200 kuutiota maata on levitetty. Ja mikä ihaninta, sen levitystyön, ja isoista kivistä muodostetun penkereen, teki kaivinkone. Käsivoimin tuollaisen maan siirrossa olisi mennyt ihan kirjaimellisesti ikä ja terveys. Alppiruusut nousivat kevyesti entiselle paikalleen, mutta lähes metrin korkeammalle. Omenapuu siirtyi myös suuremmitta vaurioitta. Siirrettyjen kasvien osalta meille lankeava suurin työ on kastelu. Mutta letkun ääressä voi ihailla vihertyvää luontoa, ja olla omien ajatustensa parissa.
Kun alppiruusut oli siirrelty, otin niistä pois kaikki kukkanuput. Henkisesti tuntui yllättävän vaikealta ottaa jokaikinen kukan alku pois, jotta kasvi voisi käyttää kaiken energiansa uudelleenjuurtumiseen. Yleensä sitä yrittää saada kasvit kukkimaan kaikin keinoin, ja nyt piti varmistaa, että kukkia ei tule. Ja niitä nuppuja oli varmaan yli 100. Valtava kukkaloisto jäi vain haaveeksi. Saa nähdä, kukkivatko meidän alppiruusumme enää koskaan yhtä kauniisti, kun ne ovat kukkineet. Sen verran paljon niiden olosuhteen naapuritontin puustonkaatamisen myötä ovat muuttuneet. Mutta alppiruusujen kukkaloistoa voi alkukesäisin käydä ihailemassa Haagan alppiruusupuistossa. Tuo ylhäällä on kuva omien rodojen kukkaloistosta viime kesäkuulta.
Isoin oma urakka on vielä edessä: uuden nurmikon laittaminen. Tiedossa on siis jyrsintää, kalkitusta, lannoitusta, jyräystä, siementen laittoa ja kastelua, kastelua, kastelua .... Ei voi muuta kuin toivoa säännöllisiä ja lempeitä yösateita auttamaan puutarhuria. Olisi jotenkin sääli, jos kokoajan joutuisi ruiskuttaa päijänteen ensiluokkaista vettä puutarhaan. Kehnompikin vesi ajaisi saman asian.
Kun alppiruusut oli siirrelty, otin niistä pois kaikki kukkanuput. Henkisesti tuntui yllättävän vaikealta ottaa jokaikinen kukan alku pois, jotta kasvi voisi käyttää kaiken energiansa uudelleenjuurtumiseen. Yleensä sitä yrittää saada kasvit kukkimaan kaikin keinoin, ja nyt piti varmistaa, että kukkia ei tule. Ja niitä nuppuja oli varmaan yli 100. Valtava kukkaloisto jäi vain haaveeksi. Saa nähdä, kukkivatko meidän alppiruusumme enää koskaan yhtä kauniisti, kun ne ovat kukkineet. Sen verran paljon niiden olosuhteen naapuritontin puustonkaatamisen myötä ovat muuttuneet. Mutta alppiruusujen kukkaloistoa voi alkukesäisin käydä ihailemassa Haagan alppiruusupuistossa. Tuo ylhäällä on kuva omien rodojen kukkaloistosta viime kesäkuulta.
Isoin oma urakka on vielä edessä: uuden nurmikon laittaminen. Tiedossa on siis jyrsintää, kalkitusta, lannoitusta, jyräystä, siementen laittoa ja kastelua, kastelua, kastelua .... Ei voi muuta kuin toivoa säännöllisiä ja lempeitä yösateita auttamaan puutarhuria. Olisi jotenkin sääli, jos kokoajan joutuisi ruiskuttaa päijänteen ensiluokkaista vettä puutarhaan. Kehnompikin vesi ajaisi saman asian.
Ja tuo otsikkoon liityvä kurjuus tuli siitä, että niitä nuppuja oli niin sääli nyppiä pois. Muut hommat, raskaatkaan eivät ole kurjia. Siinä on ehkä sama asia kuin käsitöissä: on mukava nähdä oman työnsä jälki. Ja puutarhahommien lomassa on mukava keitellä väriliemiä. Tänään keittelin voikukkaa, tulokset näette lähitulevaisuudessa.
Alppiruusujen kera toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille.
1 kommentti:
Sinulla on upeita alppiruusuja, toivotaan, että selviävät hyvin muutosta. Minäkin haaveilen alppiruusualueesta omalle tontille, kun täällä happamassa mäntymetsässä asustellaan, tosin täällä voi olla niille liian kuivaa. Ostin viime syksynä Haagan, josta toiselta puolelta oli kuivunut ja varissut lehtiä pois, mutta uusia silmuja näyttää olevan tulossa, joten eiköhän se tuosta korjaannu itsestään.
Lähetä kommentti