Etupisto saa tässä edustaa kirjontaa. Minulle tuli 80- ja 90-luvuilla n. kymmenen vuoden ajan Suuri Käsityölehti. Siellä oli säännöllisesti kirjontamalleja, ja jossain vaiheessa kokeilin tätäkin kädentaitolajia malleista innostuneena.Yhtenä jouluna tein neljä ristipistoliinaa joululahjaksi, sen jälkeen en olekaan ristipistoja tehnyt. Liinoista tuli kauniit, mutta ehkä urakka oli liian suuri, ja paine joulun lähestyessä kasvoi. Itselläni ei harmillista sitä liinaa ole, ja mallinkin olen tainnut jo aikoja sitten hävittää.
Ristipistoliinojen lisäksi olen kirjonut muutaman koriliinan. Yksi niistä on valkokirjontainen, ja toinen selkeästi jouluinen. Kolmas liina on ufoutunut. Muutamiin pyyheliinoihin olen kirjonut nimikirjaimeni, mutta loppujen lopuksi aika vähän sitä on tullut kirjottua.Kirjonta vaatii suunnatonta kärsivällisyyttä, huolellisuutta ja harjoittelua, muuten jälki ei ole kaunista. Museoissa voi ihastella kauniita töitä, joiden tekemiseen ei taitaisi oma kärsivällisyys riittää. Erityisen ihastunut olen jugend-tyylisiin malleihin, joista löytyy myös valmispakkauksia.
Kun kuulee sanan kirjonta, syntyy mielikuva entisajan naisista, joilla oli palvelijat, ja jotka aikaansa kuluttaakseen istuivat ja kirjoivat kaunista turhuutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti