Kanadanpiiskunkeltaista

Vihdoin sain otettua kuvan kadananpiiskuilla värjätyistä langoista. Harmillisesti aurinko meni pilveen, joten kuva on vähän samea. Vasemmanpuoleiset vyyhdit ovat hyvin keltaisia. Ehkä jopa pikkaisen räikeitä. Oikeanpuolimmaiset langat olivat ensin "sekaseitikkisopassa" = ruskeita seitikkejä, jotka eivät ole veri- / verihelttaseitikkejä. Siitä liemestä lähti vain haaleaa beessiä. Niistä ei tullut yhtä keltaisia. Viime vuonna Virtain Villaan värjätystä kanadanpiiskusta tuli kauniimpi väri, nyt lankana oli Novitan Nalle. Otin kasvista vain kukinnot, ja niitä oli suurin piirtein puoliämpärillistä. Liotin niitä runsaan viikon vedessä. En olisi liottanut niin pitkään, ellei olisi ollut liian tuulista. Nyt oli pakko odottaa tyynempää päivää, jotta värjäys olisi onnistunut kaasupolttimolla.
Dahlia on myös Rita Buchananin Dyer's Garden kirjan mukaan hyvä värjäyskasvi, tosin kukkia pitää olla paljon. Siitä voi saada erilaisia keltaisia ja oransseja. Itse en ole sitä kokeillut, tässä on vain maljakossa oleva kimppu.





Tässä toinen värjäyskasviksi sopiva kimppu, nimittäin maa-artisokka. En kyllä tiedä minkä väristä lankaa tällä saisi. Itselläni tämäkin on vain kukkakimppuna.

Yksi paikka, jossa voi käydä ihastelemassa värjäyskasveja, on Hyötykasviyhdityksen palstoilla. Siellä on erikseen värjärin puutarhapalsta, jossa kasvaa erilaisia värjäyskasveja. Siellä on tänä kesänä kasvanut ainakin kanadanpiiskua, morsinkoa, keltasauramoa, keltakosmoskukkaa, tiikerinkaunosilmaa, daahliaa, samettikukkaa, maa-artisokkaa ja pensasvärihernettä.

Risulintu, en ole kokeillut koskaan jalavan lehdillä. Omenapuun lehdillä sain viime syksynä aika kaunista ruskeaa. En tummaa, vaan pikkaisen keltaiseen vivahtavaa, mutta ei beessiä. Jalavaa kannattaa kokeilla, koskaan ei tiedä, mitä saa aikaiseksi. Sehän tässä värjäyksessä niin viehättää, aina on uutta kokeiltavaa, jonka lopputuloksesta ei voi olla ihan varma.

Näpertelyä blogissa oli mielenkiintoista sävyä saatu hernekuukusella värjäämällä. Kannattaa käydä katsomassa.

Meleerattua lankaa

Vihdoin sain kerrattua jo jonkun aikaa olleet langat keskenään. Nämä on kehrätty luonnonvaaleasta ja vaaleanharmaasta huovutusvillasta, ja kerrattu yhteen. Jonkun verran karheaa lanka on, ja selkeän möykkyistä, mutta sitä on kuitenkin kiitettävät 60g, ja vyyhti alkaa olla jo ihan normaalin vyyhdin kokoinen. Kohta on kasassa 100g samanlaista lankaa, joten kohta siitä voisi jo jotain tehdäkin.

Värjäyksen lomassa

Eilen oli taas värjäyskattila tulella. Tällä kertaa kattilassa oli kanadanpiiskun kukinnot. Langoista näyttää tulevan hyvin keltaisia, mutta otan kuvan, kunhan langat ovat kuivuneet. Silloin oikeat värit tulevat paremmin näkyviin.

Kattilan poristessa otin kuvia syksyisestä puutarhasta. Komeamaksaruoho punastuu koko ajan, vielä ei ole täydessä punerruksessa.

Nyt lämpimillä säillä hajuherne jatkaa kukkimistaan. Toivottavasti kovia yöpakkasia ei tule lähiaikoina, sillä nuppuja oli vielä runsaasti. Kuvan horisontti on jokseenkin omalaatuinen, ihan näin kaltevassa paikassa emme asu.








Kohta omenatkin ovat kypsiä, ja saa ryhtyä hillonkeittoon. Tähän asti olen poiminut vain maahanpudonneita, kun nämä syyslajikkeet ovat vielä kovin tiukassa. Kun ne lähtevät puusta helposti, ovat ne sopivan kypsiä.

Tässä muutama valioyksilö, joihin pihlajamarjakoi ei ole onneksi iskenyt. Valitettavan monessa omenassa ei ole oikeastaan mitään syötävää, koi on sen työn suorittanut puolestamme.

Merinovillaa

Tässä vihdoin kuva värttinällä kehräämästäni merinovillasta. Sain villan Juulilta Rauman pitsi-viikolla. Vasta nyt sain toimeksi kokeilla tätä, ja kaunista lankaa siitä tulikin. Värit vaihtuvat vyyhdissä mukavasti, ja lanka on pehmeää. Koska villaa oli vähän, se on yksisäikeistä ja kertaamatonta.

Seuraavaksi värttinälle pääsi taas huovutusvilla, ja kohta siitäkin on näytettävää, kunhan saan langan kerrattua.

Vaihteeksi ompelukoneella

Kiitokset Feather and Fun huiviin tulleista kommenteista. Risulintu, tuo malli tosiaan taitaa olla kasvivärjäreiden suosiossa. Risuliisa, englanninkielinen ohje on sen verran helppo, että sen kanssa voi hyvin aloittaa englanninkielisten ohjeiden tulkinnan. Siinä ei ole kuin oikeita ja nurjia silmukoita, langankiertoja ja kaksi yhteen kavennuksia. Marjutin sanaston avulla pärjää vallan mainiosti.

Palataanpa otsikon mukaiseen aiheeseen. Koska naapuritontille rakennetaan, piti ommella keittiön ikkunaan kappa. Koska olemme ylempänä, kuin naapuritontti, niin meille ei enää näe sisään, mutta me näemme sopivasti naapuriin :-)

Koska ikkunassa jo olevista verhoista on mahdoton saada kunnollista kuvaa, en laita verhoista mitään kuvaa. Tyydyn esittelemään pyyhkeen, jonka ompelin verhokankaan lopusta, ja kaapista löytyneestä pienestä pyyhkeestä. Kärjessä on purjerengas, jonka avulla pyyhkeen saa roikkumaan koukkuun. Näppipyyhkeen nimellä tällainen taitaa kulkea. Ompelu oli taas ihan mukavaa, varsinkin kun työt olivat pieniä ja valmistuivat nopeasti. Yleensä homma tökkää kaavojen piirtämiseen, tai viimeistään siihen, kun niitä ryhtyy muokkaamaan itselle sopiviksi.

Morsinkovärjäystä

Muutama kommentoija oli toivonut ohjetta morsinkovärjäyksestä, ja tässä se vihdoin tulee.

1. Silputaan tuoreet lehdet ämpäriin, ja kaadetaan kiehuvan kuumaa vettä astia täyteen. Kasvit saavat hautua 40m, jonka jälkeen lehdet siivilöidään pois ja kaikki neste puristetaan lehdistä. Siivilöinnin jälkeen liemi on sherryn punaista.

2. Liemeen lisätään pesusoodaa / ammoniakkia, ph pitää saada yli yhdeksään. Tämän jälkeen liuos hapetetaan vispaamalla käsin 15 min. Pinnalle kertyy vaahtoa, joka muuttuu sinertäväksi -> indigon esiaste muuttuu indigoksi.

3. Liemi kaadetaan kattilaan, ja lämpö nostetaan 55 asteeseen. Jos liemi on yli 55 asteista, siihen tulee happea, ja liemen pitää olla nimenomaan hapetonta. Natriumditioniittia laitetaan 25-40g/100g lankaa ja 5 litraa nestettä (ainetta ei saa hengittää, ja kädet tulee suojata hanskoilla, suun suojaksi voi laittaa vaikkapa pyyheliinan, opettaja käytti "happinaamaria"). Sekoitetaan varovasti. Annetaan aineen vaikuttaa puoli tuntia, tai kunnes liemi on muuttunut läpikuultavaksi. Ditioniittilientä ei saa laittaa viemäriin, vaan se täytyy ennen hävittämistä hapettaa.

4. Puhtaatja kosteat langat laitetaan varovasti liemeen, ja annetaan olla 15-20 min. Langoissa ei saa olle kiristäviä pasma- tai haltijalankoja, koska muuten värjäyksestä voi tulla epätasainen. Lientä sekoitetaan muutaman kerran varovasti värjäyksen aikana, mutta varotaan loiskuttamatt, jotta liemi ei hapetu. Langat nostetaan varovasti ylös liemestä esim. vatiin, niin, että vettä ei tippuisi morsinkoliemeen. Langat ovat tässä vaihessa vihertäviä, mutta muuttuvat ilman hapen seurauksena siniseksi. Jos haluaa laittaa langat uudelleen liemeen, annetaan niiden ensin hapettua ilman kanssa 10-15 min, jonka jälkeen ne voidaan laittaa saamaan lisää väriä. Uusi kasto n. 1 min, ja sen jälkeen jälleen hapetus 10-15 min. Kun väri on sopiva, pestään langat, ja laitetaan kuivumaan. Tilkaa etikkaa huuhteluvedessä poistaa liian emäksisyyden.

5. Liemi voidaan uudistaa nostamalla lämpötila takaisin 55 asteeseen, ph kohotetaan taas 9:ään, lisätään ditioniittia ja 15 min. jälkeen voidaan värjätä.

6. Kun väriä ei enää tule, se hapetetaan vispaamalla sitä 10-15 minuuttia, ennen kuin se voidaan hävittää. Samaanaikaan viemäriin kaadetaan runsaasti puhdasta vettä.

Kaunein väri tuli vaaleanharmaaseen lankaan. Lankojen ei tarvitse olla puretettuja, mutta alunapuretus ei haittaa.

Värjäykseen liittyen on tullut muutamia kysymyksiä kommentteihin, joihin vastailen tässä yhteisesti:

Kangaskasa kyseli, että mitä kannattaisi istuttaa syksyllä. Itse istutin viime syksynä sekä tiikerinkaunosilmää, että värisauramoa, mutta kumpikin iti keväällä varsin huonosti. Suosittelen kyllä kevätkylvöjä.

Villapallo kyseli, että mitä aineita voisi värjätä sisällä. Itse olen värjännyt kokenillilla sisällä. Krappi kylmävärjäyksessä menee varmasti myös ihan hyvin. Sinipuun myrkyllisyydestä en tiedä, mutta morsinkoa en värjäisi sisätiloissa, koska siinä käsitellään mm. tuota natriumditioniittia, joka on suht vaarallista ainetta. Esim. lasten kanssa ei sitä kannata käsitellä.

Feather and Fun

Kasvivärjätyt langat pääsivät taas puikoille. Tuloksena oli Feather and Fun huivi. Alkuperäinen malli on paljon värikkäämpi, mutta tämä huivi tulee lahjaksi, ja on sen vuoksi tehty hillitymmän näköiseksi, toivottavasti saajalleen sopivaksi.

Ohje oli helppo ja koukuttava. Tämä on kudottu Virtain Villan kasvivärjätyistä langoista. Kasvit ovat ylähäältä alas: tammenlehdet, vaahterankuori, kanerva valkoisessa langassa,

kanerva tummanharmaassa langassa ja koivu rautapuretuksella.
Tässä vielä lähikuva "aallosta".

Idean huiviin sain jonkun toisen blogista, jossa hän teki samaista huivia kasvivärjätyistä langoista.

Tiikerinkaunosilmä

Keräsin puoliämpärillistä tiikerinkaunosilmien kukintoja, joilla värjäilin lankaa. Kaadoin 60 asteista vettä tiikerinkaunosilmien päälle, ja annoin hautua yön yli. Siivilöin kukinnot pois, ja laitoin yhden vyyhdin (50g) alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa liemeen. Annoin sen olla liemessä vuorokauden, jonka jälkeen lisäsin toisen vyyhdin, ikään kuin jälkiväriin. Toinen vyyhti värjäytyi kovin epätasaisesti, vaikka välillä aina sekoittelin. Nostin lopuksi lämpötilan 60 asteeseen, kun ajattelin, että ehkäpä lämpö auttaa värin tasaisemmassa kiinnittymisessä.
Johtopäätös oli oikea, ja vyyhdistä tuli selvästi tasaisemman värinen. Annoin vyyhtien olla vielä liemessä yön yli.

Tuloksena oli ihan kauniit oranssinruskeat langat. Tiikerinkaunosilmää voisi kasvattaa myös ensi vuonna värjäystä varten.

I - Ilo

Näyttää siltä, että vanhemmiten aakkosjäjestys ei olekaan niin selvä, vaan I- ja J-kirjaimet jäivät välistä. Tässä kuitenkin I.

Käsitöissä on työn iloa ja tekemisen vapautta. Ei aikatauluja (yleensä), vapaus valita ompeleeko, neulooko, virkkaako, värjääkö lankoja, punooko vai tekeekö lasitöitä.

Ilo löytyy englanninkielisen ohjeen ymmärtämisestä, kauniin neulepinnan syntymisestä, sopivankokoisen vaatteen ompelemisesta. Ilo syntyy myös kauniista langoista, kankaista, kauniista kirjoista ja lehdistä. Uuden oppiminen, osaamisen tunne ja käsillä tekemisen konkretia tuovat myös ilon tunteen.

Ilo syntyy ajatuksesta syksyn pimenevistä illoista, kynttilän valosta, kupillisesta kuumaa teetä ja neuleesta. Vaikka totuus onkin, että kynttilän valossa ei voi kutoa, niin silti tuo ajatus on lämmin ja sykähdyttävä. Kuinka pienistä asiosta oikeasti voi ilo ja arjen onni syntyä.

Ilo syntyy myös vuosisataisesta käsityöperinteestä. Kauniita töitä löytyy museoista ja kirjoista. On innostava ajatus, että käsitöillä on välttämättömyyden lisäksi haluttu luoda kauneutta ympäristöön jo vuosisatojen ajan, mökin mummosta kartanon emäntään. Toisille käsityöt ovat olleet välttämättömyys, toisille joutoajan täyttyöä. Käsitöitä ovat tehneet monet muut jo aikaisemmin, ja pystyn itse olemaan osa tätä vuosisataista ketjua, omalta pieneltä osaltani.

Värjäyspiste

Villapallo haastoi esittelemään oman värjäyspisteen. Minulla on kompakti kaasupoltin / kattilaviritelmä. Eli yhtä satsia voi tehdä kerrallaan. Kuvan ulkopuolella on sitten sekalainen satsi ämpäreitä, siivilöitä yms, eli tämä osa pistettä näyttää ihan siistiltä. Tuulisella täällä (kuten tänään), kaasuliekki on tehoton, eikä värjäys onnistu. Täytyisi kehittää sermi, joka estää tuulen vaikutuksen. Muuten tämä piste on mukava, sillä se on katoksen alla.

Morsinkovärjäystä

Eilen morsikovärjäyskurssilla perehdyttiin erilaiseen värjäysmenetelmään, jolla saadaan sininen aine morsingosta. Vaiheita oli runsaasti, jotka ovat muistiinpanoissani. Mikäli joku haluaa, voin myös laittaa tänne blogiin pääpiirteet siitä prosessista.

Viereisessä kuvassa ovat kurssilla värjätyt siniset vyyhdit. Värieroa ei juurikaan näe vyyhdeissä, vaikka osa on dipattu liemeen kerran, ja toiset kaksi kertaa. Vain oikeanpuolimmaisin on selvästi vaaleampi, koska se oli ikäänkuin jälkivärjäys.

Sen sijaan väriero on selkeä vyyhdeissä, jotka on alunperin värjätty pietaryrtillä. Vaikka liemestä ei kovin sinistä enää saanut, vaikutti se huomattavasti aluperin keltaisiin lankoihin. Vasemmanpuolimmainen keltainen on alkuperäinen väri, keskimmäinen on samansävyinen vyyhti dipattuna morsinkoliemeen. Siitä tuli kaunis vihreä. Oikeanpuolimmainen on vaaleanharmaalle vyyhdille värjätty pietaryrtti, joka on sitten dipattu morsinkoliemeen. Alunperin vaaleanharmaa vyyhti oli vähän "sammuneen" värinen vaaleanvihreä, mutta nyt siitä tuli kaunis keväänvihreä vyyhti.

Mielenkiintoinen kurssi jälleen, ja nyt pitäisi olla nämä kasvivärjäyksen perusmenetelmät ainakin teoriatasolla hallussa. Punaisia ja sinisiä värjäysprosesseja saa vielä harjoitella, ennen kuin ne ovat tulleet samalla lailla tutuiksi, kuin tämä peruskeittoprosessi.

Samettijalkavärjäyksiä

Olin tekemässä tiikerinkaunosilmistä värjäyslientä, kun huomasin, että olin unohtanut samettijaloillavärjäämäni langat ulos jo yli viikko sitten. Olin ripustanut ne kuivumaan, unohtanut ne sinne, ja tänään ne osuivat silmiini. Liemi oli aikaisemmin käyttämääni lientä, jossa jälkivärjäsin vaaleanharmaan (vasemmalla) ja luonnonvalkoisen (oikealla) purettamalla raudan kanssa jälkipuretuksenna. Eli langat olivat liemessä ensin tunnin, jonka jälkeen lisäsin rautaa 2% lankojen painosta, ja annoin olla 15 min.

Joskus sitä voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä puutarhasta, kuten värjättyjä vyyhtejä.

Kuva ei oikein toista noita lankojen vihreitä värisävyjä kunnolla.

Tänään olin Hyötykasviyhdityksen Morsinkovärjäyskurssilla. Kurssi oli mukava, ja kaatosadekin muuttui päivän mittaan kauniiksi auringonpaisteeksi. Värjäyksistä myöhemmin, kunhan langat ovat ensin kuivuneet.

Taitoa näpeissä

Sain Risulinnulta taitonäppi tunnustuksen, jota nyt pienen pohtimisen jälkeen siirrän eteenpäin. Niin monta blogia on täynnä mitä taitavampien tekijöiden töitä, joten valinta ei ollut helppo.

Haluan antaa tämän seuraaville henkilöille:

Villapallolle: taitavia itsekehiteltyjä neuleohjeita, ja mielenkiintoisia värjäyskokeiluja, taito on hallussa.
Tellulle: neuleita, mosaiikkitöitä, ryijyjä, mattoja, puutarhanhoitoa, eli monipuolisuutta ja kivannäköisiä töitä
Marielle: Mielenkiintoisia ja inspiroivia ruokaohjeita, joista on kauniita kuvia

K - Kehräys

Kehräysinnostukseni on blogimaailma saanut aikaan. Monessa blogissa olen nähnyt kauniita itsekehrättyjä lankoja, joten kehräys rupesi kiinnostamaan. Ensin yritin opetella netin avustuksella, mutta en päässyt kunnolla jyvälle. Sain kyllä aikaiseksi vähän möykkyistä lankaa huovutusvillasta, mutta tuntui, että koko ajan villa meni ihan sotkuun.

Sain apua Seurasaaressa käydessäni, kun sain kädestä pitäen opetusta aiheeseen. Toistaiseksi lankaa on syntynyt vasta vähän, yhteensä runsaat 100 g. Olen kehrännyt tähän asti vain huovutusvillaa, mutta merinoa ajattelin kokeille seuraavaksi. Olen syksymmällä menossa värttinällä kehräyskurssille, jossa toivo oppivani myös pellavan kehräystä, kertaamista, sekä uunituoreiden karstojeni käyttöä.

Ajatus siitä, että näin on lankaa tuotettu jo satoja vuosia sitten, on kutkuttava. Vaatteen aikaansaaminen on ollut suuren työn takana, kun ensin on kasvatettu lampaita / pellavia, saatu niistä kuidut kehruuta varten, kehrätty, mahdollisesti värjätty ja lopulta kudottu / neulottu. Vaatevaraston kasvattaminen on ollut suuren työn takana, ja kaikki kankaat on käytetty moneen kertaan.

Unelmani on osata kehrätä lankaa, jota voin sitten kasviväreillä värjätä. Tavoitteni ei ole lopettaa kaupan lankojen ostamista, mutta jotenkin tuo kehräyksen ja värjäyksen yhdistäminen kiinnostaa.

Rukki, ei, sitä en vielä tosissani mieti, vaan ajattelin opetella ensin tämän värttinän. Aika näyttäköön, tuleeko rukki jossain vaiheessa hankintalistalle.

Jälkivärejä

Värjäyskurssin liemistä lähti vielä runsaasti jälkivärejä. Kokenilliliemeen laitoimme aina 100 -200 g lankaa kerrallaan, nostimme lämpötilan n. 80 asteeseen, ja väriä tuntui riittävän. Saimme jälkiväreinä 700 vielä varsin voimakkaita kokenillivärejä. Minun osuuteni oli 350g. Väriä olisi vielä riittänyt, mutta langat loppuivat. Kanisteriakaan ei ollut mukana, joten loppu liemi täytyi kaataa pois. Kaikkein vaaleimmat vaaleanpunaiset jäi saamatta. Krappiliemestä saimme yhteensä 150 g jälkivärjättyä lankaa.

Nyt on runsaasti samansävyisiä lankoja, joten harmaata / valkoista lisäämällä saisi jo villapaidan tms. aikaiseksi. Nyt vain mallia miettimään.

Kiitos myös lapasiin ja huiviin tulleista kommenteista. Sukkasatoon osallistujana tulisi miettiä myös sukkia, mutta toistaiseksi sukkapuikot eivät ole tarttuneet käteen.

Tarjolla tänään: suomalaista

Sny:ni oli jo blogissani vinkannut, että alkuviikosta tulisi paketti. Ja se oli heti tänään postilaatikossa. Paketin teemana oli suomalaiset tavarat: Novitan 7-veikka lehti, vaaleanpunaista Mambo-uutuuslankaa, Jenkki-purkkaa, sekä Novitan silmukkapidin, palmikkopuikot, sekä kiva kissakortti.

Mambo onkin mielenkiintoinen tuttavuus, ja todennäköisesti pääsee pipoksi. Sopii hyvin juuri valmiiksisaamani kaulahuivin seuraksi. Palmikkopuikkojakaan minulla ei ole entuudestaan, joten näiden avulla palmikoiden teko helpottuu. Aikaisemmin olen taiteillut sukkapuikon kera. Ohjelehtistäkään minulla ei ollut, ja siinä oli kauniita palmikoita, joiden tekemisessä juuri saamani puikot olisivat hyödyksi.

Kiitos, paketti oli tosi mukava ja mieluinen maanantain piristys. Jännityksellä jään odottamaan seuraavaa pakettia, jossa on luvassa jotain "piikikästä".

Silkkivillaa puikoilla

Ostin Helsingin kädentaitomessuilta lankaa kaulahuiviin. Lanka oli Angorinan itse värjäämää silkkivillaa. Lanka oli ihanan pehmoista, ja ajattelin, että siitä täytyy kutoa hyvin kuohkea huivi. Tein pidennettyä helmineuletta, ja siitä tulikin varsin pehmeän kuohkea.



Lanka oli pätkävärjätty ruskean ja roosan sävyillä. Tein huivista niin pitkän, kuin yhdestä huivista sai.







Tässä kuvassa näkyy, miten kivasti tuo kuvio vaihtuu tässä pätkävärjätyssä langassa. Ostamani vyyhti oli viimeinen roosansävyinen, joka Angorinalla oli myytävänä. Juuri sopivanvärinen huivi vaaleanpunaiseen talvitakkiini.

Liian isot lapaset

Kudoin kasvivärjätystä Virtain Villasta lapaset. Ohje oli Knittyn tiffany malli, joka oli tarkoitettu paljon ohuemmalle langalle. Ajattelin jo silmukoita luodessani, että silmukkamäärä on aika iso, mutta koska en ole vähään aikaan kutonut lapasia, niin en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Ja koska lapaset eivät tule minulle itselleni, niin ajattelin, että naisten normaalissa koossa on vähän enemmän silmukoita, kuin mitä itselleni tekisin.


Aika äkkiä huomasin, että niistä tulee tosiaan aika isot, mutta ei hätää, nämä ovat 100% villaa, joten seuraavaksi nämä matkaavat pesukoneeseen. Malli oli mukavan vaihteleva, ja pitkästä aikaa oli kiva tehdä kirjoneuletta. Lapaset valmistuvat suht nopeasti, ja langanpätkien päättelykin on siedettävän rajoissa. Koska jokaista väriä on rajallinen määrä, kudoin lapasia samassa tahdissa. Epäilykseni mukaisesti vihreä väri loppui kesken. Monista kasveista saa samansävyisiä värejä, joten kummankin lapasen kärkikavennukset on kudottu toisella, mutta hyvin samansävyisellä vihreällä. Värin vaihtumista ei huomaisi, ellei osaisi katsoa tarkasti. Vähän tummat näistä tuli, mutta luonnossa ovat kivemman näköiset kuin ottamissani valokuvissa.

Tunnustus

Risulintu antoi minulle taitonäppi tunnustuksen. Kiitos, olen siitä yllättynyt, ja tämä tunnustus lämmittää mieltäni suuresti. Mietin vielä omalta osaltani kenelle jaan tunnustuksen eteenpäin.

Kiitos Risulintu, joka tapauksessa antaisin sen sinulle takaisin, joka blogissasi olet kertonut moninaisista tekemisistäsi käsitöiden ja puutarhan saralla.

Kiitos vielä kerran.

Punainen värikurssi

Olin hyötykasviyhdistyksen järjestämällä värjäyskurssilla. Värjäsimme siellä krapilla ja kokenillilla.

Teimme krappiliemen seuraavasti:
- käytimme n. 100 g krappia 100 g lankaa kohden (tupla määrä normaaliin nähden) ja teimme sen kylmäprosessilla

- krappi liotetiin kuumaan veteen (max 75 astetta)
- vettä laitettiin sen verran, että krappi peittyi
- krappiliemen ph on n. 4.5
- nostimme ph:n laittamalla joukkoon lorauksen pesusoodaa
- ph nousi liian korkeaksi, ja sitä laskettiin etikan avulla 7:ään
- sekoitettiin krappi normaaliin värjäyksen vesimäärään.
- laitettiin alunalla esipuretetut langat (ei viinikiveä) liemeen, ja jätettiin viikoksi
- viikon päästä lämpötila nostettiin 75 asteeseen, ja annettiin lankojen olla hetki siinä.
Ylä kuvassa on krappilangat (luonnonvalkoinen, vaaleanharmaa ja tummanharmaa). Niistä tuli normaalia ruskeampia, joten ehkä pienempi määrä krappia olisi riittänyt. Ei huuhdella etikalla, jotta sinisyys ei häviäisi langasta. Jos lämpötila nousee yli 75 asteen, punaiset väriaineet häviävät ja muuttuvat rusehtaviksi.

Kokenillivärjäys tehtiin myös tekemällä kokenilliliemi viikkoa etukäteen.
Käytettiin n. 40 g kokenillia 100 g lankaa. (10 g yleensä riittää 100g lankaa). Kokenillin sekaan laitetiin 5 g viinikiveä ja vähän kuumaa vettä, ja jätettiin tekeytymään viikoksi (yön yli) purkkiin. Viikon päästä sekoitettiin kokenilli normaaliin värjäyksen vesimäärään ja nostetiin lämpötilaa. Esipuretetut langat laitettiin liemeen, ja värjättiin normaalilla tavalla. Ohessa krappilangat.





Tässä langat ovat ensin dipattu kokenilliin, ja sen jälkeen krappiin (tai toisinpäin, muisti vähän pätkii).










Lopuksi vielä jälkiväri kokenilliliemestä. Siitä tuli vielä varsin vahvat värit.

Runsaan viikon päästä selvitetään sinisten värien salat sinisellä värikurssilla.








Ja lopuksi kotona odotti postikortti sny:ltäni, joka tuntuu olevan reissunainen. Eilen lapissa, tänään pääkaupungissa, huomenna ties missä. Kiitos kortista.

H - huovutus

Ensimmäinen kosketus huopaan lienevät kuvassa olevat punaiset huopatossuni, jotka omistin lapsena. Todennäköisesti ne olivat siskolta perityt, mutta punaiset, lempiväriäni.

Viime talvena tutustuin pesukonehuovutukseen. Salainen neuleystäväni Kaisa lähetti minulle ihanat huovutetut tohvelit, sekä selkeä ohjeet siitä, kuinka pesukoneen avulla huovutetaan. Kasvivärjättyjä lankoja olen pääasiassa käyttänyt pesukonehuovutukseen. Joskus kun lankojen värjäyksen tiimellyksessä unohtuu vahtia kattilaa, on osa langoista päässyt lähes kiehahtamaan. Yleensä niiden pehmeys silloin kärsii, mutta se ei haittaa, jos langat käyttää huovutukseen.

Neulahuovutus on minulle myös uusi tuttavuus. Sain joululahjaksi huovutusneulan, ja jonkun verran olen sen avulla huovuttanut. Tähän asti olen huovuttanut lähinnä piparkakkumuotin avulla. Tarkoitus on huovuttaa jouluksi vähän enemmän koristeita.

Perinteisintä huovutusta, eli märkähuovutusta en ole kokeillut. Monasti olen ajatellut osallistua kurssille, mutta sopivaa ajankohtaa tai asiaanryhtymistä ei ole vielä toistaiseksi tapahtunut. Monesta blogista olen kuitenkin ihastellut kauniita huovutettuja töitä, joten tämänkin kokeileminen jossain vaiheessa varmaan tapahtuu.

Lankaa ja lapasia

Eiliseen postaukseeni tuli kysymys, että mikä yritys myi niitä messuilta ostamiani väriaineita. Ostin ne Tetri-designinlta, jolla on myös nettikauppa.

Unohdi kertoa, että Wanhasta Satamasta palatessani kävin kauppatorin kautta, ja kävin tapaamassa Riihivilla-blogin pitäjää Leenaa. Hänen lapaspakettinsa olivat tosi ihastuttavia, ja yksi niistä suorastaan vaati päästä muiden nyssyköitteni joukkoon.

Eilen kävin myös hakemassa Rinalta varaamani keväisen vaalenavihreät mohair-langat. Siinä kului hetki mukavasti turistessa värjäilystä ja kehräämisestä. Rina myös kertoi Hyötykasviyhdistyksen Lanka & liemi ryhmästä, jossa syksyn aikana olisi ihan mielenkiintoista piipahtaa.




Viikko alkoi mukavasti, kun sain tervehdyksen Sny:ltäni Haaparannasta. Kiitos, kortti oli mukava yllätys.

Messuhankintoja

Olin eilen Helsingin kädentaitomessuilla Wanhassa Satamassa, ja kotiin lähti monen monta nyssykkää ja pussukkaa.

Jonkinverran ostin merinovillaa kehräyskurssia silmälläpitäen. Jospa sitä oppisi kehräämään noista lankaa. Värejä valitsin muutaman, joten sävyjä voi yrittää sekottaa, jos kyllästyy yksiväriseen.






Lisäksi tarttui monen moista lankaa. Valtaosa on tarkoitettu huivilangoiksi. Ainoastaan tuo pompulalanka on tarkoitus kutoa nalleksi. Ohjeet sain langan mukana, joten ehkä se siitä syntyy.






Kehrääjäoppilas ei tule toimeen ilman karstoja, joten sellaiset hankin messuilta. Kuvassa lisäksi kehruukurssia varten pari nöttöstä pellavakuitua. Lisäksi ensimmäinen lepereharjoitelma. En tiedä onko se oikeaoppisesti tehty, mutta jonkinlainen viritelmä kumminkin. Nyt voin karstata ne kaikki huovutusvillaan pienet palat, jotka on kehrätessä irronneet, eikä sellaisenaan voi yrittää kehrätä.


Lopusi vielä satsi väriaineita: krappia, kokenillia, indigoa, sinipuuta ja punapuuta. Näiden kanssa syksy kuluu mukavasti, ja saa vähän punaisia värejä kaikkien kasveista saatujen keltaiste, vihreiden, kellanvihreiden ja kellanruskeiden rinnalle.

Paljon oli myyjiä messuilla, ja paljon sitä tuli osteskeltua, mutta monelta ostokselta pystyin myös itseni hillitsemään.

Ravelry

Ravelry knit & crochet community vaikutti kiinnostavalta, joten kirjauduin odotuslistalle. Tunnetusti odottavan aika on pitkä:

You signed up on Today
You are #30339 on the list.
19125 people are ahead of you in line.
1 people are behind you in line.
36% of the list has been invited so far