perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluiloa

Rauhaisaa joulunaikaa!

 

tiistai 6. joulukuuta 2011

Alku aina hankalaa

Runsas viikko sitten osallistuin Porissa Hiitolan pitäjäseuran naistoimikunnan käsityöiltaan, ja aiheena oli neulakintaat. Olen kokeillut neulakinnas tekniikkaa puolitoista vuotta sitten serkkuni opastuksella, mutta olin ehtinyt unohtaa kaiken autuaasti. Illan aikana sain epämääräisiä alkuja aikaiseksi, ja illalla jatkoin sinnikkäästi yritystä.

Seuraavana päivänä ryhdyin kaivelemaan neulakintasiin liittyviä linkkejä, joita löytyikin runsaasti. Niiden avulla pääsin paremmin vauhtiin.

Käspaikan linkki

Sitten löytyi varsinainen aarreaitta: neulakintaat.fi

Sinnikkästi jatkoin yrittämistä ja sain aikaiseksi kintaat:

Kintaissa on kaikki vähän vinksin vonksin, eri mittaisia silmukoita ja välillä vääristä kohdista otettuja silmukoita. Peukalot eivät kestä katsetta ollenkaan ja alareunan päättelykin on vähän niin ja näin. Kuitenkin sen verran sain tekniikasta selville, että kintaat sain aikaiseksi. Huomasin, että oma neulani on aivan liian paksu ja leveä. Sirommalla neulalla voisi onnistua mm. pienten lenkkien teko paremmin. Näitä erilaisia tekniikoita taitaa olla lähemmäs 40 erilaista. Näissä käyttämäni lienee ns. suomalainen tekniikka (kahden yli ja kahden ali ).

Innostuin vielä kokeilemaan kaksiväristä pannunalusta langanlopuista. Valkoinen on Novitan Huopasta ja vaaleanpunainen Mamboa. Mambo ei sovellu tähän tekniikkaan ollenkaan, kun siinä on vähän tekokuitua, eikä langanpäitä saa papeloitua toisiinsa. Taakse jää pääteltäviä lankoja. Valkoinen Huopanen sopii selvästi paremmin ja siitä saa siistimpää jälkeä.

Tekniikka vaatii joko erilaista lankaa ja erilaisen neulan tai huomattavasti harjoittelua ennen kuin siitä tulee katseenkestävää.


Samaisessa käsityöillassa julkistettiin myös kirjoittamani Hiitolan Haapalahden sukan ohje. Ohje on saatavilla myös Ravelrystä. Jos sinulla ei ole pääsyä Ravelryyn, mutta haluaisit tuon sukkaohjeen, laita kommenttiin sähköpostiosoitteesi, niin lähetän ohjeen sinulle.

Sukkien alkuperä on rajan takaa luovutetusta Karjalasta kauniista Kilpolan saaresta, joten alkuperäiset sukat täytyy olla neulottu ennen lokakuuta 1944.

                                            Rauhaisaa itsenäisyyspäivän iltaa!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Neuleitakin on tehty

Blogi on päivittynyt hyvinkin hiljalleen, joten jonkun verran neuleitakin on ehtinyt valmistua. Pääosin olen neulonut syys- lokakuussa olleen sukkasadon aikana sukkia, jonne raportoin nämäkin kerralla.

Tässä ensin setti kasvivärjätyillä langoilla neulottuja lasten sukkia ja säärystimiä. Ikähaitari on 3- 9v.  Kaikki sukat on ihan perussukkia Janne-langasta 3,5mm puikoilla. Nämä valmistuivatkin niiden 2.25mm Haapalahti-sukkien jälkeen pikavauhtia.

Nämä säärystimet sai 7v veljentyttöni osana syntymäpäivälahjaansa.

Neuloin myös Knittyssä olleet Bosnialaiset sukat. Näitä oli mukava neuloa. Sukat neulottiin kärjestä lähtien ja kantapäät neulottiin viimeisenä. Ennen kantapäitä kaikki näytti vielä ihan hyvältä, mutta jostain syystä kantapään jälkeen näistä tuli ihan mörvelöt. Omaan jalkaani ne olivat aivan liian suuret, enkä oikein keksinyt kunnollista tapaa pingottaa näin epämääräistä sukkaa. Onneksi se kuitenkin saajalleen oli sopiva, vaikkakin jalkaan ujuttamien vaatii vähän tekniikkaa, kun kirjoneuleinen sukan varsi ei juurikaan jousta.
Siinäpä katsaus sukkasadon aikana neulotuista sukista.

torstai 10. marraskuuta 2011

Värjäyskokeilu Japanin indigolla

Sain Leenalta ylivuotisia Japanin indigon siemeniä ja laitoin ne kasvamaan huhtikuussa. Kaikki siemenet itivät ja toukokuun lopulla istutin indigot ruukkuihin kasvamaan. Puolet kasvoivat ulkona ja puolet sisällä. Tässä ulkonakasvaneita indigoita, jotka koivunsiemensade on peittänyt.

Syyskuussa riivin puolet kasvattamieni indigoiden lehdistä ja rupesin värjäyshommiin. Vaihdoimme Leenan kanssa viestejä hänen bloginsa välityksellä ja sain hyviä neuvoja mm. värin pitämiseksi koko ajan riittävän alhaisena. Samalla lueskelin Jenny Deanin Wild Color kirjan ohjeita indigovärjäyksestä.

Liemi onnistui ihan hyvin, ja sain värjättyä 500g vaaleanharmaata Jannea vaalean siniharmaaksi. Dippasin kunkin vyyhdin vain kerran liemeen ja annoin olla siellä noin 10 minuuttia. Kun vaaleanharmaa esipuretettu Janne loppui, kaivoin värjäyslankojen joukosta muutaman keltaisin vyyhdin, ja ajattelin, että niistä voisi saada paremman sävyisiä vihreänä. Ilmeisesti liemi olisi pitänyt uudistaa ditioniittia lisäämällä, koska väriä ei enää tullut, vaan keltaisista langoista tuli vähän epämääräisen värisiä. Päässevät vielä jossain vaiheessa kokeilemaan kolmattakin värilientä.

Lopuksi vielä kiehutin nuo indigon lehdet ja värjäsin niiillä. Lopputulos oli vaalea beessi. Tässä vielä nämä eri värisävyt kuvassa vasemmalta oikealle: indigo kyyppi-värjäys, indigon lehdet keittovärjäys, kaksi keltaista vyyhtiä päällevärjäysyritys.
Jätin loput indigot kasvamaan, vaikka en ajatellutkaan toista kertaa värjätä. Nyt marraskuussa huomasin, että ulkona olleet indigot ovat ryhtyneet kukkimaan. Siirsin kasvit sisälle, mutta en usko saavani siemeniä, sen verran pitkä voi tuo kukasta siemeneksi vaihe olla, ettei taida siemeniä tulla.

Selvästi paremmin onnistui tämä indigovärjäys kuin muutama vuosi sitten kokeiltu morsinkovärjäys. Silloin taisi olla ditioniittia liian vähän ja toisaalta liian pieni kattila. Nyt on villatakkilangat odottamassa inspiraatiota.

Suuri kiitos Leenalle, kun lähetit minulle siemeniä, neuvoit värjäyskonsteja,  ja annoit mahdollisuuden kokeilla itse kasvatetun indigon värjäystä!!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kesän värjäyksiä

Kesän värjäyskausi alkaa olla päättynyt ja tässä pieni kooste värjäilyistä. Aikaisemmista vuosista poiketen väripata ei porissut koko aikaa, vaan pikemminkin aika harvoin. Siitä huolimatta tuli aika paljon värjättyä.

Värjäsin ystäväni kanssa pari kattilallista lankaa ja vietimme mukavan lämpimän kesäpäivän terassilla värjäyksiä vahtien. Lopputuloksena oli kuivumassa olevat vyyhdit vaaleanharmaata merinovillaa kokenillilla (etualalla) ja tummanharmaata villaa punapuulla. Näistä tuli oikein kauniit sävyt. Langat puretettiin värjäyksen yhteydessä.
Tässä vielä tuo tummanharmaa lanka punapuulla värjättynä.

Tässä on sitten sekalaisia lankoja edellä mainittujen liemien jälkiväreinä. Vasemmalta oikealle: punapuun jälkiväri I (ohut villalanka), punapuun jälkiväri II (vaaleanharmaa Janne), kokenillin jälkiväri I(valkoinen Janne), kokenillin jälkiväri II (valkoinen Janne).

Jossain vaiheessa värjäsin punasipulin kuorilla. Vasemmalla on ensimmäisestä liemestä tullut oliivinvihreä ja keskellä jälkiliemestä tullut kaunis vaaleanvihreä. Kumpikin lanka on Jannea. Oikealla on kokenillivärjättyä vaaleanharmaata merinovillaa.

Syksymmällä kävin sienimetsässä keräämässä verihelttaseitikkejä. Laitoin pataan lakit ja jalata ja tuloksena oli mukavan sävyiset oranssit langat. Vasemmalla on ensimmäisen liemen värjäystulos. Keskellä on toinen jälkiväri. Kummatkin langat ovat valkoista Jannea. Oikeanpuolimmainen on ensimmäinen jälkiväri ohutta villaa. Olen aina ennen erotellut verihelttaseitikkien lakit ja varret, mutta nyt laitoin ison kassillisen sieniä suoraan väripataan. Jälkivärejä olisi saattanut vielä tulla, mutta lanka alkoi olla vähissä.

Vaikka tiedän, että aronia väri ei välttämättä ole kovin pysyvä, niin kokeilin ensimmäistä kertaa värjätä aronialla. Sävyjä yritin muokata kuvankäsittelyohjelmallakin, mutta oikeata sävyä en onnistunut saamaan. Sävy on tummemman violetti. Vasemmanpuolimmaiset ovat ensimmäisestä väriliemestä ja valkoista Jannea. Oikeanpuolimmainen on jälkiväri ja vaaleanharmaata Jannea. Muistaakseni kaadoin värjäysliemeen mukaan vähän etikkahappoa, jotta värinkestävyys paranisi. Huuhteluvedessä käytin myös etikkaa. Sävyt ovat oikein kauniit, nyt täytyisi vielä tehdä valonkestokoe.


Näiden lisäksi värjäsin japanin indigolla, mutta siitä laitan oman tarinan.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Lisää hiitolaisia käsitöitä

Hiitolaisten käsitöiden sarja jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa Haapalahti-sukat. Haapalahdesta oli mm. edellisen kirjoitukseni Alina-mummo kotoisin. Löysin Suomen museot online sivustolta kuvia Anja Tannisen tekemistä sukista, joiden valmistuspaikaksi oli merkitty Hiitola.

Tutkin kuvia ja yritin hahmottaa kuviomallia. Otin  Excelin esiin ja ryhdyin suunnittelemaan. Laskeskelin mallikertoja uudelleen ja uudelleen. Lopulta sain pienillä vekslailuilla resoriosuuden silmukkamäärän ja ensimmäisen kirjoneuleosion silmukkamäärän laskettua. Tuo resoriosuus neulotaan samalla tavalla, kuin tätini Hiitola-sukan ohjeessa on tehty, joten sen osuuden suunnittelu oli suht helppoa. Piti vain miettiä kuinka monta kuviokertaa tehdään ja montako silmukkaa pitää lisätä ennen kuin aloitetaan ensimmäinen kirjoneuleraita.

Jossain vaiheessa sain nämä eri kirjoneulekuvioiden silmukkaluvut täsmäytettyä, ja pääsin toteutusvaiheeseen.
Tässä vaiheessa vaikuttaa vielä lupaavalta, ei muuta kuin jatketaan neulomista. Sukka tuntui etenevän oikein mukavasti, eikä ohjeenkaan kanssa ollut ongelmia. Kirjoneulekin tuntui vastaavan suht hyvin esikuvaansa.
Sukan edetessä kolmanteen kirjoneuleraitaan havaitsin, että sukasta tulee aivan liian pitkä ja pohjekavennukset tulisivat osumaan polven kohdalle. Sukka meni purkuun ja uusi aloitus ja uudet laskelmat resorin pituudesta ja kirjoneuleraitojen välisistä valkoisista osuudesta. Lisäksi piti miettiä uusiksi pohjekavennusten paikka. Ensimmäisen ja toisen kuvioneuleraidan välillä pitäisi kaventaa tietty määrä silmukoita, jotta kuviokerta täsmäisi. Alakuvassa on uudelleen neulottu sukka, joka muotoutuu sopivaksi omaan jalkaani. Resoriosuus kyllä jäi vähän turhan lyhyeksi, mutta enää en jaksanut purkaa sukkaa. Suurin piirtein näin pitkälle olin päässyt ekalla kerralla, kun huomasin sukista tulevan aivan liian pitkät.
Toista sukkaa neuloessani yritin tarkistaa neuloa tismalleen ohjeen mukaisesti ja korjata havaitut virheet. Tässä on sitten lopputulos. Sukat onnistuivat pohjekavennuksia lukuunottamatta ihan hyvin. Ja kavennuksetkin onnistuivat, mutta jalassa nuo pohjekavennukset näyttävät aika rumilta. Ehkäpä jostain Mary Oljen kirjasta saisi neuvoa vähän nätimmän kavennussauman tekemiseen.
Olen kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että sain kuvan perusteella neulottua aika hyvin esikuvaansa muistuttavat sukat. Lankana on Novitan Tico Tico, joista tuon punaisen olen itse värjännyt Jacquard-villaväreillä.
Olen mukana sukkasato-tempauksessa, jossa kuukauden ähellyksen jälkeen olen nyt saanut ensimmäisen parin valmiiksi.

torstai 15. syyskuuta 2011

Alina-mummon lapanen

Keväällä kerroin saaneeni tädiltäni lainaksi hänen anoppinsa aikanaan neuloman lapasen. Lapasesta on kuvia täällä. Väsäsin mallikaavion exceliin ja kesällä kokeilin neuloa lapaset mallikaavion mukaan.Tässä onkin sitten omat lapaseni:


Lankana käytin Wollmeisen merinovillaa, jonka sain Ritvikseltä autokyytipalkaksi, kun keväällä menimme Päivölään neuleretriittiin. Lankojen värit hän oli huolella valinnut karjalaisiin juuriini sopivina. Neuloin lapaset 2,5 mm puikoilla ja kuten kuvasta näkee, ranneosuuteen tein tuplakuvion alkuperäiseen malliin nähden, jottei varsi olisi jäänyt liian lyhyeksi.
Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, kun tuo levennetty Hannunvaakuna näyttää aika lailla alkuperäisen kuvion kaltaiselta. Lapasista tuli kuitenkin auttamattoman pienet. Ne mahtuvat kyllä mainiosti omiin käsiini, mutta esimerkiksi äitini käsiin ne eivät mahdu. Eli 2,5mm puikot ja käyttämäni lanka ei ole sopiva yhdistelmä, jos haluaa "aikuisen" käteen sopivat lapaset.


Jossain vaiheessa pitäisi neuloa toinen pari vaikkapa 3,5 mm puikoilla ja vahvemmasta langasta ja verrata tulisiko niistä esikuvansa mukaiset. Alkuperäiset lapaset olivat suht isot ja selvästi paksummasta langasta neulotut. Näistä tuli kuitenkin juuri sopivat minulle.

Itselleni tärkeintä on kuitenkin, että onnistuin kopioimaan vanhan mallin talteen. En ole koskaan aikaisemmin ottanut neuleesta mallia talteen, mutta yllättävän hyvin se excelin ja sinnikkyyden avulla onnistui.



Lapaset ovat myös ensimmäinen kirjoneule, missä en ole muuttanut neuloessani lankojen järjestystä lainkaan. Aikaisemmissa töissäni olen aina ihmetellyt miksi kuvioni eivät näytä ihan siltä mitä mallineuleissa, kun olen vapaamuotoisesti pitänyt lankoja milloin missäkin järjestyksessä ymmärtämättä kuinka suuri vaikutus sillä on lopputulokseen.

Kaukaa lapsuudestani muistan hämärästi huivipäisen Alina-mummon, joka asui aika lähellä omaa mummolaani. Alina oli taitava käsityöntekijä, joka teki innokkaasti mm. neulakintaitaja kehräsi lankaa. Viime kesän Karjalan-matkalla tätini lahjoitti minulle tämän taitavan käsityöntekijän vanhat karstat, jotka ovat nyt vanhojen karjalaisten käsityöaarteideni joukossa (vyyhdinpuut, pyykkilauta ja karstat).

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Hiitola-sukkia ja Terijoki-lapasia

Olimme toukokuun lopussa jokavuotisella Karjalan matkalla. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun äitini ja tätini pääsivät ensimmäistä kertaa käymässä synnyinseudullaan Hiitolassa. Sisarukset juhlistivat tapausta pukeutumalla kansallispukuihin ja me nuorempi sukupolvi laitoimme päälle feresit.

Saappaat jalassa siellä seikkailimme ja olin kutonut itselleni feresini väreihin sopivat Hiitola-sukat. Matkaneulomiseksi valitsin myös Hiitola-sukat. Ne on sopivan yksinkertaiset, mutta pitkävartisina niissä riittää puuhaa pitkän linja-automatkan ajaksi. Lopulta kävi niin, että alkuperäiset sukat sai äiti, ja minä tein sitten matkalla vähän pienemmät itselleni.


Kävimme samalla matkalla myös Terijoella ja sillä matkalla neulottiin tietysti  Terijoki-lapasia. Sain Päivikiltä lyhyen kuvauksen Terijoki-lapasen kuviosta, ja sitä sitten useamman naisen toimesta neuloimme. Alkuperäinen lapanen on vaaleansiniharmaa-valkoinen, mutta löysin varastostani sinipuulla värjättyä violettia lankaa. Näin molemmat matkaneuleeni olivat samaa sävyä.


Myöhemmin neuloin vielä yhdet Hiitola-sukat tätini mallin mukaan.


sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Tuntematon lapasmalli

Äitini oli saanut lainaksi yksinäisen lapasen, jonka mallin otin talteen. Valitettavasti lapasen alkuperästä ei ole mitään tietoa. Selasin käsityökirjojani, mutta niistä en tätä mallia löytänyt, en myöskään Googlen kuvahaun avulla onnistunut löytämään tietoa tämän mallin alkuperästä.

Muistatko koskaan nähneesi tällaista lapasta? Jos olet tällaisiin törmännyt, niin olisi mukava, jos laitat tietoa kommentin kautta. Kaikki lapaseen liittyvä tieto kiinnostaa.
Omat kirjoneuleeni ovat tähän asti olleet vähän mitä sattuu, kun en ole ymmärtänyt, että lankojen pitää koko ajan olla samassa järjestyksessä, jotta kuviot tulevat selkeiksi. Olen lankojen sitomiseksi koukkinut lankoja sieltä täältä, ja vasta tänä keväänä luin jostain kuinka erilainen kuvio tulee eri järjestyksessä neulotuista langoista. Aina välillä olen ihmetellyt, miksi omat neuleeni eivät näytä yhtä hyviltä kuin kuvissa olevat, ja sitten olen vain yrittänyt prässäämällä saada neuleet siistimmän näköisiksi.

Äitini kirjoneulelapaset ovat aina olleet kauniita ja kyselinkin häneltä tästä lankojen pitämisestä samassa järjestyksessä. Hänkin oli vasta tänä kesänä jonkin lapasmallin kohdalla vasta huomannut, kuinka lankojen järjestys vaikuttaa. Tähän asti äitini oli aina neulonut langat samassa järjestyksessä ajattelematta asiaa sen enempää. Se oli lohdullinen tieto, onhan hänellä neulontakokemusta jo yli 60 vuoden ajalta. Itse luulin, että olin vain hölmö, joka ei osannut neuloa lankoja oikeassa järjestyksessä eikä ole vaivautunut lukemaan ohjeita huolellisesti.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Työvoitto

Kiitokset Tuuteri-lapaseen saamistani positiivisista kommenteista.

Muitakin perinneneuleita on kevään mittaan tullut neulottua. Osallistuin yhteisneulontaan, jossa neulottiin Jenni Österlundin suunnittelemaa "ykskyntöset" sukkamallia, johon hän oli saanut inspiraation Theodor Schvindtin Ompelu- ja nauhakoristeita -kirjasta.

 Sukista tuli vähän aiottua isommat. En ole ihan varma, olenko sotkenut kasvivärjättyjen lankojen laatikot. Alun perin kuvittelin neulovani Maija-lankaa. Jo alunperin vähän mietin, että näistä saattaa tulla minulle pikkasen isot, mutta kuitenkin naiselle sopivat. Joko käsialani on tosi löysä tai sitten lanka onkin Jannea. Joka tapauksessa näistä tuli miesten sukat, ja keltainen samettikukalla värjätty pääväri loppui kesken. Jatkoin sitten tiikerinkaunosilmällä värjätyllä oranssilla kärjet.
 Sukat ovat olleet jo pitkään odottamassa kirjontaa, ja vihdoin sain tartuttua neulaan ja lankaan ja sain sukat viimeisteltyä Kirjontaan käytin samettijalalla värjättyä harmahtavaa ja syksyisillä tammenlehdillä värjättyä ruskeaa. Osa kirjonnasta tehtiin silmukoita jäljitellen ja osa ketjusilmukoilla. Yllättävän hidasta tuo kirjonta on, mutta sillä saa hauskan lisän kirjoneuleeseen.
Sukkien ohje tuli kolmessa osassa ja kirjontaa lukuun ottamatta pysyin hyvin vauhdissa. Neuloin molempia sukkia samanaikaisesti, jolloin oli mukava saada sukat neulottua lähes samaan aikaan. Ohjeiden väliä oli viikko ja oli mukavaa oppia uusia tekniikoita sukanteossa.

Yläkuvassa värit on aika luonnolliset, joten aika räväkät nuo kärjet ovat.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Tuuteri

Tänään ilmestyi uusi Ullaneule, jossa on mukana ensimmäinen suunnittelemani neuleohje. Mallin innoittajana oli  Tuuterin kansallispuvun esiliina, josta mukaan on otettu hapsureuna ja yläreunan muuttolintuset. Lisäksi esiliinan kirjonnasta muokkautui lapasen suuhun kirjoneulekuvio.


Neuleohjeen nimeksi tuli Tuuteri-lapanen. Olin talvella neulonut yhdet Mary Oljen lapaset, joissa oli kierreraita, joten lisäsin sellaisen näihin lapasiin, vaikka varsinaista esikuvaa sille ei löytynyt kansallispuvusta. Lapasen punainen väri tuli puvun liiviosasta. Alunperin harkitsin liiviosassa olevaa kirjailua lapasen selkämykseen, mutta lapasessa alkoi olla jo sen verran monen sortin koristetta, että yksivärinen kämmenosa tuntui paremmalta ajatukselta.


Täältä löytyy lapasten esikuvana olleen Tuuterin kansallispuvun kuva. Ideoinnin lähteenä olleet kuvat sain tädiltäni, joten kiitos Raijalle!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Nutut ja myssyt

Vaikka blogissa on ollut hiljaiseloa, jotain käsitöitä on ollut tekeillä koko ajan. Tein keväällä veljentytöille neuletakit, jotka päätin antaa virvontalahjaksi perinteiseen karjalaiseen tapaan, eli palkkaa ei saa virvontahetkellä vaan vasta pääsiäisenä. Ihan pääsiäiseksi eivät takit valmistuneet, mutta vappua ennen neidit saivat takkinsa.

Malli on muistaakseni Modan 2/2011 numerosta. Pienemmän takin tein ensin. Isommasta takista tein  ensin hihat ja jatkoin vasta sitten vartalo-osuutta. Vartalo-osuu neulottiin kainaloihin asti yhtenä kappaleena, joten saumojen ompelua oli suht vähän. Vasta takin valmistuttua huomasin, että näistähän tuli erilaiset. Olin tehnyt isompaan takkiin koko matkalta palmikoita, vaikka ohjeen mukaan ne aloitetaan vasta vähän ennen kainaloita. Eipä tuo haitannut, ja se kavensi takkia sopivasti neiti pitkäsäärelle sopivaksi. Kuva tuli räpsäistyä nopeasti ennen takkien lahjoittamista.

Lankaa jäi yli runsaasti ja samaisessa Modassa oli myös baskerien ohje, jonka mukaan tein pari pientä myssyä.

Äitienpäivänä tytöt asettuivat pariksi sekunniksi aloilleen, jotta saatiin räpsättyä yksi kuva. Ihan kivat kesänutut, varsinkin virpojien äidin mielestä. Ja neulojakin on tyytyväinen lopputulokseen. Jatkossa täytyy ruveta neulomaan vähän eri malleilla, kun kahden samanlaisen neuleen tekeminen yhtä aikaa tuntuu vähän tylsältä.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Mysteerisukka

Neulefoorumi Ravelryn "Suomalaisia perinteitä" palstalla on menossa Ykskyntöset sukan yhteisneulonta. Sukka on Jenni Österlundin suunnittelma ja varren kuvioneule on peräisin Sakkolan ja Raudun alueelta. Kuvion nimi on ykskyntöset patsastarhat. Sukan ohje saadaan kolmena osana. Ensimmäinen osa ilmestyi kiirastorstaina ja toinen osa tämän viikon torstaina.

Olin valinnut neuleen värit ennen sukkaohjeen ensimmäisen osan ilmestymistä. Pohjavärinä on samettikukilla ja kuviovärinä tiikerinkaunosilmällä värjätty Maija. Lisäksi kuvioneuleeseen tulee vielä kirjontoja. Niihin alunperin valitsemani sävyt eivät ehkä sovi, joten täytyy penkoa kasvivärjättyjen lankojen varastoa sitten lopuksi.

Kuviomalli ei ole vaikea, mutta tarkkana sen kanssa täytyy olla, koska joka rivi on erilainen.


Tuo keltainen sävy on luonossa aika paljon kirkkaampi ja sukista tulee aika ärhäkän sävyiset. Teen kumpaakin sukkaa yhtä aika, jotta lopussa ei tule toisen sukan syndroomaa = ei jaksa neuloa enää toista paria. Tähän vaiheeseen sukat sain jo pääsiäisenä, ja nyt kun uusi vihje kantapäästä on tullut, lähden neulomaan sitä.

Oikein mukavaa Vappua!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Alina-mummon aarre ja muita kirjoneulelapasia

Edit: laitoin tämän ensin väärään blogiin, ja kopioidessani tekstiä, osa jäi laittamatta. Nyt ennen ensimmäistä kuvaa oleva teksti on lisätty.

Viime lauantaina pidettiin Hiitolan pitäjäseuran käsityötilaisuus Porissa. Aiheena oli tällä kertaa karjalaiset neulekintaat.Karjalaisilla kintailla tarkoitettiin sellaisia kintaita, joita muistettiin neulotun Karjalassa.

Kuvassa on äitini neulomia kirjoneulelapasia, joista osan hän on neulonut ulkomuistista ja osa malleista on Eeva Haaviston kirjasta 100 kansanomaista kuviokudinmallia. Kaikkia näitä kintaita äitini mummot ovat aikanaan neuloneet Karjalassa. Osa malleista ei ole kirjassa merkitty Karjalaan, mutta samoja kintaita on neulottu eri puolella Suomea.

Toisena vasemmalta olevat lapaset ovat samanlaiset, jotka löytyvät tästä kuvasta vasemmalla olevan äitini kädestä. Kuva on vuodelta 1940, kun nämä sisarukset olivat joutuneet lähtemään evakkoon.
Tätini toi tilaisuuteen hänen Karjalasta kotoisin olleen anoppinsa neulomat lapaset. Niissä on taidokas kirjoneulekuvio. Nimesin nämä Alina-mummon aarteeksi.
Sain lapaset lainaksi, ja yritin parhaani mukaan tehdä lapasista mallikaavion. Jossain vaiheessa täytyy yrittää neuloa nämä lapaset, ja testata kuinka hyvin onnistuin kuvion kopioinnissa.  Mallin alkuperästä ei ole mitään tietoa. Oletteko te nähneet tällaisia lapasia aikaisemmin. Olisi mielenkiintoista kuulla mallin alkuperästä.
  
Itse neuloin tilaisuutta varten Mary Oljen kauneimmat käsityöt kirjassa olleen mallin mukaiset lasten lapaset. Näissä lapasissa oli Itä-Karjalaisille lapasille tyypillinen kierreraita reunassa. Punainen kuvio on nimeltään lemmenlehtiset. Lemmenlehtiset-kuvion yläpuolella on rivi muuttolintusia ja teräosassa on pääskysiä. Nämä eri kuviomallien nimet ovat mukavia, ja yritän kerätä talteen näiden eri kuvioiden nimiä.

Yritin neuloa myös toisia lapasia, mutta nämä ei onnistunut. Kuviomallissa oli enemmän silmukoita, kuin mitä ohjeen mukaan puikoille luotiin. En saanut kuvioita vaihtumaan nätisti, kun malli ei mennyt tasan.Lisäksi kuviomalli on kirjassa väärin päin. Sen huomasin vasta sitten, kun olin jo purkanut tekeleen. Valokuvan kuitenkin otin, vaikka en ollut lopputulokseen tyytyväinen.

 Tässä vielä yksityiskohta kierreraidasta ja muuttolintusrivistä.

Meillä oli oikein mukava tilaisuus kirjoneuleiden parissa.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Väripaletti

Ystäväni sai jo joulukuussa tyttövauvan, jolle neuloin kasvivärjätyistä langoista vaunupeiton. Peitossa on yhteensä kahtatoista eri kasvivärjättyä sävyä luonnonvalkoisen seurana. Sulo-peitto malli löytyy Kauhavan Kangas-aitan nettisivuilta. Lankana on Virtain Villan kaksisäikeinen villalanka. Värisävyjä on mm. sipulista, samettikukasta, kiventierasta, kokenillista, krapista, sinipuusta, morsingosta, kaislasta ja pietaryrtistä.

Työkaverini jäi tänään äitiyslomalle, ja hän sai samanlaisen peiton, tosin sävyiltään erilaisen. Valitettavasti sitä peittoa en muistanut kuvata.Malli on nopea ja mukava neuloa ja sopii oikein hyvin sellaiseksi työksi, johon voi käyttää lankoja, joita ei ole kovin paljoa.

Viikonloppuna osallistuin Päivölässä pidettyyn neljänteen neuleretriittiin. Itselleni retriitti oli toinen, ja yhtä mukava kun syksyllä ollut. Siellä vietimme mukavan viikonlopun neuloen, kehräten, nauraen, herkutellen ja yrittäen vastustaa myynnissä olleiden lankojen ja villojen houkutuksia. En muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta esimerkiksi täältä, täältä  täältä ja täältä näkee vähän tunnelmakuvia ja retriittihoukutuksia.

Pidin retriitissä kasvivärjäyspajan, ja kameran puutte harmitti. En saanut kuvattua pajaan osallistuneiden lankoja. Värjäystuloksista näki hyvin kuinka erilaiset langat värjäytyvät eri sävyisiksi. Käsitellymmät langat suorastaan imaisevat väriä itseensä ja käsittelemätön villalanka saa selvästi vaaleamman värisävyn. Nyt sitä taas rupesi innolla odottamaan värjäyskauden alkua, kunhan nuo puolimetriä syvät hanget ensin vain sulavat.