Punaista

Alkukesästä ei tullut värjäiltyä, mutta kauniiden ilmojen saavuttua on värjäyspata lämmennyt usein.

Keltaisen jälkeen tuli punaisen värin vuoro.



Minulla oli kuivattuja verihelttaseitikkejä, joiden annoin liota ämpärissä yön yli. Sen jälkeen keitin sieniä noin kaksi tuntia (ajan löysin Riihivilla blogista). Laitoin esipuretetun langan liemeen, ja annoin jäähtyä yön yli. Tuloksena oli tuo vasemmalla oleva ruosteenpunainen lanka.

Keitin verihelttaseitikit uudelleen, ja mukaan laitoin joukon sekalaisia kuivattuja seitikkejä, joiden lajeista en ollut ihan varma. Annoin langan jäähtyä liemessä yön yli. Tuloksena oli punertavaan vivahtava beessi.

Sen jälkeen lisäsin liemeen sipulinkuoria, joita keitin tunnin verran. Annoin langan olla liemessä puoli tuntia ja sain oranssinkeltaista.

Laitoin uuden vyyhdin liemeen ja annoin olla puoli tuntia. Vyyhti oli keltainen, ja lisäsin liemeen hippusen kokenillia. Vyyhti sai jäähtyä värjäysliemessä. Siitä tuli ihan kiva punertava. Luonnossa sävy on vähän punaisempi, mitä kuvassa. Pienelläkin määrällä kokenillia saa uusia värisävyjä aikaiseksi.

Two skeins from the left has been dyed using Cortinarius semisanguineus. To the orginal dyepot I added five handful yellow onion skins and got orange colour. After that I added cochineal to the dyepot and got nice red, which looks much lighter in the picture.

Samettikukkavärjäilyjä

Vihdoin sain kuvattua samettikukilla värjätyt langat. Sain värjättyä yllättävän montaa eri värisävyä ja yllättävän paljon lankaa.

Laitoin kattilaan noin viisi kourallista kuivia samettikukkia ja annoin niiden liota puoli päivää, jonka jälkeen keitin kukkia tunnin.



Langat on numeroitu vasemmalta oikealle.
Tein värjäykset seuraavasti.
1. Alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka, 10-minuutin värjäys.
2. Sama esipuretus kuin edellisessä. Lanka laitettu edellisen värjäyksen jälkeen ja annettu jäähtyä kattilassa yön yli.

Laitoin jäähtyneeseen kattilaan esipuretetut langat 3 ja 4 harsopussissa olleiden kertaalleen keitettyjen samettikukkien kanssa.

3. Kun lämpötila oli noussut 85 asteeseen, poistin langan numero 3.
4. Lämpötila nousi 95 asteeseen, jonka jälkeen olin kattilan hellalta ja annoin langan jäähtyä liemessä 1/2 tuntia.

5. Värjäsin aikaisemmin vaalean harmaan nokkosella värjätyn langan uudelleen. Nostin lämpötilan 95 asteeseen ja annoin jäähtyä siinä yön yli.
6. Laitoin esipuretetun langan liemeen, ja nostin lämpötilan 95 asteeseen ja annoin olla siinä puoli tuntia-.
7. Laitoin esipuretetun langan kuumaan liemeen ja annoin jäähtyä yön yli.

Onnistuin siis värjäämään viidellä kourallisella kuivattuja samettikukkia 700g lankaa. Nuo viimeisetkin jälkivärit olivat vielä ihan värikylläisiä keltaisia. Vieläkin olisi liemestä saanut väriä, mutta halusin ruveta värjäämään jo muuta.

Ja sitten pitäisi keksiä, että mitä näistä kaikista keltaisista langoista tekisi :-)

I got several shades when I dyed yarn using Marigold. I used about 5 handful dried marigold flowers. All yarn was premordant using 10% alumn and 5% creme of tartar. First yarn was shimmered only 10 minutes. Second yarn I let cool overnight in the second dyebath. Yarns 3 and 4 I put to cooled kettle together with already cooked marigold flowers. I took yarn 3 when the temperature was raised up to 85 Celsius. Yarn 4 I let shimmer 1/2 hour. Yarn 5, originally light gray was originally dyed with nettle, but I was not happy to the result. Thus I overdyed it by raising temerature up to 95 degrees and let cool overnight. Yarn 6 was put to the cold dyebath, temperature raised up to 95 degree and shimmered 1/2 hour. Yarn 7 was put to the hot bath and let cool overnight. Dyebath had still some color in it, but I decided to start dyeing something else.

Tasha Tudorin huivi

Karjalan matkan matkaneuleeksi otin helppotekoisen Tasha Tudorin huivin. Langaksi valitsin viime vuoden kesäkuussa Villavaaralta arpajaisvoitossa saamani viron villan. Huivin mallin löysin Ravelryn kautta.

Huiviosa oli helppoa ainaoikein neuletta, reunassa lisäykset ja pienet kuvioinnit. Aina oikein neule oli niin nopeata kutoa, että lanka loppui jo alkumatkasta :-)


Huivin reunaan kudottiin sitten pitsineule, joka tässä kuvassa tulee esille. Reunus koostui kuudesta kerroksesta, joita toistettiin sitten huivin ympäri. Jostain syystä tämä oli selvästi puuduttavin osa neuleessa. Ehkä tuo edestakaisin neule meni siinä matkustellessa ja muiden kanssa jutellessa ihan huomaamatta, ja tämä reunaosuus tuntui sen vuoksi tylsemmältä.
Lopuksi vielä pari kuvaa huivista kokonaisuutena. Ihan hauskan näköinen siitä tuli. Kuka huivin saa, se ei ole vielä selvää. Eiköhän se jollekin ensi vuonna tasalukuja täyttävälle tädilleni mene lahjaksi.


Seuraavaksi puikoille sitten jotain muuta, vaihteeksi puuvillaa.

Kukkien lumoa

Puutarhan kukkaloisto alkaa olla parhaimmillaan. Pelargoniat intoutuivat kukkimaan tosi runsaasti, kun ovat saaneet olla viileän alkukuun viherhuoneessa.
Ensimmäinen pioni aukesi tänään. Aamulla oli vain pari terälehteä auki, mutta illalla kukka oli jo kokonaan auki.

Päivänliljat alkavat kohta lopetella kukkimistaan.

Ryytisalvia on nyt muutamana vuonna kukkinut. Siinä on jännä vähän orkidean kukan näköinen kukan terälehti.

Puutarhan perimmäisestä pimeästä nurkasta löytyi kaunis akileija. Pari vuotta sitten nurmikkomme laitettiin uuteen uskoon, ja pihallemme tuli runsaasti uutta maata naapurin rakennustyömaalta. Tämä akileija lienee peruja naapurin vanhasta puutarhasta, jonka tilalla on nyt 5 asuntoa. Onneksi jotain vanhasta puutarhasta säilyi: muutama akileija. Parista muustakin paikkaa on koristeellisia akileijoja tullut tänä vuonna esiin.

Alppiruusujen alla rehottaa "kesäniitty", ränsyleinikki ja hiirenvirna valtaavat alaa aika tehokkaasti.

Särkynyt sydän lopettelee kukintaansa. Kasvi ei pidä siirrosta, mutta puutarhan erinäisten myllerrysten vuoksi se on joutunut vaihtamaan paikkaa jo kolme kertaa. Toivottavasti se nyt on löytänyt paikkansa, eikä joudu enää siirron kohteeksi.


Ja kohta maistuvat mansikat. Tulossa on sekä metsämansikoita että puutarhamansikoita. Nam.

Värjäyksen lomassa

Värjäyskattilan poristessa päätin siirtää karstamyllyni ulos, ja ryhtyä karstamaan erinäisistä pusseista löytyvää villaa.
Ensimmäisenä tartuin työkaverilta saamaani espanjan vesikoiran villaan. Villa on pesty, joten koiran tuoksu ei ollut läpitunkeva. Kovin lyhyitä nuo karvat olivat, joten karstaaminen oli varsin hidasta, kun nuo pienet kuidut tarttuivat tuohon karstamyllyn pikkurumpuun, eikä sinne, mihin se varsinainen karstavilla tulee.


Joka tapauksessa sain useamman karstalevyn aikaiseksi. Vasemmalla olevaan karstalevyyn olen sekoittanut mukaan suomenlampaan villaa, oikeanpuolimmainen on ihan puhdasta koirankarvaa. Karstalevyjä tuli yhteensä neljä.
Tämän lisäksi karstasin 5 karstalevyä aivan ihanan pehmeää ja valkoista suomenlampaan villaa. Kuva ei tee oikeutta sille, teki mieli heti ryhtyä kehräämään.

Karstauksen lisäksi sain värjättyä kolme vyyhtiä lankaa. Niistä sitten myöhemmin, kun langat on kuivuneet.

Lupiinivärjäystä

Värjäyskauden alku on tänä vuonna siirtynyt varsin myöhäiseen vaiheeseen. Mutta nyt kausi on avattu lupiineilla värjäämällä. Käytin värjäyksessä pelkkiä lupiinin kukkia ja lankana on Virtain Villan kolmisäikeinen villalanka. Vasemmanpuoleinen lanka on ensimmäisestä liemestä. Otin langan pois tunnin jälkeen. Keskimmäinen lanka on ensimmäisen liemen jälkiväri, hennon vaalean vihreä, jonka annoin olla liemessä yön yli.

Lisäsin liemeen jo keitetyt kukat + lisää kukkia ja keitin niitä taas tunnin. Siivilöinnin jälkeen laitoin oikeanpuolimmaisen langan, pidin sitä 90 asteessa tunnin ja annoin sitten jäähtyä yön yli liemessä. Siitä tuli parhaimman sävyinen lanka.
Yhteensä tässä on 300g lankaa. 10litran kattilassa ei viitsi 100g enempää kerralla värjätä. Kunpa vain löytyisi iso (kohtuuhintainen) värjäyskattila.

"Aeolian"

Vihdoinkin sain kuvattua jo toukokuun alkupuolella valmistuneen huivin. Se on kevät Knittyssä julkaistu Aeolian-mukaelma, ja vain kalpea varjo upeasta esikuvastaan.

Olen kutonut huivin itse kehräämästäni langasta. Ja vaikka kuvassa ei siltä näytä, niin tämä on pingoitettu :-) Lanka vain on sen verran pehmeää merino - silkki -sekoitusta, ja sen verran löyhäkierteisesti kehrättyä, että pingoitus ei siinä näytä pysyvän.
Ohjeen mukaisessa huivissa on helmiä, mutta niitä en jaksanut lähteä etsimään ja sen verran monimutkaiseltakin se vaikutti, että päätin jättää helmet väliin. Vaikka langaa oli metrimääräisesti aika paljon, ei se kuitenkaan riittänyt, vaan jouduin huivin kauniin alaosan säveltämään omalla tavallani. Näin huivin yksi kauneimmista kohdista jäi tekemättä. Toisaalta kun tuo lanka ei pysy pingoituksessa, ei se ehkä olisi niin hyvin erottunutkaan.

Tässä vielä lähikuva, josta erottuu tuo langan "eläväisyys", eli löyhää on ja paikoitellen epätasaistakin.

Olen kuitenkin huiviini tyytyväinen, kun se on niin ihanan pehmeä ja sattumalta sopi feresini väreihin. Kooltaan tämä huivi oli ohjeessa mainituista pienimmän mukaan tehty ns. shoulderette.


Huiveja on kyllä vaikea kuvata niin, että niiden kuviot erottuisivat kunnolla.