Käsityörintamalla saatta tulla hiljaisempi kausi. Naapuritontillemme rakennetaan, ja pari päivää sitten huomasimme yllätykseksemme, että sitä tonttia korotetaan aika reippaastikin. Tässä on pitänyt keskittyä pikaiseen toimintasuunnitelmaan, jossa päätimme, että meidänkin rinnetonttimme alaosaa olisi nyt mahdollista ja kannattavaa korottaa. Samalla voisimme uudistaa pahasti sammaloituneen nurmikon.
Mutta, mihin siirrämme vajaa 20 vuotta vanhat suuret alppiruusut, n. 5 vuotta vanhat marjapuskat ja omenapuun + pienempiä kukkia / sipulikasveja? Nythän on tietysti paras aika siirtää perennoja, mutta olen jo siirtänyt muutamia nupulla olevia keväesikoita turvaan. Viikonloppuna pitäisi siirtää paraikaa kukkivia sipulikasveja, sillä maata rupeaa tulemaan tontille ensi viikon alussa. Saa nähdä, miten mahtavat kasvit selvitä kukkivana siirrosta. Tosin olen joskus aikaisemminkin siirtänyt jotain kukkivia kasveja ihan hyvällä menestyksellä. Vain ronskia käsittelyä kestävät kasvit elävät minun puutarhanhoidossani.
Jotta postauksesta ei tulisi kuvatonta, laitoin mukaan viime vuonna otetun kuvan jasmikkeista. Tonttien rajalla oli n. 40 vuotta vanhoja jasmikepensasaita, joista tuli kukinta-aikana huumaava tuoksu. Valitettavasti ne pensaat olivat enimmäkseen naapurin puolella, joten ne kaadettiin. Ne veivät niin suuren tilan, että sitä ei tehorakentaminen salli (4-metriä rajalta). Jään kaiholla kaipaamaan niitä hämärtyviä heinäkuun iltoja, jolloin jasmikkeen voimakas tuoksu valtasi koko puutarhan illan viiletessä. Pensas loisti valkoisessa kukkahunnussaan luoden taianomaista tuoksua. Nyyh, nyt se on muisto vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti