Vaahterankuorisilppu on ollut likoamassa parisen viikkoa, ja vihdoin ajattelin testata, että mitä väriä sillä saisi. Värjäykseni herättää perheen keskuudessa aina hilpeyttä, ja eilenkin poika kysyi, että "taasko sä keität noita naruja. Eikö olisi helpompaa ostaa valmiina."Keittämätön liemi oli vahvan oranssinruskeaa, ja odotin jännityksellä, että kuinka kirkkaita värejä tulisi. Tunnin verran keitin kuoria, jonka jälkeen laitoin langat siilattuun veteen. Toinen vyyhti oli alunalla ja viinikivellä puretettua, toinen oli purettamaton vyyhti, kun yleensä kuorisilpulla värjätessä ei tarvita edes puretusainetta.
Värjäys uusilla aineilla on aina jännää, joten lankojen väriä tulee katsottua vähän väliä. Pettymys oli suuri, kun tuntui, että eihän liemestä tartu ollenkaan väriä. Aloin ymmärtämään, miksi vaahteraa ei ole lueteltu yleisimpien värjäyskasvien listoissa. Alunapuretettu lanka jäikin hyvin vaaleankeltaiseksi. Purettamaton vyyhti oli samanvärinen. Lopuksi laitoin vähän rautavihtrilliä, ja pidin purettamatonta kerää siinä 15 m. Siitä tuli vaaleanharmaa.
Liemi oli sen verran voimakkaan väristä, että olin kuvitellut, että siitä tulisi paljon voimakkaammat värit. Mitä kauemmin värejä on katsellut, niin sitä paremmilta (vaikka ei ehkä kauhean hyviltä) ne tuntuvat. Tässä onkin tämä "narujen keiton" viehätys. Etukäteen ei tiedä, mitä tulee, mutta lopputulos sopii hyvin muiden värien kanssa. Keräsin kattilallisen vuohenputkia, ja laitoin ne likoamaan. Huomenna varmaan kokeilen, mitä värejä niistä saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti