F - filtti

Vaikeita nämä vierasperäisemmät aakkoset. Filtti on satakuntalaisittain shaali, eli saa edustaa tässä kankaankudontaa. Pirtoja, tukkeja, sukkuloita, polkusia ja muita hauskoja sanoja on kankaankudonnan maailma täynnä. Itse tutustuin kangaspuihin nuorena. Ensimmäisinä töinä tein helppoja poppanoita, palttinaa kahdella polkusella paikallisella kotiteollisuusyhdistyksen neuvonta-asemalla. Värien sommittelu oli mukavaa, ja poppanoita oli muutenkin kiva tehdä. Yksi poppanatabletti syntyi sutjakkaasti. Jossain vaiheessa kudoin niitä lahjaksi kavereilleni, kun en muutakaan ylioppilaslahjaa keksinyt. Poppanat ja kielokimput olivat köyhän opiskelijan lahja.

Kun muutin opiskelemaan, kudoin itselleni monta mattoa. Äitini on aina leikannut matonkuteita, ja niitä olikin paljon. Oli hauska suunnitella, että minkäsävyisiä mattoja teksi, ja minkäväriset kuteet riittäisivät minkäkinpituiseen mattoon. Kudoin matot isoisäni tekemillä kangaspuilla, jotka lienevät tänäkin päivänä jossain vanhempieni luona varastossa. Sittemmin yksi matoista on kulkeutunut sisarelleni Saksaan. Jaksoin paukutella kaitella riittävän lujasti, jotta matoista tuli vahvat ja kestävät. Tuo matto on jo lähes 25 vuotta vanha, ja yhä sisarellani käytössä.

Pellavaloimeen kutomiseen tutustuin, kun tein kuultokudoksia. Siinä ei saanutkaan hakata kangasta tiukaksi, vaan käsitellä kangasta hellävaroin. Pellavan kutominen sinänsä ei ollut niin hidasta, kun siitä tehtiin varsin harvaa. Kuvion poimiminen oli se hitaampi homma.

Olen kutonut myös kaulahuiveja, shaalin, vakoraanun ja hamekankaan. Mitään vaikeaa en oikeasti ole kokeillut tehdä, eli polkusia on maksimissaan ollut neljä kappaletta, ja niitä on poljettu järjestyksessä. Olen kyllä useasti kotiteollisuusyhdistyksen neuvonta-asemalla ihastellut kauniita ruusukuvioisia pöytäliinoja, joissa polkusia on ollut ainakin 8 kpl, ja joita ei poljetakaan suoraviivaisesti. Ylemmässä kuvassa on yksi kutomistani poppanaliinoista, ja yhä koskematon hamekangas.

Pitkään aikaan en ole kangaspuiden kanssa tehnyt mitään. Nyt olen ajatellut, että kasvivärjätyistä langoista voisi käydä kutomassa muutaman kaulahuivin, kunhan saisin selvitettyä milloin sopivaa lointa olisi tarjolla.

Jossain vaiheessa haaveenani oli, että kutoisin itselleni pellavaset verhot. Sellaiset, joiden väri olisi aavistuksen liilaan vivahtavaa, ja silkkisen kiiltävää. Näin sellaiset verhot kerran opiskelukaverini vanhempien luona, ja yhä ne ovat ehkä kauneimmat näkemäni verhot. Toistaiseksi haave on haudattu, mutta mielikuva verhoista elää vahvana mielessäni.