Martin markkinoilla

Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetään aina marraskuun loppupuolella Martin markkinat.

Tänäkin vuonna ruuhka oli suuri ja ruokamyyjien lähelle en yrittänyt päästä, vaan keskityin käsitöitä markkinoivien pöytiin.

Mukana oli Külli Jacobson, jonka pöytä oli täynnä värikkäitä virolaisia lapasia. Juttelin hänen kanssaan hetken perinneneuleista, ja ostin pienen vihkosen, joissa on lapaskuvioita. Kotona laskeskelin kuvien perusteella, että osassa lapasista on 80 silmukka puikoilla, joten ohuesta langasta lapaset on tehty. Sen vuoksi ne ovatkin niin kauniita, kun kuvioita on paljon.

Markkinoilla oli paljon lapasmyyjiä, Viron villaakin oli paikoitellen myynnissä. Montaa vyyhtiä hypistelin käsissä, mutta totesin kotona olevan riittävästi lankaa ja jätin villat ostamatta.

 Siellä täällä näkyi kivoja töitä, joissa oli kuvioita otettu vanhasta perinteestä. Alla olevassa kuvassa on kivoja neulehameita ja villahousuja, joiden kuviot ovat tuttuja lapasista. Kansallispukukankaasta tehdyt laukut ja kukkarot olivat myös kauniita, mutta jäivät tällä kertaa myyjälle.

Ostin yhden lapaskirjan, joka on englanninkielinen ja sisältää tietoa kirjoituista lapasista. Kuvassa on myös vihko, jossa on kauniita lapaskaavioita ohuelle langalle. Virolaisista pirtanauhoista kertova kirja jäi myyntipöytään.

Ostin 85 g ohue ohutta villalankaa, joka ehkä joskus päätyy Haapsalu huiviksi. Olen aikaisemminkin ostanut Martin markkinoilta tuota ohutta huiveissa käytettävää lankaa. Kerä maksoi 5.90, ja siitä saa ison huivin, sen verran ohutta lanka on. Langan lisäksi ostin pari patalappua ja kuvioidut sukat.

Markkinat ovat auki vielä tänään, sunnuntaisin on yleensä vähemmän ruuhkaisaa.

Neulottua

Vaikka blogissa tuntuu olevan kaikkea muuta kuin neuleita, olen kuitenkin neulonut, pääasiassa kuitenkin sukkia ja lapasia. Jonkun verran olen tehnyt junasukkia vauvoille. Niitä ei ole tullut kuvattua.

Tilasin alkusyksystä Riihivillasta Maahinen lankaa, mukavaa ohutta karstalankaa. Tilasin luonnonvaaleeta ja ruskeaa lankaa. Puikoille pääsi kaksi mallia Sukupolvien silmukat -kirjasta: Ruusuja ja köynnöksiä sekä Lapaset Kivennavalta.

Näitä oli mukava neuloa, langassa oli mukava neuletuntuma. Tällaisesta karstalangasta alkuperäiset lapaset onkin neulottu.

Olin eilen mukana Karjalaisilla kirjamarkkinoilla Hiitolan Pitäjäseuran pöydässä esittelemässä värttinällä kehruuta sekä myymässä Sukupolvien silmukat -kirjaa. Kirjaa meni ihan mukavasti kaupaksi ja päivän aikana tapasin monta ihanaa käsityönharrastajaa joiden kanssa on aina yhtä ihana vaihtaa ajatuksia.

Osallistuin myös karjalaisuustestiin. Sen mukaan olen Aitoo kammaa Karjalast :-)

Messuja ja perinnekäsitöitä

Osallistuin tänään Helsingin kirjamessuille. Olin aamupäivällä, jolloin väkeä ei ollut tungokseksi asti. Pois lähtiessä tuntui, että väkimäärä oli selvästi lisääntynyt.

Ensimmäisenä suunnistin Maahengen standille, jossa Sukupolvien silmukat -kirja oli esillä.

Pitihän sitä vähän poseerata myös kirjan kera.

 Tässä yleiskuvaa messuilta.

Luin Maahengen 2015-vuoden katalogista, että heiltä on ilmestymässä Luonnon väriaineet -niminen kirja, jossa on vahva tekijäkaarti. Tohtorisnaiset Riikka Räisänen, Kirsi Niinimäki ja Anja Primetta tekevät kirjan Suomen luonnossa kasvaviin väriainelähteisiin. Mukana on myös värjäyksen teoriaa ja värjäystapahtumaa tarkastellaan myös fysiikan ja kemian näkökulmista. Tätä kirjaa jään innolla odottamaan.

Viime perjantaina pidettiin Porissa Hiitolan pitäjäseuran perinnekäsityöilta, jossa opeteltiin ketjusilmukkavirkkausta. Tupa oli täynnä ja karjalaiseen tapaan puheensorina oli melkoinen. Yhteensä meitä taisi olla mukana 27 innokasta käsityöharrastajaa.

Tänä viikonloppuna olisi ollut myös Turussa Osaava nainen messut, jossa Käspaikkakerholaisilla oli Sukupolvien silmukat -kirjan lapasia ja sukkia esillä. Tämä tilaisuus piti jättää harmillisesti väliin, kun ei millään ehtinyt yhden viikonlopun aikana revetä kolmeen paikkaan.

Matkamuistoja II

Tänäkin vuonna on tullut tehtyä muutamia matkoja Suomessa ja ulkomailla, jossa on päässyt tutustumaan mielenkiintoisiin museoihin ja kokoelmiin.

Keväällä kävin Berliinissä tekniikan museossa. Kuvittelin siellä olevan lähinnä autoja, lentokoneita ja muita konetekniikkaan liittyviä asioita. Yllätys oli suuri, kun siellä oli mukana myös tekstiiliteollisuuteen liittyvä osasto. Tekstit olivat saksaksi, mutta onneksi koulusaksalla pärjäsi. Tässä muutamia kuvia museon annista:

Tietoa erilaisista kuiduista

 

Kehruulaite

  

 Nauhantekokone

Neulekoneen perusteita

 Reikäkorttiohjelmoitu kirjontakone

 

Aikaa kului myös muilla osastoilla, mutta tämä oli ehdottomasti kiintoisin.

 Alkukesästä kävimme Naantalin museossa, jossa oli tänään päättynyt Pitsien aikaan -näyttely. Siellä esiteltiin valtava määrä erilaisia pitsityyppejä Suomesta ja ulkomailta.

Naantalin museossa oli tietysti myös tietoa naantalilaisesta sukkaperinteestä ja nämä sukkalestit. Tuon reiättömän päälle pujotettiin märkä pellavasukka, ja rei'itetty lesti laitettiin päälle painoksi. Sen jälkeen sukat laitettiin auringonvaloon kuivumaan ja valkaistumaan.

 

Museossa oli myös näytillä valkoisten essujen kokoelma.

 Riikassa kävin tutustumassa latvialaisten isoäitien neulomiin lapasiin, sukkiin ja sormikkaisiin. Itselleni hankin yhdet sormikkaat sekä Latviesa CIMDI -kirjan, yli 400 sivua latvialaisia lapasia.

 

Lankakaupan eteisessä oli kirjoneulekoristeltu hevonen.

 

Lankakaupan ikkuna oli koristeltu kirjoneulelapasin.

 

 Vaikka Tukholmassa on tullut käytyä monen monta kertaa, on Skansen jäänyt aina väliin. Ei voi kuin ihastella ruotsalaisten taitoa pystyttää museo. Ehdimme käydä vain pienen osan puistosta läpi, kun piti jo kiiruhtaa laivalle.

Tässä vierailulla Skansenin lankakaupassa.

  

 Eräässä tuvassa oli esillä kasvivärjättyjä lankoja.

 

Matkoilla löytyy paljon mielenkiintoisia paikkoja tutustua erilaisiin käsitöihin ja käsityötekniikoihin.

Jos vierailette Kuopiossa, nyt on mahdollisuus käydä tutustumaan Sukupolvien silmukat -kirjan lapasiin, sukkiin ja sormikkaisiin. Ne ovat tiistaista lähtien esillä Taito Itä-Suomen Kuopion toimipisteessä.

Painokone jyskyttää

Kustantajalta tuli tieto, että kirja on nyt painossa ja tavoitteena on saada Sukupolvien silmukat kirja valmiiksi ja myyntiin Karjalan Liiton kesäjuhlille 13.6.-14.6. Sen jälkeen kirjaa on saatavilla kirjakaupoista, kustantaja Maahengeltä ja tekijöiltä.

Taittaja Tiina Ripatti ja valokuvaaja Marko Mäkinen ova tehneet paljon töitä, ja lopputuloksena on värikäs neule- ja virkkauskirja.

"Sukupolvien silmukat vastaa käsityöharrastajien toiveeseen rajan taakse jääneen Karjalan sukka- ja lapasmalleista, joita kirjaan on löydetty museoiden, arkistojen ja yksityishenkilöiden kätköistä yli 40.
Taidokkaasti neulotut ja virkatut lapaset, kintaat, kirkkosormikkaat, sukat, kalsut ja muut ovat saaneet nykyaikaan sopivat tarkat ja selkeät ohjeet, joita säestävät monet kiehtovat tarinat ja elävät historialliset taustatiedot."

Olo on helpottunut, puolentoista vuoden urakka alkaa olla ohi.

Sukupolvien silmukat

Olimme vaihtaneet Leenan kanssa viestejä karjalaisista neuleista. Olinhan tehnyt Suomet museot onlinen kuvan pohjalta äitisi synnyinpaikkakunnalta museoon tallennetut sukat. Leena touhusi puolestaan Sortavalasta lähtöisin olevan kintaan kanssa.

14.11.2012 sain Leenalta sähköpostia, jossa alussa oli teksti, että älä tyrmää tätä heti vaan mieti asiaa. Leena ehdotti viestissään neulekirjan tekemistä menetetyn Karjalan neuleista. Sähköpostin luettuani homma oli omalta osaltani selvä, eli täysillä vain eteenpäin.

Mukaamme saimme Eijan, Sarin ja Annen.

Tässä muutama kuva matkan varrelta:

 Neulepinnan kokeiluja

 Neulemallin testausta

 Neuleiden pakkausta ennen valokuvaajalle lähtöä.

Rinkallinen ja kassillinen neuleita lähdössä valokuvaajalle

Puolitoista vuotta on kulunut ja olemme loppusuoralla. Tuhansien sähköpostiviestien, kymmenien videopuheluiden, usean museovierailun, parin tapaamisen ja tuntien työn jälkeen olemme tekemässä viimeisiä korjauksia taittajan versioon. Kuukauden kuluessa kirja Sukupolvien silmukat on valmis, ja vanhat museoiden, arkistojen ja yksityishenkilöiden neuleet ja virkkaukset 1700-luvulta 1940-luvulle saavat uuden elämän.

Matkamuistoja

Matkoilla käydessäni yritän vierailla paikallisissa museoissa, joissa on kerrottu alueen arkipäivän historiaa ja joissa voi tutustua paikallisiin tekstiileihin. Museo toivottavasti sijaitsee jonkun kahvilan lähettyvillä, jolloin matkaseuralaisen ei tarvitse välttämättä poiketa museoon tai voi kiertää museon nopeammassa tahdissa, jos ei ole kiinnostunut katsomaan paikallisia värttinöitä, rukkeja ja käsitöitä.

Tässä kuvia muutamista museoista, joissa on saanut ottaa valokuvia luvan kanssa.

Ensimmäisenä on kuva Kreetalta Rethymnonin luostarin myymälästä, jossa oli myytävänä luostarissa tehtyjä käsitöitä. Siellä oli myytävänä ihania kultakirjailulla koristeltuja liinoja, kynttilöitä, likööriä, ikoneja ja muita käsitöitä. Luostari oli muutenkin mukava paikka, kun oli ensin kävellyt 5 kilometriä ylämäkeen n. 28 asteen lämmössä ja tarjolla oli viileää vettä.

Kävimme myös museossa Historical and Folk Art Museum of Rethymnon. Kuvissa on tyypillistä paikallista kirjontaa, koristellut kangaspuut ja sukkulat sekä vanhoja värttinöitä.

 Krakovassa vierailin Etnografisessa museossa, jossa oli paljon nähtävää useammassa kerroksessa.

Tyynyliinoissa on reikäkirjontaa, ja tyynyn kangas tulee kivasti esiin rei'istä.

Tavallisissa keittiöissä ei ehkä ole ollut näin hienoa koristelua. Kuinka kauan on avolieden koristeet mahtaneet kestää liedestä tulevaa nokea ja savua?

Yksipolkiminen rukki, mahtuu hyvin pieneen tilaan.

Viistorukki ja värttinät seinällä.

Tällaista kinnastekniikkaan en ole aikaisemmin törmännyt. Vasemmalla on muotti, johon laitetaan "loimi", keskellä näytetään, kuinka kinnasta kudotaan, ja oikealla on lopputulos.

Kankaanpainannassa käytettyjä muotteja

Lopuksi vielä muutama kuva Kurkijoella sijaitsevasta museosta: käspaikkoja, rukkeja ja värttinöitä.

 Museossa oli myös paikallisten käsityöläisten töitä myynnissä: komea oljesta tehty pässi ja huovuttamalla tehty mekko.