C - Crocheting

Mielikuvituksen köyhyttä tai mitä lie, mutta crocheting, virkkaus päätyi C-kirjaimella alkavaksi sanaksi. Virkkaus lienee ensimmäisiä käsityötaitoja, jonka olen oppinut.

Vahvin omakohtainen virkkausmuisto liittyy lapsuuteeni ennen kouluikää. Jossain kaappien kätköissä vanhempieni luona taitaa vieläkin olla keltainen Enson-kotilaatikko, jossa on minun barbinukkeni. Sain sen viisivuotiaana, kun suureksi pettymyksekseni en päässyt kouluun, vaikka niin luulin. Olin sopinut siskoni kanssa, joka ei halunnut mennä kouluun, ja joka ei osannut lukea, että mina voin mennä, koska halusin sinne mennä, ja koska osasin jo lukea. Vieläkin muistan sen suunnattoman pettymyksen, jota tunsin, kun siskoni ensimmäisenä koulupäivänä minä en saanutkaan jäädä kouluun, vaan siskoni jäikin sinne.

Äiti huomasi, että olin oikeasti pettynyt, ja sain lohdutukseksi aidon barbin. En mitään halpaa kopiota, vaan aidon barbin punaisessa uimapuvussa. Tälle barbinukelle virkkaamani kaulaliinat, baskerit, laukut ja hameet ovat olleet ensimmäisiä virkkuutöitäni. Niitä on monenvärisiä ja –kokoisia, kaikki yhtä helppoja malleja. Pyrörylöitä, suoraa, tai hameputkea. Samoin muut nuket saivat baskereita ja kaulahuiveja. Näin opin perustekniikan, eli ketjusilmukat, kiinteät silmukat ja pylväät, äitini opettamina.

Isoäidin neliöitä virkkasin jossain vaiheessa, tarkoituksena tehdä itselleni päiväpeitto. Historia ei kerro, missä nuo palaset ovat, lienevätkö ne jossain vanhempieni luona kaappien kätköissä, vai onkohan äitini ne käyttänyt tai purkanut.

Muutaman pöytäliinan olen virkannut, mutta muuten en juurikaan ole virkkuukoukkuun tarttunut. Jossain vaiheessa kaikki virkattu tuntui kovin vanhanaikaiselta 70-lukulaiselta, mutta nykyisin löytyy kauniita malleja, ja virkkuu kiinnostaa taas enemmän. Virkkaustaitoni rajoittuu lähinnä perussilmukoihin. Tänä vuonna huomasin, että niillä saa helpostikin kauniin pinnan esim. simpukkavirkkuuna.

Monessa blogissa olen nähnyt kivoja virkattuja kasseja, ja mallilehdissäkin on selvästi enemmän virkattuja vaatteita, kuin aikaisemmin.

Sana virkkaus tuo myös mieleeni mummuni, joka virkkasi aina. Jos hän oli käymässä, hän kaivoi laukustaan virkkuutyön. Hän virkkasi pöytäliinoja, pyyheliinapitsejä ja isoäidin neliöitä. Minullakin on muutama pyyheliina, jossa on hänen virkkaamansa pitsit, ja muutama pieni pöytäliina. Arjen aarteita, joilla on arvoa ehkä vain minulle, onhan mummoni kuollut jo lähes 25-vuotta sitten.