniksi ja ranskaksi täältä.

Eli sanaston perusteella ilmeisesti yleisemmin käyttämäni tekniikan (worsted draw) tuloksena on kampalankaa ja pitkä vedon (woolen draw) tuloksena saa karstalankaa.

Kuidusta huiviksi

Ilun kuituklubin ensimmäisessä lähetyksessä tullut shetlannin lampaan villa pääsi vyyhdiksi asti pääsiäisenä. Langan metrimäärää en muista. Laitoin sen kyllä huolellisesti lapulle, mutta lappu on päässyt hukkumaan. Siinä on myös kolmen muun langan metrimäärät, ja kaikki siis jossain turvallisessa paikassa. Langassa on pientä epätasaisuutta, mutta ei se minua häirinnyt. Tasaista lankaa saa kaupasta. Täältä löytyy alkuperäiset kuidut. Kehrätystä langasta tuli yllättävänkin keltavoittoinen.

Huivin malliksi valitsin yksinkertaisen, jotta langan väri pääsisi oikeuksiinsa. Ravelrystä löytyi helppo huivin ohje. Ihan ohjeen mukaan en tehnyt, ja lopulta lanka uhkasi loppua, joten yhtä leveää aina oikein reunusta ei huiviini tullut.

Edellinen kuva on otettu ilman salamaa, ja silloin kuviopinta erottuu paremmin. Alla oleva kuva on otettu salamalla, jolloin värit toistuvat paremmin, mutta kuviopinta jää erottumatta. Huivi syntyi nopeasti, valtaosa siitä tuli kudottua pääsiäisen automatkalla pääkaupunkiseudulta Satakuntaan ja takaisin.

Olen oikein tyytyväinen tähän huiviini, valitettavasti tarvittaisiin parempi kuvaaja, jotta myös kuvassa se näyttäsi paremmalta.

Puikoille pääsi myös Springtime Swirl Mystery KAL huivi. Lanka on kuitenkin hermojaraastavan ohutta, ja pyöröneuleessa se korostui erityisen paljon. Tällä langalla en tätä huivia kudo, joten tämä päätyy purkuun.

Kehruuta ja askartelua

Ilun kuituklubin ensimmäisessä paketissa tullut shetlanninlampaan villa on vihdoinkin päässyt kehrättäväksi. Aloitin kehräämisen Tampereella, ja olen jatkanut sitä kotona. Tässä on tulossa se keltaisempi osuus langasta.

Vihreämpi osuus on jo kokonaan kehrätty ja odottelee vain kaveriaan, jotta langan kertaaminen voisi alkaa. Näistä tulee yhdessä varmasti mukavan keväistä lankaa.
Lisäksi olen askarrellut pientä pääsiäiskranssia. Käytännössä otin Risulinnulta joulumyyjäisissä ostamani puolukkakranssin, otin siitä pois tuon jouluisen nauhan. Kieputin tilalle itsekehrättyä ja kasvivärjättyä kellertävää lankaa ja lisäsin muutaman irto kukkasen.


Tuloksena oli tällainen kierrätyskranssi. Puolukanlehdet alkavat olla aika rapisevia, mutta ajattelin, että näin saa nopeasti aikaan jouluisen koristeen tilalle pääsiäiskoristeen. Kranssi on siis ollut koko ajan samassa paikassa, aikaisemmin vain jouluisessa asussaan.
Oikein rauhaisaa pääsiäsaikaa!

Lämpöä käsille

Lammasmarkkinoita varten piti varustautua lämpimästi. Koska minulla ei aikaisemmin ole ollut kämmekkäitä, tekaisin nopeasti sellaiset Kaisalta jouluvaihdossa saadusta käsinvärjätystä Yliveto langasta. Langassa on 85% villaa ja 15% polyamidia, joten lanka olisi sopinut myös sukkalangaksi.

Mallin löysin Ravelrystä: Susie's Reading Mitts. Malli oli mukavan nopea neulottava, ja lanka liukui mukavasti puikoilla. Lankaa jäi jäljelle jonku verran, mutta käytännössä siitä ei varmaan saa muuta kuin lasten pienet lapaset tai tossut.

Tässä vielä lähikuva kämmekkäiden kummassakin reunassa olevasta kuviosta. Yksinkertaisia silmukoita, mutta ihan hauskan näköinen.

Ja kyllä nämä tarpeeseen olivat, sen verran viileää oli Tampereella viime viikonloppuna, varsinkin pihalla.

Kehruutreffit lammasmarkkinoilla

Eilen aamulla viisi pääkaupungin kehrääjää lähtivät Tampereelle lammasmarkkinoiden yhteydessä olleeseen kerhuutapaamiseen. Mukaan lähtivät Rina, Eeva, Sanna, Karoliina ja minä.

Tapaaminen oli tunnelmallisessa tallipihassa. Sää oli sateinen, mutta onneksi itse saimme kehrätä sisätiloissa. Siellä tapasimme muutamia blogeista ja Ravelrystä tuttuja henkilöistä. Mukana olivat mm Pirkko, HannaWou, Reetta ja Teija. Mukavaa, kun netistä tutut henkilöt saavat kasvot.

Vaikka sää ei markkinoita suosinutkaan, yllättävn paljon siellä kävi väkeä katsomassa kehruuta ja lampaita. Kuvan ottohetkellä ei kuitenkaan ollut yleisöä, vaan kehruutreffeihin osallistujan tutustuivat villakampojen käyttöön.

Koska kyseessä oli lammasmarkkinat, oli siellä myös keritsemisnäytöksiä. Yllättävän rauhallisesti lampaat suhtautuivat keritsemiseen. Vain muutama äännähdys keritseminsen aikana.

Ja tässä on lampaan "kevät-look" parturoinnin jälkeen.

Ja markkinoilla yleensä kuluu vähän rahaa. Tässä on Rinan tekemä tilanteeseen sopiva värttinä, ja sen alla kilo suomenlampaan villaa, joka väkisinkin halusi päästä pääkaupunkiseudulle matkailemaan.

Ja lisäksi mukaan tarttui kehrääjälle sopiva paita.

Tilaisuus oli oikein mukava, ja toivottavasti tällaisia "valtakunnallisia" kerhuutapaamisia järjestyy tulevaisuudessakin.