Värjäyksen lomassa

Värjäyskattilan poristessa päätin siirtää karstamyllyni ulos, ja ryhtyä karstamaan erinäisistä pusseista löytyvää villaa.
Ensimmäisenä tartuin työkaverilta saamaani espanjan vesikoiran villaan. Villa on pesty, joten koiran tuoksu ei ollut läpitunkeva. Kovin lyhyitä nuo karvat olivat, joten karstaaminen oli varsin hidasta, kun nuo pienet kuidut tarttuivat tuohon karstamyllyn pikkurumpuun, eikä sinne, mihin se varsinainen karstavilla tulee.


Joka tapauksessa sain useamman karstalevyn aikaiseksi. Vasemmalla olevaan karstalevyyn olen sekoittanut mukaan suomenlampaan villaa, oikeanpuolimmainen on ihan puhdasta koirankarvaa. Karstalevyjä tuli yhteensä neljä.
Tämän lisäksi karstasin 5 karstalevyä aivan ihanan pehmeää ja valkoista suomenlampaan villaa. Kuva ei tee oikeutta sille, teki mieli heti ryhtyä kehräämään.

Karstauksen lisäksi sain värjättyä kolme vyyhtiä lankaa. Niistä sitten myöhemmin, kun langat on kuivuneet.

Lupiinivärjäystä

Värjäyskauden alku on tänä vuonna siirtynyt varsin myöhäiseen vaiheeseen. Mutta nyt kausi on avattu lupiineilla värjäämällä. Käytin värjäyksessä pelkkiä lupiinin kukkia ja lankana on Virtain Villan kolmisäikeinen villalanka. Vasemmanpuoleinen lanka on ensimmäisestä liemestä. Otin langan pois tunnin jälkeen. Keskimmäinen lanka on ensimmäisen liemen jälkiväri, hennon vaalean vihreä, jonka annoin olla liemessä yön yli.

Lisäsin liemeen jo keitetyt kukat + lisää kukkia ja keitin niitä taas tunnin. Siivilöinnin jälkeen laitoin oikeanpuolimmaisen langan, pidin sitä 90 asteessa tunnin ja annoin sitten jäähtyä yön yli liemessä. Siitä tuli parhaimman sävyinen lanka.
Yhteensä tässä on 300g lankaa. 10litran kattilassa ei viitsi 100g enempää kerralla värjätä. Kunpa vain löytyisi iso (kohtuuhintainen) värjäyskattila.

"Aeolian"

Vihdoinkin sain kuvattua jo toukokuun alkupuolella valmistuneen huivin. Se on kevät Knittyssä julkaistu Aeolian-mukaelma, ja vain kalpea varjo upeasta esikuvastaan.

Olen kutonut huivin itse kehräämästäni langasta. Ja vaikka kuvassa ei siltä näytä, niin tämä on pingoitettu :-) Lanka vain on sen verran pehmeää merino - silkki -sekoitusta, ja sen verran löyhäkierteisesti kehrättyä, että pingoitus ei siinä näytä pysyvän.
Ohjeen mukaisessa huivissa on helmiä, mutta niitä en jaksanut lähteä etsimään ja sen verran monimutkaiseltakin se vaikutti, että päätin jättää helmet väliin. Vaikka langaa oli metrimääräisesti aika paljon, ei se kuitenkaan riittänyt, vaan jouduin huivin kauniin alaosan säveltämään omalla tavallani. Näin huivin yksi kauneimmista kohdista jäi tekemättä. Toisaalta kun tuo lanka ei pysy pingoituksessa, ei se ehkä olisi niin hyvin erottunutkaan.

Tässä vielä lähikuva, josta erottuu tuo langan "eläväisyys", eli löyhää on ja paikoitellen epätasaistakin.

Olen kuitenkin huiviini tyytyväinen, kun se on niin ihanan pehmeä ja sattumalta sopi feresini väreihin. Kooltaan tämä huivi oli ohjeessa mainituista pienimmän mukaan tehty ns. shoulderette.


Huiveja on kyllä vaikea kuvata niin, että niiden kuviot erottuisivat kunnolla.

Mukavaa juhannusta

Koiranputkien niityt täyttävien harsomaisten kukkien kera toivotan mukavaa juhannusta!

Perinteitä kunnioittaen

Kiitos runsaista ja mukavista feresiin saamistani kommenteista.

Käytin feresiäni ensimmäistä kertaa, kun olimme juhlistamassa serkkuni 60-vuotispäiviä äitini ja tätieni synnyinpaikassa Hiitolassa, Laatokan rannalla. Tässä juhlivaa kansaa feresit päällä Nehvolan kylänraitilla.
Kylä on nykyisin autio, kaikki talot on siirretty pois ja pellot pusikoituneet ja kasvavat heinää. Äitini kotitalostakaan ei ole jäljellä paljon muuta kuin yksi koivu ja navetan kivijalkaa.

Seuraavassa kuvassa olen juhlavasti feresi päällä ja Nokian kontiot jalassa, käärmevaaran vuoksi. Siellä me kahlasimme juhlamekot päällä heinikossa. Toinen serkkuni hommasi täytekakun, jota oli pari päivää onnistunut pitämään jäässä. Sää suosi meitä ja juhlat olivat onnistuneet, eikä vähiten juhlavien pukujen johdosta.

Serkkuni harrastaa myös perinnekäsitöitä, ja opetti minulle matkan aikana neulakinnastekniikkaa. Ilmeisesti tämä opettelemani tekniikan malli on ns. venäläinen neulakinnastekniikka. Oli siinä alussa ihmettelemistä, että mistä se lanka oikein pitää viedä läpi ja miten monta lankaa tässä täytyy laskea. Tuntui, että lankana käyttämäni huopanen hikosi käsissäni kuin pannulappu konsanaan kansakoulun käsitöissä kutomista opetellessa.


Feresin kanssa käyttämääni huivia en ole vielä kuvannut. Olen kutonut sen itse kehrätystä langasta, ja siitä tuli ihan sattumalta väreiltään feresiin sopiva. Huivista enemmän, kunhan saan sen kuvattua.