Kävin eilen ensimmäistä kertaa sienimetsässä etsiskelemässä värjäyssieniä. En ole koskaan vielä värjännyt sienillä, sillä viime kesänä ei sieniä ollut, ja kävin värjäyskurssinkin viime vuoden elokuusa.Paikanvalinnan suhteen kävi hyvä tuuri, sillä heti ensimmäisessä sammaleisessa kuusikossa löytyi jonkun verran veriseitikkejä. Ne oli kyllä helppo tunnistaa. Lopullinen saalis oli 88 g veriseitikejä, jotka kuivuessaan kutistuivat aivan olemattomiksi. Lopullinen saalis 8 g kuivattuja veriseitikkejä. Täytyy uudistaa matka metsään, sillä tällä määrällä ei vielä lankaa taida värjätä. Verihelttaseitikkejä en jostain syystä löytänyt ollenkaan, vaikka se kirjallisuuden mukaan olisi yleisempi. Ehkä vielä on vähän aikaista, kun säät eivät ole vielä viilenneet, eikä pääkaupunkiseudulla ole satanut kovinkaan paljon.
Samettijalkoja löytyi huimat 3 kpl, joten nekin päätin kuivata, ja odottaa, että löydän niitä syksyn mittaan lisää. Varsinaiset värjäyskokeilut vielä odottavat värjäysmateriaalin lisääntymistä, mutta joka tapauksessa olin iloinen, että edes löysin vähän veriseitikkejä.
2 kommenttia:
Veriseitikit ovat kyllä onnettoman pieniä. Jos haluat oikein voimakasta punaista niin lankaa kaksi kertaa kuivattujen sienten määrä, siitä tulee sitten vielä saman verran parikin kertaa vaaleampaa jälkiväriä. Vaaleaa punaista saa pienemmällä suhteellä.
Verihelttaseitikit ovat enemmän mäntykankailla, ihan taimikoissakin niitä voi olla, tosin enemmän syyskuussa. Sitten kun löydät verihelttaseitikkejä, niin kuivaa jalat ja lakit erikseen, lakeista tulee punaisempaa ja jaloista keltaista.
Kiitos Leena, tämä lakkien ja jalkojen erottaminen olikin hyvä vinkki. En olisi sitä tullut itse ajatelleeksi.
Lähetä kommentti