Neuleitakin on tehty

Blogi on päivittynyt hyvinkin hiljalleen, joten jonkun verran neuleitakin on ehtinyt valmistua. Pääosin olen neulonut syys- lokakuussa olleen sukkasadon aikana sukkia, jonne raportoin nämäkin kerralla.

Tässä ensin setti kasvivärjätyillä langoilla neulottuja lasten sukkia ja säärystimiä. Ikähaitari on 3- 9v.  Kaikki sukat on ihan perussukkia Janne-langasta 3,5mm puikoilla. Nämä valmistuivatkin niiden 2.25mm Haapalahti-sukkien jälkeen pikavauhtia.

Nämä säärystimet sai 7v veljentyttöni osana syntymäpäivälahjaansa.

Neuloin myös Knittyssä olleet Bosnialaiset sukat. Näitä oli mukava neuloa. Sukat neulottiin kärjestä lähtien ja kantapäät neulottiin viimeisenä. Ennen kantapäitä kaikki näytti vielä ihan hyvältä, mutta jostain syystä kantapään jälkeen näistä tuli ihan mörvelöt. Omaan jalkaani ne olivat aivan liian suuret, enkä oikein keksinyt kunnollista tapaa pingottaa näin epämääräistä sukkaa. Onneksi se kuitenkin saajalleen oli sopiva, vaikkakin jalkaan ujuttamien vaatii vähän tekniikkaa, kun kirjoneuleinen sukan varsi ei juurikaan jousta.

Siinäpä katsaus sukkasadon aikana neulotuista sukista.

Värjäyskokeilu Japanin indigolla

Sain Leenalta ylivuotisia Japanin indigon siemeniä ja laitoin ne kasvamaan huhtikuussa. Kaikki siemenet itivät ja toukokuun lopulla istutin indigot ruukkuihin kasvamaan. Puolet kasvoivat ulkona ja puolet sisällä. Tässä ulkonakasvaneita indigoita, jotka koivunsiemensade on peittänyt.

Syyskuussa riivin puolet kasvattamieni indigoiden lehdistä ja rupesin värjäyshommiin. Vaihdoimme Leenan kanssa viestejä hänen bloginsa välityksellä ja sain hyviä neuvoja mm. värin pitämiseksi koko ajan riittävän alhaisena. Samalla lueskelin Jenny Deanin Wild Color kirjan ohjeita indigovärjäyksestä.

Liemi onnistui ihan hyvin, ja sain värjättyä 500g vaaleanharmaata Jannea vaalean siniharmaaksi. Dippasin kunkin vyyhdin vain kerran liemeen ja annoin olla siellä noin 10 minuuttia. Kun vaaleanharmaa esipuretettu Janne loppui, kaivoin värjäyslankojen joukosta muutaman keltaisin vyyhdin, ja ajattelin, että niistä voisi saada paremman sävyisiä vihreänä. Ilmeisesti liemi olisi pitänyt uudistaa ditioniittia lisäämällä, koska väriä ei enää tullut, vaan keltaisista langoista tuli vähän epämääräisen värisiä. Päässevät vielä jossain vaiheessa kokeilemaan kolmattakin värilientä.

Lopuksi vielä kiehutin nuo indigon lehdet ja värjäsin niiillä. Lopputulos oli vaalea beessi. Tässä vielä nämä eri värisävyt kuvassa vasemmalta oikealle: indigo kyyppi-värjäys, indigon lehdet keittovärjäys, kaksi keltaista vyyhtiä päällevärjäysyritys.

Jätin loput indigot kasvamaan, vaikka en ajatellutkaan toista kertaa värjätä. Nyt marraskuussa huomasin, että ulkona olleet indigot ovat ryhtyneet kukkimaan. Siirsin kasvit sisälle, mutta en usko saavani siemeniä, sen verran pitkä voi tuo kukasta siemeneksi vaihe olla, ettei taida siemeniä tulla.

Selvästi paremmin onnistui tämä indigovärjäys kuin muutama vuosi sitten kokeiltu morsinkovärjäys. Silloin taisi olla ditioniittia liian vähän ja toisaalta liian pieni kattila. Nyt on villatakkilangat odottamassa inspiraatiota.

Suuri kiitos Leenalle, kun lähetit minulle siemeniä, neuvoit värjäyskonsteja,  ja annoit mahdollisuuden kokeilla itse kasvatetun indigon värjäystä!!

Kesän värjäyksiä

Kesän värjäyskausi alkaa olla päättynyt ja tässä pieni kooste värjäilyistä. Aikaisemmista vuosista poiketen väripata ei porissut koko aikaa, vaan pikemminkin aika harvoin. Siitä huolimatta tuli aika paljon värjättyä.

Värjäsin ystäväni kanssa pari kattilallista lankaa ja vietimme mukavan lämpimän kesäpäivän terassilla värjäyksiä vahtien. Lopputuloksena oli kuivumassa olevat vyyhdit vaaleanharmaata merinovillaa kokenillilla (etualalla) ja tummanharmaata villaa punapuulla. Näistä tuli oikein kauniit sävyt. Langat puretettiin värjäyksen yhteydessä.

Tässä vielä tuo tummanharmaa lanka punapuulla värjättynä.

Tässä on sitten sekalaisia lankoja edellä mainittujen liemien jälkiväreinä. Vasemmalta oikealle: punapuun jälkiväri I (ohut villalanka), punapuun jälkiväri II (vaaleanharmaa Janne), kokenillin jälkiväri I(valkoinen Janne), kokenillin jälkiväri II (valkoinen Janne).

Jossain vaiheessa värjäsin punasipulin kuorilla. Vasemmalla on ensimmäisestä liemestä tullut oliivinvihreä ja keskellä jälkiliemestä tullut kaunis vaaleanvihreä. Kumpikin lanka on Jannea. Oikealla on kokenillivärjättyä vaaleanharmaata merinovillaa.

Syksymmällä kävin sienimetsässä keräämässä verihelttaseitikkejä. Laitoin pataan lakit ja jalata ja tuloksena oli mukavan sävyiset oranssit langat. Vasemmalla on ensimmäisen liemen värjäystulos. Keskellä on toinen jälkiväri. Kummatkin langat ovat valkoista Jannea. Oikeanpuolimmainen on ensimmäinen jälkiväri ohutta villaa. Olen aina ennen erotellut verihelttaseitikkien lakit ja varret, mutta nyt laitoin ison kassillisen sieniä suoraan väripataan. Jälkivärejä olisi saattanut vielä tulla, mutta lanka alkoi olla vähissä.

Vaikka tiedän, että aronia väri ei välttämättä ole kovin pysyvä, niin kokeilin ensimmäistä kertaa värjätä aronialla. Sävyjä yritin muokata kuvankäsittelyohjelmallakin, mutta oikeata sävyä en onnistunut saamaan. Sävy on tummemman violetti. Vasemmanpuolimmaiset ovat ensimmäisestä väriliemestä ja valkoista Jannea. Oikeanpuolimmainen on jälkiväri ja vaaleanharmaata Jannea. Muistaakseni kaadoin värjäysliemeen mukaan vähän etikkahappoa, jotta värinkestävyys paranisi. Huuhteluvedessä käytin myös etikkaa. Sävyt ovat oikein kauniit, nyt täytyisi vielä tehdä valonkestokoe.

Näiden lisäksi värjäsin japanin indigolla, mutta siitä laitan oman tarinan.