D niin kuin design. Suunnittelusta lähtee kaikki. Minkämallisen työn haluaa tehdä, mistä materiaalista, mistä väristä, ja onko kustannuksilla ja aikataululla väliä. Näin siis periaatteessa. Onneksi käsityömaailma on vapaa, ja esim. neulesuunnittelun voi ulkoistaa, ja hankkia valmiita neulelehtiä, joista voi poimia sopivan mallin, ja sen perusteella valita sopivat langat ja puikot. Aina ei ole saatavilla samaa lankaa tai sopivaa, joten ohjeita joutuu muokkaamaan itselleen sopiviksi. Samoin aikataulun voi antaa olla epämääräinen, ja vain nauttia käsitöiden tekemisen ilosta. Projektoimisen voi jättää työpaikalle.
Mallitilkun neulominen yleensä auttaisi tietämään, mitkä olisivat sopivat puikot itselle. Koska alkuvaiheessa into on kova, niin yleensä sitä tekee helpoimman kautta, eli valitsee heti valmiiksi 1-2 numeroa pienemmät puikot, kuin lankasuositus sanoo. Tällä proseduurilla pääsee nopeimmin sopivaan tulokseen. Tosin varsin usein sitä tulee purettua liian isoilla puikoilla aloitettu työ, ja vaihdettua pienempiin.
Kokonaisen neuleen suunnittelua alusta loppuun en ole koskaan tehnyt. Yleensä säätäminen on liittynyt neuleen pienentämiseen itselle sopiviin mittasuhteisiin, eli 155 cm:lle sopivaksi. Ostamani Nicky Epsteinin kirja Knitting beyond the edge sisälsi kauniita yksityiskohtia, joten saattaa olla, että jossain vaiheessa sitä innostuisi suunnittelemaan neuleen alusta loppuun.
Ompelemani vaatteet teen aina kaavasta, eli toiset saavat suunnitella, ja minä voin toteuttaa. Äitini ei käytä kaavoja, vaan ottaa mallin yleensä vanhasta vaatteesta, ja tekee sitten tarvittavat muutokset. Itse en sen mukaan uskaltaisi kangasta leikata. Jokaisen kaavan joudun kuitenkin aina muokaamaan, koska en yllä standardimittohin, vaikka kuinka varpistaisin. Olen kokemuksen kautta oppinut tavan muokata kaavoista lyhyelle ihmiselle sopivat. Enää ei pituus lähde väärästä paikasta, niin kuin aikoinaan.
Jossain vaiheessa ostin lankoja ja kankaita runsaasti varastoon. Eihän sitä voi tietää, milloin inspiraatio iskee, ja silloin on tarvikkeita oltava olemassa. Nykyisin yritän ostaa tarvikkeita sen mukaan, mitä suunnittelen tekeväni. Toisaalta mielessä on monta suunnitelmaa, joten tarjouslangoistakin yritän miettiä ensin, mitä niistä tulisin tekemään, jotta ylijäämävarasto ei kasvaisi liian isoksi. Osa ostamistani kankaista ja langoista on niinkin kaukaa kuin 80-luvulta, joten joka tapauksessa pahimman inspiration iskiessä on edes jotain materiaalia olemassa.
Aikojen saatossa sitä on oppinut katsomaan malleja sillä silmällä, että mitkä niistä sopisivat itselle. Muutaman virheellisen arvion jälkeen sitä kummasti oppii. Sitä huomaa, että kuinka kaikki vaatteet eivät sovi omalle vartalolle, ja toiset sen sijaan istuvat varsin hyvin. Monasti lehtiä selatessaan kiinnostuu eniten lempiväreistä tehdyistä vaatteista. Näin saattaa moni kivakin malli jäädä huomaamatta. Sen vuoksi lehtiä täytyy selata moneen kertaan, jotta antaa kaikille malleille mahdollisuuden.
On hienoa nähdä, kuinka toiset toteuttavat luovuuttaan suunnittelemalla neuleita esim. Ullaan. Minä olen toistaiseksi tyytynyt luomaan vain silmukoita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti